kännykkä kyylä..

Nelli

ollaan seurusteltu 7 vuotta, välillä mennyt hyvin ja välillä huonosti. nyt on mennyt pidempään siinä mielessä huonosti että mulla on ollut työn ym puolesta paljon omia menoja. noh, ongelma on kuitenkin se, että mieheni (ollaan avoliitossa) on alkanut soitella toisille naisille viimeisen kuukauden ajan. myös viestittelee. tämä selvisi niin, että hän kännissä kehuskeli asialla. tähän kuvioon liittyy myös se, että hän alkoi puhua eroamisesta ensimmäisen kerran koko yhdessäolomme aikana. lisäksi tuntuu suhtautuvan muhun jotenkin säälitellen?
siis en todellakaan tiedä, onko kyseessä vain soittelu.. keskustelimme paljon ja aloimme päästä yhteisymmärrykseen asioista. en todellakaan raivonnut tai muuta vastaavaa, vaan käytiin aika rakentavaa keskustelua. luulin, että asiat voi vielä korjaantua, sillä hän oli todella halukas jatkamaan vaikka tein helpoksi hänelle eroamisen mahdollisuuden... mutta viikko tämän keskustelun jälkeen huomasin (olen siis kytännyt hänen puhelintaan aina kuin mahdollista ja odottanut että saisin lisää selville) että hän oli soitellut nyt toiselle naiselle! lisäksi puhelin on jatkuvasti äänettömällä ja välillä kiinni.(hah hah, ei vaan kusipää tiedä että arvasin hänen pin-koodinsa...) ym...ihme kähmintää.
mistään kovin kummoisesta en siis ole saanut häntä kiinni, mutta hermot ja yöunet tässä menee kun tuntuu että ei voi yhtään luottaa...nämä naiset on samassa työpaikassa ja yritti ensin selitellä että työ-asioita mutta kun ne puhelut tapahtuu vapaa-aikana ja minulta salaa, ja miksi hän näkee niin paljon vaivaa salaillakseen niitä?? en ole aikaisemmin mitenkään erityisen mustasukkainen ollut..
että kai se ois viisainta häipyä tästä eikä enää odotella koska kaikki paska läsähtää niskaan???

12

1935

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • ei ole

      ....

    • darla

      mulla on sama ongelma,miehellä on noit tekstari-naikkosia ja lisäks semmosii tsätti-naikkosia,joihin se selvästi on oikein ihastunutkin.Ei ota mun kyselyä/porua/raivoa vakavasti,hänen mielestään kun näissä jutuissa ei oo mitään väärää.Mun mielestä on.Jotain tosi väärää kun puhuvat viesteissä paljon siitä kuinka paljon toisistaan välittävät,haluavat tms...Tai sitten mieheni lähettää viestin jollekkin naiselle:oota kulta mä soitan ku akka ei oo kotona.... ei tietty ollu mun luettavaks tarkotettukkaan,mutta mustasukkaisuuden mörköhän se saa tekemään epätoivoisia tekoja.Nykyisin en enää vahtaa kärpän lailla sitä mieheni kännyä,jotenkin yritän kai säästää itseäni totuudelta.... mutta näen aina mieheni ilmeistä että jotain on taas tekeillä kun hän räplää puhelintaan. No mä en loppujen lopuks usko et nää mun miehen jutut on kauheen vakavia,koskapa nuo kohteetkin näkyy vaihtuvan,mutta tokihan se pirusti loukkaa.Kyllä mä voi ainakin sanoo tuntevani oloni erittäin petetyks.Vielä pahemmaks kai asian tekee se ettei mies oo lainkaan mielestään tilivelvollinen mulle(kihloissa 5vuotta)tähän saakka oltu umpiuskollisia ja pelisännöt on ollut selvät molemmille.Nyt mies on alkanut siis ottaa itelleen jotakin ihan omia vapauksia.No ei siinä mitään alotin mäkin kostoks semmosen txt-suhteen,ihan siks että mies näkis ettei se kivaa oo. Nyt odotan vaan millon jään kiinni :))) Juoksen vessaan naama punaisena joka kerta kun puhelin pärähtää,viestejä lukemaan tiätty. Joo no tässä nyt ei tosiaan mitään ratkaisua sulle ollut,mutta jos sä satut keksimään jotakin fiksua ja tehokasta niin kerroppa mullekkin............. koetappa kestää....

    • tiedän

      Miten on mahdollista, että ette kumpikaan tajua suhteenne olevan ohi?
      Toinen soittelee muualle, ja toinen kyttää, että mistä saisi kiinni. Voi hyvä isä tätä yksinkertaisuutta.
      Kiireesti kantapäät vastakkain. Se on ainut oikea neuvo. Uskopa huviksesi.

