Myös - vapaaehtoisesti kyllä - tuomittu avioeroon hiljattain - jos joku kysyy, miltä tuntuu niin vastaan kylmän viileästi ettei miltään.
Liian kauan, luvattoman kauan elin täysin kuolleessa liitossa joka ei antanut kummallekaan mitään - viime kuukausina ei jaksettu edes riidellä - miksi olisi riidelty kun toinen oli täysin yhdentekevä.
Sanoin lapsille, että kun minä asun omassa, uudessa kodissani, toivon koko sydämestäni että X löytäisi uuden naisen kiusattavakseen sillä tiedättekö hyvät siskot mitä?
Naisia ei tarvitse tappaa, ei lyödä eikä silpoa hengiltä - naisia voi myös ikävystyttää kuoliaaksi.
Nämä ns kunnon miehet - mitä he loppujen lopuksi ovat?
Avuttomia vellihousuja jotka joka käänteessä menevät vaimojen selän taakse piiloon kun jokin uhkaa - esim että joutuu puhuessaan katsomaan naapuria silmiin ...
Minulla sellainen hyväkäs oli, etten ikinä unohda.
Moukka mikä moukka. Muuta en sano.
Nyt moukka jäi ja edessä toisenlainen, PAREMPI elämä jossa ei tarvitse viikkokaupalla katsella mykkäkoulua pitävää äijänköntystä.
Ai, miksi menin hänen kanssaan aikoinaan naimisiin?
Suurin syy - luulin että " täytyy " mennä naimisiin kun tulossa oli lapsi - no, ei olisi täytynyt mutta hän patisti ja luritteli.
Vanhempani olivat jyrkästi liittoa vastaan mutta - sepä vain innosti minua!
No nyt olen maksanut laulujen lunnaita muutaman kitkerän, katkeran vuoden.
Kallista se lysti oli, kaikinpuolin, meinasi siinä mennä naisenarvoni pytystä samantien.
Kaikessa piti kuunnella, kysellä x:än mielipidettä ettei vaan olsi loukkaantunut.
Voi siskot sentään - NYT ei tarvitse,
jos X vastan kävelee, morjenstan ja jatkan matkaa. Ei, en minä häntä mitenkään vihaa - vihaan lähinnä itseäni että olin liian kauan liian tollo, liian sinisilmäinen, liian alistettu.
Liian kauan, luvattoman kauan elin täysin kuolleessa liitossa joka ei antanut kummallekaan mitään - viime kuukausina ei jaksettu edes riidellä - miksi olisi riidelty kun toinen oli täysin yhdentekevä.
Sanoin lapsille, että kun minä asun omassa, uudessa kodissani, toivon koko sydämestäni että X löytäisi uuden naisen kiusattavakseen sillä tiedättekö hyvät siskot mitä?
Naisia ei tarvitse tappaa, ei lyödä eikä silpoa hengiltä - naisia voi myös ikävystyttää kuoliaaksi.
Nämä ns kunnon miehet - mitä he loppujen lopuksi ovat?
Avuttomia vellihousuja jotka joka käänteessä menevät vaimojen selän taakse piiloon kun jokin uhkaa - esim että joutuu puhuessaan katsomaan naapuria silmiin ...
Minulla sellainen hyväkäs oli, etten ikinä unohda.
Moukka mikä moukka. Muuta en sano.
Nyt moukka jäi ja edessä toisenlainen, PAREMPI elämä jossa ei tarvitse viikkokaupalla katsella mykkäkoulua pitävää äijänköntystä.
Ai, miksi menin hänen kanssaan aikoinaan naimisiin?
Suurin syy - luulin että " täytyy " mennä naimisiin kun tulossa oli lapsi - no, ei olisi täytynyt mutta hän patisti ja luritteli.
Vanhempani olivat jyrkästi liittoa vastaan mutta - sepä vain innosti minua!
No nyt olen maksanut laulujen lunnaita muutaman kitkerän, katkeran vuoden.
Kallista se lysti oli, kaikinpuolin, meinasi siinä mennä naisenarvoni pytystä samantien.
Kaikessa piti kuunnella, kysellä x:än mielipidettä ettei vaan olsi loukkaantunut.
Voi siskot sentään - NYT ei tarvitse,
jos X vastan kävelee, morjenstan ja jatkan matkaa. Ei, en minä häntä mitenkään vihaa - vihaan lähinnä itseäni että olin liian kauan liian tollo, liian sinisilmäinen, liian alistettu.
Vastaukset 27
Vanhimmat
toi oli kuin mun suusta. En ole eronnut, vielä....
