Tapasin herttaisen siron nuorehkon naisen.
Aloitin tutustumisen tyylikkäästi kuten aina kiinnostuessani jostain. Huomasin naikkosen eläneen hyvin villiä ja aktiivista sinkkuelämää, jossa petikumppanit ovat vaihtuneet tiuhaan tahtiin erityisesti viimeaikoina. Nainen herttaisuudessaan oli vastustamaton, mutta hän alkoi tuntua liian helpolta. En tuomitse sekoilukausia, niitä voi toki olla. En kuitenkaan osaa asennoitua tilanteeseen vakavasti jos pitäisi vakavissan tutustua ja tutustun naiseen hänen hulluimpana kautenaan. Tuntuu kuin olisin vain yksi joka sattui kohdalle. No, kuitenkin kaikesta huolimatta kävin panemassa tätä naista muutamaan kertaan välitämättä tästä, koska nainen oli pantavan näköinen ja sitä oli kiva panna. Aloin tuntea itseni siaksi ja tuntea huonoa omatuntoa asiasta. Nainenhan oli selättänyt jo minut henkisesti, koska en kyennyt ottamaaan vakavasti ja asettumaan hänen elämänvaiheeseensa. En halunut olla viimeinen pysäkki tällä raitella. Ajatelin, että hänen pitää vaihtaa raidetta ja taantua. Hänen pitää pysähtyä ja puhdistua, sitten tilanne olisi toinen, jos olisimme tavanneet eri raiteella. Lopetin tämän stoorin parin viikon jälkeen ja nainen pettyi pahasti, koska oli ihastunut minuun. Ikävää tuottaa pettymys, mutta en koskaan luvannut hänelle mitään ja sanoin sen myös ääneen.
Toisaalta kun asiaa pohdin, niin en itse ole viettänyt railakasta sinkkuelämä. Olen seurustellut ja etsinyt kumppania rauhassa. Pikiäkin taukoja ollut ja 3-6 kuukautta menee helposti, koska kiinnostun vain harvoista. Ehkä juuri tämän vuoksi en osaa asennoitua tähän naiseen, en ntunne ainutlaatuiseksi tai en ymmärrä railakasta sinkkuilua, koska en elänyt koskaan niin. Herää liikaa kysymyksiä ja se olisi raskasta molemmille. Nyt tunsin itseni sikamaiseksi. Olin hänelle kyllä hyvä ja enemmänkin.
Aloitin tutustumisen tyylikkäästi kuten aina kiinnostuessani jostain. Huomasin naikkosen eläneen hyvin villiä ja aktiivista sinkkuelämää, jossa petikumppanit ovat vaihtuneet tiuhaan tahtiin erityisesti viimeaikoina. Nainen herttaisuudessaan oli vastustamaton, mutta hän alkoi tuntua liian helpolta. En tuomitse sekoilukausia, niitä voi toki olla. En kuitenkaan osaa asennoitua tilanteeseen vakavasti jos pitäisi vakavissan tutustua ja tutustun naiseen hänen hulluimpana kautenaan. Tuntuu kuin olisin vain yksi joka sattui kohdalle. No, kuitenkin kaikesta huolimatta kävin panemassa tätä naista muutamaan kertaan välitämättä tästä, koska nainen oli pantavan näköinen ja sitä oli kiva panna. Aloin tuntea itseni siaksi ja tuntea huonoa omatuntoa asiasta. Nainenhan oli selättänyt jo minut henkisesti, koska en kyennyt ottamaaan vakavasti ja asettumaan hänen elämänvaiheeseensa. En halunut olla viimeinen pysäkki tällä raitella. Ajatelin, että hänen pitää vaihtaa raidetta ja taantua. Hänen pitää pysähtyä ja puhdistua, sitten tilanne olisi toinen, jos olisimme tavanneet eri raiteella. Lopetin tämän stoorin parin viikon jälkeen ja nainen pettyi pahasti, koska oli ihastunut minuun. Ikävää tuottaa pettymys, mutta en koskaan luvannut hänelle mitään ja sanoin sen myös ääneen.
