Ongelmana on se, että menimme naimisiin viisi vuotta sitten. Avioliiton tarkoituksena oli
1) kumppanuus.
2) perustaa perhe.
Pari vuotta sitten mieheni ilmoittikin ettei haluakaan tätä jälkimmäistä osaa toteuttaa, eli perhettä kanssani. Tämä on HÄNEN päätöksensä, eikä hän tästä asiasta neuvottele. Olen tässä pari vuotta odotellut kärsivällisesti josko tilanne muuttuu, kääntyy johonkin toiseen suuntaan. Kärsin tilanteesta hirvittävästi, haluaisin koittaa saada edes yhden lapsen, mutta ei niin ei. Miksi mieheni riistää tuosta noin vain minulta mahdollisuuden edes yrittää tulla äidiksi.
Lapsettomuus olisi helpompi hyväksyä jos se olisi biologista. Sen ymmärtäisi jotenkin ja sen voisi viellä nielläkin. Mutta se, että JOKU toinen ihminen yksipuolisella päätöksellä päättää näin perustavanlaatuisesta asiasta.... mitä ihmettä tehdä?
Vielä on vuosia jäljellä, olen vasta 26, juuri maisteriksi valmistunut, talous kunnossa, terve ja nätti pieni ihminen. On normaalia toivoa itselleen lasta, miksen minä saa toivoa. Millä oikeudella mieheni vetää sen mahdollisuuden pois. Pitäisikö tästä lähteä? Haluaisin lapsen juuri tämän ihmisen kanssa, mutten näemmä voi saada. Alkaa siltä tuntua ettei tuo mieli miksikään hänellä muutu. Välillä tulee hirvittävä katkeruus. Ja sitten katselee kuinka kaverien miehet suostuvat ilomielin jättämään ehkäisyn pois. Miksei minulla?
En silti halua lähteä avioliitosta pois etsimään jotakuta toista. Muttei elämässä kaikkea saakaan mitä haluaa.
1) kumppanuus.
2) perustaa perhe.
Pari vuotta sitten mieheni ilmoittikin ettei haluakaan tätä jälkimmäistä osaa toteuttaa, eli perhettä kanssani. Tämä on HÄNEN päätöksensä, eikä hän tästä asiasta neuvottele. Olen tässä pari vuotta odotellut kärsivällisesti josko tilanne muuttuu, kääntyy johonkin toiseen suuntaan. Kärsin tilanteesta hirvittävästi, haluaisin koittaa saada edes yhden lapsen, mutta ei niin ei. Miksi mieheni riistää tuosta noin vain minulta mahdollisuuden edes yrittää tulla äidiksi.
Lapsettomuus olisi helpompi hyväksyä jos se olisi biologista. Sen ymmärtäisi jotenkin ja sen voisi viellä nielläkin. Mutta se, että JOKU toinen ihminen yksipuolisella päätöksellä päättää näin perustavanlaatuisesta asiasta.... mitä ihmettä tehdä?
Vielä on vuosia jäljellä, olen vasta 26, juuri maisteriksi valmistunut, talous kunnossa, terve ja nätti pieni ihminen. On normaalia toivoa itselleen lasta, miksen minä saa toivoa. Millä oikeudella mieheni vetää sen mahdollisuuden pois. Pitäisikö tästä lähteä? Haluaisin lapsen juuri tämän ihmisen kanssa, mutten näemmä voi saada. Alkaa siltä tuntua ettei tuo mieli miksikään hänellä muutu. Välillä tulee hirvittävä katkeruus. Ja sitten katselee kuinka kaverien miehet suostuvat ilomielin jättämään ehkäisyn pois. Miksei minulla?
En silti halua lähteä avioliitosta pois etsimään jotakuta toista. Muttei elämässä kaikkea saakaan mitä haluaa.
