Kuinka äkkiä olette kotiutuneet uuteen asuntoon?
Ostin vuosi sitten talon, rempattiin se ja laitettiin oman mielen mukaan.
Mies on kotiutunut hyvin, mutta minä en.
En vain tunne taloa kodikseni.
Aikaisempi talo tuntui kodilta asuin talossa vuokralla noin 5 vuotta. Se oli
ihana vanha jugend tyylinen rakennus, harmi ettei se ollut myytävänä.
Minulla on oikein ikävä välillä sinne.
Olen tässä jo miettinyt että entä jos en ikinä kotiudu tähän osoitteeseen.
Kyllähän kodin pitäisi nyt tuntua kodilta.
Kertokaapa kuinka äkkiä tai hitaasti olette muuttaessanne kotiutuneet?
Onko naisilla ja miehillä jokin eroavaisuus tässä asiassa?
Ostin vuosi sitten talon, rempattiin se ja laitettiin oman mielen mukaan.
Mies on kotiutunut hyvin, mutta minä en.
En vain tunne taloa kodikseni.
Aikaisempi talo tuntui kodilta asuin talossa vuokralla noin 5 vuotta. Se oli
ihana vanha jugend tyylinen rakennus, harmi ettei se ollut myytävänä.
Minulla on oikein ikävä välillä sinne.
Olen tässä jo miettinyt että entä jos en ikinä kotiudu tähän osoitteeseen.
Kyllähän kodin pitäisi nyt tuntua kodilta.
Kertokaapa kuinka äkkiä tai hitaasti olette muuttaessanne kotiutuneet?
Onko naisilla ja miehillä jokin eroavaisuus tässä asiassa?
Vastaukset 46
Vanhimmat
en tunne asuntoani kodiksi. Olen asunut osoitteessani noin 4 vuotta. Mut ei oo sellasta koti fiilistä vielä tullut.
Hitsi. En varmaan pystyis 4 vuotta asumaan tässä jos ei tuntuis kodilta. Pihkura sentään.
Telkkari ja netti saadaan toimintakuntoon.
toimii mut telkku meni rikki. Toimi kyllä heti alussa. :) Hitsi kun olis noin helpolla päässyt.
mut mä oonkin vielä lapsi ja siksi sopeutuvainen.
sitä, että jokin tuntuisi kodilta. Kämppä riittää varsin hyvin.
Tilannettasi varmastikin vaikeuttaa haikailu entiseen (ikään kuin exään), ja toisaalta sinulla saattaa olla uuden paikan suhteen liian kovat vaatimukset.
Ainahan asunnosta eroon pääsee.
sehän on ihmisestä tietenkin kiinni mitä odottaa. Haikailen tosiaan ex-talon perään.
Ainahan toki talon myydä voi, mut muuttaminen on kovvoo hommoo, eikä sitä jatkuvasti mielellään tekis.
tottakai tiedät tosiasiat. Olennaista on, että monista varmaan tuntuu samalta eikä päässäsi ole mitään vikaa. :)
En mä päätäni epäillytkään, mut mietin vaan et kuinka äkkiä muut kotiutuu. Vai onko sitä kotia ollenkaan.
Sun ex-talos petti sua, koko huoltoyhtiön porukka kävi vuorollaan sisällä. Päästä nainen jo irti, tuollainen menneisyyden haikailu pilaa sun elämäs!
Mä en koskaan kotiutunut mun ja poikaystäväni ensimmäiseen vuokra-asuntoon. Kaupunki oli mulle vieras, kaverit kaukana, mies paljon poissa jne. Sitten kun ostettiin oma kämppä ja tuli hankittua enemmän omanlaista tavaraakin sinne, sai oman pihan ja vielä kaksi kisua, niin se tuntui kodilta heti.
Mä en oikein tiedä mikä loppujen lopuks tekee kodista kodin. Rakkaat ihmiset tietty, mutta ei se nyt aina siitäkään voi olla kiinni koska tottakai yksin asuvakin voi tuntea kotinsa omakseen. Kai siitä täytyy löytyä vain ne elementit, joista itse tykkää ja arvostaa. Mä tykkään valoisasta, avarasta kodista, jossa on suuret ikkunat ja oma aurinkoinen piha ja muutenkin rauhallinen asuinymäpäristö. Nuo asiat täytyy löytyä ennenkuin mä todella kotiudun.
mun pitää varmaan vielä vaan yrittää kaikkeni. Ehkäpä se sitten tulee jos on tullakseen.