Toisaalta kun asiaa pohdin, niin en itse ole viettänyt railakasta sinkkuelämä. Olen seurustellut ja etsinyt kumppania rauhassa. Pikiäkin taukoja ollut ja 3-6 kuukautta menee helposti, koska kiinnostun vain harvoista. Ehkä juuri tämän vuoksi en osaa asennoitua tähän naiseen, en ntunne ainutlaatuiseksi tai en ymmärrä railakasta sinkkuilua, koska en elänyt koskaan niin. Herää liikaa kysymyksiä ja se olisi raskasta molemmille. Nyt tunsin itseni sikamaiseksi. Olin hänelle kyllä hyvä ja enemmänkin.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Teillä ei vain natsannut, sillä selvä. Löydät kyllä paremman.
niin, no kaikista vaan ei sitten tykkääkään sillai kun ensin ajattelee, ja milloin se nyt on mikäkin syy. nyt tämän naisen elämäntavat ei sovi sulle. parempihan se sitten onkin, ettet sen kanssa ole, koska varmaan jossain vaiheessa taivastelisit/tuomitsisit/jäisit vatvomaan asiaa.
no, sä nyt sitten panit sitä, joten se siitä sun "en tykkää kun harvoista"-jutusta, koska jos pippelinsä jonnekin vaan dibbaa, niin on turha esittää jotenkin nirsoa. tietysti kysymyksiä voisi esittää siitä, että niin, sä saat vaan panna, mutta se nainen ei? tunnetko huonommuutta, koska saatat olla kokemattomampi? no, spekulointia, mutta kandee miettiä ittensä takia kuitenkin. (että tietää miksi valitsee ihmisiä, tai jättääkö pikkumaisuuttaan valitsematta jotain hyviäkin juttuja)
ja samoin tota "puhdistua" ja "liian helppo" juttua... kyllä ihminen saa elää elämäänsä muuttumatta likaiseksi, eikä sun sen kanssa tarvii olla, jos se ei sun elämään sovi, mutta että se ois jotenkin likasempi kun joku muu, on jotenkin aika... no, vähän jälkessä ajastaan, sanotaan nyt näin. ja liian helppo? no, oisko se sitten parempi, jos se torjuis, ois kylmä ja sä joutuisit jahtaan sitä jne. ehkä, ehkä ei. koska joku on jonkun tyylinen, joku jonkun toisen. mä en sellasta "helppoutta" käsitä, etenkään, kun miehet aina sitä naisista sanoo, ollen itse mitä? vaikeita vai? kyllä helpointa on saada mieheltä, kyllä miehen iskeminen on maailman helpointa ja kyllä miehet ovat todella helppoja! ni mä en ihan ymmärrä.
eli: älä ota elämääsi ihmistä jota et hyväksy sellaisena, kun hän on, eihän se tietenkään kannata. eikä se susta sikaa tee. teet vain valintoja. mutta! varo, ettet oman mahdollisen tekopyhyyden tai pikkumaisuuden takia hylkää hyviä juttuja, ja valitse kumppaniasi, ei yhteensopivuuden takia, ihastumisen ja rakastumisen takia eikä siksi, että hän olisi sinulle oikeasti oikea, vaan siksi, että hän nyt sopii kaavoihisi, että hän ei järkytä maailman kuvaasi, ja että hän on siinä laatikossa, mihin olet aina hänet kuvitellut, siististi ja suorassa, mutta totaalisen väärä. näinkin tiedän käyneen. sitten on turha valittaa kun vaimo on tylsä, tyttöystävä eri maailmasta ja eihän tää toimikaan.
älä tunne huonoa omatuntoa suotta, se nainen varmasti putoaa jaloilleen ilman sinuakin, mutta minne sinä sitten putoat kaiken sen pohdinnan jälkeen.
Näin sen täytyy olla. Huomasin, että jos tapaamisen alkuvaiheessa huomaan naisella olleen lyhyellä aikaa useita kumppaneita ja jotkut vielä soittelee perään menetän mielenkiintoni nopeasti. Toisaalta hyväksyn villimmän menokaudenkin sattumineen. Herää vain kysymyksiä liikaa kun ei tunne toista niin hyvin ja helposti alkaa kuvittelemaan kaikenlaista. Keskustelu asiasta on raskasta...toki se voi avata solmunkin. Tavallaan sitä tuntee itsensä heikoksi jos avautuu tästä tuntemuksestaan naiselle, silloin toinen pystyy myös sanomaan mitä mies haluaa kuulla. En tiedä miten toinen suhtautuu ja kasvojen menettäminen on lähellä.
