Tilanne siis seuraava:
Olen 21 mies, opiskelen toista vuotta. Viime keväänä vähän ennen koulun loppua vietettiin iltaa samassa porukassa erään koulukaverin kans. Sillon puhuttiin jotain hieman ottaneina. Hyvin tarina luisti. Nyt syksyllä koulun alettua hän on useita kertoja tullut jutustelemaan ja aina meillä juttu luistaa (aiemmin ei siis tunnettu ja varsinaisia yhteisiä kavereita ei oo). Vaikuttaa iloiselta moikatessa. Opiskeluporukkamme syysretkellä tuli luokseni rupattelemaan ja poristiin tunti ja seuraavana päivänä oltiin paljon kaksistaan.
Sitten kysymyksiin:
Pitäisikö tästä jo tehdä johtopäätös ja kysyä treffeille? Teijän mielestä tottakai. En oo kuitenkaan varma onko hän kuitenkaan vapaa ja jos tullutkin vain muuten porisemaan mulle. Kannattaisko siis vaan oottaa ja jutustella koulussa kuten nytkin vai edetä seuraavaan vaiheeseen. Tätä siis jatkunut nyt parisen viikkoa.
Miten sitten treffit? Onko ekat parempi pitää esim. ulkona puistokävelyn merkeissä päättäen vaikka kahvilaan tai pieneen piknikkiin vai oisko jokin pelkkä elokuva/kahvilaratkasu parempi ja käy puistokierroksella sitten myöhemmin.
Varsinaisia toimintaohjeita käytöksestä oon täältä keräillykin. Jossain vaiheessa ilmeisesti kuuluu antaa edes pikku suukko yms, missä vaiheessa, ei varmaan ekoilla pakollinen? Mutta vastaan se tulee kuitenkin. Miten toimin olematta tahditon ja mokaamatta itteäni huonolla suorituksella. Suutelukokemukseni rajoittuvat pariin tomaatille tehtyyn harjoitukseen, eli taitoa ei ole mutta miten se sanotaan silleen, että kaikki ei romahda siihen.
Tässäpä näitä nyt. Kiittelen kovasti jos viittitte neuvoa. Kerron kans sitten miten projekti etenee, eli pysykää linjoilla. Varmaan kysymyksiä tulee samalla lisää. Ja eikö oo muuten kumma että löytyy vielä tällaisiakin tyhmeliinejä kuin minä.
Olen 21 mies, opiskelen toista vuotta. Viime keväänä vähän ennen koulun loppua vietettiin iltaa samassa porukassa erään koulukaverin kans. Sillon puhuttiin jotain hieman ottaneina. Hyvin tarina luisti. Nyt syksyllä koulun alettua hän on useita kertoja tullut jutustelemaan ja aina meillä juttu luistaa (aiemmin ei siis tunnettu ja varsinaisia yhteisiä kavereita ei oo). Vaikuttaa iloiselta moikatessa. Opiskeluporukkamme syysretkellä tuli luokseni rupattelemaan ja poristiin tunti ja seuraavana päivänä oltiin paljon kaksistaan.
Sitten kysymyksiin:
Pitäisikö tästä jo tehdä johtopäätös ja kysyä treffeille? Teijän mielestä tottakai. En oo kuitenkaan varma onko hän kuitenkaan vapaa ja jos tullutkin vain muuten porisemaan mulle. Kannattaisko siis vaan oottaa ja jutustella koulussa kuten nytkin vai edetä seuraavaan vaiheeseen. Tätä siis jatkunut nyt parisen viikkoa.
Miten sitten treffit? Onko ekat parempi pitää esim. ulkona puistokävelyn merkeissä päättäen vaikka kahvilaan tai pieneen piknikkiin vai oisko jokin pelkkä elokuva/kahvilaratkasu parempi ja käy puistokierroksella sitten myöhemmin.
Varsinaisia toimintaohjeita käytöksestä oon täältä keräillykin. Jossain vaiheessa ilmeisesti kuuluu antaa edes pikku suukko yms, missä vaiheessa, ei varmaan ekoilla pakollinen? Mutta vastaan se tulee kuitenkin. Miten toimin olematta tahditon ja mokaamatta itteäni huonolla suorituksella. Suutelukokemukseni rajoittuvat pariin tomaatille tehtyyn harjoitukseen, eli taitoa ei ole mutta miten se sanotaan silleen, että kaikki ei romahda siihen.
