Heips :)
Olen näitä kovankoulun-lapsosia, jouduin vähän päälle
10-vuotiaana ottamaan vastuuta perheen säilymisestä
isäni löytäessä työnsä puolesta alkoholin.
Murkkuiässä olin äitiä henkisesti vahvempi ja valveutuneempi,
joten sain hänet ymmärtämään avioeron välttämättömyyden.
(Kulissien kaatuminen oli äidille kova paikka).
18-vuotiaana ollessani, äitini oli päässyt jo hyvin
jaloilleen kahden nuoremman siskoni kanssa,
joten aloitin oman elämäni.
Kahdesta minua rakastavasta miehestä valitsin sen turvallisemman
tuntuisen,(mikä ei ollut ihmeellinen ratkaisu
ottaen huomioon perheolosuhteeni) ja valitsin väärin!
Sain miehekseni maailman mustasukkaisimman itseäni 11v
vanhemman ihmisen, joka toki nosti minut jalustalle ja
tekihän se parjatulle sielulleni hyvää aluksi, mutta
päästessäni lopulta irti 14v kestäneestä avioliitosta,
huomasin toistavani äitini tekemät virheet.
Olen itsetutkiskelemalla itseäni ihmetellyt monesti,
miten niin pääsi käymään! Minulla oli monen vuoden kokemus
ahdistavasta perhehelvetistä, josta sain äitini pois.
Miten minä itse järjestin itseni siihen!
Vanhempi poikapuoleni sai vihdoin avattua silmäni ja
hänen tuellaan sain avioeroni aikaiseksi.
Mihin oli kadonnut se nuori, voimakas äitiäkin auttanut
palavasieluinen tyttö?
Jossakin se taka-alalta huhuili, sen löytäminen ottaa
pienen ikuisuuden ja monta tuskaista turhauttavaa hetkeä.
5:stä lapsesta vanhin on täysin terve :)
Muilla on erilaisia sairauksia allergioista diabetekseen.
Monet yöt olen valvonut sairaalassa lapseni vuoteen
äärellä ja jokaisena henkiinjäämisen tiedostavana hetkenä
liittänyt kädet yhteen ja lähettänyt jälleen kerran
kiitoksen sinne jonnekin. :)
Toteutuneet, toteutumattomat toiveet:
Minä olin maailmanparantaja, uskoin puhtaaseen maapalloon
ja että kaikki asiat saadaan järjestymään puhumalla,
puhumalla ja puhumalla.
Että päättäjät ymmärtävät pienen ihmisen hädän ja kukin
auttaa voimiensa mukaan toista ihmistä. Että ketään ei
jätetä tuleen makaamaan.
Minä ostin nakkikioskilla puliukoille makkaraa ja annoin
muutaman markan olutrahaa.
Minä kuljin vanhainkodissa silittämässä vanhuksien harmaita
hapsia, puhelemassa vanhoista ajoista.
Minä rakastin vanhaa anoppiani kuin ikiomaa mummoani,
vaikka hän vihasikin minun nuoruuttani ja kauneuttani hänen
silmissään.
Minä kirjoitin tulikivenkatkuisia kirjeitä eduskuntaan,
joissa vaadin tasa-arvoa myös lapsille meidän yhteiskunnassamme ja
peräänkuulutin eläkeläisten ja pienituloisten mahdottoman vaikeita
arkisia asioita.
Minä yritin opettaa lapsia hyväksymään jokaisen somalin,
joka viedään taksilla kauppaan ja jolle ostetaan vaihdepyörä
ja muotivaatteet, samalla kun yhteiskunta unohtaa sairaan
lapsen tai vanhuksen petiinsä.
Minä yritin ymmärtää asioita, joita en ymmärtänyt!
Yritin etsiä oikeutusta hyvätuloisten palkankorotuksiin,
samalla, kun veteraaneilta viedään pois ne pienetkin
mahdollisuudet tavalliseen elämään.
