--Kysymys eronneille--

Noh mulla nainen kanssa lähti uuden miehen matkaan parin vuoden yhdessäolon jälkeen. Pari kertaa törmännytkin häneen kaupungilla uuden miehensä kanssa. Kävelin vaan ohi.

exääni millään tavalla... siis juuri häntä, joka halusi minusta eroon petettyään minua muutaman kerran ja tavattuaan uuden miehen. Haluan hänet mahd. kauas elämästäni ja sitä ei helpota yksikään moikkaus tai ystävällinen sana. Valitettavasti joskus olen joutunut haukkumaan häntä naisten "arvoa alentavilla" sanoilla saadakseni hänet häviämään läheltäni, ei tunnu muuten menevän perille...

Yritä näyttää mahdollisimman vahingoniloiselta. Ainakin sitä ukkoa rupeaa vituttaan. Muista tervehtiä, mutta älä koskaan kerkeä jutustella sen kummemmin.

Joo 10v yhdessä ja ruokatunnilla oli tupa tyhjä.
Ei tartte kaupungilla moikata senkun menee vaan;eikös toi oo paras tapa olla? Niin ja jos sattuu oleen joku homo kainalossa niin aina parempi!!

Olet saanut vastauksia katkeroituneilta ja lapsellisilta. Vaikka ero tulee, voi exäänsä kohdella kuten muitakin tuttujaan eli tervehtiä. Juttelemaan ei tarvitse jäädä, jos ei halua eikä ole asiaa.

Pienellä paikkakunnalla tapaa exänsä melko varmasti, ja parhaiten siihen tottuu, kun tapaa usein. Älä karttele häntä. Ole mahdollisimman luonteva tavatessa. Miksi vihoittelisit, kun joskus kuitenkin olette olleet rakkaimmat ihmiset maailmassa.

Eli kun meillä meni poikki sovimme pitävämme yhteyttä, käyvämme kahvilla yms... Mutta jo alusta alkaen yhteyden pitäminen muuttui yksipuoliseksi eli minä soitin/laitoin viestiä ja hän korkeintaan vastaili.

Nyt en ole pitänyt pariin kuukauteen yhteyttä ja tuon raskausjutunkin kuulin omalta siskoltani. Vaikkei tunteita enää pahemmin olekaan niin kyllä se satutti! Laittaakohan hän sen lapsen nimeksi sen minkä me olimme suunnitelleet laittavamme? Sitä en tiedä.

Taitaa tosiaan olla paras mennä kultaista keskitietä eli korkeintaan morottaa jos tulee kaupungilla/baarissa vastaan ja jättää ne muodon vuoksi läpät sanomatta. Tiedän ettei häntä kiinnosta minun asiat joten en utele kohdatessa hänenkään asioita.

Kiitokset tähän asti vastanneille! Kyllä tämä tästä..:)

Oltii naimisissa 12 vuotta, 3 lasta, jotka jäivät yhteispäätöksestä äidille, käytännönasioista johtuen.
Rehellisyyden nimissä ei juuri kiinnosta nähdä, eikä kuulla mitään tosta naisesta, harmikseni joudun näkemää hänet kun haen lapseni itselleni joka toinen viikonloppu.
Tunnustan että tiettyä katkeruutta on vielä, varsinki kun hällä oli uus mies aika pian, reilusti enne virallista eroamme, mutta katkeruus onneks muuttunu neutraaliin suuntaa. Lastenhoitoon/kasvatuksee liittyvistä asioista voin jutella, mutta pistän surutta puhelimen kiinni, jos hän konsultoi minua jostain muusta asiasta.
Jos hän tulee kadulla vastaan uuden kaverin kanssa, voin moikata, mutta ei muuta.
Näin mulla, en tiedä mikä on oikea tapa menetellä tällaisissa tapauksissa. Oon kuitenkin sitä mieltä että ystäviä ei tarvitse olla eron jälkeen. Mennyttä mikä mennyttä ja katse eteenpäin.
Onneks on 3 ihanaa tenavaa!!!