      • darla

        se on niin pirun helppoo sanoo toisille että lähe meneen sitten,niin mäkin oon tainnut joskus jollekkin sanoo,mutta kun sitä on useamman vuoden tallannu toisen kanssa,niin ei se oo enää niin helppoo.Etenkään tämmöselle haaveilevalle tunneihmiselle kuin minä.Ja sit kun mun mies ei oo kenenkäähn vieraan kanssa paneskellukkaan(vielä)niin en tiä oísko mun perusteet liian hepposet lähtöön.Rakkauttakin välillämme on sexi-elämä on kunnossa.Naureskellen taidan panna tän miehen kolmenkympinkriisin piikkiin.....


      • Nelli
        darla kirjoitti:

        se on niin pirun helppoo sanoo toisille että lähe meneen sitten,niin mäkin oon tainnut joskus jollekkin sanoo,mutta kun sitä on useamman vuoden tallannu toisen kanssa,niin ei se oo enää niin helppoo.Etenkään tämmöselle haaveilevalle tunneihmiselle kuin minä.Ja sit kun mun mies ei oo kenenkäähn vieraan kanssa paneskellukkaan(vielä)niin en tiä oísko mun perusteet liian hepposet lähtöön.Rakkauttakin välillämme on sexi-elämä on kunnossa.Naureskellen taidan panna tän miehen kolmenkympinkriisin piikkiin.....

        joo kuulostaa tosi tutulta nuo jutut!!! ja ei se todellakaan oo helppoa koska periaatteessa kaikki on hyvin. mutta ei siis kuitenkaan oo...eihän se voi niin mennä että toinen ottaa yht´äkkiä jotain erityisvapauksia!! ja toisaalta en viittis alkaa ite tollaseen pelleilyyn, mä mielummin sitte petän ihan kunnolla jos niikseen tulee. jotenki niin lapsellista tollanen, ja silti ihan yhtälailla väärin kuin muutenkin pettäminen on, jos se loukkaa toista. sellanen salailu ja "vähättely" tyyliin -eihän siinä mitään oo..."ei mun tarvi soitella jos sä et halua" -siis voi v-u, eikähän se luulis olevan aika selvää etten halua????? oikeesti, missä aivot. ja mä en rupee kyllä mankumaan, jos ei kerran ite tajua. saa nähdä miten tässä käy. ois kiva kuulla miten sulla kävi, tajusko äijä kun aloit ite tekee samaa? varop vaan, ettet tee sitä liian läpinäkyvästi, mies arvaa että teet sen vaan kiusataksesi eikä pidä sitä minään...(?)


      • darla
        Nelli kirjoitti:

        joo kuulostaa tosi tutulta nuo jutut!!! ja ei se todellakaan oo helppoa koska periaatteessa kaikki on hyvin. mutta ei siis kuitenkaan oo...eihän se voi niin mennä että toinen ottaa yht´äkkiä jotain erityisvapauksia!! ja toisaalta en viittis alkaa ite tollaseen pelleilyyn, mä mielummin sitte petän ihan kunnolla jos niikseen tulee. jotenki niin lapsellista tollanen, ja silti ihan yhtälailla väärin kuin muutenkin pettäminen on, jos se loukkaa toista. sellanen salailu ja "vähättely" tyyliin -eihän siinä mitään oo..."ei mun tarvi soitella jos sä et halua" -siis voi v-u, eikähän se luulis olevan aika selvää etten halua????? oikeesti, missä aivot. ja mä en rupee kyllä mankumaan, jos ei kerran ite tajua. saa nähdä miten tässä käy. ois kiva kuulla miten sulla kävi, tajusko äijä kun aloit ite tekee samaa? varop vaan, ettet tee sitä liian läpinäkyvästi, mies arvaa että teet sen vaan kiusataksesi eikä pidä sitä minään...(?)

        ainakin se aikas vihasena sano lukeneensa jonku viestin mun puhelimesta joka alko sanoin:"moi muru.......". Ikävältähän se tuntuu käyttää täs viäl yhtä tyhmää ja viatonta ihmistä hyväkseen,meinaan tätä mun "suhdetta",mutta kun ei mikään muukaan oo tuntunu auttavan. Oon mä sitäkin miettiny,et oonko liian vanhanaikanen kun kaikilla näkyy nykyään olevan jotain pettämistouhuja. Mullakin on mies muutaman kerran jopa luvannu lopettaa noi pelleilynsä ja sitten muka lopettanutkin,vaikka todellisuudessa sama peli on jatkunu kokoajan. Oon mäkin vakavasti harkinnu ihan oikeesti pettämistä,mutta mä oon kyl sellanen ihminen että mulla pitää olla jotakin tunteita edes vähäsen sitä toista kohtaan,en osais pettää pelkästä pettämisen "ilosta". Enkä toisaalta haluais olla niin týhmä,toivoisin et toi ääliö miehenikin tulis järkiinsä.Ja toivon myös et sun miehes tulis. Kaikkea hyvää sulle!!!!!