Vastaukset 30
Vanhimmat
Kyllä ihmiset ovat itsekkäitä. Niin lasten hankkiminen tai lapsettomuudesta päättäminen pitäisi olla yhteiselossa kahden ihmisen päätös, ei vain yhden ihmisen. Voisiko tuossa olla syynä jokin töiden lisääntymisen pelko. Kysy mieheltäs, että auttaisiko se asiaa jos sinä lupaat huolehtia tästä mahdollisesta lapsesta, niin ei hänen tarvitsisi siihen aikaansa tuhlata. Ehdota kirjallista sitoutumista. Ehkä löytisi jokin muu konsti, millä pääsisit asiasta eteenpäin.
Vauvan itku kuuluu koko huushollissa sopimuksista huolimatta. Mies on myös lain edessä elatusvelvollinen lapsestaan, en usko että mitkään sopimukset muuttavat sitä asiaa. Naisen tulot laskevat myös selvästi äitiysloman aikana, joten se vaikuttaa perheen rahatilanteeseen. Jos naiselle tapahtuu jotakin (esim. sairastuu parantumattomasti tai kuolee), mies joutuu huolehtimaan lapsesta tai järjestämään hänelle sijaishuoltajan ja maksamaan lapsen elatuksen.
antaa, mutta niin se mielestäni on, että ihmisellä on oikeus muuttaa mieltään, myös tässä asiassa. Tiedän että susta varmaan tuntuu että sua on petetty, mutta kun ei toisen mielenjuoksulle voi mitään. Kun ikää tulee lisää, alkaa jossain määrin tietämään mitä elämältään haluaa ja mitä ei, ja nähtävästi miehesi on nyt tässä vaiheessa tullut tällaiseen tulokseen.
Miehesi teki päätöksen omasta puolestaan, sinulla riittää kyllä vieläkin vaihtoehtoja. Ne saattavat vaatia radikaalin muutoksen, mutta vaihtoehtoja on. Se on kuitenkin tärkeää, että kunnioitat miehesi päätöstä, älä esim. jätä salaa ehkäisyä pois.
tasan kaksi vaihtoehtoa: tyydyt lapsettomuuteen ja jatkat elämääsi miehesi kanssa (etkä katkeroidu hänelle siitä, se sinun pitää päättää jo nyt) tai eroat hänestä ja etsit miehen, joka haluaa lapsia kanssasi. Sinun on tehtävä tässä nyt päätös ja se on tehtävä pian. Älä jää junnaamaan paikoillesi, sillä aika menee uskomattoman nopeasti.
Kummankin täyyy olla 100% lapsen hankkimisen puolella. Tehdä lapsi, josta vain 50% parista sitä haluaa, on väärin.
Ellei mies todellakaan muuta mieltään, sinulla on hyväksyttävä syy avioeroon. Lapsi tarvitsee sekä isän että äidin ja näinollen sinä voit etsiä aviopuolison joka on valmis perustamaan perheen kanssasi.
On todella ikävää että miehesi muutti mieltään noin radikaalisesti. Mikä siihen on syynä, on toisarvoista - fakta on että te ette voi yhdessä alkaa perustamaan perhettä.
Mikään ei ole niin kaameaa kuin olla ei-toivottu lapsi!
voi erota.
Se ei kuitenkaan takaa sitä että löydät miehen joka haluaa lapsia kanssasi.
Meillä meni niin, että emme koskaan suunnitelleet lapsia tekevämme, kunnes huomasin eräs kaunis päivä olevani raskaana. (Ehkäisystä huolimatta) Minulle oli samantien selvää, että lapsi pidätään, kun kerran "luoja" on näin asian päättänyt vaan toisin kävi.
Mies ei tahtonut, ei missään nimessä eikä millään ehdoilla. Yritin sitäkin, että hänen ei tarvitse osallistua lapsen kasvattamiseen, kunhan vain se saa tulla, itkin ja rukoilin, että muuttaisi mielensä, mutta ei. Vaihtoehdot olivat, että joko teen abortin tai alan yksinhuoltajaksi. Kaiken surun keskellä teinkin sitten ratkaisuni, jonka tiesin olevan täysin väärä sillä samalla hetkellä, kun kävelin sairaalan ovesta ulos, abortin tehneenä.
