Olen miettinyt jo kauan,

ei kannata koskaan. Lisää vaan katkeruutta puolin jos toisin etenkin jos tarkoitus on kuitenkin jatkaa yhteistä eloa. Anteeksi anto on raskasta ja vaikeaa mutta mahdollista jos parisuhde lähtee menemään oikealle suunnalle.

aikaisemmin joku mies joka oli epäillyt vaimoaan pettämisestä ja oli sitten käynyt itsekin vieraissa. Myöhemmin sitten sai tietää että ne epäilykset olivatkin olleet aivan vääriä ja olo oli kauhea. En tiedä miten tarina päättyi, kertoiko vaimolleen vai ei, mutta en kyllä suosittelisi sinua kokeilemaan. Jos epäilyjä on (ja nimenomaan EPÄILYJÄ) niin kyllä siinä vaiheessa pitää tehdä ihan jotain muuta kuin mennä itse pettämään.

Juttelin muutama viikko takaperin miespuolisen tuttavani kanssa, joka oli vuosia sitten pettänyt vaimoaan. Vaimo oli aikoinaan antanut petoksen anteeksi ja pariskunta oli jatkanut normaalia arkea. Puhuimme siitä, miltä tuntuisi, jos tämän miehen vaimo nyt menisi pettämään miestään ikäänkuin kostoksi vanhoista traumoista. Ystävämieheni oli sitä mieltä, että hänen vaimonsa syrjähyppy olisi hänelle ainoastaan helpottava teko. Tämä mies sanoi kokevansa niin kovaa omantunnontuskaa tekemisestään, että kokisi vaimon syrjähypyn pelkästään puhdistavana ja helpottavana kokemuksena. Tällä tavoin he pääsisivät takaisin -samalle viivalle-, eikä miehen tarvitsisi enää tuntea pahaa oloa teostaan. Tästä teimme yhteisen päätelmän, että ainakin tässä tapauksessa, paras kosto pettäjää kohtaan on jättää tämän typerät seikkailut omaan arvoonsa ja elää kaiken typeryyden "yläpuolella".

Toipa uskottomuus mukanaan sitten eron tai uuden yhteisen tulevaisuuden, niin kannattaa aina jättää pettäjät omaan arvoonsa. Pettäjät ovat niitä, jotka ovat tehneet väärin ja rikkoneet jotain kaunista. Ethän sinä halua kuulua tähän halveksittuun ihmisryhmään?

Varmasti tuntuu pahalta epäillä rakkaan pettämiset.
Minä ainakin tulin hirveän surulliseksi ja usein ajattelin ,et nyt saat takas "höhööö", mut ei vaan luonto antanut periksi.
Miehesi katuu vielä kovassti tekosiaan,uskon niin koska itselleni kävi näin..,
Olimme olleet naimisissa melko 27v. ja tuli hetki etten voinut sietää miestäni ,ajatuskin siitä miten hän on voinut pettää minua vuosia.
Ja minä olla siinä vaan, katkerana vierellä anoen ,että lopettaisit moiset touhut.
Aika tuli ja lähdin, yks kaunis pvä kauas pois kotoani ja nyt vuosia kulunut, niin kamu ajeleepi minun luokse minun ehdoillani ja hitosti katuen tekosiaan,joka käynnillään.
Nyt hän haluaa korvata kaiken surun ja katkeruuden ihan ihmeellisillä asioilla ja tekémisillään.
SINULLE sanoisin ,että katso elämääsi ja koeta saada vastaus epäilyksiisi ja kerro ettet jaksa sellasta piinaa ja häpeä itsellesi.
JA mikä panee kamusi miettimään on se ,että kerrot hänelle suoraan ,ettet aijo aikuis-iässä ja ko lapset ovat pesästä lentäneet ,niin katsoa häntä..KENENKÄÄN EI TARVI SIETÄÄ YKSIN TOLLASTA,SINULLEKIN OIKEUS TOISEEN SYLIIN.*

Jos miehesi kanssa haluat olla varmaan kannattaa jättää kosto väliin. Jos nyt tarkoitus on hänen mielensä pahoittaa. Itse olen taannoin suhteessani pettänyt ja kun sitten minua on vastavuoroisesti petetty olen näyttänyt kylmästi ovea. Ja tiedän etten todellakaan ole ainut mies ei pysty naisen pettämisestä tunteita muulla tavalla käsittelemään.

Jos taas haluat oman pääsi sisällä päästä samalle viivalle niin siitä vain jos se oloa helpottaa. Valitse aika, paikka ja mies oikein niin ettei tarvitse kiinni jäännistä murehtia.

Minulle kävi niin että vaimolle kerrottiin että olen pettänyt vaikka en ollutkaan, hän petti kostoksi ja pitkä avioliitto kariutui.

Ei kannata kostaa. Ole parempi, jos et hyväksy pettämistä niin älä sitten tee sitä vaikka kuka tahansa olisi ollut miten törkeä sulle tahansa. Menetät vain itsekunnioituksesi.

Se on sitten ihan eri asia jos oikeasti voisitte (en usko) jatkaa sitten onnellisena yhdessä kun molemmat olette pettäneet, jos oikeasti olet varma että ukko on pettänyt ja se muka parantaisi tilannetta että käyt itse vähän sutasemassa niin siitä vaan sitten. Korostan että tämä on huonoin mahdollinen vaihtoehto ja tiedät sen itse mutta haluat täältä jonkunlaisen hyväksynnän sille jos vaikka tekisitkin niin.

Tilanne! Olen epäillyt kauan, kaikki kiistetään aina. Olen jopa hrkinnut itse samaa, en tosin oo pystynyt sitä toteuttamaan, kun ajatuksen tasolla, mutta välillä vihapäissäni päätän, että rupeen itsekkin hakemaan sivusuhdetta! Ja se tulee ihan siitä vihasta, kun sulle valehdellaan ja mietit, kuinka sua petetään(ainakin mulla).
Enpä tiedä sitten pystyisinkö oikeessa tilanteessa kuitenkaan.. Itseni takia.

Sitten jos oikeesti rakastuu johonkin toiseen, niin kannattais varmaan vaan lähteä.. Mä luulen, että mulle on käymässä pikkuhiljaa niin.. Enkä tiedä onko se hyvä asia, mutta tää epäselvyys on myrkkyä!

Ei kostaminen kosto mielessä kannata. Mutta itse en ehkä voisi niin unohtaa asiaa, ettenkö vuosien saatossa mielenkiintoisen kohdatessa antaisi palaa. Heti vaan kostamalla kostamaan tuskin lähtisin katselisin rauhassa teenkö niin yleensäkään. Mutta en tilaisuuttakaan jättäisi käyttämättä myhemmin elämässä jos se sitten siltä tuntuisi. Tehtiinhän mullekin niin - ei muuta kuin puntit tasan.