      • kokenut
        darla kirjoitti:

        ainakin se aikas vihasena sano lukeneensa jonku viestin mun puhelimesta joka alko sanoin:"moi muru.......". Ikävältähän se tuntuu käyttää täs viäl yhtä tyhmää ja viatonta ihmistä hyväkseen,meinaan tätä mun "suhdetta",mutta kun ei mikään muukaan oo tuntunu auttavan. Oon mä sitäkin miettiny,et oonko liian vanhanaikanen kun kaikilla näkyy nykyään olevan jotain pettämistouhuja. Mullakin on mies muutaman kerran jopa luvannu lopettaa noi pelleilynsä ja sitten muka lopettanutkin,vaikka todellisuudessa sama peli on jatkunu kokoajan. Oon mäkin vakavasti harkinnu ihan oikeesti pettämistä,mutta mä oon kyl sellanen ihminen että mulla pitää olla jotakin tunteita edes vähäsen sitä toista kohtaan,en osais pettää pelkästä pettämisen "ilosta". Enkä toisaalta haluais olla niin týhmä,toivoisin et toi ääliö miehenikin tulis järkiinsä.Ja toivon myös et sun miehes tulis. Kaikkea hyvää sulle!!!!!

        No voi kamala sentäs. > Oon mäkin vakavasti harkinnu ihan oikeesti pettämistä,mutta mä oon kyl sellanen ihminen että mulla pitää olla jotakin tunteita edes vähäsen sitä toista kohtaan,en osais pettää pelkästä pettämisen "ilosta".<
        Oletko ajatellut miksi kaverisi pettää?
        Ihan oikeasti oletko ajatellut?
        Entäpä, jos kaverisikin tarttee jotain tunteita ennen pettämistään, eikä vain petä "pettämisen ilosta?" Entäpä jos hän pettääkin juuri siksi, että kokisi jotain tunteita?
        Älä pahastu, minä en halua rienata tällä asialla, mutta itse tilanteen kokeneena voin tämän kertoa.
        Olin itse se pettävä mies. Välillä asiat olivat hyvin, mutta välillä sitten iski se saatanallinen tyhjyys mieleen ja silloin se oli taas menoa.
        Oli tekstarikavereita, ja oli yhden yön juttuja ja oli pitempiaikaisiakin suhteita.
        En minä isosti kuitenkaan nauttinut siitä pettämisestä, mutta jokin sisälläni pakotti vain hakemaan jotakin. Mielessä oli jatkuva paha mieli väärin tekemisestä, mutta sitten taas tuli aika aloittaa uutta suhdetta, ja niin kierre vain jatkui.
        Meillä oli/on kaksi lasta ja eroaminen oli 17 yhteisen vuoden jälkeen ihan ajatuksenakin mahdoton.
        Mutta niin ne asiat vain meni mutkille, että oli vain muutettava erilleen. Ei isoja tappeluja, eikä mitään muutakaan dramaattista tapahtunut, olimme vain toistemme "vihollisia" ilman järkevää syytä. Eukko vahti minun puhelinta/rahapussia/taskuja/aikatauluja/kaikkia liikkeitä kun olin pois silmistä. Väliin pistin hänelle kiusalla mietittävää....
        (Samaan aikaan eukko petti myös minua.)
        Kun eukkoni sitten lähti ja lapset jäivät minun hoidettaviksi ihan käytännön syistä, alkoi asiat muuttua. Meistä tulikin exän kanssa hyvät kaverit. Kaikki lähinnä lapsia koskevat asiat ovat sujuneet hyvin ja nyt voimme jopa naureksia tapahtuneille asioille. Erosta on kolme vuotta nyt aikaa ja ei meitä saa kyllä kirveelläkään enää
        yhteen muuttamaan. Toki tapaamme ja soittelemme toisillemme ja kuskailemme ja sen sellaista, mutta molemmat huomasimme olevamme kokonaan muuta vailla kuin sitä suhdetta.
        Nuo merkit, mitä luen Teidän viesteistänne, kertovat just prikulleen kuin minun elämästä.
        Toivotan Teille hyvää menestystä, teittepä minkälaisia päätöksiä hyvänsä.
        Mutta, että; pettäminen->kyttääminen->sopiminen->pettäminen->vastapettäminen->sopiminen->kyttääminen->pettäminen->sopiminen->.....
        Huhhuh, sitä ihmisen kiusaamista.


