Varoitus: seuraava ei jälleen perustu tutkimuksiin vaan puhtaasti omaan mielipiteeseen.
Olen välistä havainnut et ne asiat joita eniten pyrimme välttämään/estämään/tms. saa meidät kaikkein helpoimmin ansaansa. Siis et näennäisesti olemme valppaina ja varuillamme, mutta itseasiassa selusta on täysin auki. Esim. ihmiset jotka kivenkovaa toitottavat etteivät ikinä petä kuuluvat pahimpaan riskiryhmään. Myös osa vannoo olevansa kaiken poliittisen ym. vastaavien auktoriteettien tavoittamattomissa, mutta se on mielestäni mitä hedelmällisen maaperä esim. mainonnalla tai muulle hienovaraiselle mielipidevaikuttamiselle.
Mie uskon et ollessaan liian varma, sitä ei itsekään tajua ennen kuin on myöhäistä. Eli jos ei koskaan ole varma joutuu ain tutkailemaan itseään et missä mennään.
Mit mieltä?
Olen välistä havainnut et ne asiat joita eniten pyrimme välttämään/estämään/tms. saa meidät kaikkein helpoimmin ansaansa. Siis et näennäisesti olemme valppaina ja varuillamme, mutta itseasiassa selusta on täysin auki. Esim. ihmiset jotka kivenkovaa toitottavat etteivät ikinä petä kuuluvat pahimpaan riskiryhmään. Myös osa vannoo olevansa kaiken poliittisen ym. vastaavien auktoriteettien tavoittamattomissa, mutta se on mielestäni mitä hedelmällisen maaperä esim. mainonnalla tai muulle hienovaraiselle mielipidevaikuttamiselle.
Mie uskon et ollessaan liian varma, sitä ei itsekään tajua ennen kuin on myöhäistä. Eli jos ei koskaan ole varma joutuu ain tutkailemaan itseään et missä mennään.
Mit mieltä?
Vastaukset 28
Vanhimmat
mä olen miettinyt sellasta ilmiötä, kun joku jatkuvasti ja monella eri tavalla alleviivaa jotain asiaa -ja jatkuva asian esilletuominen alkaakin kiinnittää huomiota ihan päinvastaisella tavalla kuin on toivottu.
Minkä takia jollain on kova tarve selittää, että hän ei kyllä tytärtään sillä silmällä katsele, vaikka kyse onkin naapurin ukosta? Tai puhe pyörii tavalla tai toisella huumeiden ympärillä, vaikka henkilöllä ei omien sanojensa mukaan ole mitään tekemistä huumeiden kanssa?
Siihenhän se huomio kiinnittyy, mistä itse tietää.
en ymmärrä et miksi joku mies voi olla niin suunnattoman huolissaan pienten tyttöjen istuma-asennosta (pikkuhousut kuulemma näkyy). Eiks se ole ihan se ja sama miten lapset istuu - siis jos siit ei seuraa tauteja tai muuta vahinkoa.
Mites muuten alkoholisteilla? Pyritäänkö eroon pääsemisessä ajattelemaan jatkuvasti viinaa vai päinvastoin?
Ai sä tarkotitkin tota.
fysiikasta vain sen verran, että vituiksi menee jos voimalla ei oo vastavoimaa.
Liialliselta itseluottamuskelta joka ei anna tilaa muutoksen mahdollisuudelle. Tiedätte vanhan viisauden, "älä koskaan sano ei koskaan"? Se joka on päättänyt ettei koskaan, ei anna tilaa sille mahdollisuudelle että ihminen muuttuu, maailma muuttuu, mieli muuttuu, tilanteet muuttuvat. Muutos vain on ainut vakio tssä elämässä, ainut mistä voi olla varma.
Kuulostaa siltä noin äkkiseltään että olet oikeassa. Kun on päätöksensä tehnyt, jää sokeaksi vaivihkaiselle muutokselle, ei edes harkitse tarkistelemista aina silloin tällöin :D
***
vois olla aika vaikea sisäistää ajan käsitettä - tai en tiiä ymmärrämmekö sitä silloinkaan, mut ilman muutosta se lienee mahdotonta.
