Vihdoin puolisoni saapui suomeen viime sunnuntaina. Naimisiin menimme 11.06 Turkissa tunnettuamme vuoden. Paperisota oli kova jo että meidät vihittiin siellä, mutta en ikipäivänä olisi uskonut mihin byrokratian kouriin joudumme... 1.5 vuotta paperin täyttöjä, soitteluja eri viranomaisille, odotusta ja riistävää kaipuuta. Ja lopulta asian jättö hallinto-oikeuden ratkaistavaksi, joka tyrmäsi uvin negatiivisen päätöksen.
Itse vakityössä käyvänä ei ollut kuin ne muutamat viikot vuodessa että pääsin puolisoni luokse... ja nyt kun mietin että melkein kaksi vuotta riistettiin meiltä pois, nuo ensimmäiset vuotemme jotka tuo niin paljon tullessaan. Saammehan nyt olla yhdessä, mutta olen sanoin kuvaamattoman katkera, kuinka joku laitos voi näin tehdä oman maansa kansalaiselle. Jos joku on samassa tilanteessa jossa olin , niin annan neuvoja ilman muuta, koska nyt olen paljon viisaampi asioissa kuinka ne olisivat voineet sujua nopeammin.
Itse vakityössä käyvänä ei ollut kuin ne muutamat viikot vuodessa että pääsin puolisoni luokse... ja nyt kun mietin että melkein kaksi vuotta riistettiin meiltä pois, nuo ensimmäiset vuotemme jotka tuo niin paljon tullessaan. Saammehan nyt olla yhdessä, mutta olen sanoin kuvaamattoman katkera, kuinka joku laitos voi näin tehdä oman maansa kansalaiselle. Jos joku on samassa tilanteessa jossa olin , niin annan neuvoja ilman muuta, koska nyt olen paljon viisaampi asioissa kuinka ne olisivat voineet sujua nopeammin.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Onneksi olkoon!! :) Uskon kyllä, että harmittaa ja katkeraksikin tuossa pikku hiljaa tulee... Itselläni myös paperisodat sun muut pian edessä. En uskalla vielä edes ajatella, mikä kaikki minua, tai meitä, odottaakaan... Joka tapauksessa, älä anna katkeruuden pilata tätä hetkeä, nyt olette yhdessä ja sehän on se mikä merkitsee! Onnea vielä ja ihanaa kesää sinulle ja miehellesi :)
munkin miesystävä saapui viime sunnuntaina ja olisin mennyt vastaan kentälle mutta hänpä halusi tulla moikkaan vasta myöhemmin kun oli jo kaverin kyyti tiedossa ja nyt sitten olen epäilykannalla koska salailee jotain...
Edes pari vuotta. Saatiin uudet huijarit suomeen .
vaikka kuinka toivoisit toisin.
Meillä oli sama tilanne kuin ap.llä mutta tosin 8v sitten ja edelleen onni kestää.
anna vinkki miten osoitit valituksesi hallinto-oikeudelle?Emme saaneet vuosi sitten kolmeksi viikoksi turistiviisumia mieheni vanhemmille,jotka olisivat tulleet lapsenlapsiaan tapaamaan!Otimme jopa asianajajan selvittelemään asiaa,mutta turhaan.Asia jäi katsomatta loppuun,kun tuli muuta harmia voimia viemään.Nyt voisi yrittää uudestaan.On kokemusta pitkästä liitosta ko.maan miehen kanssa,ja kyllä kannattaa esim.kansalaisuutta hakea heti kun hän voi.
Paljon onnea teille, ihanaa varmasti olla viimein yhdessä kaiken odottelun jälkeen :)
Varmasti on katkeroittanut odottelu mut ehkä nyt alkaa sitten parempi kausi :)
Meillä kanssa sitten ensi syksynä alkaa oleskelulupa taistelut. Toivottavasti ei jouduta samaa kokemaan.
Kiitos kaikille vastanneille myös teille negatiivisesti ajatteleville, toivon teille oikein kaunista kesää joka toisi myös lämpöä teidän pieniin sydämiin. Koska odotusaikamme oli pitkä oli se myös koetus rakkaudelle. Tuli paljon mietittyä vaikeina aikoina mutta kumpikin pysyi toista tukien vahvana. Kiitos nyky teknologian näimme ja juttelimme päivittäin mesessä. Siten ei myöskään puhelinlaskut nousseet pilviin :)
Vielä tulet huomaamaan KARVAASTI, mitä tietoja virkamiehillä oli puolisosta hallussaan ja mitä he eivät voi näyttää sinulle tai käyttää oikeudessa todisteina.
Viranomainen ei hylkää oleskelulupahakemusta ilman selkeitä perusteita, jotka puolisosi taustasta on hankittu.