Minä väsyin, minä en ymmärrä vieläkään tätä elämää.
En voisi vaikuttaa eduskunnassa, minulla olisi ryhmäkuri,
ja ilman ryhmää olisin äänetön.
Kaupunkimme sokealta kaupunginvaltuutetulta otettiin pois
äänioikeus hänen kieltäytyessään hyväksymästä pikkukoulujen
lopetuksia.
Sokealta pois äänioikeus!
Minä siis istun kivelläni, katselen merta, joka lokakuussa
vei rakkaan ihmisen syleilyynsä.
Minä ihmettelen kaikkia ohikiitäviä hetkiä, joihin kukaan
ei tartu ja pidä kiinni.
Minä kummastelen kaikkea poisheitettyä "roinaa", jota
ilman moni elää arkeaan.
Minä istun ja yritän ymmärtää elämää, mitä se on minulle
antanut, ottanut ja mikä tarkoitus kaikella on.
Miksi sairaat lapset ovat juuri minulla?
Siksikö, että minä jaksan hoitaa, enkä minä murru!
Miksi pitää olla sairautta niin paljon?
Että ihminen jalostuisi ja kasvaisi ihmisenä, siksikö?
Mitä hyötyä siitä sitten on, jos kuolinvuoteellani voin
todeta, että NYT minä saan levätä rauhassa?
Ettei tarvi enää pelätä lapsen kuolemaa, ei tarvi laskea
pennejä saadakseen lapsille maitopurkillisen kallista
hylaa.
(Ettei tarvi enää maksaa pienistä tuloista talolainaa, jonka mies siirsi eron
jälkeen lakimiehen avulla minulle maksettavaksi).
Ettei tarvi koskaan enää soittaa ambulanssia lapselle,
joka ilman nopeaa hoitoa saattaisi menehtyä käsiin.
Mitä käteen sitten on jäänyt kuolinvuoteella?
Monta iloista asiaa elämän varrelta, monta rakkautta täynnä
olevaa hetkeä lapsen kanssa, tieto, että on yrittänyt
auttaa apua tarvitsevia ilman kunnon eväitä.
Muistaa varmaankin suukon, jonka lapsi antaa kaksikymppisenä
äidin poskelle lähtiessään köröttelemään kotiaan kohti
pimeänä iltana pitkin vaarallista tietä.
Ja sitä lyhyttä puhelua, jonka hän soittaa kotiin
päästyään ja sanoo rakastavansa äitiään.
Muistaa ehkä nyt mopoikäisen tyttären hiukset, jotka
hulmuavat kypärän alta, kun hän viilettää kouluun.
Hän on nuori, hän on kaunis palavasieluinen tyttö,
jollainen hänen äitinsäkin oli hänen iässään.
Tytön ei tarvi pelätä äidin puolesta, tytär saa tulla
syliin kertomaan omat murheensa.
Yhdessä mitataan mopon tankkiin öljyt ja bensat,
yhdessä kaikkien lasten kanssa muistellaan ihanaa aikaa
ennen heidän kotoaan pois muuttoaan.
Mitäpä minä valittamaan, hyvin minulla asiat ovat :))
Pintaa raapaisten :)
34
4748
Vastaukset
- Onko tämä totta?
Voiko näin olla asiat jollakulla?
Minä olen saanut kaiken ja rahaa on.
En ole onnellinen,,,,,,,
Nyt olen surullinen itseni puolesta-olen surullinen myös sinun puolestasi. vaikka luulen kyllä että olet onnellisempi kuin minä.- 3:n äiti
Näin oli minulla ja toisella voi olla aivan
päivastoin ja silti on onneton.
Onnellisuus on niin pienistä asioista kiinni,
ei saa luovuttaa vaikka on vaikeaa. :))
- oppilas
Sinä olet saanut elämääsi juuri niitä asioita joita sinun kuuluukin käydä läpi,helpoa se ei ole todellakaan ole mutta näytät pärjäneesi todella loistavasti.Luulen että kuolinvuoteellasi olet paljon levollisempi elämäsi suhteen kuin moni muu mukaan luettuna itseni joidenka elämä on mennyt kaikenlaiseen joutavaan.olen iloinen kun sinunlaisia sieluja on meillä täällä..:)
- 3:n äiti
joutavaa?