Mutta pian ei enää jaksa...
Kiitos Sinulle tästä viestistä!
Olipa aivan kuin omasta suusta.... Nyt moni varmasti vihastuu ja sanoo "olisitte onnellisia kilteistä miehistänne". Mutta niinkuin sinäkin kuoliaaksi ikävystyminen, vätys mies, jossa joudut veturina vetämään koko junaa vuodesta toiseen.
Toisaalta taas eroa voi pitkittää, koska säälii toista, ei halua loukata, mutta kuitenkin pitäisi aina ajatella myös itseään ja omaa onnellisuuttaan. Jos suhteessa toinen on onneton ei kokonaisuus toimi.
Oma eroni oli "vapaus", vapaus suunnitella ja toteuttaa asioita miettimättä aina toisen mielipidettä, ei syyllisyyttä kun haluaa aikaa myös itselleen, ei kiukuttelua.... yess!!
Jälleen ihana kesä tulossa, onellisuutta sinullekkin LadyDragon!
..jatkan vielä tästä vähän..tiedän/tunnen ikäisiäni naisia joilla on samanlainen vätys miehenä - tai jopa pahempia - mutta sitkeästi pidetään kiinni - olen ihmetellyt, että miksi?
Suuresta rakkaudesta ei voi olla kyse, kun kuuntelee/katselee heitä / he tiuskivat jatkuvasti toisilleen - useimmiten vaimo enemmän koska ymmärrettävästi hihat palaa kun toinen on saamaton uuno turhapuro-tyyliä.
Joillekin ne kulissit ovat tärkeimpiä kuin oma elämä ja " mitähän ne naapurit/sukulaisetkin sanoisivat " niin totta tosiaan:
mitähän ne sanoisivat?
Jos heillä on yhtään älliä päässä, he sanovat että kauan sitä tuota vätystä katselitkin - ja käsi sydämelle - mitä muiden mielipiteen merkitsevät?
Tasan 0.
Joku on käynyt sanomaan, että kun on iso, velkainen ok talo - ei sitä voi myydä ja muuttaa pienempään - ai, miksei muka voi?
Kärsiikö itsetunto kun pilvilinna ei kestänytkään?
Vaikka on 400 neliön ok talo mutta ihmiset siinä voivat huonosti mitäpä läänit auttavat?
Tiedänhän minä sen, ettei ole helppoa lähteä / jättää kaikki / aloittaa alusta.
Mukana seuraa - vaikka yrittää välttää kaikenlaisen roinan mukana viemisen - niin kuitenkin muistot - hyviä ja vähemmän hyviä.
Mutta nostalgian alttarille en ole aikonut elämääni uhrata.
Loppupeleissä kukaan ei saa mitalia eikä sitä kirkkainta kruunua- vaikka epätyydyttävässä/ kuolleessa liitossa kituuttaakin..
*hymy*
Tiedätkös, se tässä on huvittavaa, että nuo kiihkeästi pakkoyhdessäpysyvät olisivat valmiina lynkkaamaan tällaiset "toisinajattelijat", jotka itsekkäästi (hmm??) puhuvat onnellisuudesta eivätkä ole valmiita vain uhrautumaan, jotka uskaltavat luopua kaikesta vanhasta yrittääkseen jotain uutta ja jotka jopa onnistuvat siinä.
Onhan se vieläkin hirveämpää, jos väittää, että sivulla on pari lastakin, jotka eivät kärsi vaan pärjäävät elämässä hyvin.
Herranjestas sentään...pitäisihän erolapsien edes kärsiä!!!
Liian paljon ajatellaan yleistä mielipidettä -totta- minulle se on yhdentekevää. Jos ystävät eron takia häviävät ne eivät ole oikeita ystäviä, oikeat ystävät kannustaa ja luottaa omaan arviokykyyn. Myöskään sukulaisille ei elämäni ja ratkaisuni kuulu, elän elämääni itse.
Itse lähdin tyhjään vuokrakolmioon ja kalustin sen pikkuhiljaa, elämässä on kuitenkin tärkeämpiä asioita, kuin kulissit.
Kiitos ja ihanaa kun on tällasia järkeviäkin mielipiteitä olemassa. Itse olen ollut kuolleessa suhteessa jo 10 vuotta enkä vain pääse irti kun ei saa ulos kakistettua, mutta tekstisi rohkaisi niin että KIITOS!
