Ei kyllä se taas on nähty että eronneet ikähaitarista 35 - 45 vuotiaat ovat aivan yhtä tyhjän kanssa.
En ymmärrä mitä he hakevat netista kun tosiasiassa eivät näköjään hae mitään. Valittavat lasten hoidosta, käyvät vapaina viikonloppuina vetämässä lärvit ja ilmeisesti roikkuvat loggautuneita nettipalveluissa.
No se sopii mulle. Mutta mitä hittoa sitten roikkua netissä? En mäkään täällä tyhjän panttina
ala aikaani kuluttamaan. Lähden mielummin stadiin.
Suomi on sarvikuonojen maa... ja tyhmien sellaiseten.
En ymmärrä mitä he hakevat netista kun tosiasiassa eivät näköjään hae mitään. Valittavat lasten hoidosta, käyvät vapaina viikonloppuina vetämässä lärvit ja ilmeisesti roikkuvat loggautuneita nettipalveluissa.
No se sopii mulle. Mutta mitä hittoa sitten roikkua netissä? En mäkään täällä tyhjän panttina
ala aikaani kuluttamaan. Lähden mielummin stadiin.
Suomi on sarvikuonojen maa... ja tyhmien sellaiseten.
Vastaukset 15
Vanhimmat
elelen 42 vuotiaana vapaata sinkkuaikaa...
mieluummin olisin hyvässä parisuhteessa, nyt mul olis aikaa siihen panostaa ja kokemusta. itse en usko sitä kumppania netistä löytäväni, kaipa se joskus jossain kävelee vastaan.
Itse eronneena nelikymppisenä jaksan uskoa, että täälläkin joku tolkullinen on. Lämpiän hitaasti kirjoitteluille ja vanhanaikaisena toivon miehen olevan alussa se aktiivinen osapuoli, mutta aina vaan toitotetaan että naistenkin tulisi tehdä aloitteita. Valitettavasti meistä kaikista ei ole siihen. Toivon todellakin, että joskus miehet näkisivät hieman vaivaa enemmän yhteydenpidoissa, mutta tarjontaa on kai liikaa, että me tavalliset ehkä aluksi mielenkiinnottomat jäämme lehdelle soittelemaan, vaikka tutustumisen arvoisia varmasti olisimme. Ravintoloista meitä harvemmin löytää.
Enpä tiennyt ensin, kannattaako edes vastata. Itselläni on samankaltaisia kokemuksia miehistä: vastauksia(asiallisia sellaisia) heiltä en saanut, vaikka siellä he olivat online ilta toisensa jälkeen. Ne jotka eivät aina olleet, eivät vastanneet mitään. Minä siis ihan oma-aloitteisesti laitoin miehille viestiä siellä! Jos joku vaivautui vastaamaan, ei hän sitten vaivautunut enää tapaamaan, vaikka oli joka päivä online - outoa? Poistin profiilini aikoja sitten ja totuttelen elämään yksin.
Vapaaviikonloppuja en haaskaa baareissa istumiseen, intressit ovat muualla. Vaikka baari kai olisi ainoa paikka missä näkisi miehiä? Siinä missä muut "eronneet naiset" lähtevät laivalle ryyppäämään ja nai..an, minä menen sillä lahden yli taidenäyttelyyn. En ole vielä löytänyt miestä joka haluaisi tällaiseen kelkkaan hypätä. Kotona en juo koskaan alkoholia, ja karaokessa/lähibaareissa en todellakaan viihdy. En polta. Liikunta on osa elämääni, mutta ei pakkomielle. Olen kaikin puolin aktiivinen, mutta osaan rentoutuakin. Mikään Martta tai Pirttihirmu en ole. Profiilissa oli kuvia, ja ne saivat paljon kiitosta. Seksiseuraksi olisin kyllä kelvannut, ja huohotusviestejä riitti. Parisuhteeseen en kuitenkaan ollut miesten mielestä sopiva/riittävä, tai sitten miehet eivät tosiasiassa halua parisuhdetta eronneen naisen kanssa, näin oletan.
En ole paljoa mieheltä vaatinut, en komeaa ulkomuotoa, maisterinpapereita enkä paksua lompakkoa. Sielun sivistystä ja hyviä käytöstapoja vain, ja kykyä keskustella, kuin myös olla hiljaa. Kohtuuraittiutta ja terveitä elämäntapoja ilman minkään sortin fanatismia.
Tiedän etten ole ainoa tällainen nainen, kaltaisiani on paljon. Me emme mene jonnekin naurettavaan TV- ohjelmaan kerjäämään julkisuutta miehen etsimisen varjolla, emmekä myöskään istu iltojamme baarissa tai chattaamassa. Meillä on koti, perhe ja ELÄMÄ, kaipaamme vain miestä.
