Miten meni

omaa äitiä. Eipä siinä sen kummempia.

ja mummalle, eli muksujen mummalle ja isomummalle vietiin muksujen kans kukkia ja syötiin ison perheen kesken iso ateria.

Kyl kyl. Omä äiti sai kukkia ja korun, ja minä lapsen tarhassa tekemän lahjan, toinen mukula söi miehen laittamasta äitienpäiväaamiaisesta parhaat palat päältä :D

Ja tuli vielä lämmin aurinkoinen päiväkin.

***

No mä oon missannut sen tehokkaasti.

En ole itse äiti, mutta se nyt ei varsinaisesti surettanut tänään.

Oma äitini vietiin ambulanssilla sairaalaan - oli viikon ryypännyt (taas kerran) ja vetänyt lääkkeitä päälle. Koko keväänhän se on taas tissutellut. 70 v ja pyörätuolissa muutenkin. Sänky on varmaan kusi- ja paskamatoja täynnä.

Veljeni nimppari on - teki itsemurhan kymmenisen vuotta sitten.

Mutta: hieno ilma tuolla pihalla. Laitoin kortin äidille, ja jokakeväiseen tapaan ajattelin viedä terassille kesäkukkia (allerginen kukille, joten sisäkukat vähän pannassa). Lähetytin sitten interfloran kautta äitienpäiväruusun sinne sairaalaan. Minulla ei ihan ole voimia mennä nyt katsomaan - ja matkakin on aika pitkä.

ei ollu mikään rentun ruusu...

Pari kynttilää hautuumaalle.

aluks nukuin pois eilisen kitkerän, karvaan, huijaamalla napatun voiton aiheuttaman masennuksen ja vihan tunteen pois... tai siis yritin kovasti.

Muutenki tympii ja kiukuttaa eikä täälläkään tuu paree mieli.

Päivä on menny sit treenatessa seuraavaan keikkaan, vaan ei saa siitäkää kaikkea irti.

mua, lapset soitti ja onnitteli, toisen kaa käytiin syömässä ja toinen heräs vasta niin myöhään, että vaan soitti, ne nuoret...

Mut pääasia että ees jotenkin muistaa.

Aamulla sain sänkyyn kannetut kakkukahvit mieheltä sekä ihanan hieronnan ja ruusuja. Sitten mies helli ja pusutteli minut.

Pakolliset molempien äitien luona käynnit, kakkua ja kaffea maha pullollaan. Illasta hommisteltiin pihalla, pihan laitto kesken ja kaikki liikenevä aika laitetaan sitä.

Hyvin meni kaikenkaikkiaan.