Mieti mitä voisit muuttaa kodissa, jotta se tuntuis enemmän juuri omaltasi. Se voi olla jotain ihan pientäkin, jos esim tykkäät punaisesta väristä niin maalaat seinät yhdessä huoneessa punaiseksi. Tai jotain muuta yhtä hurjaa ;)
Mä maalasin yhden huoneen punaiseksi, se on aivan ihana huone. Tapetti siellä on myös tosi hurjan punainen. Olen laittanut talon miehen kans mieleiseksi ja pihaa nyt laitetaan. Kaikinpuolin ne on ok, mut en vaan tunne et olisin kotona. Hitsi. Mukava täällä on laittaa ja hommistella, mies on kuin kotonaan, mut minä en. Ehkäpä siihen menee jonkin aikaa.
että juuri sen takia, jos olette laitelleet siellä paikkoja ja talo on jatkuvasti ollut muuntumassa, ei ole tullut sellaista asettautumisfiilistä. Kunhan kesälomat tulee ja pääset nauttimaan omasta kodista ihan rauhassa niin eiköhän se kotiutumisfiiliskin tule.
Kuulostaa muuten aivan ihanalta huoneelta! Mullakin on punaista seinää kotosalla ja tykkään siitä vuosienki jälkeen :)
voisi provosoivasti kertoa Ismo Alangon kertosäkeen sanoin
http://www.youtube.com/watch?v=25DDewDU2qU
mut toivottavasti ei mun tunnussävel :(
Missä rakkaus asuu sinne ei rakkaudettomuudella ole asiaa.
Rahamiehen otit. Köyhä ei sinulle kelvannut. Piti olla jugendtaloon ökyvuokran kokonaan vuokran maksamiskykyinen mies rinnalle. Tottakai mies sopeutuu paremmin kun vuokra on nyt pienempi. Sopeutuisit sinäkin jos olisit vuokraan puoliksi maksaen osallistunut.
Ja Jugendtalo oli arvostetulla alueella. Nyt sitten kultivoitunut sivistyneistö on muuttunut pakolaisiksi ja miettimiseksi säilyttääkö fillaria parvekkeella vai pyöräkellarissa.
Terveisin elementtitalossa asuva köyhä jonka taloyhtiön pyörävarastoon murtaudutaan säännöllisesti ja poliisit eivät saa mitään aikaiseksi. Syy ei ole yksin poliisien vaan sun ja mun, meidän omaa syytämme. Tätähän me osoitamme kaikin tavoin yhteisönä haluavamme: antaa rikollisten mellastaa vaikka kyllä sen loppumaankin saisi. Miettikää sitä raukkamaiset pelkurit.
seinälleni. Lisää, kiitos.
että vuokraisäntäsi julma sauva on tehnyt tehtävänsä.
Siis mitä? Nyt mä puhun kotiutumisesta.
Asuin yksin ex-talossa ja maksoin myös vuokran yksin. Höh. Olisin ostanut sen mut vanhat VR:n asemarakennukset tulee harvoin myyntiin jos ne on kunnan tai kaupungin omistuksessa.
Mä maksan myös yksin tästä talosta, ei mies siis maksa mitään. En mä niistä puhunut vaan siitä et tää ei tunnu kodilta ja mietin kuinka äkkiä muut kotiutuu muuttaessaan.
Mä alankin miettiin tuota sun katkeruutta.
Toivottavasti olet kuitenkin kotiutunut asuntoosi.
Miksi katkeruuttani alat miettimään? En ole kotiutunut. Asuin itse omakotitalossa ennen tätä. Nykyisen asuntoni vieressä olevat talot ovat kaupunginvuokrataloja. Jos olisin sen tiennyt niin en olisi ostanutkaan vaikka tämä paikka on minulle juuri sopiva. Aunnolle itselleen en aseta vaatimuksia kunhan ei naapurit ole vittumaisia ja äänet eivät liian herkästi kantaudu kiusakseni naapurista tai mun asunoosta naapurin kiusaksi.Tämä on omistusasuntotalo. Opin jotain asuntokaupoista. Muuten alue on moneltakin osalta haluamani kaltainen mutta tuohon alueella näkyvään ihmisainekseen en totu kovin helpolla.
