MIES NARSISTI

Narsisti tarttee aina kiltin ihmisen kiusattavakseen...

Ei narsisti toista narsistia voi kiusata.

Katso nyt vaikka aluksi sivut www.narsistienuhrientuki.info.
Sinne voi soittaakin, on puhelinneuvotaa. Kirjoita oma viestisi tai elämäntarinasi anonyyminä palstalle, saat hyvää vertaistukea.
Katso keskusteluista palsta "parisuhde".

Jos ole avioliitossa, pane avioero vireille.
Narsisti EI nimittäin parane, vain pahenee. Sinulta voi mennä vaikka henki, jos huonosti käy.

Ota yhteys lähimpään turvakotiin ja kysy neuvoja, sinne ei tarvitse välttämättä mennä, mutta miellellään neuvovat pulassa olevia naisia. Katso www.turvakoti.net

Narsisti on luonnevikainen, häiriintynyt jo lapsuudessaan. Sinun kiltteytesi vain pahentaa tilannetta.
Joten lopeta "kiltteys" heti. Kiltteys ei kertakaikkiaan kannata.

Jos miehesi pahoinpitelee, ota yhteys lääkäriin ja hanki todistus vammoista. Poliisilta saat tarvittaessa lähetymsikiellon miehellesi ja kunnan sosiaalipuolelta auttavat vuokra-asunnon löytämisessä.
Joten, ei muuta kuin toimeksi.... Parempaan elämään !

mikään ei ole niin väärin kun toisen alistaminen sanoin teoin ja väkivallalla. henkine tai fyysinen niin se on väärin. lapset saa väärän mallin millaista se oikea perhe-elämä kuuluu olla.

tasan vuosi sitten lähdin turvakotiin, mies lupasi muuttua, olin antanut niin monta mahdollisuutta että en mennyt takaisin. Hain asuntoa itselleni ja lapselle, muutin ja aloitin kaiken alusta lapseni kanssa. Nyt huomaan monta positiivista muutosta lapsessani ja tiedän että tein oikean ratkaisun. Yksinäisyys ja tulevaisuus voi pelottaa mutta ainut asia mitä olen katunut kun lähdin turvakotiin ja jätin mieheni on se etten tajunnut lähteä jo aikaisemmin!!! :)

Moi!
Olen kokenut miheltäni aivan vastaavaa ja paljon muuta lisäksi 30v aikana.Alussa kaikki oli suht harmitonta ,mitä nyt pieniä hämäriä juttuja.Nyt noi viisi vuotta sitten tilanne alkoi pahentua.Tuli ihmeellisiä viikonloppumenoja ,selityksiä selitysten perään joissa oli vain häivä totutta.Se epäily oli raskasta aikaa,kun en kuitenkaan halunnut tehdä mitään päätöstä ilman vahvoja todisteita.Sitten seurasi mollaamiset,haukkumiset ja kaikki muuttunut käytökset.Mukaan tuli alkoholi ja tupakka.Olin lasteni kanssa ihmeissäni mikä muutos tämä oli.Sitten selvisi että mieheni oli mm. patologinen valehtelija kaikkine sairauskuvitelmineen.Selvisi myös etten ollut se ainoa nainen hänen elämässä,vaikka niin uljaasti sitä vakuutti viimeiseen viikkon asti. Onneksi asiat kääntyivät siten,että hän vain kerran ilmoitti lähtevänsä kotoa pois. Huokasin. Hän muutti toisen naisen luo asumaan - kylmästi - vailla vanhoja olemattomia tunteita.Olin helpottunut.Elämä on vielä elämisen arvoista eikä aina tarvitse olla peloissaan ja jännittynyt.Avioero,jonka luonnollisesti laitoin heti vireille,ei ole vielä astunut voimaan,mutta yksinasuminen on ihana tunne.Kehoitan sinua ottamaan sen askeleen,että laitat eron vireille. Älä tee,kuten moni tekee,että toivoo ja luottaa jospa kaikki muuttuisi.Niin tein minäkin,mutta luonnevikainen ihminen ei voi muuttua.En ainakaan usko.Päinvastoin tilanne pahenee iän myötä.
Ajan kanssa voi vieläkin tulla vaikeuksia,kun avioiero astuu voimaan ja jos hän päättää kostaa,mutta siitä en tässä vaiheessa ole huolissani. Meillä on vain yksi elämä elettävänä eikä sitä kannata tuhlata.
Pärjäile ja tee päätös mahdollisimman pian.