Mutta missä ovat ne miehet jotka tällaisen naisen haluavat?
Itse en ole valmis vielä suhteeseen, mutta juuri tuollaista ihmistä minä hakisin. Uskon, että
samanlaisia miehiä on paljon, ehkä he eivät
vaan kaikki osaa käyttää nettiä :-)
Itse en näe paljoa järkeä mennä etsimään
humalaisia pimuja baareihin ainakaan, jos
hakee vähänkään vakavampaa suhdetta.
Intressit kun on ihan muualla, jos tykkää luonnosta, ulkoilusta, mökkeilystä ja nauttii koti-illoista, niin en usko, että tuommoisia naisia kovin paljon löytyy baareista ja diskoista.
Ok, miehen kirjoittamana tuo kuulostaa aikas hyvältä!! jotenkin jaksan uskoa että sellaisia miehiäkin ON, mutta en käsitä missä he kaikki luuraavat (tai sitten ovat niin fiksuja että ovat pitäneet alkuperäisen liittonsa kasassa...)
Baarit ei ole opiskeluaikojen jälkeen ollut suuri intressini, eikä se pinnallinen "keskustelu" mitä sieltä vastaansa saa. Mutta nettikin on vaikea väline, kun ei oikein osaa ventovieraisiin ottaa kontaktia ilman jotain yhdistävää aihetta :( Joten, mikä neuvoksi? Mitä sanot, "Sama meininki"..... ;)
Vaan riittääpä niitä vinkujia jotka eivät osaa lukea mitä nainen hakee.
Tarjotaan vakipanoksi useimmiten ja varattuina miehinä.
En tajua miehiä jotka ovat suhteessa jossa seksin saamiseksi täytyy käydä netissä vinkumassa. Todella säälittävää.
Mieshän ilmaisee heti typeryytensä jos alkaa ehdotella naiselle sellaista mitä profiilissa ei todellakaan pyydetä.
Jos haetaan parisuhdetta niin ei se ole sama kuin seksiä kerran viikossa. Nämä kaksi asiaa kun mies pystyy erottamaan niin eipähän tule molemmin puolisi turhautumisia.
30-40 vuotiaan naisen profiilissa lukee kylläkin "en tiedä mitä haluan", "en oikeastaan yhtään tiedä mitä teen täällä ja haen" ym. Eli siinähän se tulikin jo selville ja ei kun seuraavaan profiiliin...
Toi oli hyvä! Ei muuta kuin seuraavaan..:))
Turha ees avata tollasia onnettomia profiileja!!
Kuulun tähän parjattuun 35-45 eronneiden naisten ryhmään. Itse haen "laastarisuhdetta" äskettäin eronneeseen mieheen. Takanani on jo kaksi eroa :((( ja ensimmäisen eron jälkeen minulla oli tällainen suhde. Suhde oli miellyttävä ja se loppui tuskattomasti, kun kummankin tarve siihen lopahti. Koska erostani on niin lyhyt aika, tiedän etten laastaria kummempaan kykene ja en näe siinä mitään pahaa, jos molemmat osapuolet tietävät, mistä on kyse.
Itse etsin aikoinaan seuraa 43-vuotiaana. Pitkä avioliitto takana ja muutama yksinäinen vuosi välissä. Lapset isoja, mutta asuivat vielä kotona. Harrastukset liikunnallisia, en kapakoissa käynyt oikeastaan ollenkaan. Ja löysin oman miehen, samanlainen tausta. Emme olisi koskaan tavanneet muuten, jos tätä apua ei olisi ollut. Olemme olleet kolme vuotta yhdessä ja olen todella rakastunut ja onnellinen. Teemme kaikenlaista yhdessä ja viihdymme toistemme seurassa.Lapset ovat muuttaneet pois kotoa ja on aikaa toisillemme.
Itse kyllä ihan oikeasti halusin löytää seuraa ja kumppanin. Enkä juossut viikonloppuina kapakoissa. Että ei pidä yleistää. Toivottavasti löydätte etsimänne ja hyvää kesää!!
keski-ikäisten naisten mollaaminen. Olen itse 43-vuotias nainen. Eronnut 15 vuoden suhteesta, lapset teinejä ja asuvat luonani.