      • nelli
        kokenut kirjoitti:

        No voi kamala sentäs. > Oon mäkin vakavasti harkinnu ihan oikeesti pettämistä,mutta mä oon kyl sellanen ihminen että mulla pitää olla jotakin tunteita edes vähäsen sitä toista kohtaan,en osais pettää pelkästä pettämisen "ilosta".<
        Oletko ajatellut miksi kaverisi pettää?
        Ihan oikeasti oletko ajatellut?
        Entäpä, jos kaverisikin tarttee jotain tunteita ennen pettämistään, eikä vain petä "pettämisen ilosta?" Entäpä jos hän pettääkin juuri siksi, että kokisi jotain tunteita?
        Älä pahastu, minä en halua rienata tällä asialla, mutta itse tilanteen kokeneena voin tämän kertoa.
        Olin itse se pettävä mies. Välillä asiat olivat hyvin, mutta välillä sitten iski se saatanallinen tyhjyys mieleen ja silloin se oli taas menoa.
        Oli tekstarikavereita, ja oli yhden yön juttuja ja oli pitempiaikaisiakin suhteita.
        En minä isosti kuitenkaan nauttinut siitä pettämisestä, mutta jokin sisälläni pakotti vain hakemaan jotakin. Mielessä oli jatkuva paha mieli väärin tekemisestä, mutta sitten taas tuli aika aloittaa uutta suhdetta, ja niin kierre vain jatkui.
        Meillä oli/on kaksi lasta ja eroaminen oli 17 yhteisen vuoden jälkeen ihan ajatuksenakin mahdoton.
        Mutta niin ne asiat vain meni mutkille, että oli vain muutettava erilleen. Ei isoja tappeluja, eikä mitään muutakaan dramaattista tapahtunut, olimme vain toistemme "vihollisia" ilman järkevää syytä. Eukko vahti minun puhelinta/rahapussia/taskuja/aikatauluja/kaikkia liikkeitä kun olin pois silmistä. Väliin pistin hänelle kiusalla mietittävää....
        (Samaan aikaan eukko petti myös minua.)
        Kun eukkoni sitten lähti ja lapset jäivät minun hoidettaviksi ihan käytännön syistä, alkoi asiat muuttua. Meistä tulikin exän kanssa hyvät kaverit. Kaikki lähinnä lapsia koskevat asiat ovat sujuneet hyvin ja nyt voimme jopa naureksia tapahtuneille asioille. Erosta on kolme vuotta nyt aikaa ja ei meitä saa kyllä kirveelläkään enää
        yhteen muuttamaan. Toki tapaamme ja soittelemme toisillemme ja kuskailemme ja sen sellaista, mutta molemmat huomasimme olevamme kokonaan muuta vailla kuin sitä suhdetta.
        Nuo merkit, mitä luen Teidän viesteistänne, kertovat just prikulleen kuin minun elämästä.
        Toivotan Teille hyvää menestystä, teittepä minkälaisia päätöksiä hyvänsä.
        Mutta, että; pettäminen->kyttääminen->sopiminen->pettäminen->vastapettäminen->sopiminen->kyttääminen->pettäminen->sopiminen->.....
        Huhhuh, sitä ihmisen kiusaamista.

        että ihan turha enää yrittää kun tälle tielle on lähdetty?? tosi mielenkiintoista kuulla asiaan miehen näkökulmaa. en todellakaan haluaisi olla lopun ikääni kyylä...enkä aiokkaan olla, mitä järkeä. ehkä tällä hetkellä taistelenkin sen asian kanssa, että pystynkö hyväksymään tuollaisen vai johtaako se mielestäni väistämättä pahempaan. ja tietysti myös se, pystynkö lopettamaan kyttäämisen..? hankalia juttuja. ehkä se on sitten niin, että suhteesta vaan yksinkertaisesti puuttuu se jokin?!!


      • kokenut
        nelli kirjoitti:

        että ihan turha enää yrittää kun tälle tielle on lähdetty?? tosi mielenkiintoista kuulla asiaan miehen näkökulmaa. en todellakaan haluaisi olla lopun ikääni kyylä...enkä aiokkaan olla, mitä järkeä. ehkä tällä hetkellä taistelenkin sen asian kanssa, että pystynkö hyväksymään tuollaisen vai johtaako se mielestäni väistämättä pahempaan. ja tietysti myös se, pystynkö lopettamaan kyttäämisen..? hankalia juttuja. ehkä se on sitten niin, että suhteesta vaan yksinkertaisesti puuttuu se jokin?!!