Hakusanalla narsismin synty, löysin ainakin itse googlessa sivuille, joisa kerrotaan narsistin kanssa selviämisestä. Aloitussivu liittyy englanninkieliseen kirjailijaan, mutta on suomeksi, eli käy läpi sillä hakusanaala löytyvät linkit, åelkät narsistin tunnusmerkit ei riitä tilanteesta selviytymiseen.. Siellä on mm. mitä tehdä osiot jos halauu jatkaa narsistin kanssa, ja jos ei halua, mihin varautua. Kirjailija on aikoinaan vankilassa ollut mies, taisi itsekin olla narsisti, joka tosin heräsi tilanteeseensa.

Lähde hyvä ihminen,sinulla ja lapsilla
ei ole kuin yksi elämä elettävänä.
Lapset kärsii,minulla on 24 vuotias tyttö
ihan pahiten on sille jäänyt se itsetunto,
ym.vaikkeusksia.Poika selvisi paremmin.
Mutta itsellekin jää haavoja,jotka vie
vuosia aikaa parantua,eikä kaikki parane
sittenkään.Vieläkin vaikka on 11 vuotta
kun erosin.On itse syytöksiä,itsetunto
reistailee.ja ym.

Olin 17 vuotta narsistin kanssa
naimisissa.Nyt kun ajattelen jälestä
päin.Olin kuin olisin ollut vankilassa
ne 17 vuotta.Ne meni niin että en
ole saanut nauttia elämästä ollenkaan.
20 vuotias oli kun se alkoi.Eli paras
aika elämästä meni vankina.

Lapset piti minua pystyssä,jaksoin elää
elämää vaikka se oli kauheaa.

Toivon että lähdet,ja mahdollisimman pian.
Ehdit nauttia lastesi kanssa elämästä.
kerran voi olla että on viimeinen
niitti,jos et nyt ota lapsia ja lähde.
Kysele paikkoja ja turvakoti on yksi ja
kyllä ne sosiaalihuollosso neuvovat.

Sinussa ei ole vika ,älä missään
nimessä syytä itseäsi.Sinulla on nyt
ensimmäinen asia koota itsesi,ja alkaa
hommata itsesi ja lapsesi pois sieltä.

Olin kiltti itsekin.Tuntui siltä
että on aina helpompaa antaa periksi
kaikessa.Mutta se onkin väärin,olis
vain pitänyt iskeä takaisin.Ei antaa
periksi.Minkäs luonteelleen voi.
Ja nyt eron jälkeen opettelin sanomaan
EI tuntui vaikealta aluksi,mutta senkin
oppii sanomaan.Nyt se tulee automaattisesti.
Olet vielä masennuksen partaalla,sekin
vielä lisäksi.Minulle tuli totaalinen
loppuunpalaminen.

Olen noussut sieltä ylös,mutta arvet
kaihertavat vielä.Olis kun olis otettu
pala minua jonnekin.Tuntuu kuin
olisin osa vain,että yksi puoli olis
jäänyt jonnekin matkalle.
Se on tunne,mutta nämäkin asiat
käyneenä,ymmärtää toinen toista.
Mutta joka sitä ei ole kokenut,
se ei voi ymmärtää.Kuvitella voi aina
mutta ei tuntea.

Voimia sinulle ja lapsille!!

Ajattele sinä ja lapset saatte nauttia
vielä elämästä,kun nyt otat ja lähdet.