Tuntuu,ett. vanhuus ei tosiaakaan ole seesteiseen suuntaanmenossa,mies osaa oikein ilkesti kommentoida kaikkea,jopa ruuanlaitossa hä määrää.Olen hyvän ruuanlaittaja ainakin toisten mukaan.Kännykän kuuntelee tarkasti kenen kanssa puhun,40 v aviossa,hänellä ollut syrjähyppyjä.Nyt hän epäilee,että minä jotakin miestä jaakaisin.Olen saanut miehistä kuvan,mahtaako uskollisia ollakaan.Hoidan paljon ihania lastenlapsia,muuten en jaksaisi ainaista keljuilua.Aina kuulee,että mummu on jotenkin tyhmä.olen työelämässä ollut johtavassa virassa,osaan ilmeisesti edes käyttäytyä,kun vaan jaksaisin eteenpäin,pikähän auttaisi
Mitä jos sinä lähtisit rakentamaan ihan itse sitä parempaa elämää?
Nykyaikana ei ole mikään häpeä erota.Ajattele elämääsi eteenpäin - tuskin se äijänköntys siitä ainakaan mukavammaksi tulee?
Yksin ollessasi saisit tehdä mitä haluat, hoitaisit vielä iloisemmin jälkikasvuakin.
Tsemppiä sinulle.
olipa kiva lukea tekstejänne ja huomata miten vahvoja naisia löytyy samalla sai mietittävää omaan kulissi avioliittoon jota on lapsille esitetty kohta vuoden päivät mut nyt omat henkivarat alkaa olla loppu kun ukko makaa yöt toisen vieressä ja mä lasten kanssa kotona siin toivos et se tajuis mitä menettää mut taitaa olla samanlainen vätys kun teil muillakin et ei tampio tajua.tuntuu vain niin vaikealta alkaa 4 lapsen kans hommata asuntoa et olen pitkittänyt tilannetta vaika samalla oma elämä juokseen edessä eikä tuosta kovin ole nauttinut täytys kai vaan olla vahva ja uskoa et elämä jatkuu.
Joo, kyllä se jatkuu ja kyllä sä selviät ihan hienosti - ei tuosta nykyisestä hidalgosta taida olla pal´tukea sen enempää sulle kuin lapsillekaan?
Isoäitini kysyi joskus minulta, tiedänkö miten Suomen naiset ovat selvinneet sodat, nälät, miesten juoppudet, huoraamiset, hakkaamiset yms?
Naiset ovat, sanoi isoäiti - selvinneet koska on ollut pakko.
Me naiset olemme vahvoja, niin sinäkin kun kaivat sen sisäisen voimasi esille.
Ja jos ukkosi herää ja haluaa jatkaa vannoen parannusta niin älä ihan helpolla usko.
Onhan sun elämä tosi rankkaa yksin lasten kanssa - mutta mitä se on nyt?
Ainakin sulla on jotain, jonka puolesta elää ja tehdä työtä - mieti mitä miehelläsi on muutaman vuoden kuluttua?
Menossa kenties kolmas tai neljäs " onnellinen uusperhe" kas, lapsia on helppoa lykätä maailmaan ja jättää sitten sille ainoalle joka heitä todella rakastaa ja joka heistä huolehtii = äidille.
Kirjoittele, miten jakselet, ja muista:
me naiset emme periksi anna :-))
Kulissiliitossa eläminen on raskasta ja sitä ei pitkään jaksa. Sinä selviät kyllä lasten kanssa sillä ei mies varmaan nytkään paljon lasten ja sinun elämään osallistu. Ja onko sinun pakko lähteä lasten kanssa mihinkään? Meillä mies lähti ja minä jäin kolmen lapsen kanssa asumaan kotiimme. Aina yhden on helpompi lähteä. Ei elämä nytkään ruusuilla tanssimista ole ja välillä olen aika poikki kaikesta työstä mutta elämä jatkuu. Lapset kasvavat ja jonain päivänä helpottaa. Onneksi minulla on ihanat naapurit jotka auttavat tarvittaessa.
Ei miehet tajua sitä, mitä he menettävät. Minun ex on unohtanut entisen elämänsä melkein kokonaan ja uuteen, ihanaan elämään ei juuri lapsetkaan mahdu. Mutta se on hänen valintansa!
kiva kuulla rohkaisun sanoja.mut kun on velkanen talo ja työtön ei taida uskalttaan otta enää sitä häpeetä niskaansa et tulis konkursssi vaik ooon kyl tarkkan laskenu miten pärjäis sehän olis hienoin ratkasu toki et lapset sais asua synnyin kodissa.eilen tein ratkaisuni ja pakkasin vätyksen vaatteet jätesäkkin,avioeropaperit postiin.tästä alkaa uus sivu mun elämässä toivottavasti edes hitusen parempi kun entinen.oikein puistattaakin ajatus kaks lahkeisista...toistaiseksi.
