Sain yhtäkkiä puhelinsoiton mieheltä, joka kertoi vaimollaan olevan vakava suhde mieheeni. Olin täysin puulla päähän lyöty! Tätä oli jatkunut jo puoli vuotta kuulemma.Kysyttyäni mieheltäni asiaa hän ilmoitti olevansa tosi rakastunut tähän naiseen. Olemme olleet 24v. naimisissa ja meillä on 22v. tytär, joka opiskelee.Suhteemme on ollut hyvä.Minun mielestäni. En olisi voinut koskaan kuvitellakaan tällaista kuviota, mutta niin se tuli päin naamaa vaan yhtäkkiä! Tässä on laitettava koko paletti uusiin puihin, mistä voimia ja jaksamista??? Kertokaa, hyvät ihmiset, jotka olette ehkä kokeneet saman. Kiitos jo etukäteen.
Mitä mä teen???Auttakaa, jos voitte.
Minä vain
92373
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Jos suhteessa petetään niin sillon ei kaikki ole hyvin. Jos miehesi on rakastunut tähän toiseen naiseen niin tuskimpa mitään on tehtävissä. Tämähän on tietysti vain mun mielipide, mutta jos ei miehesi enää rakasta sinua vaan toista naista, niin turhaan kiduttelet suhteessa. Varsinkin jos heidän suhde on kestänyt noin kauan ja on kuitenkin elänyt sinun kans niin ku ei mitään. Voimia! :)
Kiitos teille kaikille ihanille ihmisille, jotka olette vastanneet minulle! Saan voimia jaksaa tässä tilanteessa. Myös sosiaalinen turvaverkostoni on onneksi hyvä, olen saanut tukea todella paljon heiltä. Viikonloppu meni puhuessa, onneksi pystymme siihen ainakin tässä vaiheessa. Äitienpäiväni ei erikoisen iloinen tosin ollut! Heti maanantaina varasin ajan psykologilta, joka jo puhelinkeskustelumme aikana sai minulle paremman olon hetkeksi. Tästä voi ensishokista selvittyään mahdollisesti jopa jäädä henkiin. Vielä en ole siitä kuitenkaan ihan varma, niin paljon sattuu! Olen käynyt läpi monet tunneskaalat jo tähän mennessä ja se tulee todennäköisesti jatkumaan vielä pitkään. En voi muuta kuin antaa ne tulla. Yritän kaikkeni selvitäkseni työstä päivän kerrallaan. Suunta voi olla kai vain ylöspäin?
sori että tollasia paska viestejäkin mahtuu mukaan.no eli asiahan on varmasti henkisesti todella rankka.mutta varaa ensin aika itsellesi johonkin terapia ryhmään jossa on saman kokeneita tai sitten että itse juttelet jollekkin terapeutille yksin.hän osaa kuunnella ja antaa vinkkejä selviytymiseen.sanotaan että aika parantaa haavat ja niinhän se on,mutta älä missään tapauksessa ala märehtimään tuossa suhteessasi vaan otat ja kävelet heti käräjä oikeuteen ja ero vireille ja rupeat suunnittelemaan omaa asuntoa ja nykyisen myyntiä.monet itkut tulee varmasti väännettyä mutta ei se haittaa.pahin virhe on se kun kuvittelee että annat anteeksi ja yrität siivellä roikkua ja odotat sitä päivää että miehesi kenties haluaakin olla jälleen kanssasi eli koita unohtaa hänet!!!
Itselläni on käynyt liki samanlainen tapaus,pojan muutettua pois kotoa,avovaimo halusi mennä,kulkea ravintoloissa,reissut venyivät lähesaina aamuyöhön,sitten tuli kuvioihin toinen mies,sen jälkeen useitakin,nyt on kulunut toistakymmentä vuotta,harmittaa kun en eronnut heti,monta vuotta meni hukkaan,mutta ei ole tippaakaan ikävä,tänään hän on alkoholi riippuvainen.
kammottava kokemus, yritä olla rauhallinen, tuollaisen miehen perään ei kannata itkeä, ajattelee vain itseään, miehet menevät aivan sekaisin, kun joku toinen kuiskuttelee korvaan, todella lapsellinen ukkeli;(
kyllä se vielä katuu tekosiaan.
Älä ihmeessä vain ota takaisin, pidä puolesi avioerossa,käy kriisiavussa, se helpottaa,,,,,ja ajan kanssa muutenkin,,,,,,,,,
Miehesi myöntää suhteen ja ilmoittaa olevansa rakastunut toiseen naiseen, on ollut jo puoli vuotta. Miten hitossa ihminen pystyy salaamaan läheiseltään noinkin voimakkaan tunteen. Rakkaushan on ihmisolion ehkä voimakkain tunne. Sanot, että suhteenne on ollut hyvä. Millä tavalla hyvä, läheinenkö?
Vakava suhde...hmmm..., jos suhde on vakava jätetään menneisyys ja katsotaan kohti tulevaisuutta, näin se vaan menee, miksi kummankaan vakavassa suhteessa tarvitsee noikin pitkään salailla.
Ei kenenkään tunteita voi pakottaa, kirpaiseehan se, mutta kuitenkin....se on vain elämää!
Tämä kuullostaa ehkä tylyltä, mutta on turha jäädä katkeroitumaan tai paikoilleen polkemaan, omat voimavaransa on löydettävä, uskallettava keskustella asioista, purettava tuntemuksiaan, mietittävä mitä oikeasti menettää ja jatkettava eteenpäin. Suhteen päättyminen on eräänlainen "kuolema", mutta elämä jatkuu.......
Kyllä näitä juttuja on pilvinpimein,minunkin ystävätterini seurusteli miehen kanssa 1v7kk???Mies esiintyi eronneena,suunnittelivat avioliittoa ja talon ostoa.Ja poks,yllättäen hän saikin tietää miehen olevan tiukasti avioliitossa,sitä en kerro miten hän sai tietää asiasta,mutta mun kyllä tekis mieli soittaa sen huoripukin vaimolle millaista kaksois elämää mies vietti,hänen(miehen)oli helppo huijata omaansa kun väli matkaa oli lähes 500km,miehen vanha Äiti kun asui samalla paikkakunnalla,mun ystäväni kanssa,kehtas vielä pitää vanhaa ihmistä alibinaan,kyllä mun teki mieli laittaa viestiä miehen vaimolle,mutta ystävätär pyysi että kyllä hän laittoi sellaisen vietin herralle ettei sen jälkeen ole ollut asiaa tännepäin,että terveisiä vaan Karkkilaan P.S.H naiselle,miehesi on H-pukki.
Itsellä oli sama tilanne, tosin mies itse kertoi ensin. Myrskyisä erohan siitä seurasi, onneksi sain samaan aikaan tietoa eroseminaarista, joka oli minun pelastukseni. Sain vertaistukea ja valtavasti tietoa parisuhteisiin liittyen ja uusia työkaluja käydä läpi vaikeat tunteet. Sain elämäni ja tunteeni hallintaan ja pystyin auttamaan lapsianikin, jotka olivat silloin 5 ja 9 vuotiaat, jäivät asumaan kanssani. Nyt elämäni on järjestyksessä ja jo 4 v. kestänyt toimiva ihana parisuhde, joka toimii lapienkin suuntaan tosi hyvin. Suosittelen, ks. www.fisher.fi!