Voinko koskaan kelvata?

Ei minulla ole mitään pulleita ihmsiä vastaan. Ja jos parisuhteeseen alkaa, niin on helppo alkaa laihduttamaan kun on kannustava partneri. Mutta onhan se toki mukavaa kun naisessa on hieman puristeltavaakin ;) Kaikki langanlaihat kukkakepit kammottavat minua.
Parempi vain kun näyttää ihmiseltä ja on ihminen. Monimuotoisuus kunniaan!

Itsensä aliarvioimista tuollainen! Jos et pidä itsestäsi, miten voit odottaa että joku muu pitäisi..? Itse painan yli 100kg ja miehistä ei ole ikinä ollut pulaa. Jotkut arvostaa muitakin asioita kuin kiloja. Kanna ne ylpeänä!

Mä en tiedä, voiko olla hankalampaa aihetta vastata. Toisaalta minä koen ihan todellista syyllisyydentuntoa, koska en vaan koe pyöreää/muodokasta naista kiinnostavana. On todella kaksinaismoraalista sanoa että minulle ehdottomasti arvomaailma ja ajatusmaailma merkkaa eniten, vaikka niin väitänkin. Olen valmis uskomaan tai myöntämään, että itselläni asiassa mahdollisesti voi piillä jotain äiti-syndroomaa tms., ts. äitini on hyvin lihava. Tiedä häntä. Ja voin sanoa, että minulla on koemusta. Ihan puhdasta seksiä olen "harjoitellut" noin 140-48 kiloa painavien tyttöjen ja naisten kanssa. 55-65 kiloa on se mikä saa minut "onnelliseksi", pituudesta riippuen tietysti myös.

Jos sä koet, että olisit viehättävämpi tai tuntisit olosi haluttavammaksi enemmän pystylinjoja korostavassa naismuodossa, niin muista ihmeessä, että sulla ei ole loppuviimeksi mikään mahdoton urakka edessä. Et ole kuitenkaan mikään lyhyt tyttö ja vyötärö (eräs maukkaimmista ja herkullisimmista naisen muodoista) sinulla on olemassa, odottamassa vaan että peppu ja reidet olisi lähdössä mukaan miehiä kuolauttelemaan (tissisihän siis jo ovat käytännössä jonkin uroksen... ;) 15 kiloa ja olet jo minun herkkumitoissa. 10 kiloa ja olet "god damn" syötävä pyöreä kontrastikas ja kurvikas nainen, 7 kiloa ja olet puolivälissä matkaasi "erinomaisen hyvän näköisekasi naiseksi". 2-3 kiloa ja tiedät aloittaneesi ja samalla tiedät mitä tulevaisuudessa tapahtuu, koska minä niin sanon.

Et sä mikään lihava vielä ole vaan just hyvä (nam! :). Älä vaan mene laihduttamaan itseäsi anorektikoksi..

Höpö höpö!

Itse olen melkein 30-v nainen ja painoindeksi heilahtelee normaalin ja lievän ALIpainon välillä, mutten ole vieläkään löytänyt sitä oikeaa, joten PAINOSTA se ei ole kiinni.

Toiseksi: olin 20-vuotiaana suhteellisesti pullukampi kuin sinä, 15 kg enemmän kuin nyt. Sitten tein elämäntaparemontin: ryhdyin kasvissyöjäksi ja aloin nauttia liikunnasta. Ensin karatesta, sitten aerobicista. Hoikistuminen tapahtui asteittain ihan itsestään. Nyt ei ole selluliittia ja vatsalihaksetkin erottuvat. En oisi 10 vuotta sitten kuvitellutkaan, että tämän ikäisenä oisin näin hoikassa kunnossa.

Olet vielä sen ikäinen, että ehdit ihan hyvin remontoida kroppasi ja elämäntapasi. Osta aluksi vaikka 10 kerran kortti jollekin naisten aerobic-salille. Kun kortti on ostettu, niin se on pakko käyttää. Jos luulet, että saleilla käyvät vain valmiiksi trimmit ja hyväkuntoiset, niin erehdyt pahasti. Useimmissa paikoissa käy kaikenmallisia, -kuntoisia, -painoisia ja -ikäisiä naisia.
Yliopiston jumpassakin kandee käydä - siellä on vaan kova tungos ja sinne on helpompi jättää menemättä, kun ei ole kallista korttia kannustimena. Ja onhan muitakin vaihtoehtoja...

Ja huom: sitä remonttia ei kannata tehdä vaan miesmenestystä ajatellen, vaan itsearvostuksesikin nousee, kun 3-kymppisenä voit ihailla trimmiä kroppaasi ja verrata sitä niihin, jotka löysivät miehensä jo 2-kymmpisinä ja ovat välillä pyöräyttäneet maailmaan muutaman lapsukaisen. Sitä paitsi silloinhan vapautuvat markkinoille ne miekkoset, jotka ehtivät pettyä teini-iässä löydetyn prinsessan katoavaan kiinteyteen.