Ja varmuus voi äkkiä johtaa mielenkiintoisiin selitysmalleihin - siis et jotenkin ne omaan varmuuteen sopimattomat faktat pitää itselleen tehdä ymmärrettäviksi. Esim. et suuseksi ei olekaan seksiä, enkä siis harrastanut seksiä Monican kanssa.
Tuo on meinaan herkullinen ilmiö, tuo faktojen sovittaminen omaan vakaumukseen sopiviksi. Loistoesimerkki! Kun on tarpeeksi kauan toistanut että en harrastanut seksiä sen naisen kanssa, ei ole mitään tapaa lopulta myöntää että no okei, harrastinpa. Kasvothan siinä menee. On siis keksittävä kiertotie, sovitettava totuus siihen mitä on sanottu. Hiton luovaa :D jopa poliitikolta.
Ja amerikkalaisteinistö soveltaa samaa. Ei seksiä ennen avioliittoa -liike on kovassa voimassa, mutta hei, eihän suu- tai anaaliseksi ole seksiä. Eihän? Eikä siinä silloin tarvita suojaustakaan, eihän?
Ihmisen ajattelu, ja kyky rationalisoida. Ei ole mitään mielenkiintoisempaa.
***
jokapäiväisestä elämästä on tuhansia - alkaen citymaastureista ja ripsiväreistä. No enempi näissä lienee kyse itsepetoksesta, mut varmuus taitaa liittyä aika läheisesti siihen.
Ei kait tuossa muuten mitään olisi mut tuo varmuus on välistä aikas tuhoisaa - esim. kun kaksi valtiota kumpikin taistelee "pahaa" vastaan - siis toisiaan.
on vaarallinen asia kun siihen liitetään maan johto ja valmius sottaan. Marttyyreita oikealla ja vasemmalla ja voittaja kirjoittaa historian. On lähestulkoon käsittämätöntä että suurvallan johdolla voi olla perspektiivi niin ahterista (lue: pää syvällä) että subjektiivisuuden ajatus unohtuu, unohtuu se pikku totuus että näkemyksistä ei voi kuin olla eri mieltä kun todistettavaa, yhtenäistä totuutta ei ole.
Minä pelkään aina ihmistä joka sanoo tietävänsä totuuden. Silmät kiinni un voi törmätä mihin vain.
Ihmisapinat, hitto vie. Joskus tulee mieleen että nämä typeryyden multihuipentumat todella Ovat osa evoluution kulkua :D
***
on raskasta.
Pyrin epäilemään kaikkea, varsinkin itseäni.
olla. Varmuus luo turvaa - ja vielä pahempi - epäilemällä saattaa jäädä kiinni itsepetoksesta.
houkuttelevuus perustuu turvan lisäksi helppouteen.
välttämättä syyttämään mustavalkoisesti ajattelevaa laiskuudesta - mut sitä et toki sanonutkaan. Ja välillä on vaikea erottaa turvallisuuden hakuisuutta pyrkimyksestä päästä helpolla. Ja vielä vaikeampi on mennä toisen puolesta sanomaan miksi joku on moisen tien valinnut. Helppous on varmasti hyvä houkutin, mut mä haluaisin uskoa et se ei olis suurin motiivi (oliks tää se itsepetoskohta).
ihminen yksinkertaisesti vuosien kuluessa muuttuu sen verran että mielipiteetkin vaihtuvat tilanteiden ja elämänkokemuksen mukaan. Nuorempana sitä helposti on paljon ehdottomampi asioita kohtaan ja taas iän myötä pehmenee ja muuttuu joustavammaksi ja suvaitsevaisemmaksi.
Sitten taas jos on kokenut jotain ikävää niin se saatta muokata ajatuksia asiasta ehdollisempaan suuntaan joko tai ajatteluun.
Kyspyminen, lapset, ihmissuhteet "elämän suuret asiat" vaikuttavat meihin ja muokkaavat meitä siitä mitä me olimme kymmenen tai kaksikymmentä vuotta sitten. Ja näin sen mielestäni on hyvä ollakin, olisi kovin surullista jos jäisimme mieleltämme teinin tasolle jolloin auktoriteetteja piti vastustaa, elämä oli kovin mustavalkoista ja kaveripiirillä oli valtava vaikutus omaan ajatusmaailmaan kun itsenäistymistä ei vielä oikein ollut tapahtunut.
