eli olemme seurustelleet parisen kuukautta poikaystäväni kanssa ja meillä on nyt viime päivinä ollut hyvinkin stressaava ilmapiiri. alussa olimme aivan rakastuneita ja meni todella hyvin, mutta nyt jotenkin on ärtymystä ja vaikea olla oma itsensä oloja puolin jos toisin. toinen tuntuu hyvältä mutta joku mättää, itse naisena kaipaisin enemmän huomiota, sellaista mitä alussa sain, nyt se on kadonnut.
olemme nähneet melkein päivittäin koko suhteemme ajan, josko se vaikuttaisi?
itse haluan olla nykyisen mieheni kanssa, mutta pelottaa ajatteleeko mieheni tuleeko meistä pidemmän päälle mitään. olemme osittain todella erilaisia, mutta se ei ole liikaa esteenä ja puhuttu on asiasta. se hyvänolontunne vain jää puuttumaan kun pitää stressata.. pienet ärtymykset joista kasvaa iso lumipallo pitäisi vain saada pois. miten?
vastaavia kokemuksia kellään ja miten niistä selvitty? erota emme halua!
olemme nähneet melkein päivittäin koko suhteemme ajan, josko se vaikuttaisi?
itse haluan olla nykyisen mieheni kanssa, mutta pelottaa ajatteleeko mieheni tuleeko meistä pidemmän päälle mitään. olemme osittain todella erilaisia, mutta se ei ole liikaa esteenä ja puhuttu on asiasta. se hyvänolontunne vain jää puuttumaan kun pitää stressata.. pienet ärtymykset joista kasvaa iso lumipallo pitäisi vain saada pois. miten?
vastaavia kokemuksia kellään ja miten niistä selvitty? erota emme halua!
Vastaukset 3
Vanhimmat
meillä oli aikoinaan suhteen alussa ongelmia, juuri tuon parin kuukauden seurustelun jälkeen. Emme jutelleet tilanteesta ja se kärjistyi puolen vuoden seurustelun jälkeen siihen, että mies minut jätti. Onneksi saimme juteltua vielä seuraavana päivänä ja päätimme kuitenkin vielä yrittää. Kahden vuoden seurustelun jälkeen oli taas hiukan nihkeämpää, mutta se meni ohi, kun vaan tajuttiin jutella. Nyt olemme edelleen yhdessä, kihloissa, muutimme juuri saman katon alle ja olemme hyvin onnellisia:)
Annan tylsän, mutta ainakin meillä toimineen neuvon; puhukaa, puhukaa ja vielä hiukan lisää puhukaa. Keskustelkaa vastavuoroisesti, ilman toisen syyttelyä. Ottakaa aikaa keskustelulle, älkääkä kiirehtikö turhaan.
Voi olla, että teidän kanssanne ei puhuminen toimi tai ei ylipäätään mikään muukaan. Mutta kannattaa sitä ainakin kokeilla:)
tuon kaksi kk seurustellut ja harkitsin vielä äsken poikakaverini jättämistä. emme näe niinkään usein kun te, näemme vain kerran pari viikossa. kaikki tuntuu vaan niin hankalalta nykyään.. äskeinen kommentti kuitenkin sai miettimään. jos kuitenkin vielä juttelisin hänelle... :)
Puhukaa, puhukaa ja puhukaa.. Tuo on paras neuvo!! Ainakin kohdallani se on ollut ainoa keino millä päästä hankalien aikojen yli. Ja myös sitä kautta on toki erottukin, kun on huomattu ettei ole toiselle mitään annettavaa tai tunteita enää mukana.
Puhumisen kanssa vähintäänkin yhtä tärkeää on teot. Niilläkin voi pelastaa pahojakin tilanteita, mutta puhuminen tuo kuitenkin lopuksi selkeyden ongelmiin!