Kavereita kuunnelleena, itse kokeneena ja näitä palstoja lukeneena tulee väkisinkin ajatus nykypäivän parisuhdefilosofiasta, joka voitaisi kiteyttää "Heinäsirkan toimintakulttuuri yhdistettynä apinatekniikkaan".
Yleisesti ottaen; otetaan kaikki se hyvä, joka on saatavissa minimi panostuksella, jonka jälkeen siirrytään seuraavaan kohteeseen, mutta ote entisestä lasketaan irti vasta sitten, kun ollaan seuraavassa tukevasti kiinni.
Tuolla hyvällä en tarkoita mitään tarkkaa asiaa vaan se on kunkin oma asia; raha, talo, seksi, intohimo, rakkaus, uutuuden viehätys, ihastuminen, helppo elämä, palvonta,... Kun se hyvä sitten loppuu ja arki alkaa, joutuisi jotain tekemään suhteen eteen, niin silloin "mitta täyttyy" ja aloitetaan uuden etsintä. Loppu onkin sitten ilmoitusasia, ehkä jopa pienen näytelmän kera. Toiselle osapuolelle homma näkyy aika tylynä toimintana; aivan kuin olisi ollut likaiset sukat, jotka kesken päivän vaihdettiin uusiin puhtaisiin sukkiin.
Historia opettaa, että näin se tapahtuu, oli parisuhdetta kestänyt kuukauden tai jopa kymmeniä vuosia.
Tylyä mutta totta. Ja sattuu aivan vitusti!
Yleisesti ottaen; otetaan kaikki se hyvä, joka on saatavissa minimi panostuksella, jonka jälkeen siirrytään seuraavaan kohteeseen, mutta ote entisestä lasketaan irti vasta sitten, kun ollaan seuraavassa tukevasti kiinni.
Tuolla hyvällä en tarkoita mitään tarkkaa asiaa vaan se on kunkin oma asia; raha, talo, seksi, intohimo, rakkaus, uutuuden viehätys, ihastuminen, helppo elämä, palvonta,... Kun se hyvä sitten loppuu ja arki alkaa, joutuisi jotain tekemään suhteen eteen, niin silloin "mitta täyttyy" ja aloitetaan uuden etsintä. Loppu onkin sitten ilmoitusasia, ehkä jopa pienen näytelmän kera. Toiselle osapuolelle homma näkyy aika tylynä toimintana; aivan kuin olisi ollut likaiset sukat, jotka kesken päivän vaihdettiin uusiin puhtaisiin sukkiin.
Historia opettaa, että näin se tapahtuu, oli parisuhdetta kestänyt kuukauden tai jopa kymmeniä vuosia.
Tylyä mutta totta. Ja sattuu aivan vitusti!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Paras kirjoitus mitä olen lukenut pitkään aikaan. Aika paljon itse kokeneena ja sivusta seuranneena niin vaikuttaa kyllä siltä että olet aivan oikeassa.
Minusta tuo vertauskuva eläimiin ja hyönteisten kanssa on myös osuva, se jotenkin osoittaa myös sen että ihminenkin toimii vain siinä missä mikä tahansa muukin eläinlaji. Oli oikeen hauska kirjoitus.
Täyttä totta. Parisuhde nähdään hyötysuhteena: Mitä MINÄ hyödyn? Miten kumppani voi tehdä MINUT onnelliseksi? Mitä MINÄ saan suhteelta? Täyttääkö kumppanini MINUN vaatimukset?Tekeekö kumppanini MINUN arjestani juhlaa?
Minne on hävinnyt ME parisuhteesta?
Tuntuu, ettei kukaan mieti sitä, että parisuhteen(niin kuin muudenkin ihmissuhteiden) kuuluu olla vastavuoroista onnistuakseen. Miettiikö kukaan enää sitä, mitä itse voi tehdä kumppanilleen: Mitä minulla on kumppanilleni tarjota, mitä minä voin tehdä kumppanini onnellisuuden eteen ym.Yksipuolisuus ei ihmissuhteissa vaan pitkän päälle toimi. Itse olen kohta menettämässä uskoni, että tästä Suomen maasta löytyisi kumppania joka ajattelee kuin minä...Tosin mielummin olen yksin kuin hyväksikäytettävänä...
että yleensä toinen osapuoli antaa kaikkensa suhteen eteen ja uskoo kaiken mitä toinen sanoo. Ja sitten muutos "rakastan"-vaiheesta "potku palleaan"-vaiheeseen tulee täysin puskista.
No tarkoittaako tämä, että kannattaa itsekkin toimia tuon filosofian mukaan? Ettei vain antaisi kaikkea, jottei satu niin paljoa eron hetkellä. Tai ettei vain antaisi yhtään enempää suhteeseen kuin toinen. Pistää miettimään.
Mistä tunnistaa että toinenkin antaa kaikkensa suhteeseen? Jälkikäteen?
Miksihän kyynisyys nostaa päätään?