Mies petti, miten selviän?

Teit oikean päätöksen joka tapauksessa. Mies ei ehkä uskaltanut kohdata sinua ja myöntää olevansa luuseri. Ehkä häntä myös jollain tavalla pelottaa ns. menettää itsenäisyytensä (häät, lapset yms). Ja siksi noin toimikin. Mutta hyvä, ettei pitänyt sinua pitempään "narussaan" ja hieno juttu, että otit ratkaisevan askeleen ja uskallat mennä eteenpäin! Olet vielä nuori ja löydät varmasti arvoisesi miehen, jonka kanssa menet naimisiin ja hankit ihanan perheen! :)
Ja siinä vaiheessa "Simo" todennäköisesti nuolee näppejään oman toimimattomuutensa takia.
Mutta, kuten sanoin, hieno juttu, ettei hän pitänyt sinua pitempään narussaan, olisi paljon inhottavampaa huomata 35 vuotiaana olevansa edelleen samassa tilanteessa ilman sitä perhettä.
Voimia sinulle!! Ja tsemppiä! Tuollainen kirpaisee aina,mutta hetken päästä se helpottaa ja ajattele asiaa näin, nyt sinun ei tarvitse enää stressata ja ahdistua siitä, tuleeko hän kotiin ja missä hän viettää aikaansa. Voit keskittyä täysillä itseesi ja uusiin kuvioihin!! :)

Mistä noita kusipää äijiä oikein sikiää??Oksettaa kun ajatteleekin miten se on sua kohdellut.
Sua sattuu nyt ihan huolella,kierit itsesäälissä,luulet rakastavasi sitä äijää ja kaipaat ja vihaat yhtä aikaa.
Viisi päivää on lyhyt aika,viisi viikkoakin vielä on, mutta jos ymmärrät pysyä erossa mokomasta retkusta,niin pikku hiljaa olosi helpottuu,ja eräänä aamuna ymmärrät olevasi onnen tyttö, kun pääsit hänestä eroon.
Ja voit jatkaa elämääsi entistä vahvempana ,tosin melkoinen via dolorosa takanasi.
Itselläni kesti 8 viikkoa ennen kuin aloin päästä jollain lailla tolpilleni,ja enkä ihan täysin silloinkaan vielä .Asetin itselleni aikarajaksi 12 viikkoa ja sitten olen ehjä.Helpotti jotenkin , kun laski viikkoja.Todella vaikeita viikkoja.Mutta se onkin jo toinen juttu.
Kyllä sä tosta selviät,kärsimyksen kautta,mutta älä vaan lankea siihen "Simoon" uudestaan,se ei paremmaksi muutu.
Mut sä muutut.
Voimia,tiedän mitä käyt läpi.

Tervetuloa klubiin, näitä tämmöisiä apinoita, pässejä ynnä kaikenlaisia simoja on maailma pullollaan!! Nyt annat oman simosi mennä ja järjestät elämäsi kuntoon, älä anna enää periksi! Mikä tahansa on parempaa kuin tuommoinen ukon kuvake!

Katsos se on kuten rakas mummoni kaikessa viisaudessaan aikoinaan tokaisi, että pahemmin ei voi enää mennä ja huonommin et olisi voinut valita :D Totuushan se, mikä PITÄÄ myöntää itsellensäkin ja oppia elämään asian kanssa! Ollaan kaikki puolin ja toisin erehtyväisiä ihmisiä, taika on vaan siinä kuka osaa kohdata ongelmansa, vikansa ja eheytyä sekä jatkaa pyrkimistä, kehittymistä kohti parempaa :)

Tuo riutuminen on tietyssä määrin ihan normaalia vaan yritä pitää edes syömisestä huolta, muuten se kierre ainoastaan pahenee! Stressi alkaa tulla ns. fyysiseksi ja silloin tarvitset jo lääkärin apua.

Ja kuule elämä voittaa, vaikka pimeimpinä hetkinä sitä on hieman vaikea uskoa. Kohtaat taatusti uusia ja arvoisiasi ihmisiä ketkä ansaitsevat rakkautesi!