Nyt kaikesta tapahtuneesta on vuosi mennyt ja aviomieheni inhottaa minua. En mahda sille mitään, että jotakin meni lopullisesti rikki meidän liitosta. Joten neuvoni on, jos lapsia tahdot tehdä, eroa, yritä löytää kumppani joka niitä kanssasi tahtoo, jotta ei tarvitse jälkeenpäin katua. Tai vaihtoehtoisesti hyväksyt sen, että teille ei tule lapsia.
Muuta neuvoa en osaa sinulle antaa.
löydät sitoutumishaluisen miehen...
kuitenkin 99% miehistäkin halua lapsia..-Mies-
On toki vielä kolmaskin vaihtoehto: jätät ehkäisyn salaa pois, tulet raskaaksi tod.näk. ja sen jälkeen eroatte. Saat lapsen haluamasi miehen kanssa ja ehkä myöhemmin toivuttuasi vielä uuden miehen.
Tässä moni on sanonut, että älä tee salaa ja lapsi tarvitsee isän ja äidin. Niin se onkin, mutta oikeasti elämässä moni ei tee niin ja silti pärjää.
toisen pettämistä,kunnioittaisin toista sen verran että eroaisin rehellisesti ja etsisin uuden miehen joka haluaa lapsia...
Kyllä mulla on ihan päinvastaisia kokemuksia... Onnekseni en itsekään niitä halua, joten siinä mielessä ei harmita, mutta tuo väitteesi on kyllä täyttä puppua.
Viestisi oli kuin minun kirjoittamani!
Jopa ajat täsmäävät, mutta olen sinua vähän vanhempi.
Itse olen päättänyt erota, koska aviomiehelläni ei ole oikeutta päättää puolestani, että jään lapsettomaksi!
Tiedoksi, etten suunnittele salaa mieheltä raskaaksi tuloa. Sellainen on erittäin halpamaista käyttäytymistä, kunnioitan miestäni ja hänen kantaansa. Ehkäisyä ei jätetä pois jos siitä ei ole molemmin puolin sovittu.
En haluaisi ottaa eroa hyvästä miehestä. Voi käydä niin ettei sen jälkeen enää löydä miestä ollenkaan. Mielummin kai sitten vaan pitää kiinni hyvästä miehestään ja tyytyy lapsettomuuteen kun lähtee hakuammuntana metsästämään uutta puolisoa, voi käydä niin ettei saa puolisoakaan enää lapsista puhumattakaan. En anna helpolla periksi kun kyse on aviosta. Harmittaa silti, olen surkea ja onneton. Täytynee oppia se läksy että kaikkea ei saa mitä haluaa.
Joku kohtalotoveri täällä oli, mukava tietää että teitä siis on! tuntuu niin yksinäiseltä, ei kehtaa tästä asiasta puhua kavereille, joiden miehet haluaa lapsia. Tulee vaan kateelliseksi ja harmistuneeksi.
Ongelmasi on kyllä katkera ja todellinen. En yritä usuttaa sinua eroamaan miehestäsi, mutta haluan vain sanoa, että jos lapsia haluat, sinun pitäisi niitä saada. Lapset ovat tärkeintä maailmassa, ja luovat pysyvyyttä. Vanhemmuutta ei voi purkaa niin kuin avioliiton voi, he ovat aina lapsiasi, ja hyvinkin todennäköisesti mukana elämässäsi sen loppuun asti. Toivottavasti löydät asiaan ratkaisun, jonka kanssa voit olla onnellinen.
Tässä tilanteessa sinun on pakko päättää kumpi on tärkeämpää, parisuhde vai lapsi. Jos valitset parisuhteen, toivon ettei tämä asia myrkytä sinun mieltäsi niin, että suhde ei enää ole entisenlainen, koska silloin et saa kumpaakaan...
