Poikaystäväni on paljon kovempi juhlimaan ja menemään kuin minä, ja se vaivaa minua.
Niiden meno on niin holtitonta kun he lähtevät ulos, että en pysty olemaan mitenkään päin sillä aikaa, vaikka itsekin menisin kavereideni kanssa tällöin vaikka juhlimaan.
Poikaystäväni sanoo, että miesporukassa touhu on sellaista, enpä oikein usko, että kaikissa tapauksissa. Mitä mieltä olette?
Minusta olisi kiva lähteä joskus mukaan, mutta kuulemma kenelläkään ei ole naistaan mukana, enhän yksin voi lähteä ison poikaporukan kanssa, kuulemma silloin kukaan ei voisi olla normaali..
Meillä ei kyllä muutenkaan yhdessä juhliminen onnistu, jos alkoholi on mukana kuvioissa. Ilta päättyy järkyttävään fiaskoon joka kerta. On se tyhmää ettei oman kultansa kanssa voi pitää hauskaa.. Normaali elämä sujuu kuitenkin moitteettomasti.
Neuvoja tähän toivottomaan tilanteeseen??
Niiden meno on niin holtitonta kun he lähtevät ulos, että en pysty olemaan mitenkään päin sillä aikaa, vaikka itsekin menisin kavereideni kanssa tällöin vaikka juhlimaan.
Poikaystäväni sanoo, että miesporukassa touhu on sellaista, enpä oikein usko, että kaikissa tapauksissa. Mitä mieltä olette?
Minusta olisi kiva lähteä joskus mukaan, mutta kuulemma kenelläkään ei ole naistaan mukana, enhän yksin voi lähteä ison poikaporukan kanssa, kuulemma silloin kukaan ei voisi olla normaali..
Meillä ei kyllä muutenkaan yhdessä juhliminen onnistu, jos alkoholi on mukana kuvioissa. Ilta päättyy järkyttävään fiaskoon joka kerta. On se tyhmää ettei oman kultansa kanssa voi pitää hauskaa.. Normaali elämä sujuu kuitenkin moitteettomasti.
Neuvoja tähän toivottomaan tilanteeseen??
Vastaukset 2
Vanhimmat
neuvoa antaa. Voin vain kertoa, että meillä oli samanlainen tilanne. Tehtiin jätkäporukassa aika rankkoja reissuja joka viikonloppu ja kenelläkään ei ollut emäntää mukana. Kyllähän siitä aika iso napina tuli, enkä millään halunnut muuttaa tapatottumuksiani. Tässä nyt on vaan itse kukin rauhoittunut parin viimevuoden aikana ja lähes kaikki viihdeiltamat pidetään siten, että puolisotkin ovat mukana. Se vanhuus, se vanhuus...
joskus poikaystävänikin rauhoittaa, onhan hän vielä nuori ja nuorenahan se on juhlittava enemmän, eikä sitten kun perhettäkin on. Hän on vain minua vähän nuorempi ja kun minä olen päässyt tuon vaiheen yli, haluaisin että hänkin..