Tapasin pari vuotta eron jälkeen ihan mukiinmenevän miehen, jonka kanssa olen ollut nyt muutaman vuoden. Mies ei kuiteknaan halua sitoutua ja rakentaa pysyvää suhdetta. Itse olisin toivonut jo voivani asettua aloilleni. Tällaisten kokemusten jälkeen ei todellakaan tee mieli rynnätä ensimmäisen vastaantulevan miehen kaulaan vaan haluaa edetä rauhassa ja varmistua ja vakuuttua tilanteesta. Vapaina viikonloppuinani en todellakaan vetele lärvejä. Yritän liikkua, hoitaa kotia ja työtänikin. ILtaisin suuntaan toisinaan leffaan, mutta yksin leffaan meneminen perjantaina Helsingissä voi olla ahdistavaa: huomaat olevasi ainoa yksinäinen. Mikseivät ystävät lähde leffaan mukaan? Elävät mukavasti parisuhteessa ja haluavat upputua siihen, mikä on ymmärrettävää. Ei ole herkkua olla yksinäinen, keski-ikäinen ja usein parjattu nainen. Mielestäni olen aikuinen, kypsä, itsenäinen, upea yms. kuten niin monet muutkin ikäiseni naiset. Keski-ikäiset naiset kunniaan!
...hymyä huuleen ja positiiviset ajatukset "kehiin".
Meitä ihmisiä on monen sorttisia ja jokainen käyttäköön nettiä haluamallaan tavalla.
Toisiin ihmisiin et voi vaikuttaa, mutta omasta elämästäsi voit tehdä juuri niin ihanan, kuin mitä haluat.
Minä olen 45 v yh-äiti ja kulutan nyt sairaslomalla täällä netissä aikaani. Muulloin en liikuntahulluudeltani tänne ehdi. Mieskin olisi ehkä kiva olla olemassa tai sitten ei. Vakituinen mies ei ainakaan tuo onnea elämääni, koska olen tullut toimeen erittäin hyvin ilmankin. Seksiä saan aina, kun haluan. Lähden vaan "liikenteeseen" ja valitsen parhaan päältä.
Kaikki hyvyys, onni ja iloisuus lähtee ihmisestä itsestään.
Joskus on käynyt mielessä, että onko suomalaisten ujous ja heikohko kontaktien luonti kyky syy myös siihen, että miehet eivät löydä naista ja päinvastoin. En keksi muuta syytä. Varsinkin jos toisissa kulttuureissa tämä ei esiinny näin voimakkaana ongelmana.
Pikkukaupungin taajamassa keskellä päivää 25 asteen pakkasessa marokkolainen yrittää itsepintaisesti iskeä naista bussipysäkillä. Ei hän ole supliikkimies, ja kielitaito on huono, mutta yrittää silti puhua. No, minuun ei iske nuo ulkkikset, mutta johonkin muuhun naiseen kyllä.
Jos suomalainen mies tulisi selvänä, keskellä päivää juttelemaan minulle, vaikka sitten ujosti ja takellellen, olisin kyllä otettu ja koko loppupäiväni pelastettu! Mikäli mies olisi kiinnostava, lähtisin varmasti kahville.
Ja ennen kuin joku mies taas narisee "miksi et itse puhu tuntemattomille miehille?", niin vastaus on että KYLLÄ PUHUN. Katsovat kuin vajaamielistä, jos nainen aloittaa keskustelun. Sen sijaan olen tutustunut moneenkin naiseen bussipysäkillä, kun kuljemme satunnaisesti aamuisin samalla bussilla töihin/kouluun, kuka minnekin.
Kuinka se keskustelu sitten aloitetaan...? Ensin puhutaan säästä. Sitten puhutaan viime viikon säästä. Sitten puhutaan tulevan kesän säästä. Sitten puhutaan viime kesän säästä. Sitten puhutaan kuinka kivaa/inhottavaa on ulkoilla säästä johtuen. Sitten puhutaan onko ollut viime aikojen flunssaa/mahatautia tms. joka on estänyt nauttimasta mahd. hyvistä säistä. Naisten kesken puhutaan onko lapset olleet terveitä. Sitten puhutaan viime viikon/tulevan viikon paikallisesta tapahtumasta, oli se sitten urheilutapahtuma, tivoli, sirkus, taidenäyttely, konsertti...
Bussi on takuulla tullut, ennen kuin saatte jutun katkeamaan. En tajua miksi tämä on niin vaikeaa suomalaisille!?
Näin se just pitkälle on. "En tiedä mitä haluan"
on kuultu niin monta kertaa, et se on todellinen klisee jo. Ja hämmästyttävä määrä naisia jättää vastaamatta aivan asiallisiin ja hauskoihinkin
viesteihin. Varmasti miehet tekevät samaa..
Itse oon vastannut kaikkiin viesteihin, vaikka
ois tullut Lapista asti:)
Profiilini on kuvallinen ja pahalta en näytä...
Mitä naiset etsii? Vai onko tässä maassa edelleen
niin vanhanaikaisia naisia, etteivät "kehtaa" ottaa
aloitetta käsiinsä??? Vai onko kyse oikeesti "sarvikuonojen maasta"? Siltä tuntuu.