Lapsi syntyi ollessamme käytännössä erossa, teknisesti naimisissa. En halua isäksi, äiti ei halua minua isäksi.
Saammeko isyyden helposti kumottua?
Vai pitääkö jotenkin keplotella niin, että äiti kertoo lastenvalvojalle ettei lapsi ole minun, mutta ettei myöskään halua selvittää isää?
Saammeko isyyden helposti kumottua?
Vai pitääkö jotenkin keplotella niin, että äiti kertoo lastenvalvojalle ettei lapsi ole minun, mutta ettei myöskään halua selvittää isää?
Vastaukset 15
Vanhimmat
sadonkorjuu ei kiinnosta. Tumputtaminen on vähätelty ja silti niin helppo ja halpa tapa selviytyä ex-vaimoista.
Ilmeisesti ketään ei kuitenkaan kiinnosta se tärkein, eli lapsen etu?
Miltä lapsesta tuntuu kun ei tiedä kuka hänen isänsä on, äiti ei ole halunnut asiaa selvittää ja isä pakoilee vastuuta?
Ei voi olla totta!!! Mieti vähän lasta! Olet hänet alulle laittanut, joten kyllä sinun pitää vastuusi kantaa!!!!!!!!!!!!! Oletpa todella itsekäs ja äitinsä myös, jos ei vaadi isyyden tunnustamista!
Olette sitten vaan aatellu rahastaa sossua ni sieltähän sitten lapsen elämään rahotus löytyy kun oikein jälkeenpäin asiaa miettii.
Abortti on tässä vaiheessa jo myöhästä ja ei viitsis omia kesälomarahojaan jonkun rääpäleen vaippoihin laittaa.
Heh heh,,,ikinä en oo ennen nähny enkä kuullu tollasista vanhemmista.
Jippii!!
Lottovoitto syntyä Suomeen!
Taitaa mennä niin, että aviossa ollessa puoliso on automaattisesti isä.
Lapsen muutaman ensimmäisen elinvuoden aikana on ehkä mahdollisuus kiistää isyys ja vaatia isyystutkimusta.
Ja jos oikein muistan, äiti ei saa kunnan maksamaa elatustukea(vai mikä se oli, kun isä ei jostain syystä maksa elatusmaksua) kun isyyttä ei ole selvitetty.
Jos muistin tuon viimeisimmän oikein, niin veikkaan kyllä lastenvalvojan siitä muistuttavan.
(Esim. 100€ * 12kk * 18v = 21.600€ ehkä vähän alakanttiin laskettuna.)
Tietysti jos äidillä muuten rahat riittää, niin mikäs siinä sitten.
Puhutaan isyysolettamasta eikä sitä avioliiton kautta muodostunutta isyyttä pysty kumoamaan kuin DNA-testien kautta. Kysehän on nimenomaan lapsen oikeuksista (oikeus vanhempien antamaan elatukseen, perintöoikeus jne.).
Elatustukea lapsi saa , jos isä ei maksa, niin maksajana on sosiaalitoimi (minimin).
Mutta ne peritään kyllä isältä esim mahdollisista veronpalautuksista.
Itse kysymykseen; isyyden kumoamiseen varmaan oikean vastauksen saa lastenvalvojalta kunnasta/kaupungista.
Kirjoituksesi mukaan on niin, että olet jo lapsen isä, haluatte tai ette. Jos lapsi on biologisesti sinun, niin sitä isyyttäsi ei mikään kumoa, vaikka sosiaalisesta isyydestä haluaisitkin "ketkuilla" eroon. Olethan varautunut myös siihen, että kasvaessaan lapsi saattaa ryhtyä ihmettelemään asioita, eikä esim. virallisia papereita jälkikäteen kukaan viranomainen teidän mieliksenne väärennä. Siispä jos lapsi on näppärä, hän löytää vanhempana tiedon siitä, että olet alunperin ollut hänen isäkseen mainittu henkilö. Mitäs olet ajatellut selittää hänelle, jos hän ilmestyy silloin ovellesi kysymään, "miksi hylkäsit biologisen lapsesi virallisesti"? Eli on yksi asia häipyä äidin ja lapsen elämästä (moni mies on sitäkin joutunut jälkikäteen selittelemään) ja toinen asia yrittää tehdä virallinen totuus muuksi kuin oikea totuus.