        No ihan niin en tarkoittanut, että ei yrittää kannata, mutta jotenkin pahaa pelkään.
        Toivon tietysti Teille parasta.
        Ainakin meillä, -nyt jälkeenpäin ajatellen- kedolta oli vain parhaat kukat kerätty, eli eväät oli loppu. Suhteesta tuli ilmeisesti vain molemmille tapa, jota väkisin pidettiin pystyssä, etupäässä "lasten takia".
        Nyt ajateltuna nimenomaan lasten takia suhde olisi pitänyt lopettaa jo paljon aiemmin.
        Lapset aistii tavattoman hyvin kireän ilmapiirin ja oppivat siinä samalla kaikki, esimerkiksi mykkäkoulun jalon taidon... Oppivat, että ihmissuhteita hoidetaan näin.
        Jotenkin siitä muodostui sellainen kierre, ettei ulospääsyä muuta ollut. Se pettäminen lopulta ei ollutkaan syy, vaan seuraus. Joku välillämme oleva puute pakotti minut etsimään jotakin, ja hakemaan jatkuvasti tietämättä itsekään, mitä se olisi ollut.
        Nyt tiedän sen kuitenkin, että naisten hameen alta se ei löytynyt. Kivaahan sieltäkin löytyi, mutta ei sitä mitä hain. Kaikki lopulta löytyi -tietysti naisesta,- mutta yläpäästä.
        Nyt pari vuotta seurustelleena ei sitä toisen hameen alle menemisen tarvetta ole ilmennyt jostain syystä. Loputtomat keskustelut ja tavallaan itsensä kelaaminen on mieleen tuonut jonkinlaisen rauhan ja sitä etsimistä ei ole.
        En tiedä, johtuuko Teillä asiat samanlaisesta etsimisestä, mutta niin tutulta kuulostaa.
        Voin kyllä vakuuttaa, että raskasta se on molemmille osapuolille. Petetyn osa ei ole hääppöinen, eikä sisimmässään nauti isosti pettäjäkään. En usko että vastapettämisellä mitään voittaisi. Silloinhan pettäminen tulisi ikäänkuin sallituksi ja se johtaisi siihen, että kumpikin hyppii missä sattuu ja samalla vieraannutte yhä edemmäs toisistanne.
        Sinuna en missään nimessä lähtisi hyväksymään toisen pettämistä, koska ihan selvästi se ei ole Sinulle yhdentekevä asia, vaan rasittaa koko ajan mieltäsi. Yksi konsti olisi tietysti se, että ottaisi "aikalisän." Eli muuttaisi erilleen vaikka kolmeksi kuukaudeksi ja katsoisi sitten vieläkö kiinnostaa palata. Epäilen, että itse et ottaisi enää sen jälkeen....
        Eikä ero ole välttämättä mainitsemaasi "pahempaa".
        Ainakin meillä on molempien päänsisäinen elämänlaatu parantunut huomattavasti, vaikka taloudellinen puolihan siinä kärsikin.
        Toisaalta piruako rahalla ja taloilla tekee jos elämä on sisällä rikki ja terapian avulla vain jaksat viikosta toiseen.
        Mitä vielä sanoisin avuksesi?
        Tiedän ja tunnen hankalan tilanteen, mutta Te kaksistaan teette päätökset välillänne.
        Joskus kuulen kun joltakin on "viety" mies/vaimo, mutta parisuhteessa on molemmilla suhteen hoitamiseksi vain 50% edellytys ja velvollisuus. Ei ketään viedä jos toinen ei sitä halua, ja toisaalta yksin et pysty ketään pitämään, jos Hän ei sitä halua.
        Puhuminen kuitenkin auttaa joka asiaan, mutta siinäkin on se yksi iso mutta, joka mulle tuotti äärimmäisen kovia vaikeuksia. Nimittäin pitäisi olla rehellinen. Asioita voi aika helpostikin sitten käsitellä kun ne ovat tosia ja rehellisiä totuuksia. Mutta kaikelta putoaa pohja silloin kun rehellisyys unohtuu. Siitä unohtumisesta kertoo juuri tuo, että muutaman viikon päästä taas sama suhdetoiminta vieraitten kanssa on alkanut. Itselleni kävi juuri noin.
        Ja karvas palahan se on tunnustaa olleensa valehtelija, mutta kun muuta vaihtoehtoa ei ollut.
        Totuuden kaivelemisen myötä selvisi itsellinikin, että pettämiseni ei ollut syy eroomme, vaan seuraus jostakin. Seurausta jonkin asian puuttumisesta, jota ei osannut selittää. Ja historiahan on pakko tunnustaa, ei siitä mihinkään pääse, eikä sitä valheilla voi muuttaa.
        Pidetään yhteyttä ja keskustellaan ja tietysti toivotaan parasta.
        :-))


      • Huh huh
        darla kirjoitti:

        se on niin pirun helppoo sanoo toisille että lähe meneen sitten,niin mäkin oon tainnut joskus jollekkin sanoo,mutta kun sitä on useamman vuoden tallannu toisen kanssa,niin ei se oo enää niin helppoo.Etenkään tämmöselle haaveilevalle tunneihmiselle kuin minä.Ja sit kun mun mies ei oo kenenkäähn vieraan kanssa paneskellukkaan(vielä)niin en tiä oísko mun perusteet liian hepposet lähtöön.Rakkauttakin välillämme on sexi-elämä on kunnossa.Naureskellen taidan panna tän miehen kolmenkympinkriisin piikkiin.....

        Eipä taida teidän suhde nähdä sitä neljänkympin kriisiä...taidat olla melkoinen lapatossu kun et uskalla ottaa asiaa selkeästi esille. Ikääsi en tiedä mutta aika lapselliselta kuulostaa noi sun jutut. Kostin samalla tavalla kuin mieheni tekee...ei ihan aikuisen juttuja. Jos naisella on itsetuntoa, ylpeyttä itseään kohtaan ja hän on varma ennenkaikkea parisuhteestaan, voi asiasta keskustella ja miettiä mikä on vikana. Sillä EI tuo miehesi käytös todellakaan ole normaalia ja tuntuisi että olet hänelle vaan tavan vuoksi olemista ja häntä ilmiselvästi kiinnostaa enemmän muut naiset kuin sinä. Ehkäpä näillä muilla naisilla on jotain omia vahvoja mielipiteitään asioista mitä sinulla ei taas tunnu olevan.