Voimia ja tsemppiä sinulle nainen - mehän pärjäämme.
Ihan hyvä, että pakkasit vellihousun kamppeet kasaan.
Eikä sinun NYT tarvitse eikä ehkä pidäkään ajatella mitään uusia kaksilahkeisia, anna ajan kulua, heräät huomaamaan että maailma on sittenkin = kaunis, kaunis, kaunis,kaunis
!!
ollut piilohomo?
Ei ollut vaan ON.
Olet rohkea nainen, joku yritti ilmeisesti "loukata" toteamuksellaan. Jokainen on mitä on, mitäpä siitä itselleen paiseita ottamaan.
avauksen asiasta tehnyt tuohon alemmaksi.
Ymmärrän sinua hyvin, mutta asia voi olla myös toisinpäin.
Olen ollut kohta viisitoista vuotta mukavan naisen kanssa naimisissa, joka viime vuosina hän on lihottanut itsensa yhtä hirveäksi vuoreksi kuin sinä, lady Dragon. Kiltti ja mukava hän on, mutta yhtä ruma kuin sinä.
Nyt minä otan eron.
Kuulepas " inho" missäs olet nähnyt LadyDragonin?
Tuskin Tampereen suunnalla sentään....
Kirjoituksesi on katkera, niin kuin sinäkin, mutta voi voi voi voi niin se elämä heittelee, toisille käy hyvin ja toisille ei.
Minun X: kuihtuu ihan silmissä, mutta sääliä tai muita tunteita en kykene häntä kohtaan tuntemaan, ehkä te menisitte yhteen - perustaisitte oikein härkäporukan - minun X:llä kun on sen suuntaisia taipumuksia??
Hyvää kesää sinulle katkero!
Ja yhdeltä yöllä istuit sitten purkamassa pahaa oloasi - eikö sinulle ole jotain lääkitystä vai onko se loppunut jo?
Minun vanha veljeni on eroamassa huomattavasti häntä nuoremmasta naisesta. Nainen on laittanut eron vireille, myös II vaiheen toimitti käräjäoikeuteen.
Veljeni joutuu myymään kotinsa,
maksamaan puolet omaisuudesta tälle naiselle.
Heillä ei ollut avioehtoa, lapset jo aikuisia.
Siis ymmärrän, että lain mukaan näin kuuluu tehdä mutta eikö nainen olisi voinut antaa armon käydä oikeudesta ja sääliä vanhaa miestä?
Veljeni kieltäytyy puhumasta minun tai sisarusteni kanssa avioerostaan.
Ei puhu ei pukahda!
Nainen ei ole ottanut yhteyttä eikä vaivautunut kertomaan, että ovat virallisesti eronneet.
Jotain rajaa saisi olla.
Nainen nettoaa oman, velattoman asunnon ja veljeni maksaa lopun elämäänsä sitä velkaa.
Aivan!
Veljesi siis kehtaa kieltäytyä puhumasta sinun tai sisarusten kanssa erostaan?
Eikö siinä pitäisi paksukalloisellekin olla tarpeeksi viestiä?????
Lain mukaan puolet omaisuudesta kuuluu " sille naiselle" - miksi hän sitten lopun elämäänsä olisi kituuttanut ja antanut veljesi pitää kaiken?
Et sinä, eikä kukaan muukaan sivullinen loppujen lopuksi tiedä , millainen heidän avioliittonsa on ollut.
Kaikesta päätellen veljesi ei ole myöskään kertonut mitään avioliitostaan sinulle?
Siitäkö oletkin käärmeissäs?
Ja kuule;
miksi helvetissä " sen naisen " pitäisi ilmoittaa sinulle, että ovat eronneet?
Haaskat asialle????
!!!! Miten tutulta tuo kaikki kuulostaakin !!!!
Minun x-moukkani aivan samanlainen tuppisuu.
Ei puhu ei pukahda.
Ai niin, mutta miten minä nyt meninkin eroamaan niin HYVÄSTÄ MIEHESTÄ ?
Hänen välinsä sisaruksiinsa ovat varsin mielenkiintoiset eli lähes olemattomat.
Eivät he eikä hän pidä yhteyttä paitti jos on sattunut jotakin ikävää. ( joku kuollut yms repäisevää) -
Ja siitä, miksi jonkun pitäisi ilmoittaa x kälylle erosta?
Miksi pitäisi?
Ei se x sieltä pömpelistään mihinkään katoa.