;)

Täällä sama juttu. Oma mieheni jäi kiinni viikko sitten tekstiviestin perusteella ja tämän jälkeen elämäni on ollut yhtä helvettiä.

En myöskään ole syönyt, saati nukkunut..

Yhteisen talon sisäremontti on kesken, lapsi ihmettelee äidin surkeaa oloa, kotitöitä en jaksa tehdä, juuri ja juuri lapsesta huolehtia.

Suhteessamme oli ongelmia, sitä en kiellä, mutta koskaan ongelmia ei ollut makuuhuoneen puolella, eikä miehelläni ollut siitä kotonaan pula. Niin vain kuitenkin petti erään baariviikonlopun seurauksena, saman naisen kanssa ja vieläpä kaksi kertaa..! Näin olen tuolta toiselta osapuolelta (naiselta) saanut tietää. (Yöllä harrastivat sitä ja vieläpä aamulla herätessäänkin..) Nainen oli myös varattu omalta osaltaan.

Mä en todella ymmärrä mikä näitä nykyihmisiä vaivaa, kun aina alapäässä kutisee kun tarpeeksi saa viinaa! Olen huomannut, että nykyään ravintoloissa ei ole enää mitään merkitystä sillä onko sormukset sormessa tai muuta. Ihmisten elämä on käynyt nyky-hyvinvointiyhteiskunnassa niin helpoksi, että jännitystä täytyy etsiä vieraista ihmisistä..

Itselläni on pahempi tilanne. Vaakakupissa on lapsi ja juuri ostettu talo. En tiedä mitä tekisin, kun en ole vielä täysin järjissäni..

Miehiin en ainakaan luota. Edellinenkin pidempiaikainen kumppani joi, löi ja lopuksi petti. Ehkä olen liian kiltti ja perhearvojen puolesta puhuja ja niin ollen tylsä kumppani..
Elämä on naisille yhtä helvettiä!

YMMÄRRÄN, MILTÄ SINUSTA TUNTUU JA MUISTA ETTET OLE YKSIN TÄMÄN ASIAN KANSSA! USKON, ETTÄ MEITÄ ON TUHANSIA JA VIELÄKIN ENEMMÄN! KAIKKI KUMPPANI RAUKAT EIVÄT TIEDÄ MITÄ HEIDÄN SELKÄNSÄ TAKANA TAPAHTUU! EIVÄT LÄHESKÄÄN KAIKKI! VALITETTAVASTI!

niitä kavereita joskus uskoa jos sanotaan, että tämä kaveri on pelimies ja pettäjä. Mutta kun ei. Te naiset palkitsette nämä kaverit uudestaan ja uudestaan ja kierre jatkuu. Sitä saa mitä tilaa.

on ainakin se, ettei moinen Simo ole sinua koskaan rakastanut. Sen kun ymmärrät, niin pääset helpommalla.

Mitä sinä tuollaiseen ripustaudut? Ei hän sinua rakasta - ainakaan sanan yleisessä merkityksessä. Jotkut pysyvät kakarana koko ikänsä ja sinä olet se äiti, joka niistää nokan. Et kai pidä itseäsi niin onnettomana, että jäät roikkumaan tuollaiseen.
Ei hän ole sen takia ollut suruissaan, että on mennyt panemaan toisia naisia, vaan siksi, että nyt joutuukin toisinaan itse pyyhkimään perseensä.
Eikä hän teidän suhdettanne yhden yön jutulla pilannut! Ei teillä koskaan mitään suhdetta ole ollutkaan!! Koko ajanhan hän on loikkinut kuin pässi ja sinä onneton kuljet narun perässä kieli pitkällä. Herää!!!! Et edes sinä häntä pysty muuttamaan. Eikä se johdu sinusta - siitä voit olla varma. Kunhan et jää hännystelemään mokomaa...