        8 v ihanaa suhdetta ilman "kriisejä" Nainen 34


      • nelli
        kokenut kirjoitti:

        No ihan niin en tarkoittanut, että ei yrittää kannata, mutta jotenkin pahaa pelkään.
        Toivon tietysti Teille parasta.
        Ainakin meillä, -nyt jälkeenpäin ajatellen- kedolta oli vain parhaat kukat kerätty, eli eväät oli loppu. Suhteesta tuli ilmeisesti vain molemmille tapa, jota väkisin pidettiin pystyssä, etupäässä "lasten takia".
        Nyt ajateltuna nimenomaan lasten takia suhde olisi pitänyt lopettaa jo paljon aiemmin.
        Lapset aistii tavattoman hyvin kireän ilmapiirin ja oppivat siinä samalla kaikki, esimerkiksi mykkäkoulun jalon taidon... Oppivat, että ihmissuhteita hoidetaan näin.
        Jotenkin siitä muodostui sellainen kierre, ettei ulospääsyä muuta ollut. Se pettäminen lopulta ei ollutkaan syy, vaan seuraus. Joku välillämme oleva puute pakotti minut etsimään jotakin, ja hakemaan jatkuvasti tietämättä itsekään, mitä se olisi ollut.
        Nyt tiedän sen kuitenkin, että naisten hameen alta se ei löytynyt. Kivaahan sieltäkin löytyi, mutta ei sitä mitä hain. Kaikki lopulta löytyi -tietysti naisesta,- mutta yläpäästä.
        Nyt pari vuotta seurustelleena ei sitä toisen hameen alle menemisen tarvetta ole ilmennyt jostain syystä. Loputtomat keskustelut ja tavallaan itsensä kelaaminen on mieleen tuonut jonkinlaisen rauhan ja sitä etsimistä ei ole.
        En tiedä, johtuuko Teillä asiat samanlaisesta etsimisestä, mutta niin tutulta kuulostaa.
        Voin kyllä vakuuttaa, että raskasta se on molemmille osapuolille. Petetyn osa ei ole hääppöinen, eikä sisimmässään nauti isosti pettäjäkään. En usko että vastapettämisellä mitään voittaisi. Silloinhan pettäminen tulisi ikäänkuin sallituksi ja se johtaisi siihen, että kumpikin hyppii missä sattuu ja samalla vieraannutte yhä edemmäs toisistanne.
        Sinuna en missään nimessä lähtisi hyväksymään toisen pettämistä, koska ihan selvästi se ei ole Sinulle yhdentekevä asia, vaan rasittaa koko ajan mieltäsi. Yksi konsti olisi tietysti se, että ottaisi "aikalisän." Eli muuttaisi erilleen vaikka kolmeksi kuukaudeksi ja katsoisi sitten vieläkö kiinnostaa palata. Epäilen, että itse et ottaisi enää sen jälkeen....
        Eikä ero ole välttämättä mainitsemaasi "pahempaa".
        Ainakin meillä on molempien päänsisäinen elämänlaatu parantunut huomattavasti, vaikka taloudellinen puolihan siinä kärsikin.
        Toisaalta piruako rahalla ja taloilla tekee jos elämä on sisällä rikki ja terapian avulla vain jaksat viikosta toiseen.
        Mitä vielä sanoisin avuksesi?
        Tiedän ja tunnen hankalan tilanteen, mutta Te kaksistaan teette päätökset välillänne.
        Joskus kuulen kun joltakin on "viety" mies/vaimo, mutta parisuhteessa on molemmilla suhteen hoitamiseksi vain 50% edellytys ja velvollisuus. Ei ketään viedä jos toinen ei sitä halua, ja toisaalta yksin et pysty ketään pitämään, jos Hän ei sitä halua.
        Puhuminen kuitenkin auttaa joka asiaan, mutta siinäkin on se yksi iso mutta, joka mulle tuotti äärimmäisen kovia vaikeuksia. Nimittäin pitäisi olla rehellinen. Asioita voi aika helpostikin sitten käsitellä kun ne ovat tosia ja rehellisiä totuuksia. Mutta kaikelta putoaa pohja silloin kun rehellisyys unohtuu. Siitä unohtumisesta kertoo juuri tuo, että muutaman viikon päästä taas sama suhdetoiminta vieraitten kanssa on alkanut. Itselleni kävi juuri noin.
        Ja karvas palahan se on tunnustaa olleensa valehtelija, mutta kun muuta vaihtoehtoa ei ollut.
        Totuuden kaivelemisen myötä selvisi itsellinikin, että pettämiseni ei ollut syy eroomme, vaan seuraus jostakin. Seurausta jonkin asian puuttumisesta, jota ei osannut selittää. Ja historiahan on pakko tunnustaa, ei siitä mihinkään pääse, eikä sitä valheilla voi muuttaa.
        Pidetään yhteyttä ja keskustellaan ja tietysti toivotaan parasta.
        :-))