Tämä menee myyntiin kunhan 2 vuotta olen tässä kirjoilla ollut. Ihmettelin ostaessani aika alhaista neliöhintaa mutta asuntoa ja aluetta hieman tutkittua päätin ostaa. Ainoa positiivinen asia tässä on että myyntivoittoa tästä varmaankin saa. Saa jos saa.
Ei kaikkeen luontonsa ja älynsä vastaiseen rumuuteen pidäkään sopeutua. Keskity asuntosi positiivisiin puoöiin ja kirjoita niistä kirja ja välttele negatiivisia puolia. Jos ne ovat äänekkäät häiritsevät naapurit niin tee valituksia. Aina kannattaa yrittää asuipa missä kaupunginvuokrataloperslävessä tahansa. Niistä mulla ei ole kokemuksia mutta sellainen kuva on, että saa kestää häiriköintiä 100 kertaa enemmän kuin normaalien ihmisten taloyhtiöissä. En tiedä. Vaikutelmaa vaan.
Onko sulla ollut seksisuhdetta pakolaisen kanssa koskaan? Oletko välimeren maassa koskaan käynyt? Oliko siellä seksiä ulkomaalaisen ei-pakolaisen kanssa?
Olen itsekkin miettinyt et jos vuosien päästäkään en tunne tätä kodikseni myyn tämän. Mielummin kuitenkin kotiutuisin tänne. Olen nimittäin nähnyt kauhean vaivan kun olen rempannut tätä ja laittanut. Talossa ei ole mitään vikaa. Mietin vain että milloinhan kotiudun ja tulee semmonen koti fiilis.
Ei tämä siis ruma ole, vaikkakin se jugend talo missä asuin vuokralla oli moninverroin kauniinpi. Naapurit ei häiritse. Tontti on hyvä ja mun ystävät asuu naapurissa. Noihin kysymyksiin sitten, no ei, no en, no ei. Siinäpä se. Hyvää jatkoa sulle ;)
et ole käynyt välimeren maaassa koskaan? haloo?
mä tykkään käydä lapissa ja matkustaa kotimaassa. En ole käyny edes virossakaan. Ruotsi, Norja ja Suomi on kierretty. Mä palan auringossa, eikä ranta ja ryyppylomat mua kiinnostakkaan.
Makuasia missä matkaa :)
lomaileen välimerenmaissa. Ei kaikkia kiinnosta. En ole kaipaillut lämpimiä tuulia. Ihan normaalilta tuo sun asiakin kuulostaa. Kotiudut sitten kun siltä tuntuu. Se vain tulee, älä odottele sitä liikaa tai vaivaa mieltäs.
ole paljon ollut apuja. Mulla mies kotiutu viikossa, ei ollu edes kaikki laatikot purettu. Mulla meni aikaa, ehkä 2 vuotta. Haikailin entistä asuntoa ja elämää. Kyllä se siitä alkaa tulemaan kodiksi kun arki ym. asettuu kohdalleen.
mun mies. Hän kotiutu jo remppa aikana :) ei oltu vielä edes muutettu kun hän sanoi et tuntuu jo kodilta. Nolottaa joskus oikein kun joku kysyy, et miten olette kotiutuneen? Enkä tiedä mitä vastata. Ei kaikille voi sanoa et, no en ole ollenkaan vielä.
Pitää odotella muutama vuosi. Ei se muu auta.
En oo oikein mikään muuttaja. Äidin helmoista muutin reilut 15 vuotta sitten vuokrakaksioon, ja siihen vittuunnuin vajaassa vuodessa, sit ostin tämän talon missä nyt asun, tähän kotiuduin heti ja nyt olis kesän aikana tarkotus laittaa myyntiin, mutku ei taho malttaa sitte nii millään, jotta saas nähdä kuinka käy, ku sitte pitäis kotiutua jonnekin muualle.
et jos en vuosienkaan päästä tunne tätä kodikseni. Myyn tämän pois, mut täytyy kuitenkin yrittää. Eihän tää tietenkään jossittelemalla parane. Kiinnostuin vain et mitenhän muilla on ollut.
