joskus olla niin helpottavaa ja sitä voi ihmetellä, miksi asiaa on pitkittänyt niinkin kauan kun ei kysymys ole edes ollut mistään elämää suuremmasta rakkaudesta. Itse seurustelin pitkään miehen kanssa, joka tod.näk. deittaili toisia naisia ja ainakin flirttaili avoimesti minun nähteni muiden naisten kanssa, ja jaksoi mitätöidä mua etenkin humalassa ja oli läpeensä mustasukkainen ja omistava. Missään vaiheessa en ajatellut, että tämä on se unelmieni prinssi, mutta lähteminen oli kuitenkin vaikeaa. Johtui ehkä siitä, että mies muuttui aina niiiiin kultaiseksi kun alkoi havaitsemaan mussa merkkejä siitä, että aion jättää hänet. Alkoi siirappiset puheet ja muut ja kilttinä tyttönä sitten aina jäin.
Jossakin vaiheessa oli vain pakko tehdä se päätös, että nyt lähden, ja yhtään ei ole kaduttanut siitäkään huolimatta, että "pilasin toisen elämän" ainakin hänen sanojensa mukaan. Huonossa suhteessa oleminen ahdistaa ja pahimmassa tapauksessa pilaa itsetunnon. Jälkeenpäin sitä miettii, että miten ihmeessä jaksoin olla ihmisen kanssa, joka kyykytti mua. Puistattaakin ajatus.
Jossakin vaiheessa oli vain pakko tehdä se päätös, että nyt lähden, ja yhtään ei ole kaduttanut siitäkään huolimatta, että "pilasin toisen elämän" ainakin hänen sanojensa mukaan. Huonossa suhteessa oleminen ahdistaa ja pahimmassa tapauksessa pilaa itsetunnon. Jälkeenpäin sitä miettii, että miten ihmeessä jaksoin olla ihmisen kanssa, joka kyykytti mua. Puistattaakin ajatus.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Olen nyt tehnyt eropäätöksen! Viimeinen niitti on nyt tullut...Ja sitten aion huokaista helpotuksesta ja nauttia elämästä... Tuntuu ettei täysin nauti,kun parisuhde on retuperällä, vaikka en siitä hetkeen ole piitannut, mutta tieto siitä et mies lähtee kuun lopussa saa minut iloitsemaan elämästä taas!!! Ja mikäs sen ihanampaa, kun kesäkin on tulossa! Terassille vaan...
Luultavasti olet pelastanut juuri loppuelämäsi!