Toivon voimia kaikille petetyille. Kun suhteen peruspilari -luottamus- menetetään ja oma kokemus naisena/miehenä olemisesta ja omasta arvosta saa totaalisen mitätöinnin, ei siitä ilman suurta surua selviä. Petetyksi tulemisen kokemus voi olla niin musertava, että se on jopa traumatisoiva. Puhun kokemuksen syvällä rintaäänellä.
Petetyksi tulemisen jälkeen on osin ymmärrettävää vielä jatkaa ja uskoa kaiken unohtuvan, korjautuvan ja palaavan paremmaksi. Se on oma suojamekanismimme. Keino selvitä. Kuitenkin väittäisin, ettei suhde enää koskaan palaa entiselleen vaikka sen verran jaksaisikin toivorikkaana parempaan uskoa, että jopa anteeksiannon nimissä ottaa pettäjän takaisin tai ei itse ymmärrä lopettaa jo tuhoon tuomittua suhdetta ja lähteä. Jos suhde on päässyt jo pettämisen asteelle, ei siitä ole paluuta. Asia on olemassa taustalla kuitenkin koko ajan. Suhteen ympärillä leijuu epäluottamus, pelko teon toistumisesta ja samaan aikaan murtunut sydän on arvilla ja haavoilla. Pettäjä kyllä keksii kootut selitykset tekonsa oikeudelle. Jo tekoon ryhtyminen kertoo kyvystä kantaa vastuuta: vastuu on aina toisella. Ja syy johtuu toisesta. Omilla valinnoilla ja vastuullahan ei ole merkitystä pettäjälle.
Neuvoisin suhteeseen heittäytyville optimistisille, potentiaalisille petetyille vinkiksi: jos löydätte eronneen johon rakastutte, ottakaa selvää sen eron syistä. Antakaa hänelle tilaisuus kertoa itse, ohjatkaa keskustelua hieman pikku kysymyksillä, mahtoiko olla kolmatta osapuolta jossain vaiheessa...ja kas kummaa, saattaapa pulpahtaa esiin jopa iloinen ylvästely että sattuipa joo kerran...jos toisenkin.. Tässä vaiheessa vetäytykää. Mikään ei tule muuttumaan.Näin jälkiviisaana voin todeta , että niin olisi pitänyt minunkin tehdä , kun miesystäväni, nyt onneksi jo vahvasti exä, kehaisi Levillä kuntoutusreissulla pokanneensa (silloin naimisissa ollessaan) illalla ravintolassa salin ainoan naisen, joka sattui sitten hotellihuoneen puhelimeen vastaamaan tuon ratkiriemukkaan viikon aikana kerran kun vaimo soittikin.....tekevälle sattuu. Niinpä vain kävi toteen jokunen vuosi tuon kerrotun jälkeen kerran toteamani "mikä estää sinua tekemästä saman minulle koska olet sen pystynyt tekemää vihitylle vaimollesi". Hän petti, kerran, toisen kerran ja viimein tuli se viimeinen kerta. Mutta kaikesta selviää. On vain muistettava kunnioittaa itseään eikä suostua epäkunnioittavasti kohdeltavaksi.Sinäkin, joka tämän keskusteluketjun käynnistit, kunnioita itseäsi ja usko, että "Simo" ei ole sen arvoinen että kannattaa moisen vastuuttoman epäkypsän ihmisen vuoksi oma itsekunnioitus kadottaa. Kääntäisin raamatullisen lauseen ylösalaisin: Rakasta itseäsi kuin lähimmäisiäsi.
Huolehdi itsestäsi, sure pois tuo ikävä, kipeä kokemus. Ulkopuolinen ammattiapu ei ole häpeä, se on viisautta. Mutta älä jätä surua surematta. Hoida ja helli itseäsi. Elämä sulkee kulussaan ovia takanaan mutta se avaa uusia. Ja kun olet sen oven kerran sulkenut, älä enää sen taakse kurki.

Sä jätit sen! Sillä siisti! Miksi pitäisi laskea viikkoja ym... Se on ohi. Se siitä!