        se on hirveen vaikea olla avoin ja rehellinen toiselle koska se tekee itsen niin haavoittuvaiseksi. oon yrittänyt tehdä asiat mahdollisimman helpoksi miehelle puhua, niin että hän voisi rehellisesti kertoa kaikista ajatuksistaan.. mutta ikävä kyllä tämä hyväksynnän-ilmapiiri oli meiltä useamman vuoden tässä välillä hukassa ja sitä on vaikea saada takasin.
        onhan tässä tapahtunut vuosien aikana paljon, kummatkin olleet alusta asti turhan mustasukkaisia mutta silti yritetty pitää se kurissa. jossain vaiheessa itseäni kyllästytti ja vietin paljon aikaa ystävien kanssa ja mietin, että pitäisikö erota. kyllä siitä puhuttiinkin. mutta sitten kaikki oli taas hyvin (ainakin päällisin puolin) ja jatkui kunnes nyt sitten tämä...
        olisin valmis keskustelemaan miehen kanssa ja selvittämään asiat perin pohjin ja sitten yhdessä ratkaistaisiin asia, että jatketaanko vai ei. mutta hän ei siihen (keskusteluun) pysty. toistelee vaan että haluaa olla vain minun kanssani ja ettei halua menettää tätä kaikkea mitä meillä on yms.. että kai se on sitten se pelko mikä estää eroamasta? meillä ei sentään ole lapsia mutta yhteistä omaisuutta on. (ps. aivan oikein tuo kun kirjoitit että lasten takia nimenomaan pitäisi erota, jos asiat on huonosti. olen itsekkin samaa mieltä. mutta aika monet varmaan käyttävätkin lapsia tekosyynä jatkaa huonoa suhdetta vaikka todellinen syy onkin se, ettei pystytä tekemään ratkaisua?)
        Surullista tässä on se, että uskon että saisimme asiat selvitettyä jos voisimme olla avoimia ja rehellisiä toisillemme.
        Mutta jos mies ei siihen kykene, niin silloin peli on menetetty. itse en jaksa elää epävarmuudessa.


      • kokenut
        nelli kirjoitti:

        se on hirveen vaikea olla avoin ja rehellinen toiselle koska se tekee itsen niin haavoittuvaiseksi. oon yrittänyt tehdä asiat mahdollisimman helpoksi miehelle puhua, niin että hän voisi rehellisesti kertoa kaikista ajatuksistaan.. mutta ikävä kyllä tämä hyväksynnän-ilmapiiri oli meiltä useamman vuoden tässä välillä hukassa ja sitä on vaikea saada takasin.
        onhan tässä tapahtunut vuosien aikana paljon, kummatkin olleet alusta asti turhan mustasukkaisia mutta silti yritetty pitää se kurissa. jossain vaiheessa itseäni kyllästytti ja vietin paljon aikaa ystävien kanssa ja mietin, että pitäisikö erota. kyllä siitä puhuttiinkin. mutta sitten kaikki oli taas hyvin (ainakin päällisin puolin) ja jatkui kunnes nyt sitten tämä...
        olisin valmis keskustelemaan miehen kanssa ja selvittämään asiat perin pohjin ja sitten yhdessä ratkaistaisiin asia, että jatketaanko vai ei. mutta hän ei siihen (keskusteluun) pysty. toistelee vaan että haluaa olla vain minun kanssani ja ettei halua menettää tätä kaikkea mitä meillä on yms.. että kai se on sitten se pelko mikä estää eroamasta? meillä ei sentään ole lapsia mutta yhteistä omaisuutta on. (ps. aivan oikein tuo kun kirjoitit että lasten takia nimenomaan pitäisi erota, jos asiat on huonosti. olen itsekkin samaa mieltä. mutta aika monet varmaan käyttävätkin lapsia tekosyynä jatkaa huonoa suhdetta vaikka todellinen syy onkin se, ettei pystytä tekemään ratkaisua?)
        Surullista tässä on se, että uskon että saisimme asiat selvitettyä jos voisimme olla avoimia ja rehellisiä toisillemme.
        Mutta jos mies ei siihen kykene, niin silloin peli on menetetty. itse en jaksa elää epävarmuudessa.

