Olen kohta 25 vuotias mies ja aivan asiallisen ulkomuodon omaava. Olen seurustellut noin vuoden kahdesti, molemmat suhteet lopetin itse kun ei vain natsannut.
Viimeaikoina, nyt noin puolen vuoden sinkkuilun jälkeen alkaa usko loppua. Mua varten ei vain tässä maailmassa ole sopivaa ihmistä. Ei sitten prkl ole.
En ole ujo ja yrittämisen puutteesta mua ei voi kyllä tuomita. On koitettu pokata kaupan kassalta, kadulta vastaantulijoita, nettitreffeillä useita kertoja, harrastusten parista on katteltu, koulusta, töistä... Mutta ei vain onnistu. Mikä siinä on että kukaan ei edes osoita pienintäkään kiinnostusta. Se on ihan hirveetä että netissä ei edes "kiitos, ei kiitosta" saa. Välinpitämättömyys on järkyttävää
Jotkut rajat mullakin tietysti on. Mun mielestä on luonnollista, että ei nyt aivan ensimmäisenä innostu hirveistä lihavuorista (pyöreä saa toki olla), vammaisista ja esimerkiksi himouskovaisista.
Mä en käsitä mitä mä teen vääriin? Voiko olla niin, että vaikutan naisten silmiin sitten liika varmalta luonteelta. Ne ei osaa sulattaa sitä, että teen toimin niin konkreettisesti kuin toimin. En etsi petikaveria, vaan ihan oikeesti pitempiaikaista seuraa.
JVK:län juna-asemalla ei ollu poru kaukana kun pari viikkoa sitten katselin söpöileviä pariskuntia kun olivat taas eroamassa viikonlopun jäkeen... Mä en kestä enää!
Viimeaikoina, nyt noin puolen vuoden sinkkuilun jälkeen alkaa usko loppua. Mua varten ei vain tässä maailmassa ole sopivaa ihmistä. Ei sitten prkl ole.
En ole ujo ja yrittämisen puutteesta mua ei voi kyllä tuomita. On koitettu pokata kaupan kassalta, kadulta vastaantulijoita, nettitreffeillä useita kertoja, harrastusten parista on katteltu, koulusta, töistä... Mutta ei vain onnistu. Mikä siinä on että kukaan ei edes osoita pienintäkään kiinnostusta. Se on ihan hirveetä että netissä ei edes "kiitos, ei kiitosta" saa. Välinpitämättömyys on järkyttävää
Jotkut rajat mullakin tietysti on. Mun mielestä on luonnollista, että ei nyt aivan ensimmäisenä innostu hirveistä lihavuorista (pyöreä saa toki olla), vammaisista ja esimerkiksi himouskovaisista.
Mä en käsitä mitä mä teen vääriin? Voiko olla niin, että vaikutan naisten silmiin sitten liika varmalta luonteelta. Ne ei osaa sulattaa sitä, että teen toimin niin konkreettisesti kuin toimin. En etsi petikaveria, vaan ihan oikeesti pitempiaikaista seuraa.
JVK:län juna-asemalla ei ollu poru kaukana kun pari viikkoa sitten katselin söpöileviä pariskuntia kun olivat taas eroamassa viikonlopun jäkeen... Mä en kestä enää!
Vastaukset 12
Vanhimmat
mitättömän näköinen. Tekstistä päätellen vielä nössökin. Siis semmoinen harmaa rotta jossain anttilasta ostetuissa vaatteissa. Olet kova sana 10-15v päästä jos alat nyt säästämään rahaa.
Naiset kehuu ulkonäköä ja luonnetta silti ei nappaa kehenkään treffeillä.
kohteliaita. Olet mitättömän näköinen ja luuserin oloinen.
Jos oikeasti olet mielenkiintoisen näköinen niin tarkista hengityksesi. Vai oletko köyhä? Naiset kyllä osaa katsoa onko miehestä siittäjäksi tai menestymään elämässään vaikka mies ei sitä vielä tietäisikään.
siittäjäksi ja ei kaikki naiset voi valehdella. Minua kehuu omanikäiset ja vanhemmat. Olen myös ollut vanhemman naisen kanssa yhdessä.
"Olen myös ollut vanhemman naisen kanssa yhdessä."
luuseri.
joku on vaan täällä kateellinen.
olipa kaunis vastaus :/ Tuohan helpotti tosi paljon...
Mitättömäksi ei voi sanoa, olen todella räiskyvä persoona ja varmasti tulen huomatuksi jos vain haluan.
Mitä vikaa nössöissä on?