Mutta koska olet jo iso poika, olethan onnistunut saattamaan hedelmöitysikäisen naisen raskaaksikin, niin osaat kyllä ottaa selvää näistä isyysasioistakin. Lain mukaan se menee niin kuinka tuolla sanotaan http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1975/19750700?search[type]=pika&search[pika]=isyyslaki*
Kysymys onkin siitä, että onko kenelläkään kokemusta lähdetäänkö isyyttä tutkimaan, jos äiti vakuuttaa biologisen isän olevan "tuntematon henkilö", ja vastustaa asian selvittämistä?
Se, mitä joskus tulevaisuudessa saattaa tapahtua tai olla tapahtumatta ei kuulu kysymykseni piiriin. Kuten eivät myöskään moraalisaarnat.
syntynyt, ei vakuuttelut vaikuta. Avioliitossahan ei tehdä isyysselvitystä.
Isyyttä ei tarvitse selvittää, kun kerran olitte avioliitossa. Mikäli joku teistä haluaa kumota isyyden, niin se onkin jo vaikeampaa, mikäli lapsella todellisuudessa on sinun geenejäsi.
Ainoa pelastuksesi on, että naisesi löytää uuden onnen, joka on valmis adoptoimaan vesasi.
Kuten totesin, olet jo iso poika. Osaat varmasti lukea lakitekstiä edellisessä viestissäni olevasta linkistä. Helpotan vielä, isyyslain luku 5 käsittelee tätä asiaa. Pykälä 34 kertoo perusteet, milloin isyys voidaan kumota ja pykälä 35 aviomiehen ja äidin kanneoikeudesta. Et muistaakseni sanonut, kuinka vanha lapsi on, joten voit sieltä itse lukea, onko asia jo myöhäistä.
Moraalia tai ei, näissä asioissa on kysymys lapsen edusta. Siis esimerkiksi perintöoikeudesta. Niitä ei voida kumota vain siksi, ettei nyt satukaan huvittamaan olla iskä.
Vastauksena kysymykseen, ei ainakaan minulla ole tietoa, lähdetäänkö asiaa selvittämään, jos äiskä alkaa kertoa satuja. Lakia kun lukee, näyttäisi siltä, että jommankumman teistä on nostettava asiasta oikeuskanne, eikä kyseessä olisi pelkkä ilmoittamalla menevä läpihuutojuttu.
Kun olette olleet naimisissa juridisesti olet isä. Ei siinä sen kummempaa. Hyvin vaikeaa on isyydestä jälkeen päin keppaloida eroon enkä ole moisesta tainnut edes kuulla.
Olet myös aikamoinen paskakasa, jonka kannattaisi ainakin hakea vasektomia ihan ensimmäiseksi. Se ei ole läheskään niin vaikeaa.
se on sinun lapsesi!! uskomatonta että voit ajatellakaan noin.... tiedän ns äitipuolena että tilanne on hankala tulevaa seurustelukumppaniasikin ajatellen, kyllä minullakin on vaikeaa mieheni nuoruudessa tekemän vahinkolaukauksen takia. mutta herranjumala teoistaan täytyy ottaa vastuu ja lapsella on oikeus tuntea isänsä!! enkä arvostaisi miestäni tippaakaan jos hän ei lapseensa pitäisi välejä.
uskomattoman tyhmiä ihmisiä kun ei aikuinen ihminen osaa pitää ehkäisystä huolta..
Enpä voi muuta sanoa kuin "Voi lyökää reisiin". Todellista vastuunpakenemista tuollainen. Ensin tehdään lapsi maailmaan eikä siitä halua ottaa vastuuta, kun se maksaa!!! Tuollainen mies pitäisi kuohita.
Nykyisin kun dna-testi on helppoa, pitäisi jokaisen parisuhteeseen syntyvän lapsen isyys vahvistaa testillä. Silloin tuollaiset sosiaalipummien vastuunpakoilut loppuisivat.
Samalla loppuisivat myös naisten syrjähyppyjen tulosten sälyttäminen avo-/aviokumppanin vastuulle. Suomalaisissa perheissä on tänäkin päivänä tuhansia lapsia, jotka ovat jonkun muun kuin virallisen isän lapsia - äidin syrjähyppyjen tuloksia.