Kaikesta ihminen jotakin oppii ja ammentaa.
Toisilla on helpompaa, toisilla vaikeampaa.
Kiitos kauniista sanoistasi :))
- Äiti minäkin
Miten ihminen, joka on elänyt tälläisen elämän
voi ajatella kuolemaa?
Etkai sinä kuole, lapset tarvitsevat sinua" Sinä
uskoakseni rakastat lapsiasi yli kaiken,ne kyllä tietävät sen ja voit sitten rauhallisena nukahtaa.
Kaunis, kaunis tarina.- ajattelen siis olen
Vasta kun ihminen tiedostaa kuolevaisuutensa hän voi aloittaa elämän täysillä...:)
- 3:n äiti
kuolemaa,
koska kaikilla meillä se joskus on edessä.
Onneksi emme tiedä, koska :) - 3:n äiti
ajattelen siis olen kirjoitti:
Vasta kun ihminen tiedostaa kuolevaisuutensa hän voi aloittaa elämän täysillä...:)
...ja viha on jätettävä niille,
jotka ovat liian itsekkäitä rakastamaan.
Mukavaa syksyä :))
- rosewater
Viisaita sanoja, koskettaviakin.
- 3:n äiti
Toivon kaunista syksyä sinulle :))
- matti
En voinut liikuttumatta lukea. Sinunlaistesi ansiosta maailmassa on vielä inhimillisyyttä.
Voimia sinulle!- 3:n äiti
Voimia sinulle myös :))
- 3:n äiti
että olette jakaneet asian kanssani. :)
Erityiskiitos vastaajille, sananne lämmittävät.
Toivotan mukavaa syksyä kaikille :))- ukuli
todella hyvää jatkoa sinulle tuo oli liikuttava tarina
- 3:n äiti
ukuli kirjoitti:
todella hyvää jatkoa sinulle tuo oli liikuttava tarina
Rakastan yhtä Ranskalaista elokuvaa yli kaiken ja siinä
on mies, jonka nimen sanomme lasten kanssa
Suomeksi ukuli :))
Kiitos kauniista sanoistasi, ukuli :))
- tyttönen23
Kylmät väreet kulkivat selkäpiitäni pitkin lukiessani tarinaasi. Koskettava tarina, joka toi mieleeni oman äitini. Äitini, joka on joutunut kokemaan kaksi kipeää eroa, perheväkivaltaa (sekä fyysistä, että henkistä)..
Minä nuorempana tyttärenä olen oppinut ymmärtämään äitini kipeitä elämänvaiheita oman henkisen kasvuni mukana. Paljon on opittavaa, paljon on koettavaa. Mutta toivon että minustakin joskus tulisi yhtä viisas, yhtä vahva ja yhtä sydämellinen ihminen!
Uskon, että lapsesi todellakin osaavat kunnioittaa, rakastaa ja arvostaa noin vahvaa ja elämästä oppinutta äitiä.