Pukeudun klassisesti siihen mika kivalta tuntuu, ja mihin nyt opiskelijialla on varaa.
Jaa että rahalla sitten saapi naisia - sehän on tiedetty jo kauan. Ja minkälaisia naisia - no sekin on tiedetty kauan.
Pari ohjetta. Tietenkin pitää olla aktiivinen ja tehdä työtä. Mitään ei tapahdu sillä että istut himassa ja katsot telkkaria.
Tällä on silti kääntöpuolensakin. Rakkautta (tai edes hyvää seurustelua) ei voi pakottaa. Ei voi kuvitella, että tänään mä menen baariin/kahvilaan/eläintarhaan/taidenäyttelyyn ja löydän sieltä seurustelukaverin itselleni. Löytäminen vaatii aina pienen ihmeen. Kahden ihmisen pitää jollain tavalla olla samassa paikassa samaan aikaan ja vielä kohdata jotenkin. Mitä aktiivisemmin olet itse liikkeellä, sitä todennäköisemmin olet ainakin oikeassa paikassa. Kaikki muu on sitten kiinni ihan susta riippumattomista syistä. Sen sun tulevan tyttösi pitäisi olla siellä myös samaan aikaan, teidän pitäisi tutustua ja tehdä toisiinne hyvä vaikutus.
Epätoivolla et ainakaan saa naista. Ei kukaan nainen halua miestä (eikä mies naista), jos ensimmäisillä treffeillä ensimmäiset sanat ovat "Mä olen liikkeellä tositarkoituksella ja haluan perustaa perheen." Tietenkin on hyvä asia, että sä haet vakavaa suhdetta, koska sellaista hakee moni nainenkin. Sun pitää silti osata ottaa elämä päivä kerrallaan, ei niin että suunnittelet tietyn ajanjakson elämässäsi minkä aikana löydät elämäsi naisen itsellesi ja sitten elätte elämänne loppuun yhdessä. Ei se toimi niin.
Ylipäätään on tärkeää, että sä elät omaa elämääsi etkä pakonomaisesti etsi itsellesi naista. Sun pitää tietää, että sä olet ihan ok ilmankin, vaikka totta kai se nainen olisi hyvä asia. Näissä asioissa sattuma ja onni kuitenkin lopulta ratkaisee todella paljon, usein enemmän kuin mikään muu. Sun pitää päässäsi tiedostaa, että tämä elämä on tämmöistä eikä sille mitään voi. Selvästi susta huomaa että sä olet nuori. Puoli vuotta yksin ja sitten se on muka loppu elämä yksin. Onneksi voin vähän pidemmällä elämänkokemuksella sanoa, että ei todellakaan pidä paikkaansa. Niin ja ei se rakastuminen olisi läheskään yhtä ihmeellistä kuin mitä se oikeasti on (parempaa kuin ikinä kuvittelisi), jos jokainen voisi rakastua yhtä helposti kuin voi ostaa kaupasta uuden telkkarin.
oli että luin tämän tässä illan viimeisiksi ajatuksiksi. Nyt ehkä ainakin ensi yön nukkuu paremmin...
että käyt duunissa 10-15v ja sen jälkeen homma skulaa kun toisella kierroksella olevat naiset "tietää mitä haluaa". Rumempia saat potkia sivummalle.
olin mäkin jotain 4 vuotta sinkkuna vaiks ei mussa mitään vikaa ole..kävin kyllä treffeillä useinkin, mutta ei vaan kukaan kolahtanut tai sit mulla kolahti muttei sillä toisella. Ja sitten kerran vaan kolahti mulla ja tolla toisellakin..luulen että se klisee pitää aika hyvin paikkansa, että se tulee just ku vähiten odottaa. Ota hei nyt ilo irti sinkkuilusta ja elä ihan vaan ittelles, kun ei kerranki tarvi jakaa mitään kenenkään kans tai kertoo menemisistään..sekin voi kuules olla yllättävän kivaa. tsemii sulle!
Olennaistahan on, millaisen viestin ensikohtaaminen antaa toiselle. Kunnon nainen sanoo ei, ainakin ennen, ei pihdatakseen tai kiustakseen, vaan yksinkertaisesti suuria tunteita ei pysty noin vain kohtaamaan - ensireaktio on koetun tunteen kieltäminen. Ongelma usein onkin, että toista kohtaamista ei tule koskaan.
Asiallinen ja keskusteleva, itseään ja toista kuunteleva, onnistuu. Niin miehissä kuin naisissa itsevarmuus on joskus pelottavaa, kun se on niin kiehtova piirre.
Tsemppiä, uskon että onnistut. Usko ensin itse, että onnistut.