onko äiti enemmäm vastuussa

Miten olette sopineet suhteesta?
Kenen työtä tuetaan, kuka hoitaa lapset? Oletteko koskaan keskustelleet keskenänne siitä, kenen vastuulla on perheen tulotaso, lastenhoito.

Perhepelissä on hyväksytty, että mies lähtee ajelemaan. OK. Mitä saat sinä?

miksi menit avioon ja hankit lapsia.olisi pitä
nyt harkita hieman.no siinä menee se 20v ja
kaikki on ohi.lapset muuttavat pois.

nähdään kuinka typeriä miehet ovat,oikein omaan napaansa tuijottajia

Sehän on aivan sinusta - siis äideistä - kiinni. Sinä se päätät, millaiseen rooliin elämässäsi suostut. Minä ole jättänyt miehet (ollut 2 kpl) hoitamaan yksin lapsia jo näiden ollessa aivan pieniä. Muutenkin jättänyt lasten hoitamista miehille - antanut heille tilaa toimia omalla tavallaan. Koskaan ei ole ollut ongelmaa sopia lastenhoidoista - ei edes eron jälkeen. Lapset ovat miehille todella tärkeitä, koska he ovat saaneet kontaktin lapsiin jo heti alusta.

Luulen, että on niin, että miesten pitää päästä pois kotoa, koska vaimot eivät anna heille tilaa elää kotonaan omalla tavallaan. Vaimot huolehtii kaikesta ja määrää myös miten miesten pitää olla, miten isien pitää olla lapsiensa kanssa. Siitä se mättää. Liian täydelliset naiset hankaloittavat perheensä elämää.

Sinun pitää itse osata vaatia sitä omaa aikaa, sen on ihan itestä kiinni. Ei muuta kun teet samallailla et ilmotat vaan että lähdet nyt omille menoille,vähintään kerran viikossa täytyy äidinkin päästä jonnekkin yksin ilman lapsia.

Kyllä se taitaa olla kuvaamallasi tavalla.Minä tosin olen kokopäivätyössä ja tienaankin jokseenkin saman kuin mieheni. Mutta silti kuskaan lapset julkisilla tarhaan ja käyn samalla reissulla kaupassa, laitan äkkiä ruuan ja siivon, pesen pyykit sun muut. Mies syö ja harrastaan ja katsoo telkkaria jota ei saa häiritä. Ai niin pitäähän lapset vielä kuskata kukin omaan harrastuksensa julkisilla kun isä tarvitsee autoa jos sattuu haluamaan jonnekin. Töpäivä alkaa aammulla klo 6 ja loppuu klo 22, sit avoilliset hommat ja iltapesut sun muut, nukkuakin pitäisi..ehkä

meillä ei ole lapsia, mutta kyllä se minä olen joka hoitaa kotihommat ja raha-asiat..itse opiskelen tiiviisti yliopistossa ja käyn töissä. mies myös opiskelee mutta pelailee sitten kotona kaiket päivät.. ja kipeänäkin jos olen niin sama juttu. että kyllä se taitaa näin olla..

Se on se juttu, mistä kiikastaa. Monet eronneet sanoo juuri sen että johan nyt isät osallistuvat, siis parhaassa tapauksessa vain huom(valitettavasti:(), lasten arkeen.

Olen sama mieltä tuosta et tukahdutamme miehiämme jos vaadimme heidän tehdä asia kuten me. Joten minä aikanaan kerroin miten olin tehnyt ja lopetin että näin se on ainakin minulle toiminut ja sit yrittänyt sanoa että tärkein esim. oli että lapset saivat ruuan ajalla vaikka kaikki muuta menikin pieleen... Ja nyt voit sitten tehdä kuten haluat. Muutaman kerran aviomies suututti sitä ja minä sanoin että kai hän nyt halua hyötyä siitä että olen tehnyt sen 50krt se sama juttu ja nyt sitten mies pitää selvitä siitä kerralla. Niin jo, olen myös kertonut jos olen oppinut jos jotain oli tosi huonokin tehdä. Esim lähteä pois kotoa kun oli lasten päiväunien aika jos kello oli paljon koska...(lapset on kolme, 3.5 vuodessa).
Se vapaa ei ole montako päivä viikossa kelläkin on mutta se on erittäin hyvä alku, me teimme sen liikkumisen takia. Paras on että voi sopia sen tarpeen mukaan kans, ainakin välillä. Eli molemmilla on ollut päivä viikossa jonka tietää että on vapaa jolloin olemme harrastaneet liikuntaa ja se On Todellakin tehnyt eron hyvä vai huono kunnon vällillä!

Aivan näin se on että sitten sotkut odottavat, jollei siihenkin tehdä sääntö! Paras mikä on kuitenkin tehonnut kaikkiin miehiini( 6krt á 4v per mies ja nyt aviossa 12v, superlaiska veli ja isä) olen vääntänyt rautalangasta. Eli jos minulle on jätetty sekaisin niin minäkin olen jättänyt entistä enemmän sekaisin johan on jotain ollut josta keskustella!:))Jääkaappi tyhjä niin vielä enemmän tyhjänä jätetty miehen vapaaillan tullessa! jne

Siis kotona ollessani sanoin että kaikki se aika jota mies on töissä työmatkoineen hoidan kaikki. Hänen ollessa kanssani kotona niin kaikki menee puoliksi.Kaikki!! kuten viikonloppunakin niin sovittiin kumpi päivä on kumman vanhemman aamu ja sitten siitäkin tehtiin selväksi että isin pitää selvitä siitä että lapset meinaavat herätä äitiä, mutta isi selittää kauniisti miksi. Äiti nukkuu vielä annetaan nukkua niin kauan kun haluaa.. eikä saa antaa periksi... jos mies ei välitä niin sitten pikkasen lapsi avuksi kun on isi aamu nukkua.. mene kysy isiltä et.... Minulla on erittäin kyllä älykäs mies joten epäilen ettei tämä toimi normaali juntin kanssa valttämätt(sekin on oma kokemus ettei mennyt helpommatkaan perille) mutta aina voi kokeilla!