Ostin kämpän 4v sitten, se alkaa tuntua pikkuhiljaa kodilta kun on sisustanut sekä hankkinut huonekalut vähitellen ja harkinnalla.
Tosin se on vieläkin kesken mutta luulisin että siitä saa mieleisen muutaman vuoden sisällä.
Luulisin että naiset harkitsevat ja miettivät tarkemmin miten asunnon sisustavat, ensimmäinen vuokra asuntoni oli ainakin sellainen sekasotku ettei siitä saanut miellyttävää tekemälläkään.
vuotta on pitkä aika. Ei mulla sitten ole hätäpäivää jos muutkin on noin hitaita kotiutuessaan. Mies sanoi taloa kodiksi jo ennen muuttoa, mä tässä vielä kituuttelen :)
Jep. Neljä vuotta eikä vieläkään valmis, osa tavaroista ei löytynyt suomesta joten siinä on aika mennyt.
Rauhoitut ja et ajattele asiaa niin huomaamattasi muokkaat asuntoasi mieleiseksesi ajan mittaan, hiljaa hyvä tulee ainakin tässä asiassa.
Ps. me miehet emme ole niin tarkkoja muotoseikoista.
Aikaahan riittää, mikäs kiire tässä on :) Enköhän mä kotiudu kun aika kuluu. Lohduttavaa tietää et löytyy muitakin jotka ei heti tunne kotiutuvansa. Mun kaveripiirissä mä olen ainut tälläinen hidas kotiutuja. ;)
kanssa ei kande ottaa paineita. Jos oikein mietit ja odotat sitä se tulee hitaammin. Muutama vuosi kun menee etkä ajattele asiaa, huomaat että se tuli itsestään. Ei kande tehdä siitä ongelmaa. Asut vain rauhassa.
neuvo. Parempi jättää sen ajattelu kokonaan pois, jos se sitten ilmaantuu kuin itsestään. Olen yrittänyt et en tee siitä ongelmaa. :)
mosia. Mikään ei passaa. Pistä talo vaihtoon ja mies vaihtoon ja aloita uusi elämä. Kattele täältä itelles uusi ukko.
En nyt yrittämättä pistä mitään vaihtoon..En miestä, en taloa ja elämäkin voi pysyä ihan samoissa uomissa. :) Paitsi että auton vois vaihtaa.
vain väliaikainen tukikohta ennen kuin taas lähdetään
et ole kotiutunut. Eihän kaikki sitä varmaan edes kaipaa ;)
kodilta vasta, kun palaat jostain pitemmän poissaolon kuten loman jälkeen. Kotiin.
Itse en oo kodikseni tuntenut vielä ainoatakan asuntoa sen jälkeen kun muutin 'kotoa' pois. Se on viimeinen koti, joka mulla on ollut. Sitäkään ei enää ole vaan vanhemmatkin ovat muuttaneet siitä pois.
Olen asunut aina niin lyhyitä aikoja samassa asunnossa, ettei oikein ole kerennyt kotiutua. Pisin asumisaika samassa asunnossa varmaan jotain vähän yli pari vuotta. Ei siinä ajassa oo ehtinyt kotiutua....mun hitaalla etanan luonteella ainakaan.:)
kokeilla. Ajattelinkin lähtä käymään lapissa kesäkuun alussa. :)
varmaan se kun se edellinen asunto oli niin mieleinen ja kodikas et tää uus ei oikein tunnu vielä miltään :( No jospa se tästä. Onhan tässä aikaa totutella. :) Mihinkä sitä nyt kiire valmiissa elämässä.
paikka vaan ei tunnu kodilta :c Tästä ei tule mieleistä, vaikka asuttu jo pian 9 vuotta.
En tiedä pystyisinkä niin kauon odotteleen kotiutumista. Yhdeksän vuotta on tosi pitkä aika. Voi sua :(