Jos ei joku vapaaehtoisesti - ilman painosusta pidä yhteyttä ja " kerro asioitaan" siinä pitäisi totta tosiaan olla viestiä ihan tarpeeksi.
Voi, minä olen niin iloinen omasta elämästä.
Ei enää ikinä ( toivottavasti ) tarvitse olla tekemisissä hänen sukunsa kanssa joka on, no, jääköön toiseen kertaan..
Ajatelkaa siskot - aamulla reipas kävely, aamukahvi, e-mailin selaaminen - viesteihin vastaaminen, kaupalla käynti, ruuanlaitto ja ulkoilua ja kaikenlaista tekemistä josta itse pitää mutta jota X halveksi suuresti.
Osasyynä tietty se, että hän itse on melkeinpä täydellisen kirjoitus- ja lukutaidoton.
Hyvää alkavaa kesää kaikille rohkeille naisille jotka olette jättäneet vellihousunne...kuten minä.
...elämä se on kuin silkkiä vaan....
Voi sinua ailaa parkaa.
Ei elämä aina ole kuin silkkiä.
Aina EI mene putkeen.
Se, että veljesi ei kerro asioitaan sinulle - oletko miettinyt, mistä se voisi johtua ?
Nyt ei enää voi syyttää " sitä naistakaan".
Ja miksi " se nainen" olisi velvollinen kertomaan sinulle asioistaan?
Kun et kerran saa mistään mitään tietoa olisi varmasti parasta järjestää omakin elämä kuntoon.
Kaikki eivät niele -kulissejasi...
Hyvä hyvä, saman kokenut ja nyt ukkoa pellolle potkimassa. Vaan ei lähde kulumallakaan. Ei auta kuin odottaa kärsimyksen puoli vuotta lasten takia.
Ja kun menot laskin, niin totesin, ettei tarvitse edes elintasoaan laskea, sillä mies on syönyt puolet palkastani. Kallis kotieläin.
Enää toivon vain, että se löytäisi nopeasti uuden, jottei alkaisi vaanimaan minua.
Minäkin laskin ihan kylmän viileästi realiteetit ja:
tulen paljon paremmin toimeen yksin, kuin äijän kanssa.
Ja kuule; kyllä se 6 kk menee ko siivillä kun TIEDÄT mitä sen jälkeen odottaa:
ihka oma elämä, ei ketään komentelemassa, nyrpistämässä nenäänsä yms täysin turhaa.
Minä sanoin x:lle että haepa uusi akka jota voit loppuelämäsi pompottaa - tulen ihan mielelläni vaikka morsiusneidoksi mutta hää´sanoi emmääää tartte akkaa.
Voi, kyllä se voisi tarvita, jos ei muuhun niin ruuanlaittoon, pyykkihuoltoon yms yms yms yms.
Minä olen sinua paljon vanhempi, mutta olen nuortunut vähintään 15 vuotta kun tajusin että hei!
Nyt saan mennä/tulla/ihan miten lystää.
Olen jo lapseni kertaalleen kasvattanut, saan siis olla ihan omissa oloissani jos niin tahdon.
Joo, kyllä ( liian ) monet äijät on tosi kalliita kotieläimiä....
monessa kotiin liittyvissä asioissa meilläkin säästettiin ja pihisteltiin vaan autoissa ei!
No, minä olen onnellisen autoton naisihminen joka pääsen bussilla minne tahdon.
Hyvää jatkoa sinulle sissisiili, ja kirjoittele joskus miten sinulla menee???
Njäh häh, näinhän se menee. Naiset haluavat jännittävän ja seikkailunhaluisen, jopa vaarallisen miehen. Steen Christensenkin sai naisilta rakkauskirjeitä ja muuta fanipostia.
Tulevaisuus paljastakoon kumpi on parempi, ikävystyä kuoliaaksi liian turvallisessa suhteessa vai koettaa roikkua rentun mukana vuosikausia, saada siinä sivussa mustia silmiä, sukupuolitauteja ja mitä kivoja, jänniä, spontaaneja, ihania ja ah niin maskuliinisia ylläreitä tämä könsikäs keksiikään tarjoilla!
Niinpä Prätkä-Brad. Ei löydy normaaleja tapauksia miehistä. On vain vaimon hakkaajia tai niitä, jotka ovat liian laiskoja hakkaamaan, eli sohvaperunoita.
Edes minä en usko tuota. Tässä ketjussa lähinnä todetaan, että parempi ilman, kuin ns. hyvän miehen kanssa, joka ei hakkaa-juo-rällä, mutta ei tee muutakaan.