Vapaa-ajan vietosta

Muuten meillä vapaa-ajat menee aika lailla kotosalla; joskus mennään tuttavaperheen luo syömään tai he tulevat meille. Shoppailut, juoruilut, kahvittelut, ym. hoidan ystäväni kanssa; eihän nuo miehet osaa arvioida onko kengissä tarpeeksi korkoa tai olisko latte parempaa kuin americano. ;D Vaikka ihan kiva joskus on miehenkin kanssa lähteä kauppoja kiertelemään, ei vaan ihan tavaksi voisi sanoa.

Liikuntaa harrastan siinä määrin kuin se on lapsiperheessä mahdollista, odotan kovasti syksyn "biccien" alkamista. Miehen juttu on taas pyöräily. Mites muut?

Eipä kyllä paljonkaan vietä aikaa kavereidensa kanssa. Saattaa toki johtua siitäkin, että on asunut Suomessa vasta vähän aikaa, ettei välttämättä niin lujia ystävyyssuhteita ole syntynyt ja työtkin aloitti vasta hiljan.

Alkuaikoina, kun kävi suomen kielen kursseilla, hän tutustui siellä ihmisiin. Parhaiksi kavereiksi tuli sitten ihan venäläisiä, vaikka usein jutteli jonkun jenkin ja englantilaisenkin kanssa. Noihin venäläisiin pitää edelleen yhteyttä, joskus menevät kahville tai autoja katselemaan, milloin mitäkin. Hänellä oli myös tarkoituksena aloittaa kuntosaliharrastus parin kaverin kanssa, mutta aloitti sitten mieluummin minun kanssani tuossa lähellä olevassa salissa.
Nyt joku kaveri kuulemma oli vaimonsa kanssa pyytänyt meidät molemmat grillaamaan jonnekin luontoon. Saa nähdä menemmekö.

Hyvin harvoin miekkonen siis lähtee mihinkään, tykkää enemmän istuskella kotona ja liikkua kanssani. Jos emme ole salilla tai lenkillä, niin hän yleensä värkkäilee juuri jotain pyörien, tietokoneiden tai kodinkoneiden kanssa. Viimeksi asensi jotain juttuja pyöriimme ja teki jotain verkkoja tietokoneeseen... Venäjän TV:tä töllöttäessä myös menee tunti tai pari päivässä.
Itse ehkä toivoisin hieman enemmän actionia. Olen ehdottanut jotain tanssikurssia, mies on myös ollut siitä ihan kiinnostunut (yllätyksekseni...). Joku latinalainen tanssi olisi kiva.

Kun olemme Venäjällä, ottaa mies minut aina mukaansa tapaamaan vanhoja ystäviänsä. Esittelee ylpeänä, mikä on hauskaa ja aika imartelevaa :-D

Meillä mies käy about kerran viikossa kavereiden kanssa kahvilla/moikkaamassa veljeä tai enoa niiden työpaikalla, tai istuu kaverinsa mukana kyydissä, kun kaveri toimittaa tavaraa eri yrityksille. Tosin, minut on myös aina kutsuttu mukaan, eli tavallaan olisivat "yhteisiä" menoja nuokin. Passitan miestä välillä vähän yksinkin liikenteeseen, aina ei tarvitse olla käsikkäin. Ennen sentään pelasivat porukalla jalkapalloa, mutta se tyrehtyi aikataulujen yhteensovittamisen mahdottomuuksiin.

Muuten nyhvää minun kanssa vapaallaan. Tehdään ruokaa ja katellaan leffoja. Lämmitetään sauna ja syödään iltapalaa parvekkeella. Minä haluaisin aina lähteä kävelyille ja mies jonnekkin "ihmisten ilmoille", vuoron perään sitten kummankin toiveet huomioidaan.

Mies tuntuu kokevan kroonista ikävää kun nyt on niin niukilla yhteinen aika. Ottaisi minut varmaan repussaan aina töihin/kouluun/minne vaan mukaan jos voisi..

Iltaisin mies istuu vaan kotona tietokoneella tai tv:n ääressä. Itse tykkään käydä välillä baarissa mutta aika koti-ihmisiä me molemmat olemme (siis illalla, päivällä on minulla ainakin kaikkea).
Minä myös yövyn kavereideni luona mies ei ole ehkä kuin pari kertaa ollut yötä veljensä ja Ahmedin luona silloin ovat pojat ottaneet ilmeisesti alkoholia eikä sitten kenestäkään ole ollut kotiin lähtijäksi. Vapaa päivänään mies ei kyllä kotona pysy vaan hoitaa kaikkia hommia mitä ei työpäivänä kerkiä ja tapaa kavereitaan sekä ilmeisesti soittaa kotimaahansa pari tuntia...

Enimmäkseen meillä molemmilla aika kuluu perheen kanssa. Kun ollaan molemmat töissä ja hoidetaan lapsi kotona vuorotellen, niin ei siinä hirveesti sitä ihan omaa aikaa jää. Mutta emme valita. Minä käyn tällä hetkellä pari kertaa viikossa viettämässä omaa aikaa, mutta mies vähemmän. Jos käy, niin käy kahvilla kavereiden kans, tai kaverin luona kylässä tai ajelemassa. Harvoin baarissa. Kahden vuoden aikana ehkä viisi kertaa, jos sitäkään. Ei kumminkaan juo lainkaan alkoa. Mieheni on somalialainen.