Pystyisitkö sinä edes vähän kompensoimaan lapsettomuutta ystäviesi tai sukulaistesi lasten hoidolla? Sitten se voi kyllä olla vaikeaa, jos miehesi ei halua olla missään tekemisissä lasten kanssa. Olen itse hyvin lapsirakas, mutta en aikanaan löytänyt miestä itselleni. Minulle oli tosi tärkeää, että sain silti nauttia lasten kanssa olemisesta. Otin monesti lapsia hoitoon ja yökyläänkin ja niin suloisia lapsukaisia olivatkin, ei koskaan harmittanut siinä vaiheessa, kun heidät sai luovuttaa takaisin vanhemmilleen;)
Luovuin lopulta henkisesti siitä ajatuksesta, että minulla koskaan tulisi olemaan omia lapsia ja sainkin rauhan sen asian kanssa. Sitten löysin ihanan miehen 37-vuotiaana ja tilanne meni aivan uusiksi. Sanoin miehelleni, etten enää halua lapsia (minulle oli tällä välillä tullut yksi sairauskin, joka saattaisi tehdä raskaudesta hankalan) ja mieskin oli sitä mieltä että ei "luultavasti" halua lapsia. Silti aina kun kuulen jostain läheisestä ihmisestä joka on raskaan, tulee sellainen ajatus, että miksi en minäkin ja miltä tuntuisi olla raskaana tai pienen lapsen äiti. Samoin tuo miehen "ehkä ei" vie tasapainoa tältä hommalta. Asia pitäisi ehdottomasti jo päättää varmaksi, niin kauan kun asia roikkuu, täydellistä mielenrauhaa ei ole. Ajattelen monesti, että jos tietäisin meidän kärsivän lapsettomuudesta tai lääkäri ilmoittaisi että raskaus on liian suuri riski minulle, niin sen kanssa olisi helppo elää, mutta tämä jossittelu on kurjaa. Kyllä elämä on hankalaa...
Menitte naimisiin yhteisymmärryksessä ja yhteisistä syistä. Nyt hän ilmoittaa vain ettei halua lasta. Olisitko sanonut "tahdon" jos olisit tämän aikoinasi tiennyt?
Ilmoita hänelle yksinkertaisesti että luovut ehkäisystä mitä nyt käytät. Ihan niin kuin hän ilmoitti ettei tahdo lasta. Hän voi kyllä käyttää kondomia jos tosiaan on lasta vastaan.
Tässä en nyt siis missään nimessä sano että lopetat ehkäisyn ilman että kerrot siitä miehellesi! Ehkäisy on molempien asia ja sinä olet siitä huolehtinut. Nyt on miehesi vuoro.
Sitten vaan toivot ettei hän ole kovin tarkka sen suhteen ja jos tulet raskaaksi on se hänen vastuullaan.
Itse lopetin pillerit koska ne saivat mielialani vaihtelemaan. Mietimme myös kierukkaa minulle mutta päätin että koska mieheni on se joka ei lasta halua voi hän huolehtia ehkäisystä.
puhuisi asiaista muutamaan vuoteen,
olette viellä niin nuoria että miehen mieli saattaa hyvinkin muuttua muutaman vuoden kuluttua.
Jos taas pidät asiaa vireillä koko ajan,
voit olla varma että mies tulee kokemaan asian vastentahtoiseksi.
>>Hän voi kyllä käyttää kondomia jos tosiaan on lasta vastaan.
Sitten vaan toivot ettei hän ole kovin tarkka sen suhteen ja jos tulet raskaaksi on se hänen vastuullaan.>>
Olipa typerä ehdotus. Jos kondomi puhkeaa ei se ole sen enempää miehen kuin naisenkaan "vastuulla". Ja sittenkö kaikki muka on hyvin kun tulee vahingossa raskaaksi? Siinähän voi käydä vielä niin kuin tuolle toiselle, jonka mies oli antanut ukaasin että joko abortti tai ero.
Yksinhuoltajana on paljon vaikeampi löytää uutta miestä kuin lapsettomana.
Kyllä ne ainoat järkevät vaihtoehdot ovat, kuten täällä jo on sanottu, joko hyväksyä lapsettomuus tai vaihtaa miestä, ja päätös on tehtävä heti.
Aloittajalle tuntuu kyllä lapsi olevan niin tärkeä asia, että lapsettomuuden hyväksyminen voi olla mahdotonta.
Ero on varmasti vaikea päätös jos puolisot rakastavat toisiaan, mutta tilanne voi aiheuttaa niin pahan katkeruuden että rakkaus loppuu joka tapauksessa.
