Millaista ystävyyttä voi varatulla miehellä olla tyttökaverinsa kaveriin? Onko mustasukkaisuus oikein? Kaipaisin itse todella kiperästi neuvoja. Oma poikakaverini soittelee erään ystäväni kanssa ja itse en pidä ollenkaan. Luottamus on todella huono, sillä olen tullut kerran petetyksi ja se oli rankkaa, jonka vuoksi vahingoitin itseäni pariinkiin otteeseen. Mikä neuvoksi? En halua määräillä poikakaverini kavereita, mutta en myöskään pidä siitä, että hän soittelee toisille naisille.
varatun miehen ystävyys toiseen naiseen?
kelsi
61684
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Jos siinä ei mitään ihmeellisempää ole kuin ystävyyttä niin kyllä te varmaan sitten näette porukallakin jne? Eli poikaystäväsi tietyllä tapaa kuitenkin arvostaa sinua tyttöystävänä ja tärkeimpänä? Kun kaikki menee puolin ja toisin luontevasti ilman mitään ylimääräistä, erikoista muutosta käytöksessä tms eleissä niin eihän ystävyydessä silloin mitään pahaa ole :))
sitten vakavoituu, tai kylmenee..itsepä tiedät kauanko ystävyys kestänyt..ja soittohommat.
Jos näin on, kun epäilet, pitää sinun vain tehdä päätös jompaankumpaan suuntaan.. itsenäisyys ja monoa ystävälle ja jätkälle.. vai iäinen alistuneisuuden tunne epäilyksineen..
Toisaalta, ihmisiä on jopa iloisia, avoimia, luonnollisesti vastakkaiseen sukupuoleen suhtautuvia.. ihan ystäväainesta omaavia.. tiedät kyllä vastaukset kysymykseesi ilman tätä palstaakin.
miten paljon mennä minnekin suuntaan ja minne ei.
Kuule tuosta alistuneisuudesta et taida tietää ihan kaikkea. Kerronpa sulle, että ihmisiä, joita on pakotettu tekemään asioita ilman omaa tahtoa: esim. sodassa, pioneereijä taistolaisuudessa, historia tuntee esimerkit, jotkut yksittäiset henkilöt omissa nahoissaan myös. Alistuneisuuden tunne ei ole vain tunne, se voi olla trauma, jota kannattaa pohtia: mistä se tulee, miten käyttäydytään väärin ja miten ratkaista tämä pulma. Epäilyksillekin on usein syynsä, ne eivät tule tyhjästä. Mutta eipä mennä pidemmälle tähän aiheeseen nyt. Se, jota aihe kiinnostaa, voi mietiskellä itse ja aloittaa keskustelun aiheesta jonkun kanssa. TAi mennä kirjastoon lukemaan kirjoja, tai katsoa elokuvia aiheesta.
Minen antaisi monoa kenellekään. JOkainen on arvokas, jokainen meistä inhimillinen. Monon antaminen tietää rikkuneita suhteita. Historia näyttää siitäkin verisen puolensa. Suvaitsevaisuutta, kukkia ja ystäviä. Ei monoja muuna kuin töppösinä jalkaan.
olisitpa ystäväni.
kaipailenkin. Tutustutaanko paremmin? Jätätkö spostiosoitteesi tänne vai mä?
Neuvoni on, että älä turhasta ole mustasukkainen. Jos tiedät, että miehesi on vain kaveria näiden muiden kanssa joka vielä on sinunkin ystäväsi, niin eikö se ole hölmöä kieltää miestäsi tapaamasta SINUN ystävääsi? Jos kerran kutsut tätä tyttöä ystäväksesi niin etkö silloin luota häneen? Luotatko mieheesi?
Itselläni on asiasta kokemusta kummaltakin puolen. Olen itse hyvää kaveria mieheni kaverin kanssa. Teemme usein juttuja kahdestaan: käydään kahvilla, keikoilla (tykätään samasta bändistä, mistä mieheni ja kaverin avovaimo eivät pidä), käydään leffassa jne. Käydään myös ihan nelistään tai kolmistaankin. Ei oo ongelmaa. Tullaan hyvin juttuun ja tykätään hassutella miehen kaverin kanssa.
Miehen kaverin avovaimo vain ei voi sietää, että avonsa on mun kanssa tekemisissä. Kokee mut kai uhkana. Musta on naurettavaa kieltää omaa poikaystäväänsä tapaamasta kavereitaan - ei sillä sukupuolella oo merkitystä kaverisuhteissa.
Ite en tunne vetoa mieheni kaveria kohtaan eikä hän mua. Ollaan vaan kavereita. Ja ollaan oltu jo ennen kuin miehen kaveri alkoi seurustella nyk. avovaimonsa kanssa, joka on siis turhasta mustasukkainen.
Alun alkaen, kun aloin seurustella omat nyk. aviomieheni kanssa, olin vain hieman mustasukkainen siitä, että miehelläni oli pari naispuolista kaveria ennestään. Mutta jo hetken ajan kuluttua ymmärsin, että mies ja nainen voivat olla vain kavereitakin. Kaiken pohjalla on kuitenkin se syvä luottamus omaa kumppaniaan kohtaan. Miten voi kunnolla ja syvästi rakastaa toista, jos pyrkii rajoittamaan toisen tekemisiä ja ihmissuhteita tai on liian mustasukkainen?
Ei tuosta ainakaan hyvää seuraa..
Ymmärrän, että on vaikea luottaa, jos on joskus tullut petetyksi, mutta et voi rankaista nyk. miestäsi siitä! Jos hän on luottamuksen arvoinen, jätä mustasukkaisuus. Ellei ole, miksi edes seurustelet hänen kanssaan???