Mukavaa syksyä ja paljon voimia vielä tulevaisuudessakin! :)- 3:n äiti
Voimia sinulle myös
ja mukavaa syksyä :))
- kokemusta on
Meitä on täällä pallolla vaikka kuinka paljon samoja asioita kokeneita ja pahempiakin. Kaikkien kohdalla vain ne omat kokemukset tuntuvat tietysti isoilta jutuilta ja yritän kunnioittaa sinua ja tunteitasi, mutta pikkusen pisti valituksesi vihaksi. Olen itse kasvanut alkoholisti-isääni peläten ja inhoten hänen lukuisia insestiyrityksiään, äidin lyömistä ja tavaroiden hajottelua katsellen, oksennuksia siivoten. Lapsena ajattelin, että en ikinä ota miestä joka juo tai on väkivaltainen, toisin kävi. Kaikissa suhteissani törmäsin väkivaltaan, myös avioliitossani, jota kesti 16 vuotta. On ollut kaikenmaailman murtumia, puukoniskuista puhumattakaan, mutta se mikä eniten harmittaa on, kun ensin kasvatat lapsen täysikäiseksi ja omaan kotiin, kaikki pitäisi olla hyvin, niin yläkerran herra onkin toista mieltä ja päättää ottaa tämän suloisen nuorukaisen omaan huomaansa, hän sairastui kardiomyopatiaan ja menehtyi siihen, toisella lapsella on suurten suonten transpositio, vielä kaikki on hyvin, mutta koskaan ei tiedä, yhdellä on astma. Sairaudetkin kestää jotenkin, mutta hautaa oma lapsesi ja yritä elää elämääsi sen jälkeen ja yhä pelätä toisten lasten puolesta.....ei ole helppoa muillakaan.
- 3:n äiti
Ei ole helppoa ollut sinullakaan.
Voimia eteenpäin :))
Kerroinkin tarinani vain pintaa raapaisten,
allekirjoitan monta sinunkin kokemaasi
tapahtumaa.
- yh äiti x4
Elämä on joskus kovaa, mutta toisille aina se tuntuu olevan kovaa.Miksi joidenkin elämä on aina taistelua selviytymisestä,eloon jäämis taistelua.
Ymmärrän sinua tosi hyvin,elämässäni on paljon sellaista mitä minäkin olen kokenut,mutta paljon sellaista mitä sinä et ole kokenut.
Mutta kyllä siellä sairaalassa on tosi kurjaa olla lapsen kanssa,olen ollut tänäkin vuonna nuorinmman lapsen kanssa kaksi kertaa leikkauksessa, useita kertoja lääkärissä.Vanhin ja nuorin ovat olleet liiankin monta kertaa sairaalassa.kaksi keskimmäistä ovat terveitä.
Hyvää ja aurinkoista syksyä sinulle ja lapsillesi- 3:n äiti
valittamatta voin sanoa,
että sairaudet tulevat sairauden luo.
Niistä mennään vaan eteenpäin,
sitä varten me äidit olemme olemassa :))
Jaksamisia sinulle myös :))
- 2:n isä
kaunis kertomus ihmisestä, joka ottaa vastaan, ihmettelee elämän moninaisuutta, suree elämän epäoikeudenmukaisuutta ja silti, kaiken hetken ilon, musertavan surullisuuden, unettomuuden tuskan ja koetun pahan jälkeen ei kutenkaan valitse katkeruutta vaan viisauden...
itse osaksi vastaavia asioita kokeneena, kommentoin omia havaintojani, ja toki toivon, että saat jotain sellaista niistä irti, kuten itse olen saanut...
lasten sairaus... mikä voisikaan olla tehokkaampikeino pakottaa aikuisen omaan lapsuutensa, kuin kohdata oma, sairas lapsensa.
itse muistan lapsuudesta hetken, jossa lastenklinikalla itken itseni uneen, ja se muisto mielessä, en jättänyt omia lapsiani yksin yöksi sairaalaan, kuin ainoastaan poikani synnyttyä pari kuukautta ennen aikojaan, mutta hoidin kaveria sen minkä pystyin, koska itseään ei saisi koskaan polttaa loppuun, vaan omat rajat on opittava tunnistamaan, kuten sinä olet varmaan huomannut itsekin...
voit olla myös varma, että omalta osaltasi teit elämäsi suurimman teon katkaisemalla sukusi kirouksen. Ehkä vanhempasi eivät jaksaneet kohdata sinussa omaa lapsuuttaan vaan siirsivät lopullisen kasvuprosessin sinulle ja kertomasi mukaan, sinä onnistuit välttänmään ne ansat joihin vanhempasi (ja heidän vanhempansa) meni...
maailma paranee vain noin, sukujen kirousten ja perinteiden katkaisemisella, ei puhumalla.