Minulla kävi tuuri, kun löysin miehen joka ei halua lapsia kuten en minäkään. Olemme nyt yli 40 emmekä niitä enää voisikaan hankkia. Mutta ei ole kaduttanut yhtään, viihdymme oikein hyvin kahdestaan.
>>Hän voi kyllä käyttää kondomia jos tosiaan on lasta vastaan.
Sitten vaan toivot ettei hän ole kovin tarkka sen suhteen ja jos tulet raskaaksi on se hänen vastuullaan.>>
Tarkoitin tällä ehkä vähän huonosti selitettynä että jospa se kondomin käyttö ei aina miestä niin jaksa kiinnostaa. Miehet ei yleensä ole kovin innokkaita sen käytössä.
Tietenkin jos nainen tulee näin raskaaksi voi mies silti päättää olla haluamatta lasta. Tässä mies on kuitenkin ollut tietoinen raskauden mahdollisuudesta ja jonkinlainen velvollisuus lapsesta painaa kyllä.
Meni syteen tai saveen, on niitäkin tapauksia joissa mies on ollut suostuvainen lapsen hankintaan ja kun kumppani on tullut raskaaksi onkin miehellä mennyt pupu pöksyyn ja näin ollen jättänyt koko homman sikseen.
Ei koskaan voi tietää mitä tapahtuu.
"Tämä on HÄNEN päätöksensä, eikä hän tästä asiasta neuvottele."
"Mutta se, että JOKU toinen ihminen yksipuolisella päätöksellä päättää näin perustavanlaatuisesta asiasta"
Lapsen tekeminen on yhteinen päätös, mutta tekemättäjättäminen ei ole. Se on jokaisen oma henkilökohtainen päätöksensä, haluaako hän lapsen vai ei. On parempi, että lasta ei tehdä, jos molemmat eivät lasta halua.
Ihmisellä on muuten myös oikeus itsenäisesti ja omalla yksipuolisella päätöksellään muuttaa omaa mielipidettään, jos haluaa.
Eks tosiaan oo tienny näitä juttuja?
ettei halua omaa lasta tulevaan ekokatastrofiin kuolemaan.
Viisastu sinäkin.
Elämme lopun aikoja.
voin hyvin samaistua sun tilanteeseen.. olet varmaan miettinyt miten katkera voisit olla sitten vanhuuden päivinä kun et edes saanut yrittää. jokaisella naisella on oikeus tulla äidiksi. jos miehesi ei halua osallistua... täytyy sanoa että itse luultavasti valitsisin lapset miehen sijasta. en osaa sinua neuvoa.. itse vain mietin sitä, että jos pysyt miehesi kanssa niin kadutko loppujen lopuksi, sitten vanhana, että et elänytkään sitä elämää minkä olisit halunnut...
Meillä on melkein kuin teillä, muttei kuitenkaan... ;)
Naimisissaoloa on takana jo kohta kymmenen vuotta, ja silloin aikoinaan yhdessä puhuttiin ettei meille perheenlisäystä tule. Mutta kas kummaa - viime aikoina miehelläni on alkanut mieli muuttumaan, ja toivoo että meilläkin tulisi olemaan lapsia... Itse en ole ollenkaan samalla aaltopituudella siinä asiassa, vaan edelleenkin haluan pysyä lapsettomana pariskuntana.
Toki ymmärrän, että vanhemmuus ja isyys on valtavan iso juttu, ja itse ajattelen niin, että minulla ei ole oikeutta riistää mieheltäni mahdollisuutta yrittää tulla isäksi. Uskon, että mieheni olisi mahtava isukki, minäkin varmaan ihan kelpo äiskä ja osaisin rakastaa lastani tosissaan, mutta kun ei se lapsiperhe-elämä vain vedä puoleensa... :( Voihan se olla, ettei meillä olisi edes mahdollisuuksia saada biologinen lapsi, minulla alkaa ikääkin olla jo reilusti yli 30!
