Olen tässä vuosien aikana todennut, että mitä harvemmin anopin tapaa, sitä paremmin menee. Ei mene näet hermot.
Meidän ajattelutavoissa on eroa yli 30 vuotta...
Anopin mielestä naisen paikka on hellan ja nyrkin välissä. Nainen, joka käy ilman miestään ylipäätään missään, on suorastaan halveksittava. Auta armias, kun satun olemaan ravintola-alalla, jolla työskentelevät vain huorat yms. moraalisesti arveluttavat ihmiset. Työhöni kohdistuvat kauhistelut ovat hänen mielestään oikeutettuja.
Toinen jännä asia on, että anoppi ei ymmärrä, että minulla on oma äiti. Hän ei voi sietää, että käymme meidän vanhemmilla paljon mieluummin kuin hänen ja appiukon luona, koska meidän vanhemmat eivät arvostele, tuomitse tai tyrkytä omia ajatuksiaan.
Anoppi on nyt uutuutena keksinyt, että hän tulee meille mihin kellon lyömään tahansa kurainen ja erittäin vihainen koira mukanaan. Kerran hän tuli avoinaisesta makuuhuoneen ikkunasta sisään....
Jaa, että rajat? Tänä vuonna olen ottanut ns. tiukan linjan. Mittani tuli täyteen, kun anoppi kampes avoinaisesta makuuhuoneen ikkunasta sisään ja herätti minut ja poikansa. Sen tempauksen jälkeen en enää ole jaksanut ajatella, että hän on mieheni äiti. Jos hän loukkaa minua tieten tahtoen tai huomaamattaan, sanon sen hälle kyllä ääneen. Kerta kerran jälkeen hän on siis saanut kuulla, että sanomasi loukkasi, tuo ei ole kohtuullista, joten pyydä anteeksi ja/tai ole hyvä lähde meneen.
Itse pitäisin siitä, että kanssa käyminen olisi vaivatonta. Mutta kohtuus kaikessa. EN ole hänelle mitään velkaa, enkä koe olevani häneen missään suhteessa, kun hän käyttäytyy itse törkeästi. Samalla kuitenkin vaadin itseltäni sitä, etten vastaavasti sorru käyttäytymään häntä kohta hänen lailla.
Huomenna on päivä, jolloin yhteinen kahvittelu on pakollista. Joten voimia siihen kyllä tarvitaan, mutta onhan tässä ollut joulusta aikaa voimia kerätäkin...
Meidän ajattelutavoissa on eroa yli 30 vuotta...
Anopin mielestä naisen paikka on hellan ja nyrkin välissä. Nainen, joka käy ilman miestään ylipäätään missään, on suorastaan halveksittava. Auta armias, kun satun olemaan ravintola-alalla, jolla työskentelevät vain huorat yms. moraalisesti arveluttavat ihmiset. Työhöni kohdistuvat kauhistelut ovat hänen mielestään oikeutettuja.
Toinen jännä asia on, että anoppi ei ymmärrä, että minulla on oma äiti. Hän ei voi sietää, että käymme meidän vanhemmilla paljon mieluummin kuin hänen ja appiukon luona, koska meidän vanhemmat eivät arvostele, tuomitse tai tyrkytä omia ajatuksiaan.
Anoppi on nyt uutuutena keksinyt, että hän tulee meille mihin kellon lyömään tahansa kurainen ja erittäin vihainen koira mukanaan. Kerran hän tuli avoinaisesta makuuhuoneen ikkunasta sisään....
Jaa, että rajat? Tänä vuonna olen ottanut ns. tiukan linjan. Mittani tuli täyteen, kun anoppi kampes avoinaisesta makuuhuoneen ikkunasta sisään ja herätti minut ja poikansa. Sen tempauksen jälkeen en enää ole jaksanut ajatella, että hän on mieheni äiti. Jos hän loukkaa minua tieten tahtoen tai huomaamattaan, sanon sen hälle kyllä ääneen. Kerta kerran jälkeen hän on siis saanut kuulla, että sanomasi loukkasi, tuo ei ole kohtuullista, joten pyydä anteeksi ja/tai ole hyvä lähde meneen.
Itse pitäisin siitä, että kanssa käyminen olisi vaivatonta. Mutta kohtuus kaikessa. EN ole hänelle mitään velkaa, enkä koe olevani häneen missään suhteessa, kun hän käyttäytyy itse törkeästi. Samalla kuitenkin vaadin itseltäni sitä, etten vastaavasti sorru käyttäytymään häntä kohta hänen lailla.
Huomenna on päivä, jolloin yhteinen kahvittelu on pakollista. Joten voimia siihen kyllä tarvitaan, mutta onhan tässä ollut joulusta aikaa voimia kerätäkin...
Vastaukset 5
Vanhimmat
mummuille pitäis kyl keksii jotain,eiks niiden miehet pysty?!...oikeesti kauhealta kuulostaa,koska toi ei o mitään vitsiä tai leikkiä jos anopin käytös käy hermoille ja ihan ku tavan elämässä ei olis ongelmia muutenkin!
Mitä anoppi sanoi syyksi kun kampesi IKKUNASTA sisään?
Tulipalo? Tuli herättämään teidät? Tuli lainaamaan perunajauhoja?
Itse olisin varmaan kuollut nauruun, jos anoppini olisi tehnyt tuollaista... se on anteeksi vaan, jo tragikoomisuuden huippu!
Eihän tollaista muijaa enää voi ottaa edes tosissaan.
Anoppi pitäisi lähettää pellekouluun ja sitä myöten sirkukseen. Haluaisin nähdä omin silmin tapauksen.
pakkokahvittelupäivä ?!?!?!?!?
Ei meille vaan ängennyt juoppominiä jota en voi sietää. Ei ole pakko katsella, ei miniän anoppia eikä anopin miniää.
Kyllä on hyvä kun voi täällä nauraa, vaikka tää on itkettävä asia.
Että ikkunasta sisään, ei oltu varmaan kutsuttu muuten. Voi yhren kerran!!!!!!!!!!
Se on hyvä kun näitä asioita voi nauraa, kun ovat niin vaivalloisia.
ONko syynä vaan se että me ollaan josku oltu pieniä joille on voitu tehdä mitä on mielitty.
Ja nyt kun ollaan aikuisia niin yhä vaan nämä keskenkasvuiset sählää meidän elämässämme.
Miten sitä itse osaa olla viisas näissä asioissa ja antaa toisten olla rauhassa ja siunaa heitä.
Onneksi lapset antaa herkästi kritiikkiä, mutta varmaan monessa asiassa on sokeita pisteitä kun ovat olleet joskus pieniä ja vallassani.
Sitä varmaan vois miettiä että miksi poika ottaa vaimokseen naisen joka käyttää alkoholia, en edes sano niin rumia sanoja joita käytit miniästäsi.
Tässä taas yksi anoppi joka tuomitsee miniänsä ja nostelee olkiaan.
Hyi olkoon!!!!!!!!
Katteles peiliin.