Tässäpä näitä nyt. Kiittelen kovasti jos viittitte neuvoa. Kerron kans sitten miten projekti etenee, eli pysykää linjoilla. Varmaan kysymyksiä tulee samalla lisää. Ja eikö oo muuten kumma että löytyy vielä tällaisiakin tyhmeliinejä kuin minä.
Vastaukset 5
Vanhimmat
No itselläni on ollut sama tilanne joskus muutamia vuosia sitten ja itseasiassa se meni juuri niin kuin selostit.. Eli mentiin ensin kaupunkiin ja käveltiin siellä puistossa ja joenvarrella.. Siellä tovin istuttuamme ajattelin että eiköhän nyt mennä kahville ja niin me sitten mentiin..kahvitettuamme päätimme sopia uudesta tapaamisesta ja siitä se tilanne päättyi sitten hellään suudelmaan. Kokeile tätä, voi toimia sinunkin tapauksessa. Itse olen nyt seurustellut kolme vuotta ja suunnitelmissa on viettää häät ensi kesänä. Lykkyä tykö
Kiitos kannustuksesta. Itsekin olen aika lailla tähän päätynyt, kuitenkin. Mutta entäs se ongelmallinen asia. Eli kun itse päätit treffisi hellään suudelmaan niin pitääkö siinä vaan tuurilla yrittää jos vaikka moukan tuurilla tulisi onnistunut ensiyrittämällä. Mielestäni sellaisella ei kannata riskeerata mutta miten sen siinä tilanteessa selittää ilman ittensä mokaamista että ei oikeen hallitte asiaa. Eli tuohon kun vastaat niin oot tosi huippu.
Ja itse projektiinhan ei ole nyt muutamassa päivässä tullut mitään muutoksia. En ole kyseiseen tyttöön koko alkuviikon aikana koulussa törmännyt ja sekös harmittaa. Huomenna tiedän hänet näkeväni mutta ehkä odotan vielä seuraavaan tapaamiseen ennen ratkaisevaa liikettä.
Itse olen ollut samassa tilanteessa joskus muutamia vuoia sitten.. Eli yhtenä kauniina aurinkoisena koulupäivänä keräsin rohkeutta ja kävin kysymässä elämäni naiselta että josko lähtisit treffeille kanssani. Hämmästyttyäni homma onnistui ja seuraavana päivänä sitä sitten mentiin. Mentiin ensin juttelemaan joenvarrelle, josta tovin juteltuamme päätimme hiukan kävellä ympäri kaupunkia ja siinä samalla rupateltiin kaikkea kivaa. Ja yllätys yllätys loppujen lopuksi päädyimme kahvilaan, jossa muutaman kahvin jälkeen päätimme sitten sopia jatkosta. No eikös siinä sitten heti seuraavana päivänä jatkettu ja sillä tiellä ollaan edelleen. Kolmen vuoden seurustelun jälkeen olemme ajatelleet mennä naimisiin ensi kesänä. Kannattaa kokeilla rohkeasti vaan niin kyllä se siitä.. Eikun erittäin paljon onnea eka treffeille.
Oho..tuli moneen otteeseen mutta kertaushan on opintojen äiti...;)
Ehdottomasti kannattaa pyytää treffeille. Jokin neutraali tekeminen olisi hyvä. Jos tyttö ei olekaan kiinnostunut, niin sinulle jää ikäänkuin takaportti avoimeksi. Muutenkin rento kahvilla käynti ja juttelu on mukavampaa ekoiksi treffeiksi. Voittehan siitä sitten jatkaa puistokävelylle, jos tilanne etenee.
Ja suukon kannattaa jättää ehkä myöhemmäksi. Mutta jos tilanne siihen ajautuu, älä vastankaa laita;)
Eikä se suutelu vaikeata ole. Mullekin sanottiin aikoinaan, että oletpa hyvä suutelemaan ja sitä ennen olin pussaillut pari kertaa. Ehkä se johtuikin siitä, että pussailu vaan on niin mukavaa! Tunnetta vaan mukaan, sillä se menee, ei siihen mitään kokemusta tarvita.
Tsemppiä! Ja mukavia treffejä.