Meillä on ihana 5kk ikäinen tyttö joka on toisinaan todella itkuinen. ja hän ilmoittaa kaikki tarpeensa todella kovalla itkulla.
Mieheni ei kestä yhtään vauva itkua vaan hermostuu pikkuiselle heti huudon alkaessa.
en uskalla jättää vauvaa yksin isänsä kanssa koska pelkään vauvan tuntevan olonsa turvattomaksi isänsä kanssa.
mitä voisin tehdä asian eteen?
Mieheni ei kestä yhtään vauva itkua vaan hermostuu pikkuiselle heti huudon alkaessa.
en uskalla jättää vauvaa yksin isänsä kanssa koska pelkään vauvan tuntevan olonsa turvattomaksi isänsä kanssa.
mitä voisin tehdä asian eteen?
Vastaukset 7
Vanhimmat
vaihda miestä!
minä en ikinä kattoisi tollasta miestä!
miten joku voi olla niin itsekäs että on jonkun kusipään kanssa kun ei nyt vaan haluu yksin olla...huh..
sanottu! ittelläsi on varmaan joku täydellinen pikku perhe ja täydellinen mies, jossa lapset eivät koskaan itke ja mies tekee aina juuri niin kuin sinä haluat, ei sinne päin vaan just niin. Vauva vaatii molemmilta vanhemmilta aika paljon ja oman lapsenkin itku voi olla raastavan kuulosta ja vaikea kestää. Kaikki elämänongelmatko muka ratkee miestä vaihtamalla. Mieti nyt vähän.
kertoa miehellesi, että koska vauva ei osaa muuta, niin hän itkee kun on paha olla jostain syystä. ja, että vauvaa pitäisi lohduttaa, eikä huutaa tälle. Että se pelästyy enemmän, kun sille huutaa, ja huutaa vielä enemmän. En tiedä mitä pitäisi tehdä, muuta kun saada se mies ymmärtämään, että vauva ei pahaa tarkoita. Ehkä mies pelästyy vauvan itkua ja alkaa sitten huutamaan, kun kokee että ei osaa autata tms. Koita rohkaista miestäsi lohduttamaan vauvaan, jos huomaisi, että ei se niin vaarallista ole vaikka itkee ja huomaisi pystyvänsä itsekin lohduttamaan.
liittyvät tekemiseen ja suoraan ongelmanratkontaan. Ja kun vauvan itkiessä mies ei pystykäään lopettamaan itkua, mies ite hermostuu ja tuskastuu ja turhautuu. (luonnollisestikin äitikin )Luonteissakin on vielä eroja, kuka kärsivällisemmin jaksaa. Olisi hyvä jutella miehen kanssa että kestää vaan lapsen itkua, sillä vauva ei koskaan itke kiusallaan, ja silläkin on paha olla. Kyllä aikuisen pitäisi pystyä kestämään siitä syntyvä paha olo... On tärkeää vuorotella vauvan hoidossa, ettei yksi väsy liikaa itkevää hoidellessa.
Äidit kokevat enemmän empatiaa vauvan itkiessä, eivätkä niin helposti hermostu, vaikka vauvan itku ei heti sammu.
Kärsivällisyyttä ja keskustelua tunteista mitä herää vauvan itkiessä.
Törkeästi vastasi tässä yksi edellinen, olisi ennemmin kirjoittamatta kuin noin tökeröjä kommentoi.
ääni joka käy miehesi hermoille, vai se, että hän kokee ettei selviydy tilanteesta? Jos se on se ääni, niin kannattaa kokeilla korvatulppia. Niiden avulla itkun vielä kuulee, mutta se ei ole niin kovaa että raastaa hermoja. Itsekin käytän vaikka olen vauvan äiti, mutta olen rauhallisempi itkevän kanssa kun ääni ei tunnu selkärangassa saakka ja vauvakin tuntuu ottavan itse rauhallisemmin kun en ole ihan äärikireä. En siis käytä tulppia koko ajan, mutta silloin kun itku on alkanut ja jatkuu vaan, meillä on pienellä koliikkia.
En kestänyt minäkään aina. Mutta keksin ratkaisun:
Mp3-soitin, musiikiksi brutaaleinta mahdollista grindcorea (Regurgitate, Rotten Sound, jne.), ja volume 18-20. Toimii.
Alternative solution: Silloin tällöin lauloin lapselle (olen helvetin hyvä siinä), jonka johdosta lapsi lopetti itkemisen lähestulkoon välittömästi, joka kerta, joten ei edes ollut mahdollisuutta hermostua itkuun. Ah-haa!
Meillä isän on myös ollut hyvin vaikea kestää lapsen itkua. Äitinä se ahdisti/ahdistaa kovin ja se miten isän jännitys ja hermostuneisuus vaikuttaa lapseen.
Meillä tilanne on vauvan iän myötä helpottunut. Poikamme on nyt vähän alle vuoden vanha ja isän suhde lapseen on vahvistunut. Hän tuntee että heillä on jo löytynyt "yhteisiä juttuja" pojan kanssa. Kun niitä yhteisiä iloisia hetkiä on isän ja lapsen välillä enemmän niin sitten isä kestää niitä itkujakin paremmin ja tuntee että osaa rauhoittaa lasta.
Mitä sitten tehdä tilanteessa kun lapsi itkee ja isä kantelee lasta ihan hermostuneena? Minusta ei tilanteen pitkittäminen ainakaan ole helpottanut, kun on alkanut tuntua että lapsi ei ainakaan rauhoitu kun huomaa vanhemman olevan ihan hermostunut. Minä olen tilanteessa yleensä ottanut lapsen ja yrittänyt rauhoittaa tilanteen. Tai nyt kun lapsi on isompi ja isä jo sietää itkua paremmin kysynyt jaksaako hän pitää tai haluaako hän että minä otan lapsen. Nykyisin en myöskään puutu tilanteeseen niin nopeasti kuin lapsen ollessa pienempi. Itse olen kyllä suuttunut miehelleni asiasta lukuisia kertoja vaikka tiedän että hän yrittää jaksaa itkua.
Varmasti olisi hyvä selvittää jonkun ammatti-ihmisen avulla mistä itkun huono sieto johtuu. Meillä mies myöntää ettei omassa lapsuudenkodissaan ole saanut huonoa mieltä näyttää. Kuitenkaan hän ei halua asiaa puida kenenkään vieraan kanssa. Minua eniten on auttanut se, että olen avoimesti neuvolassa sekä sukulaisille ja ystäville sanonut että vauvan itkun sietäminen on ollut isälle kova paikka. En siis ole sitä peitellyt ulkopuolisilta.