Meillä tilanne on tämä: ollaan tunnettu jonkun aikaa ja tilanne on päinvastainen kuin yleensä. Mies on hyvä puhumaan tunteistaan, on avoin ja huomioi minua kaikin tavoin. Itse en ole tottunut tällaiseen, koskaan ennen mulla ei ole ollut miestä joka osaisi puhua tunteistaan ja varsinkin huomioisi minua näin. Joskus on vaikea ottaa vastaan toisen huomionosoituksia.
Oppiikohan sitä itse itse olemaan avoimempi ajan kanssa ja olisi ihana kun itsekin osaisi luontevasti puhua omista tunteistaan rakkaalleen.
Onko hyviä neuvoja, miten pääsen eroon estoistani?
Oppiikohan sitä itse itse olemaan avoimempi ajan kanssa ja olisi ihana kun itsekin osaisi luontevasti puhua omista tunteistaan rakkaalleen.
Onko hyviä neuvoja, miten pääsen eroon estoistani?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ja meillä menee aivan samalla tavalla.. minä pystyn puhumaan ihan hyvin mitä tunnen/mietin/pohdin, mutta olen vuoden seuraillut, että milloin tuo nainen pystyy samaan. Hahah. Se puhuu tunteistaan vaan humalassa, ja aika harvoin sittenkin. Aika jänskää, eikö?
En aio katua jotain, mitä olen jättänyt tekemättä.. korkeintaan niitä asioita, mitä olen tehnyt. Jos pelkää tulevansa joka tapauksessa loppujen lopuksi pettymään niin on aika vaikeata rakentaa suhdetta.. Voin kertoa, että ylimitoitettu varauksellisuuskin sattuu siihen toiseen osapuoleen.
Itse ainakin pilasin hyvän suhteen alun, koska en osannut/uskaltanut näyttää tunteitani tai puhua niistä. Ja olen nainen. Liian myöhään annoin tulla tunnevuodatuksen, mutta miehen tunteet sitte jo kuolleet. Tai ehkä se vaikutti hänestä tosi oudolta, koska oli luullut tietenkin, että en ole kiinnostunut. Ehkä oli tosi epäaitoa ja selittelyä hänen mielestä. Itsellä tunteita miestä kohtaan oli alusta alkaen ja on edelleen, mutta minkäs enää teet. Harmittaa vaan kauheasti.
on ihastunut juuri sinuun ja haluaa olla juuri sinun kanssasi, joten ehkä hän pitää sinusta juuri sellaisena kuin olet. Älä liikaa stressaa vaan anna itsesi olla sellainen kuin olet. Ja sano vaikka miehelle tuosta, että haluaisit puhua ja huomioda, mutta tarvitset aikaa voidaksesi luottaa.
mulla ainakin vei semmosen vuoden yhdessäasumista, ja sitä ennen puolivuotta seurustelua ennen kuin pystyin todella avautumaan miehelleni. en ollut koskaan tottunut puhumaan tunteistani kenellekkään, eikä mulla ollut luottamusta siihen että joku ymmärtäisi niitä. nyt uskallan puhua ja kertoa miltä tuntuu, vaikka välillä se on vieläkin tiristettävä viikon kärvistelyn jälkeen .. :D
aikaahan sen luottamuksen rakentamiseen menee. ja uskon että uskallus puhua tunteista tulee ajan myötä ihan luonnostaan..
siis nyt seurustellaan kolmatta vuotta, ja tuntuu että nyt kun pystyn ilmaisemaan tunteitani avoimemmin suhde on jotenkin syventynyt.. on tosi turvallinen olo kun toinen hyväksyy minut kaikkine ajatuksineni ja tunteineni..