Mutta varmista tilanne et ole yksin ja
siinä olis joku ulkopuolinen kaverina.
Älä jää koskaa yksin miehen kanssa,
ja pikkuhiljaa hommaa asuntoa ja
tavaroita pois.Jos on sellainen
luonne miehellä että voi tehdä mitä vain.
Ei missään tapauksessa yksin,saa olla
kun ero tilanne tulee.
Minulla on karmaisevia kokemuksia siitä.
Siksi varoitan aina joku kaverina ,ja
aikuinen ja ulkopuolinen.

On pelottavan yleistä, kuinka moni onkaan kokenut millaista on olla suhteessa narsistisen miehen kanssa. Luulin joskus olevani täysin yksin ja luulin olevani jotenkin outo tai pikkumainen kun minua haittasi narsistimieheni käytös. Että hän nöyryytti minua seksuaalisesti ja otti mitä halusi vastoin tahtoani, että hän samalla kehui ja alisti, hallitsi ja sanoi että rakasti. Halusin pois mutta syytin itseäni kaikesta. Ja juuri hän sai minut tuntemaan oloni sellaiseksi. Hän se väitti että minä tuomitsen hänet, hajotan ystäväpiirin, rikon suhteet ja luottamuksen ja osoitan kuinka huono ihminen olen, jos lähden.

Kukaan ei tiennyt tämän narsistimiehen käytöksestä, hän oli aina täydellinen ja hauska ja niin kiltti muita naisia kohtaan. Ja minä esitin rohkeaa ja rakastunutta, kunnes 9 vuoden jälkeen tajusin lopulta lähteä.

En antanut suurta syytä, en ottanut mitään mukaani, en ollut edes varma miksi lähden lopulta. En kyennyt ajattelemaan enkä selittelemään vaan pakenin kauas. Hävitin kaikki häneen liittyvät valokuvat, tiedot ja yhteystiedot ja asetin sähköpostiini suodattimen. Jouduin hävittämään paljon vanhaa elämääni, mutta minä hävitin myös hänet. Ja nyt minä aloitan hiljalleen paranemisen.

Usko vain, ei ole mitään muuta tapaa muuttaa asioita, kun lähteä. Lapset kärsivät enemmän myös tähän suhteeseen jäämisestä, joten pelasta heidät ja itsesi! Miehen kyyneleet tai katumus ei auta, miehen narsismi on sairaus jolla tuhotaan monien kilttien naisten tulevaisuus.

Ole rohkea, sillä tämä on elämäsi tärkein päätös. Et ole yksin, niinkuin minäkään en ollut yksin vaikka niin luulin. Sinulla on vielä kaikki edessäsi, mutta ennen sitä sinun täytyy toimia.

Itse läpikynneenä
Kirjoittanut: Herätys / Tänään / klo 09:36 Olitpa nainen tai mies, jos suhteessä esiintyy väkivaltaa, henkistä tai fyysistä.

Sinulla on ratkaisun avaimet. Kysy itseltäsi KUINKA KAUAN SIEDÄNÄN TÄTÄ.

Lähtemällä pois tälläisesta suhteesta on ehkä ainut ratkaisu. Niin kauan kun vastapuolella on luottamus sinun haluun jatkaa ja jatkaa, yrittää ja antaa anteeksi ei vastapuolella ole riittävää motivaatiota muuttua.

Vasta kun osaat VAATIA ITSELLE VÄKIVALLATONTA ELÄMÄÄ sinulla on mahdollisuuksia päästä väkivallasta eroon. Väkivaltainen puoliso selittelee itselleen aina omaa käytöstä jopa kiistää mitään tapahtuneen.

Osalle menettämisen pelko ajaa muuttamaan omaa käytöstä, osa ei edes sen edessä muuta mitään itsestään.

KYSYMYMYS ON PERIAATTEESTA SINUN ITSESI KÄSITYKSESTÄ ONKO SINULLA OIKEUS ELÄÄ ILMAN VÄKIVALTAA. TÄMÄ VÄKIVALLATON ELÄMÄ VOI VAATIA HINTANAAN SEN ETTÄ LUOVUT VÄKIVALTAISESTA PUOLISOSTA.