Osaisiko omaa elämäänsä arvostaa jos kaiken saisi helposti, kättään kääntämällä? Osaisitko arvostaa lapsiasi, jos et olisi unettomia öitä viettänyt heidän vuokseen. Osaisitko arvostaa itseäsi, jos et olisi oppinut tuntemaan elämänhaluasi ja sitä VOIMAA joka sinussa on, kun muu maailma hylkää sinut?
Mieti, kuinka moni sai käsittämättömästi voimaa kertomuksestasi... mieti, kuinka pienestä ajatuksen siemenestä voi kasvaa rakkaudenpuu, jonka hedelmistä voi kerta toisensa jälkeen tulla kylläiseksi...
minusta jotenkin vain tuntuu, että en kertonut sinulle mitään, jota et jo tietäisi...;)
2:n isä- 3:n äiti
Olet ajatellut asioita isolla sydämellä :))
Ihanaa huomata myös miesten hetkeksi
pysähtyvän miettimään.
Kaiken minkä kerroit,
on totta.
Elämää oppii arvostamaan elämällä se elämä,
eikä vain haaveilemalla.
Kaunista syksyä sinun perheellesi :)) - 2:n isä
3:n äiti kirjoitti:
Olet ajatellut asioita isolla sydämellä :))
Ihanaa huomata myös miesten hetkeksi
pysähtyvän miettimään.
Kaiken minkä kerroit,
on totta.
Elämää oppii arvostamaan elämällä se elämä,
eikä vain haaveilemalla.
Kaunista syksyä sinun perheellesi :))mies ja nainen on vain yhden suuremman kokonaisuuden kaksi eri puolta, omine vahvuuksineen ja ennenkaikkea omine heikkouksineen.
ei me miehet olla naisia huonompia vaan erilaisia...
ainakin minä liputan ylväästi tuon erilaisuuden puolesta...;))
- Isä 3:lle
Jos sinunlaisiasi olisi enemmän, tämä
pallomme olisi parempi paikka kaikille elää.
Kunnioitan ajatuksiasi,
nostan hattuani sinulle.
Toivon rauhallista ja seesteistä
elämää tästä eteenpäin.
*pyyhkii tippoja silmistään* - Äiti x 2
Olen samanlainen kuin sinä.
Aina haluamassa toisille hyvää.
Meidät palkitaan, tai sitten ei taivaassa,
tai jossakin muussa paikassa. - tt75
ei tässä mitään osaa sanoa muuta kun että itkemään tuo minut sai. voimia sulle!
- Risti
kirjoituksessasi katsoin peiliin, alkutaipaleella tosin vasta olen. olisi mukava vaihtaa ajtuksia, t: [email protected]
- aloittelija
kirjoittiko hän? siis ottiko yhteyttä?
minäkin haluaisin yhteyden häneen.
tunnen niin samalla tavalla asioita.
- Susanna
Kyllä tuli tippa silmään.
Kaikkea hyvää sinulle ja lapsillesi. - virheitäkö
Luettuani "elämäkertaasi" en voinut olla ottamatta kantaa minäkin.
Olen jo vanha harmaahapsi,5 lapsen mummokin.
Myös minuakaan ei elämä ole aina kohdellut silkkihansikkain.Monta on ollut päivää jotka olisi halunnut vaihtaa pois.En nyt kuitenkaan aikonut kertoa omista jo menneistä kipuiluistani.
Vaan kiinnitin (entisenä yksinhuoltajana)huomioni
siihen,miltä on tuntunut YKSIN valvoa vakavastikin sairaitten lastesi vuoteen äärellä.
Siinä varmaan tukea kaipaisi moni yh. äiti.
Myös ne yh äidit jotka ovat saaneet seistä lapsensa haudalla ovat liikkuneet sietokykynsä äärirajoilla.
Tätä elämän tilannetta en varmasti olisi sortumatta kestänyt.Olen säästynyt tältä.
