Pitääkä kertoa? Oletteko kertoneet? Onko teille kerrottu? Jos on kerrottu oletteko pystyneet antamaan anteeksi? Itse haluaisin kuulla sen suoraan puolisolta itseltään enkä joltakin naapurin rouvalta. Ehkä olisi helpompi antaa anteeksi.
pitääkö syrjähypystä
kertoa
141248
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
näissä asioissa on salailu ja VALEHTELU.
Minulle asian on voinut kertoa, olen ymmärtänyt ja hyväksynyt, antanut anteeksi.
Mutta jos toinen yrittää parhaansa suhteessa. Yrittää niin kovin olla hyvä ja hellä. Omalla tasollaan on hellyyden maailmanmestari. Rakastaa omalla tavallaan. Yhteinen elämämme arkikiemuroine ja ohikulkevine kiukkupäivine on onnellista. Arvomme ja tapamme soveltuvat niin hyvin keskenään. Sielujen sinfonia ja arjen aariaa koko yhteinen elämämme. Mutta se mutta,,,Entä kun haluankin toisenlaista rakastelua, hellyyttä ja hyväilyä, kuin mitä kotoa saan. Jos kertoisin toiveitani, hän tuntisi itsensä riittämättömäksi ja huonoksi - tunnen hänet. Löisin kovasti, vaikka miten hienotunteisesti yrittäisin kertoa.
Joku viisas on sanonut, ettei tosista voi muuttaa. Itseäsi vain voit muuttaa. Olen siis päättänyt, etten kerro, mitä kaipaan ja tyydytän kaipaukseni toisaalla. En kerro sitäkään. Se olisi aivan yhtä kova isku, kuin ettei hän tyydytäkään minua kaikilta osin.
Joskus vaan osoittaa enemmän rakkautta, kun ei loukkaa toista, eikä kerro kaikkea.
Olen viime aikoina miettinyt tätä pettämisasiaa ja siitä kertomista tai kertomatta jättämistä.
Voihan sitä asian jättää kertomatta. Mutta entäs ne muut, jotka tietävät? Ikinä ei voi luottaa sihen, että nämä sairaassa itsekkyydessä tehdyt teot eivät tulisi ilmi.
Entäs jos käy niin, että pettäjästä aika jättää ja sureva puoliso joutuu toisen kuoleman jälkeen kuulla tarinoita pettämisestä...epäluottamuksesta... itsekkäästä toiminnasta joka toisen kuoleman jälkeen rikkoo ihmisen joka tänne jää vielä maallista vaellustaan jatkamaan. Ei ole enään toista jolta kysyä, koska se valehteleva petturi on poistunut. Poistunut ja jättänyt jälkeensä paskaisen sotkun.
Kyllä pettäminen on niin suuri ja paha asia, että jättäisin sen tekemättä ja kokematta. Ja kun lopulta siinä käy niin, että se pettäjä jää kiinni. Oli sitten kuinka ovela, jälkensä peittävä, on kuitenkin aina se kolmas osapuoli....
Jos se oma kumppani ei riitä - erotkaa. Tehkää sen jälkeen kaikki ne temppunne - kenen kanssa haluatte.
On myös vastuutonta ja itsekästä vaatia että muut jotka tietävät, joutuisivat vaikenemaan, joutuisivat katselemaan sivusta kun viatonta ihmistä petetään vain omien himojen tähden. Sellainen tuntuu todella pahalta.
Parisuhteeseen ryhtyminen on valinta, joistakin asioista joutuu luopumaan. Aito rakkaus ja välittäminen kyllä kestää sen. Kaikkea ei voi saada.
Itse olen kyllä sitä mieltä, että pettämisessä on parasta se salailu. Se on vähän niinkuin ryyppääminen nuorena.. Et en kyllä kertois ja en kyllä jäis kiinnikään. (kuuluisia viimeisiä sanoja:)). Mut kuitenkin, jos se menee jossain vaiheessa siihen malliin, et ei oo enää välii vaikka jäisikin kiinni, niin silloin ollaan jo vähän liian vakavassa suhteessa pettäjäosapuolten kesken. Et ei makeaa mahantäydeltä. Kuolinvuode vois olla se paikka jossa kertoa, sais sitten puoliso jatkaa elämää hyvällä omallatunnolla ja ei jäis kaipaamaan kuollutta..
Olisi tosi kiva kuulla kumppanin kuolinvuoteella että on tuhlannut elämänsä sian kanssa olemiseen. Mieluummin paljastaisi korttinsa aiemmin ja antaisi valita haluaako olla petturipaskan kanssa.
mitä elämältään haluaa. jos ei kerro ja saan tietää, siitä ei hyvä heilu, turpaansa tulee saamaan. mikäli kertoo niin saatan jopa tyytyä aionoastaan lopettamaan suhteen, en naista.
Me exän kanssa sovittiin et jos meidän kuvioihin tulee joku "ylimääräinen" mukaan ni siitä kerrotaan toiselle.
Ja näinhän sitte kävi mies oli rilluttelemassa kaverin kaa ja seuraavana pvänä sitte sano et ois vähän kerrottavaa...eipä siinä sitte paljoo sanottavaa ollu ku toinen näytti imeskellyn kaulansa.
