Tilanne tämä: olen eronnut puolisen vuotta sitten ja mulla on kaksi lasta 1,5v ja 6v ja lapset asuvat kanssani, tapaavat silloin tällöin viikonloppuisin isäänsä ja ovat hänen luonaan yötä. Tapasin vähän aikaa sitten ihanan miehen, joka tuntui heti siltä oikealta. Hän on myös eronnut noin vuosi sitten ja hänellä on 4v tytär, tyttö asuu joka toinen viikko isällään. Olemme molemmat ihastuneet toisiimme korviamme myöden. Välimatkaa on n. 70km. Tapailemme toisiamme aina kun olosuhteet antavat periksi, vähintään kerran viikossa. Päivittäin soitellaan, tekstaillaan. Pääni on aivan pyörällä, alkuhuumaa, tiedän.
Olen tässä mietiskellyt et onko tällä suhteella jatkoa... ehkä liian aikaista pohtia tätä vielä. Molempia sitoo omilla paikkakunnillaan vahvasti lapset, työ, asunto.
Onko kenelläkään omakohtaista kokemusta vastaavasta tilanteesta? Miten asiat etenivät? Kestikö suhde?
Olen tässä mietiskellyt et onko tällä suhteella jatkoa... ehkä liian aikaista pohtia tätä vielä. Molempia sitoo omilla paikkakunnillaan vahvasti lapset, työ, asunto.
Onko kenelläkään omakohtaista kokemusta vastaavasta tilanteesta? Miten asiat etenivät? Kestikö suhde?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Teillähän on aika samanikäiset lapset ja jos toinen tuntuu hyvältä, ei 70 km ole matka eikä mikään!
Turha liikaa miettimällä tehdä asiaa itselleen tai teille molemmille liian monimutkaiseksi! Kevät ja ihana kesä edessä, jatka matkaa hänen kanssaan ja tutustu lisää. Puoli vuotta on lyhyt aika koko elämää ajatellen!