Vaikka niillä mitä olis joka on voinu viivyttää oleskeluluvan saamista, niin eikös meillä jokaisella oo luurankomme kaapissa. Mutta täällä ne ei välttämättä tule esille kun asutaan ja pysytään suomesssa ja ei haeta oleskelulupaa muihin maihin.
Annetaan ihmisille mahdollisuus muutokseen ;)
Me kaikki pyritään yleensä kohti jotain parempaa, joskus jopa keinoja kaihtamatta :)
Onnea sulle hei kun oot saanu miehesi tänne nyt, toivottavasti saattte otettua vähän takaisin menetettyä aikaa :) Nauttikaa toisistanne ja keväästä ja auringosta :)
Kaikki muutkin nauttikaa elämästä :) Minä nautin oman kosovoni kanssa ja olen onnellinen että hänellä on pysyvä lupa olla täälä :)
Ollaan molemmat sen verran nuoria ettei ainakaan hänelle ole ehtinyt luurankoja kertyyn kaappiin. Alue mistä hän on kotoisin ja missä asunut koko tämän ajan ei ole turisteja nähnytkään. Nämä maalta ja pienistä kylistä tulevat nuoret ovat hieman eri kaliberia kuin kolmenkymmenen molemmin puolin olevat muutamia vuosia rannikoilla työskennelleet useita kieliä puhuvat adonikset. Ja jokainen ei vie kotiinsa koko suvun eteen ja kosi siinä. Ainoa asia johon puututtiin oli ikämme ja elämän kokemuksemme (vaikka minulla lapsi onkin jo ja olen pitkällä kolmannellakymmenellä) Ja hallinto-oikeus nämä hylkäsi.
"Nämä maalta ja pienistä kylistä tulevat nuoret ovat hieman eri kaliberia kuin kolmenkymmenen molemmin puolin olevat muutamia vuosia rannikoilla työskennelleet useita kieliä puhuvat adonikset."
Jaa-a. Tuossa kontekstissa onkin sitten aikamoinen ihme suorastaan, että ne on usein aina ne samat pienet kylät ja pienet kaupungit, joista useat tänne muuttavat tulevat..
Siis puhun nyt Turkista.
Reilu kymmenen vuotta sitten homma toimi käsittääkseni näin:
Yksi kylästä lähtee ensin Eurooppaan, menee naimisiin vaikka suomalaisen kanssa ja perustaa pizzerian. Kutsuu sinne työn perusteella sukulaismiehiä, jotka tekevät samoin. Pieni viisivuotinen avioliitto, tai lapsi ja hops...Oma turkkilainen vaimo lapset Suomeen. Ja jatketaan...
Sitten käydään lomalla siellä Turkissa ja muut kyläläiset kuulevat ihmeellisestä euroopasta.. Nekin haluaa sinne. Tämä onkin sitten jo hankalampaa kun perhesiteet eivät kata enää serkkuja jne.. Eli palataan "etsi eurooppalainen vaimo"-tapaan.. Ja homma pyörii eteenpäin ;)
Eli en nyt siis väitä että teillä olisi tällainen tilanne, mutta ihan noin yleisellä tasolla aika laaja ilmiö...
" Ja jokainen ei vie kotiinsa koko suvun eteen ja kosi sinä" Jus näinhän ne tekee huijamisessa mukana on monesti koko suku.Taidat olla lapsellinen hölmö.Suomessa on helppo vaihtaa vanhenpi akka nuorenpaan.
tiedätkö "berfinin" ikää? Hän ei välttämättä ole vanha-akka. Omalla kohdallani oli sama syy negatiiviselle vastaukselle. Tuolloin olin 23 ja puolisoni 21. Huokaus... siitäkin on jo kohta 10 vuotta ja edelleen ollaan yhdessä, eikä meillä ole ollut ongelmia parisuhteessamme. Taivalta on kestänyt 12 vuotta ja paljon ihania onnellisia vuosia vielä edessä. Enkä muuten yhdy lauseeseen perhe ja suku mukana valheessa. Mahdollisesti näinkin on, mutta jospa ei kuitenkaan yleistettäis. Mieheni suku on ollut alusta asti tukenamme ja osoittanut kunnioitusta meidän liittoa kohtaan ja pitää itsestään selvyytenä että liitto kestää elämämme loppuun asti.
Ihan uteliaisuuttani kyselen, onko tuollainen tilanne vain silloin jos turkkilainen mies muuttaa Suomeen? Entäs jos suomalainen muuttaa Turkkiin, onko siellä helppoa saada oleskelulupa tai kansalaisuus? Tuntuu kuitenkin siltä että suurin osa on muuttamassa Turkista pois eikä Turkkiin...