Oltiin siinä vaiheessa oltu n. 5 v. yhessä. tyhmä ku olin ni annoin anteeks ja oltiin sen jälkeen vielä vajaat pari vuotta yhes. Jätti mut toisen takia ja oli kuulemma siinä välissäkin ollu jotain juttuja. Et ainakin mulla meni näin et pettää kerran ni pettää toisen ellei kolmannenkin kerran....
ja aina on vaimo haukkunut, ja jos on saanu selville kenen kanssa oon ollu, on sekin saanut kuulla kunniansa.
rakastan vaimoani kännissä tulee joskus törttöiltyä
Ehkä sinun kannattaisi etsiä joku toinen kohde kuin vaimo, jolle aina ripittäydyt kännitörttöilyjen jälkeen. Kokeile vaikka pappia. Vaimo on väärä kohde. Silloin tietenkin vaimo on oikea kohde, jos nautit kuulla haukkumiset ja saat siitä tyydytystä. Onhan tällainen aina pikku näpäytys vaimolle, jos tämä on luullut liikaa itsestään.
Mä en ymmärrä miksi pitäsi pettää jos on kumppani jota rakastaa.. Vai onko kenties kyse siitä, että ette saa tarpeeksi hyvää seksiä kumppaneiltanne vaiko siitä jännityksen tunteesta plaaplaa.. Itse elän täysin tavallisessa parisuhteessa jo kolmatta vuotta ja yhteinen lapsikin tulossa, eikä tulisi mieleenkään pettää ihmistä jota rakastan valtavasti ja ihan vaan senki takia, että en missään nimessä kestäisi jos mieheni olisi uittanut värkkiään jonkun vieraan naisen hyytelössä.. En näe tarvetta syrjähyppyihin kerta omalta kumppaniltakin saan mitä parasta sekiä ainakun sille päälle tulee.. Mutta te jotka ootte just nuita bisness tyyppejä kunnon ura ihmisiä, hienostuneita, mutta minä oonki tavallinen taviksen tallaaja, mut joo TOIVOTTAVASTI ETTE JÄÄ KIINNI! En ala mitenkään kritisoimaan, omapahan on asianne.
on suurin siinä vaiheessa kun puoliso on sen sorttimentin selkäänpuukottaja ettei sillä ole itsellä rohkeutta kertoa tekemisistään, vaan tieto tulee muuta kautta. Antaa kuvottavan ja sairaan kuvan ihmisestä, johon oli luottanut.
Ei pettämistä tarvitse antaa pettäjälle anteeksi. Itselle pitää antaa anteeksi ettei ole ajoissa tajunnut millaisen ihmisen kanssa on elänyt. Pettäjä syyllistää aina petettyä huomattuaan tekonsa seuraukset, ihan normaali itsesuojelumekanismi. Anteeksiannolla ei ole merkitystä jos siihen ei sisimmässään kykene ja pettäjä ei pysty saavuttamaan uudestan luottoa. Kerran annettu luottamus on niin helppo myös kerralla menettää, takaisinsaanti mahdotonta. Pettämisen jälkeen jäljelle jää ikuinen epäilys ja luottamuspula, vaikka hetken hyvin menisikin. Pettäjällä on edessään lopunikäinen työmaa siinä luotettavuuden osoittamisessa mikäli petetty suo mahdollisuuden jatkaa yhdessäoloa. Liian iso urakka.
...täällä joku laittoikin, että miksi pettäisi, kun rakastavalta kumppanilta saa ihanaa seksiä silloin kun haluaa?
Parisuhteita on niin monenlaisia...jos on elänyt parisuhteissa, joissa seksiä riittää mainiosti niin mikäpä siinä, vaikea varmasti kuvitella sitä henkistä ja fyysistä kipua, jonka toinen tuottaa kieltäytymällä. Toistuvasti. Torjumalla sen toisen minuuden ja naiseuden/mieheyden, tarpeet...miksi suhteessa aina pitäisi mennä sen osapuolen mukaan, joka EI halua?
Toisinaan toiselta salaaminen on helpompaa, kun satuttaa aina uudestaan ja uudestaan itseään ja toistaan. Itseään, kun ei kelpaa ja toista, kun tuntee olonsa sitten turhaksi ja mitättömäksi, kun ei onnistu/halua tms. mitä ikinä onkaan.
Olen sitä mieltä, että jos puolisoaan pettää, niin silloin ei häntä aidosti rakasta. Olen myös sitä mieltä, että jos ei voi omalle puolisolleen "antaa" vaan aina vain kieltäytyy ja torjuu toisen, niin silloin myöskään ei aidosti rakasta.
Tietysti on asia erikseen, jos on kyse jostain sairaudesta, mutta jos täysin terve ihminen pihtaa koko ajan, ja sitten kun antaa, niin on ihan kuin uhrautuisi toisen hyväksi "siinä on, nai nyt mua marttyyria!" -niin ei varmana rakasta puolisoaan! Jos rakastaa, niin silloin myös haluaa seksiä hänen kanssaan, eikä ole aina "liian väsynyt".
Minusta tuossa on kaksi erittäin hyvää syytä erota, silloin vähiten satuttaa itseään ja toista osapuolta.