Jos hinta on sinusta liian kova, opi elämään sen väkivallan kanssa.

Itsellä 15 vuotta helvettiä, joten en minäkään ihan heti sitä uskonnut.

Väkivaltainen puoliso on kuin alkoholisti, niin kauan kun läheiset peittelevät, suojelevat, selittelevät ja sietävät sitä niin tilanne jatkuu ja pahenee.

Kuten alkoholisti, tekijä harvoin itse myöntää olevansa sairas ja tarvitsevansa apua. SILLÄ TERVEJÄRKINEN IHMINEN EI OLE VÄKIVALTAINEN TOISTA IHMISTÄ KOHTI.

Väkivalta vaikka se kohdistuisi ihan kenee tahansa tuttuun tai tuntemattomaan EI KOSKAAN OLE SELITETTÄVISSÄ MITENKÄÄN.

Yllättävän moni ( itse syytös ) uhri selittää väkivallan olevan milloin minki syy ja jättää myöntämättä sen ettei toinen voi olla henkisesti terve.

Jos ihminen hakkaa ventovieraan kun itsellä on milloin mikäkin vitutus, joutuu siitä suhteelisen äkkiä virkavallan toimesta hoitoon ja laitokseen mutta kun se kohdistuu omaan perheeseen antaa valtiovalta, ympäristö ja jopa uhri sille pienemmän "tuomion" ja ymmärrystä.

PYYDÄN ÄLKÄÄ KOSKAAN TAI MISSÄÄN TILANTEESSA YMMÄRTÄKÖ VÄKIVALTAA ON SEN KOHDE TAI TEKIJÄ KUKA TAHANSA, YHTÄÄN HYVÄÄ JA HYVÄKSYTTÄVÄÄ SYYYTÄ EI OLE

JOKAISELLA ON ENSISIJAINEN VELVOLLISUUS JA OIKEUS PITÄÄ HUOLTA OMASTA ITSESTÄÄN JA LOPETTAA KAIKIN MAHDOLLISIN KEINOIN VÄKIVALTA.

EDES VÄKIVALTA EI OIKEUTA VÄKIVALTAAN.

POISTUKAA TILANTEESTA MISSÄ VÄKIVALTA ON MAHDOLLISTA.

Kysykää itseltänne menettekö itse myös muualle missä väkivallan uhka on suuri ja miettikää miksi se koti olisi erinlainen paikka.

Ne joilla on omia lapsi, miettikää miksi teillä on oikeus altistaa omat lapsenne väkivallalle. Läsnä olva uhka, vaikka väkivalta ei suoranaisesti kohdistuisi heihin. Te olette syyllisiä lapsiin kohdistuvaan väkivaltaan antamalla tilanteen jatkua.

Vasta usean vuoden jälkeen omat lapset kertoivat miten he kärsivät väkivallasta vaikka koskaan heitä ei pahoinpidelty. Sisälle on vieläkin kerääntynyt kiukkua minua kohtaan, miksi minä jäin ja pakotin heidätkin elämään sellaisen ihmisen kanssa joka oli väkivallan tekijä.

Tähän en vielä tänäkään päivänä kykenen antamaan mitään järkeenkäypää selitystä. Halu pitää kiinni kulisseista, uskomaton luulo omasta "kyvykyydestä" muuttaa toinen, haluttomuus kohdata totuus, pelko mitä tämän jälkeen, vähättely, selitys ettei muita uhreja ollut ? Kaikki nämä ja muutama muukin.

Mutta mikään ei kuitenkaan poista tosiasiaa MINÄ MAHDOLLISTIN TILANTEEN JATKUMISEN JÄÄMÄLLÄ, ANTAMALLA ANTEEKSI, YMMÄRTÄMÄLLÄ JA JATKAMALLA.

MINÄ SIIS OLIN HENKISTÄ VÄKIVALTAA TEKEVÄ OMIA LAPSIA KOHTAAN. MINÄ HALUSIN JÄÄDÄ JA VALINNALLA PAKOTIN OMAT LAPSET ELÄMÄÄN SEN KESKELLÄ.