enkä enään näe sinua..Olit päiväni piristy..enkä sua mielestäni saa..En kerennyt kertoa sinulle tunteistani..mikä harmittaa minua todella paljon..
työpaikka meni meiltä
NaInEn86
6878
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
itsellä edessä sama syksymmällä... Nyt jo vetää mieltä maahan ja rankasti! Kamalaa ajatella, ettei enää nähdä joka päivä..! No, vielä on aikaa - jos vaikka saataisiin asiat selviksi ennen kuin katoan takavasemmalle...
huomenna jo puhuisimme asioista niiden oikeilla nimillä...? Turhaa kai tätä enää on ystävyydeksi naamioida?
olen kehitellyt sulle kaikenlaisia "lempinimiä", jotka ei pelkkään ystävyyteen viittaa... Tosin onhan sekin hienoa, että meidän välillä on ystävyyttä - mutta niin paljon muutakin!
Meinasin suuni avata, mutta jokin vain estää sanoja tulemasta. Tai siis tuleehan mun suusta sanoja, ei vaan niitä joita pitäisi ;)
Kun vain voisin olla edes jossain määrin varma, ettet naura minua pihalle, jos asioiden oikean laidan sinulle kerron...
Kuinka paljon merkitset minulle.
Tiemme tulevat työelämässä eroamaan piakoin. En osaa kuin toivoa, että tulet ikävöimään minua, kuten minä sinua.
"Eihän tästä taida mitään tulla,
suppusuu on sulla sekä mulla
Kumpikin jo kohta juoksee karkuun,
kyllä kai mä pian alan parkuun
Ei nyt ratkaisua näy,
vain näinkö meille täällä aina käy?
Pistää rinnassa ja pompottaa
eikä sanotuksi sitä vain saa"
ylös ja alas, alas ja ylös...
Illalla ajattelin sua nukahtaessani ; aamulla olit mielessäni, kun heräsin. Mieltä vetää maahan ajatus, ettei olla kohta enää työkavereita. Ollaanko jotain muuta sen jälkeen..? En tiedä - en ole uskaltanut sitä sulta vielä kysyä. Kyllähän me nyt jo ollaan enemmän kuin vain työkavereita - vaikka kumpikin ehkä yrittää muuta uskotella. Jotain uutta vakavuutta tai mitä lie on näinä aikoina tullut meidän välille, vaikka yritämmekin vitsailla vanhaan tapaan.
Jos elämä nyt menee niin, ettei mitään "meitä" ole sen jälkeen, kun työelämässä tiemme eroavat... Yritän tolkuttaa itselleni viisaita sanoja: "Älä ole surullinen siitä, että yhteinen aikamme on takana - vaan iloitse siitä, että se aika on ollut olemassa." Tiedän, että tulen vielä itkemään monet itkut salaa...
Suurempi osa mua uskoo kuitenkin, ettei se, mitä meidän välillä on, jää tähän. Ja huomenna, huomenna ainakin taas nähdään..! :-)