Mulla on todella outo tilanne.
Seurustelin n. kuukauden yhden ihanan pojan kanssa. Ensimmäiset viikot menivät kuin siivillä. Kaikki tuntui täydelliseltä.
Sitten yhtäkkiä tää poika hiljeni. Hän ei enää soitellut, ei tekstannut vaikka ennen soitteli koko ajan. Kuulin lisäksi että hän on puhunut minusta pahaa, valheita, selkäni takana.
No, nyt ei olla enää yhdessä, mutta oikeastaan kumpikaan ei jättänyt kumpaakaan. Kumpikaan ei soittanut, ei mitään. Lakattiin vain pitämästä yhteyttä, se juttu vaan kuoli pikkuhiljaa, kun yhteydenpito loppui pikkuhiljaa.
Olin kysellyt pojalta että onko kaikki hyvin jne. Hän sanoi että kaikki on oikein hyvin. Eipä ollut. Miksei hän sanonut että hänellä on paha olla, vaikka ihan kysyin suoraan.
No, mulla olis todella hyviä syitä oikeastaan inhota häntä. Ei ole mitään järkeä, että kaipaisin häntä yhtään, sen jälkeen kun hän on iskenyt toisia tyttöjä, ja puhunut musta pahaa toisille.
Miks mä silti kaipaan sitä paskapäätä ?
Miks mä mietin meidän yhteisiä hetkiä, jotka pikkuhiljaa loppu. Joskus menee ihan hyvin, enkä ajattele koko asiaa. Mutta.
Eihän tässä koko jutussa ole mitään järkeä, enkä todennäköisesti edes ottaisi häntä takasin jos hän yrittäisinkin.
Miks mulla silti on paha olla?
Mä mietin niitä aikoja kun kaikki oli hyvin , ja tulee todella paha olo.
Välitin tästä pojasta todella.
Tää on tosi turhauttavaa ja noloa.
Oonko vaan niin epätoivonen.
Miten mä pääsen yli.
Mä vaan kaipaan sitä niitä aikoja niin kamalasti, vaikka inhoonkin tota ihmistä...
Seurustelin n. kuukauden yhden ihanan pojan kanssa. Ensimmäiset viikot menivät kuin siivillä. Kaikki tuntui täydelliseltä.
Sitten yhtäkkiä tää poika hiljeni. Hän ei enää soitellut, ei tekstannut vaikka ennen soitteli koko ajan. Kuulin lisäksi että hän on puhunut minusta pahaa, valheita, selkäni takana.
No, nyt ei olla enää yhdessä, mutta oikeastaan kumpikaan ei jättänyt kumpaakaan. Kumpikaan ei soittanut, ei mitään. Lakattiin vain pitämästä yhteyttä, se juttu vaan kuoli pikkuhiljaa, kun yhteydenpito loppui pikkuhiljaa.
Olin kysellyt pojalta että onko kaikki hyvin jne. Hän sanoi että kaikki on oikein hyvin. Eipä ollut. Miksei hän sanonut että hänellä on paha olla, vaikka ihan kysyin suoraan.
No, mulla olis todella hyviä syitä oikeastaan inhota häntä. Ei ole mitään järkeä, että kaipaisin häntä yhtään, sen jälkeen kun hän on iskenyt toisia tyttöjä, ja puhunut musta pahaa toisille.
Miks mä silti kaipaan sitä paskapäätä ?
Miks mä mietin meidän yhteisiä hetkiä, jotka pikkuhiljaa loppu. Joskus menee ihan hyvin, enkä ajattele koko asiaa. Mutta.
Eihän tässä koko jutussa ole mitään järkeä, enkä todennäköisesti edes ottaisi häntä takasin jos hän yrittäisinkin.
Miks mulla silti on paha olla?
Mä mietin niitä aikoja kun kaikki oli hyvin , ja tulee todella paha olo.
Välitin tästä pojasta todella.
Tää on tosi turhauttavaa ja noloa.
Oonko vaan niin epätoivonen.
Miten mä pääsen yli.
Mä vaan kaipaan sitä niitä aikoja niin kamalasti, vaikka inhoonkin tota ihmistä...
Vastaukset 2
Vanhimmat
Sä oot vielä kiintynyt siihen kaveriin, kun olette olleet hetken yhdessä. Sanotaan että ylimenemiseen menee puolet siitä ajasta jonka on ollut suhteessa. Tosin vähän kummaa kun poika ei kertonut miksi halusi erota. Löysikö uuden? . Eli koko asiaa ei ole kunnolla käyty lävitse.Kannattaa jutella asiat selviksi kavereiden kanssa. Kyllä sä vielä paremman löydät :)
Verkot vaa vesille, nii kyllä uudet tuulet vie sut mennessään. Itse ainakin ajattelen aina eron jälkeen, että kyllä niitä parempia ihmisiä löytyy. Sehän siinä virheen teki, kun ei nähnyt sun hyviä puoliasi.