        Itsensä likoon pistämistähän se parisuhde onkin.
        Kyllä se totta on, että silloin kun on avoin ja rehellinen, niin silloin tekee itsensä haavoittuvaksi, mutta eipä se haittaa mitään, jos toinen kunnioittaa Sinua. Jos tuo kunnioitus ja arvostus toista kohtaan on kunnossa, niin silloin toinen tietää asiat, eikä tahallaan tule missään vaiheessa loukkaamaan toista. Kuulostaa olevan Teillä aika hukassa tuo luottamus toista kohtaan. Tai mitenpä siinä luotat, jos toinen sanoo toisin kuin tekee. Tilanne on tosi tukala.
        Etkä yksin sitä pysty pelastamaan, kyllä siihen tarvitaan yhtä paljon toistakin osapuolta.
        Se on kumma, että vaikka väittää haluavansa olla vain Sinun kanssa, niin miksi sitten pitää yllä muita naissuhteita?
        Ei Sinun tarvitse hyväksyä sitä että Hän ei suostu asioita selvittelemään. Sinulla on oikeus
        saada arvoisesi kohtelu tasavertaisessa parisuhteessa. Pistät vain kovan kovaa vastaan, niin silloin asioiden on pakko jotenkin selvitä.
        Tuo jatkuva epävarmuudessa eläminen on kauheinta mitä voi olla henkisellä puolella.
        Kyllä itsekin kadun, että osaltani pidin meidän suhdetta yllä vain käytännön syistä. Molemmilla oli paha mieli, eikä sitä saatu muuten korjattua kuin tekemällä radikaaleja ratkaisuja.
        Oltiin jo liian kaukana toisistamme alkamaan kaikki uudelta pohjalta, siihen meistä ei ollut.
        Kaduttaa, että minussa ei ollut miestä hoitaa tätä asiaa muuten.
        Mutta oppia ikä kaikki. Mikä ei tapa, se vahvistaa. Siihen on uskottava.
        P.S. Minkä ikäisiä olette, jos saan tiedustella?
        Ei muuta kuin asioita pöytään ja hommat ojennukseen. :-)))


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Takaisin ylös

    Luetuimmat keskustelut

    1. Putin hoiti Suomen natoon ja myös Ruotsin

      Iso kiitos Vladimir Putinille. Hänen ansiosta pääsemme nyt Natoon. Putin halusi Naton lähelle ja nyt sai. Voimme tästä kiittää vain Putinia.
      Maailman menoa
      650
      7989
    2. Niinistö teki hetkessä Suomesta Venäjän ydinaseiden maalitaulun

      Kaiken lisäksi mies vielä lällätteli Putinille eilisessä tiedotustilaisuudessa ja käski katsomaan itseään peiliin. Kyllä vähän asiallisempaa käytöstä
      Maailman menoa
      467
      2273
    3. Voi Stefu ja sun kiivas luonteesi

      Sielä lentelee ullakkohuoneiston ikkunasta daamin vaatteet ja matkalaukut pitkin pihaa. Toisaalta,en ihmettele yhtään että tämä suhde päättyi näin,kyl
      Kotimaiset julkkisjuorut
      233
      2194
    4. Poliisi otti Stefun kiinni!

      Seiska tietää kertoa.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      147
      1764
    5. Ohhoh! Martina Aitolehti ja seurapiirihurmuri-Jesper ekassa yhteiskuvassa - Sutinaa Mallorcalla!

      Martina Aitolehti ja seurapiirijulkkis-Jesper nauttivat toisistaan varsin vauhdikkaissa merkeissä Mallorcalla. Aitolehti ei ole esitellyt rakastaan vi
      Kotimaiset julkkisjuorut
      25
      1254
    6. Veikkaus: Miten The Rasmus pärjää Euroviisuissa?

      Euroviisuhuuma on ylimmillään, kun Suomi ja The Rasmus taistelee biisillään Jezebel. Bändi on tikissä, kunhan Lauri Ylösen ääni kantaa. Mitä veikka
      Viihde ja kulttuuri
      51
      1239
    7. Stefanilta tuli taas karu totuus Sofiasta

      Marokkolainen h*o*ra! Voi tsiisus kun mulla on hauskaa! Lumput lentää ikkunasta kun Stefu raivoaa h*uralleen🤣🤣🤣 Nyt ne popparit tulille, tästä tule
      Kotimaiset julkkisjuorut
      110
      1158
    8. Ootko onnellinen kun ei tarvitse

      nähdä tätä tyhmää naamaa enää koskaan? Multa se särkee sydämen, mutta minkäs teen. Vaikka olisi kuinka sinnikäs eikä hellittäisi, se ei aina auta.
      Ikävä
      65
      845
    9. Steppuli veressä

      Seiskan lööpissä Steppulilla naama ja nyrkit veressä. Ei tainnut ihan kamojen pihalle paiskominen riittää. Onkohan pistänyt kämpän tuusannuuskaks.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      59
      806
    10. Oletko nähnyt eroottiset kohuleffat? Fifty Shades Of Grey -trilogia tv:stä

      Fifty Shades -trilogia starttaa, kun nuori opiskelijanainen Anastasia tapaa rikkaan liikemiehen. Seksisuhdehan siitä starttaa, höystettynä sadistisill
      Suhteet
      7
      750
    Aihe