En nyt hae mitään säälipisteitä. Olen pettänyt rakkaintani ja satuttanut. Kerroin asiasta heti ja rakkaani yrittää antaa anteeksi. Itse vaan tuntuu, kuin olis tappanut osan itsestään. Ei mihinkään pysty kun tietää, että on loukannut ihmistä ,jota rakastaa enemmän kun mitään muuta. Voiko tästä selvitä millään? Suhdetta takana 4v ja ikääkin on ihan tarpeeksi, 25 molemmat. Voiko hän enää koskaan minuun luottaa? Tuntuu, ettei henkeä saa ja kaduttaa.
kun on itse se KUSIPÄÄ
pirun pettäjä
4734
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
kasvun tiellä kun kadut mutta mieti miltä siltä toisesta voi juuri nyt tuntua kun olet luottamuksen rikkonut. Sillä se vasta pahaolo onkin. Tuosta voi kyllä selvitä mutta työtä se vaatii ja ei todellakaan ole helppoa. Ajan edetessä on aallon harjoja ja syviä kuoppia. Jos kumppani haluaa jatkaa niin keksikää jotakin todella hyvää yhteistä tekemistä ja hellikää toisianne puolin jos toisin niin voitte ehkä asian jättää taakse. Voin kuitenkin sanoa että aika ajoin se kuitenkin tulee pintaan ja siinä punnitaan suhdetta.
VOI miten hyvä ,että kerroit hänelle pettämisen.
VArmasti on katkeruutta ja vihaakin sua kohtaa,mutta nyt sinulla on näytönpaikka mitä todella haluat antaa rakkaallesi.
Useat pettäjät eivät kerro puolisolleen ,vaikka se kuitenkin tulee esille vuosien myötä,nyt sinulla on hyvä olla ,kerro siitä hänelle ja onnea elämän polullenne. TOTUUS KANNATTAA AINA.*
Oletko ihan varma että rakastat noin palavasti? Itse olin vuosikausia (10v) kiltti ja uskollinen, en missään nimessä koskaan ikinä aikonut enkä halunnut pettää, mutta kuinkas kävikään... Huomasin kyllä mistä se johtui, mieli ei edes tehnyt muita miehiä millään tavalla niin kauan kuin olin rakastunut omaani ja kaikki oli hyvin. Mutta sitten vuosien kuluessa jotain tapahtui ja välit "viilenivät" ja toinen oli poissa hyvin paljon niin... tuli tilaisuus ja se tapahtui.
Joten minä ainakin olen sitä mieltä että suhteessa on jotain vialla jos toinen pettää. Onnellisena ei edes halua tehdä sitä, eikä edes kiinnosta millään tavalla, ei edes ajattele sellaista. Näin oli itsellänikin silloin ennen.
Katumus voi olla myös sitä että on satuttanut toista. Itse en ole edes katunut koska puoliso ei tiedä... mutta katuisin katkerasti jos hän saisi asian selville! Sairasta....
Lauseesi "Voiko hän enää koskaan minuun luottaa?" tökkäsi silmään...
Kaikkihan lähtee siitä, voitko SINÄ enää luottaa itseesi: Jos pidät itseäsi luotettavana, etkä enää tupeksi, niin aivan varmasti kumppanisi huomaa sen ja luottaa sinuun. Mutta jos kyselet toisilta voiko sinuun luottaa niin hmmm... Onko teidän suhteenne ihan kunnossa, kuitenkaan?