Osaankin olla tästä kitollinen.Viimeksi tänään, 16v lapsen lapseni,jo nuoreksi naiseksi ehtinyt,käydessä "vanhusta" tervehtimässä,kerroin hänelle miten kiitollinen olen kun jälkipolveni ovat saaneet kasvaa ja varttua terveenä.
Raskasta on "kasvattaa" lapsia yksin,etenkin suurten vaikeuksien sattuessa,kun tarpeellinen tuki ja turva on pois.
Vanhana ja kokeneena kuitenkin todeksi koettu lause kuuluu:Kaikki mikä ei tapa vahvistaa.
P.s Tietenkin on joutunut pohtimaan kaiken aikaa omaakin osuutta vaikeuksiinsa.Myös syyttämään kaikesta itseään.Sekin on raskasta....OHI ON! - Uskoton
Jos kokisin joskus samoin,
kirjoittaisin siitä.
Kiitos tästä,
se avasi silmiäni. kiitos. Kiitos tästä!
Otan nöyremmin elämän vastaan tämän jälkeen, kiitos.- tois päi
Minulla taas niin mustasukkainen vaimo että löi minua puukolla, kuulin jälkeenpäin että naiset syyllistyvät mustasukkaisudessa enemmän väkivalta rikoksiin kuin miehet, kuulemma parolan naisvankilassa suurin osa miehensä puukottajia tai tappajia!
ehkä sillä osuutta asiaan että naiset ovat nykyisin alkoholisoituneempia kun miehet ja herkkyys alkoholismiin suurempi kun miehillä, liekö syy yhteys, mene ja tiedä, mutta ennen miehet hakkasi vaimojaankännissä, nykysin vaimot puukottaa ukkojaan kännissä, se on sitä tasa-arvoo kai!
jos epäilette kirjotustani, menkää katsomaan parolan naisvankilaa!
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Katso: Ohhoh! Miina Äkkijyrkkä sai käskyn lähteä pois Farmi-kuvauksista -Kommentoi asiaa: "En ole.."
Tämä oli shokkiyllätys. Oliko tässä kyse tosiaan siitä, että Äkkijyrkkä sanoi asioita suoraan vai mistä.... Tsemppiä, Mi1294880- 303076
Haluan jutella kanssasi Nainen
Olisiko jo aika tavata ja avata tunteemme...On niin paljon asioita joihin molemmat ehkä haluaisimme saada vastaukset...O161787Poliisiauto Omasp:n edessä parkissa
Poliisiauto oli parkissa monta tuntia Seinäjoen konttorin edessä tänään. Haettiinko joku tai jotain pankista tutkittavak221750Onko mies niin,
että sinulle ei riitä yksi nainen? Minulle suhde tarkoittaa sitoutumista, tosin eihän se vankila saa olla kummallekaan.181601Voitasko leikkiä jotain tunnisteleikkiä?
Tietäisi ketä täällä käy kaipaamassa.. kerro jotain mikä liittyy sinuun ja häneen eikä muut tiedä. Vastaan itsekin kohta711471Miksi näin?
Miksi vihervassut haluaa maahan porukkaa jonka pyhä kirja kieltää sopeutumisen vääräuskoisten keskuuteen? Näin kotoutumi181228Armi Aavikko Malmin hautausmaa
Haudattiinko Armi arkussa Malmin hautausmaalle vai tuhkattiinko hänet? Kuka tietää asiasta oikein?101213Ison Omenan uhri tukahdutettiin kuoliaaksi. Kuolinsyynä sydämen pysähdys.
Eli naisen hengittäminen estettiin ja tästä oli suorana seurauksena sydämen pysähdys. Ihan oppikirjan mukainen tapaus. H171177Haluisin suudella ja huokailla
ja purra kaulaasi ja rakastella sinua. Haluisin puristella rintojasi ja pakaroitasi. Ei sinulla taida olla kuitenkaan ni161177