Kysymys ei ole että minä saan mies tekemään minun mukaan vaan se että saamme vastuu lapsistamme jaettu niin että molemmat on myös sen tuoma iloa. Silloin myös molemmat voi elää iloista elämää ja löytää keskenäistäkin iloa kun me naiset ei ole hukkua arjen pyörittämisen alla!!

Meillä myös kouluasiat jaetaan niin että se joka tarkistaa kirjeet saa viestin kantaa vastuu niistä ilmoituksista johon tutustuu/vastaanotetaan/kerrotaan jos käy ilmi että toinen on se joka silloin on lasten kanssa niin sitten vastuu siirretään sille vanhemmalle sinä viikkona kun tapahtuma on käsillä.

Minua on kyllä monesti katsottu pitkään kun olen sanonut etten tiedä asiatsa mitään koska se on Jukan vastuulla. Olen muutaman kerran sitten kertonut että 12v aviossa kolme lasta 11,9,8vuotiaat olen tullut siihen tulokseen että mitä perhe tarvi jotta äitikin jaksaisi ja haluaa olla nainen itselleen ja myös kumppanilleen niin vastaus on:
Yhteisvastuu ennen avioero. Saumatonta yhteistyötä sillä tavalla että joka viikko katsastamme miten tehdä joka viikko. Siihen kuuluu myös yhteistä iltaa perheen kanssa ja kahdenkeskeistä aika päivittäin(välillä vaan 20min tai hetken, yksi ilta pidempi;)...ja aamut...), harrastuksia lapsilla on vain yksi per nenä. Se on julma minusta täyttää päivät harrastuksilla jos itse voi huonosti! Vanhin aloitti nyt vasta toisen harrastuksen koska hän osaa nyt mennä itse sinne ja se on minusta paljon tärkeämpää että he itse tuovat nyt mieltymyksiään esille ja saavat mennä sen mukaan.

Kaikista tärkein on Äiti Ei ole kaikista vastuussa, lapset on yhteisiä, joten vastuu kuuluu yhtä paljon molemmille.

Kotona ollessani sanoin yleensä kun oli paljon tehtävä siis lapset ollessaan pieniä niin kaikki koti työt saattoi olla tekemättä kun mies tuli kotiin, ole sinä nytten lasten seurassa, minä hoidan ihan mielelläni nämä tiskit ja siivoukset ja pyykit jos sinä hoidat lapset. Silloin molemmat sai olla lasten kanssa.

Nyt olemme molemmat töissä. Tehtävät jaettu sille että, mistä pitää(mies keittiö minä pyykki), on saanut päätehtäväksi. Ennen kaikki myös lapsilla on tehtäviä perheessämme ja siihen sitten kuulu pieni viikko raha. Sängyn petaaminen, omat vaatteet pyykkiin, omat tavarat paikoille ja roskan vieminen ulos/ kaupassa käynti/ muu ikään sopiva( siitä he saavat 3/2/1 euro. Tehtävä ja summa tulee iän mukaan ja muu tehtävä muuttuu myös iän mukaan.

Kuten ehkä huomaat otan tämän tosi vakavasti, kerran vielä, vastuu EI todellakaan Ole yksin sinun!

Siivominen aiheuttaa meillä vielä ongelmia mutta eiköhän sekin tänä keväänä ratkaistaan. Siinäkin ollaan nyt sitten listattu tekemiset jotta voitaisi miettiä miten jakaa Viiden välillä tekemiset ja sekin menee yhteisen hyvän olon piikkiin. Minä siivosin itseni sairaaksi 2003 syksyllä(keukokuume) kun samalla olin aloittanut työt uudelleen. Toukokuussa kun olin toipunut minä ilmoitin että automaatti siivousapu on poistunut ja tästä eteen se on meidän yhteinen asia! Nyt ollaan harjoteltu jo muutaman vuoden ja tasapaino saavuttamassa. Osaamme varmaan se erinomaisesti kun sitä ei tarvitakaan enää!

Tsemppiä sinulle, älä vaivu epätoivoon, ota se mikä häiritsee eniten ekaksi tehtäväksi ja paras piiska on juuri se että yrität keksiä sen myönteisen tavan toteuttaa se.

Se näyttä olevan meidän naisten vastuulla että saamme nämä rakkaat miehet ymmärtämään että siinä on oma ilo olla lasten lähellä jota heiltä menee ohi jos emme suorastaan pakotetaan sitä heille! Onnea ja jaksamista.

Ota siis hänen rooli itsellsi, sano vaikka kokeiluksi/leikiksi/ tai miksi vaan. Monet sanoi minulle että miten tuo on onnistunut? Se on onnistunut koska puolisoni on myös saanut tuntea että rakastan häntä... intohimoisesti.. ja nämä viisi vuotta joka on mennyt, on myös ollut paluumatka meidän yhteiselämällemme ja läheisyydellemme. Se että tuntee että tuli palaa taas meidän välillä kun teemme yhdessä töitä että kaikilla on hyvä olla, on koko perheelle voiman lähde!