Musta tuntuu et ehdottomuus vaihtaa myös luonnetta iän myötä. Nuorena voipi olla kapinallisempi vallitsevia normeja kohtaan, mut iäkkäämpänä on varmempi just niistä. Periaatteessa iän luulis tuovan kokemusta ja vievän mainitsemaasi suuntaan, mut empiiriset havainnot ei sitä ihan tue.
Esim. moni nuori voi suhtautua huomattavasti suvaitsevaisemmin homoliittoja, ulkomaalaisia, yms, kohtaan. Mut onko nuori sit varmempi omasta kannastaan - suvaitsevaisuus ei kuiteskaan ole sama kuin varmuus.
olla kannastaan varmempi syystä että ei tiedä vielä aiheesta kattavasti ja mielipiteet perustuvat hataroihin mielikuviin. Mutta juuri tuon kapinan ja angstin voimalla tuodaan esille sitä mielipidettä voimakkaammin kuin varttuneempi väki. Tietty idealismi tuntuisi vallitsevan nuorilla ja nuorilla aikuisilla. Kettutytöt ym ympäristöaktivistit ja talonvaltaajat ovat usein melko nuoria.
täyttää varttuneempi väki. Mä luulen et nuori on epävarmempi kaikesta ja siksi pirun altis kaikenlaiselle manipuloinnille. Sopiva käsittelijä saa ne vaikka vyöttämään itseensä muoviräjähteillä ja ajamaan väkijoukkoon. Mut onko kyse varmuudesta - vaik olis miten paljon angstia - ei minusta.
suohon. Just väitin et epävarmuuskaan ei ole hyväksi vaan altistaa manipuloinnille. Eli paree on olla jossain välimaastossa - ei koskaan liian varma, mutta ei täysin epävarmakaan. Toisaalta ehkä just manipulointi synnyttää sen varmuuden et ei epävarmuus ole vieläkään pahasta - ainostaan siitä liian helpolla luopuminen.
On asioita, jotka on ja asioita, jotka ei ole. Sinne väliin mahtuu helvetisti niitä "ei tiedä" asioita. Kun tietää, ettei tiedä, on varmasti epävarma ja epävarmasti varma.
toi tietäminen ole vaan sanan korvaamista toisella? Siis et jos tiedän jotain lienee sama kuin olen varma siitä. No ehkä syy-seuraus menee enempi niin et kun tiedän niin olen varma, mut sinäänsä se ei hirveästi muuta ajatusta, koska tiedonkaan ei tarvitse perustua mihinkään ns. todelliseen.
kun sulla on päänsärky. Voitko saada toisen tietämään sinun päänsärkyä? Tai saatko toisen ainoastaan uskomaan, että sinulla on päänsärky kertomalla hänelle sen tiedon?
aistihavantoihin perustuvaa tietoa sanoa tiedoksi - ne kun on pirun petollisia. Mä voin esim. olla luulosairas ja kuvitella kaiken kivun. Paitti jos tietää määritellään siten, et se on sitä mitä mie tunnen päässäni. Mut silloin mie voin väittää tietäväni kaikenlaista - vaik sun tunteetkin. Mitä siis on tietää ja miten se eroaa uskosta?
toisista. Eri sanat, sama asia. Usko on määrittelemätön ja tietäminen on määritelty.
Meinaatko sä sitä että mitä kovempaa mä huudan kokoomuksen vastasia mietelauseita, niin sen varmemmin mä äänestän jotain Kataista? No en todellakaan!
helpommin hyväksyt jonkun vastakkaisen, mutta yhtä "väärän" ideologian. Eli siirryt vain ismistä toiseen, mutta kumpikaan mielipide ei perustu varsinaisesti mihinkään. Tai alkuperäinen vastustus jopa perustui, mut uusi leiri ei - siellä voi olla vaan kivempi olla kun vihollinen on sama.
Nyt kun mä olen sitä mieltä että ryhdyn frigidiks lesboks niin sitä varmemmin alanki nymfomaaniks heteroks? Se saattas kyllä pitääkki paikkansa, tosin vastakkaisesta puolesta riippuen.
Et mitä enempi paat hanttiin, sitä varmemmin huomaat antautuvasi miesten houkutuksille. Et jos miehistä haluat pysyä erossa niin sovella tuota jälkimmäistä.
siis kuitenkin hokea olevani frigidi lesbo. Jos sillä sitte irtoo.