Jos itse eläisin baareissa villiä sinkkuelämää vaihtaen kumppania 2-4 viikon välein ja sieltä löytäisin samanlaista elämää eläneen kumppanin, olisi helpompaa ja jäisi varmasti monta kysymystä kysymättä, koska ymmärtäisi sitä elämää ja näkisi sen hetken molempien näkökulmasta. En tiedä haluanko käydä tälläistä juttua läpi. Hän ei pidä 6 kumppania tuossa ajassa yhtään minään, oli jopa hieman ihmeissään reaktiostani. Minulla puolta vähemmän tuossa ajassa (poikkeuksellista itselleni jo tämäkin määrä näin lyhyessä ajassa). Takavuosina myös varmasti vähemmän, koska en kiinnostu niin helposti kuin hän. Itsetunto ongelma tämä ei ole. Olen sänkyhommissa huomattavasti varmempi ja kokeneempi kuin hän. Hänelle myös yksi parhaista panoista, sillä sitä aitoa elämystä ja hurmaa hän ei näytellyt. Hän myös sanoi tämän olevan seksiä parhaimmillaan.
Saattaa olla, että tämän sulatan pienen nieleskelyn jälkeen. Sitten tulee muut asiat.
Paneminen oli kivaa, mutta onko jutulla annettavaa enempää. Elämäntapamme ovat erilaiset kuitenkin. Juttu on jäähyllä. Saan sen takaisin jos vain haluan. Nyt käyn tätä läpi ja mietin onko vaivan arvoista oppia ymmärtämään hänen elämää vai ei. Toisaalta ajattelen, että jos jutut häiritsee, en vain ymmärrä hänen elämää, eikä jutuissa tarvitse olla välttämättä mitään ylitsepääsemätöntä. On vain erilaiset kuviot eri persoonallisuuksilla.
ok, näinhän se, ainahan siinä keskustelussa on riskinsä, mutta sitten tossa on just se, ettei niihin heränneisiin kysymyksiin saa koskaan vastausta. eikä tunne sitä ihmistä. ja sitten taas jos seksi on hyvää, tykkää toisesta jne. niin kannattaakin miettiä, että olisiko ainakin pitänyt ottaa oikeasti selvää.
ja se, että saat sen takaisin jos haluat vain hetken aikaa, kaikki loppuu aikanaan.
mutta en ehkä suosittelisi sitten suhteeseen sinänsä hyppäämään kun olette jo noin eri maisemista ja se sinua niin paljon mietityttää, mutta se mitä kehottaisin tekemään, siis molempien takia ja tulevaisuuden kannalta, on selvittämään sen asian. siis saat tietää enemmän, hän saa selityksen (minkä hän nyt ihan oikeasti on kyllä ansainnut...) ja no, ihmisten tuntemaan opettelemisesta saattaa maailma avartua ihan tosisaan, vaikkei tosiaan niitten kanssa muuten haluaisi ollakaan sitten.
nou hätä, meitä on moneen junaan, aina ja kyllä siinä muutama RockElviskin menee mukana ;)
Elämä on täynnä valintoja. Kumppani ehdokas kertoo itsestään asioita jotka miellyttävät tai sitten eivät. Vertailet kuulemaasi näkemääsi persoonaan ja punnitset asioita. Kyllä mielenkiinto saa lopahtaa tästäkin syystä.
Ehkä mennyt elämäsi vaikuttaa asioiden tärkeysjärjestykseen pettymyksineen, et halua enää lumppua:) Jos on lumppuillut haluat perusteluja...keskustelua..voi olla ymmärrettävää..miten kokee asian...jos hän ei tarkenna, se herättää kysymyksiä ja saa vaivaamaan. Tässä vaiheessa selviää jo paljon osataanko keskustella ja ymmärtää. Osuuko ajatukset yhteen. Epäselvät heitot ilman laajempaa pohjustusta herätävät kysymyksiä erityisesti silloin kun ei ymmärretä toisen maailmaa...ne ovat siksi epäselviä. Jos keskustelu on ontuvaa saattaa olla viisaampaa vähitellen etääntyä jutusta ihan yhteisymmärryksen puutteen vuoksi.
Niin suotta kannat huonoa omatuntoa tai tunnet itsesi siaksi.
Liian helppoa ei pysty arvostamaan...vaikka nainen olisi kuinka herttainen tahansa.
Teit oikein kun lopetit jutun alkuunsa.
Ainakin hän oli rehellinen, kun kertoi sinulle edellisistä kumppaneistaan. Olisi ehkä kuitenkin kannattanut enemmän tutustua, ennenkuin voi toisesta tehdä johtopäätöksiä. Itse en olisi heti kertonut sänkykavereistani.