Asiasta aina välillä keskustellaan, mutta mitään päätöksiä ei olla suuntaan tai toiseen tehty. Riidoilta ja kriiseiltäkin ollaan vältytty - ainakin toistaiseksi?
Miehesi on päättänyt yksinään, ettetette tee lapsia. Miksi sinulla ei sitten olisi oikeutta päättää yksinään, että teille tulee lapsi.
Miten vaan teetkin, niin todennäköisesti kadut myöhemmin, jos lapsi jää tekemättä ja halusit kuitenkin. Asia jää kaihertamaan mieltäsi, vaikuttaa ystävyyssuhteisiisi kun muut saavat lapsia ja sinä et kehtaa edes sanoa ettei miehesi halua ja on asian päättänyt puolestanne ja jos eroatte myöhemmin niin olet tosi katkera.
Sorry tämä ikävä puhe, mutta näin se voi mennä. Kannattaa miettiä tarkkaan. Lapsi/lapset ovat tosi tärkeä asia. Jos molemmat ovat sitä mieltä, ettei lapsia haluta niin asia on ok, mutta jos toisella on kaipuu.. ei hyvä seuraa. Se on edessäsi jopa silloin, kun ystävistäsi tulee isovanhempia.
Menee asian vierestä, mutta monella tuntuu olevan sellainen järjetön käsitys että jos lapsia halutaan, niitä aletaan vain "hankkia" tai ne "tehdään". Elämä on opettanut sen, ettei lasten saannilla ole aina mitään tekemistä haluamisen tai tekemisen, yrittämisen kanssa. Lapsia saadaan jos hyvin käy.
Nimim. Lapseton pariskunta, takanaan aivan liian monta keskenmenoa henkisesti kestettäväksi.
Minusta se on itsestäänselvä asia, että ensin päätetään halutaanko lapsia vai ei ja sitten niitä yritetään tehdä ja joko saadaan niitä tai ei. Ensin pitää kuitenkin tehdä teoreettinen päätös asiasta. Se on sitten toinen juttu, että miten loppujen lopuksi käy. Tässä tapauksessa sillä kyllä on sikäli merkitystä, että jos ap hylkää miehensä, saattaa olla ettei hän silti saa lapsia ja sitten ei ole miestäkään:o
>>Miehesi on päättänyt yksinään, ettetette tee lapsia. Miksi sinulla ei sitten olisi oikeutta päättää yksinään, että teille tulee lapsi. >>
Ai että miksi ei ole oikeutta päättää yksinään, että toisen on ruvettava isäksi vastoin tahtoaan? Miksiköhän?
Tämä on blondilogiikkaa surkuhupaisimmillaan. Eipä tarvitse ihmetellä miksi naisia ei joskus oteta vakavasti.
No katsos. Aloittajallahan on täysi vapaus päättää omasta puolestaan, haluaako (yrittää) ruveta äidiksi vai ei. Jos haluaa, pitää vaan etsiä toinen mies.
Yksinkertainen ja rehellinen ratkaisu kiitos. Parisuhteessa seksuaalisuuden perimmäinen tarkoitus on siittää uutta elämää. Lopetatte sekstailun ja jatkatte sitä sitten kun molemmat ovat tietoisia ja valmiita siihen tosiasiaan että sekstailusta johtuen voi tulla siunattuun tilaan. Mikään ehkäisykään ei ole 100 %, joten miksi riskeerata ? Kyllähän se nyt maisterien pitäisi tietää..
avioliittoon mennessänne sopineet perheen perustamisesta, joten miehesi on luvannut perustaa perheen kanssasi. Ei hänellä ole oikeutta huijata sinua avioliittoon valheella. Hän on sitoutunut siihen mitä te olette toisillenne luvanneet ja yhdessä sopineet, ihan niin kuin sinäkin.
Nyt mies seinä selkää vasten!
Sanot hänelle, että te hommaatte lapsen TAI eroatte, annat hänelle mahdollisuuden valita.
Jos jäät lapsettomaan avioliittoon miehesi valheen takia, niin katkeroidut ja vihaat miestäsi lopun ikääsi.
Ja valitettavasti tiedän tämän asian ihan omakohtaisesti.