Miten tästä eteenpäin?

Itselläni oli kolmen vuoden suhde, ja silloin kun olimme seurustelleet noin kaksi vuotta niin naiseni ilmoitti minulle samallalailla. Siitä seurasi minulle tietty "pieni" shokki, paljon miettimistä, juttelua, keskustelua ym. Tuon jälkeen suhteemme oli kuitenkin tavallaan vahvempi kuin aikasemmin. Naiseni tajusi omien sanojensa mukaan kuinka tärkeä olen sittenkin hänelle ym. Välillä siis ihmiset vaan heräävät tarkastelemaan ja kyseenalaistamaan elämäänsä ja suhdettaan, ei sentakia kannata vielä johtopäätöksiä välttämättä vetää, koska ne voivat olla vain hetkellisiä ajatuksia ja mielenjohteita.

Mutta ei edes vuottakaan tuosta, kun nainen ilmoitti sitten taas samallalailla ja tälläkertaa sanoi, että on miettinyt tota jo muutaman kuukauden ainakin. Jä näin sitten erosimme. Tuosta ainakin opin sen, että jos joku kyseenalaistaa joskus kunnolla rakkauden minuun ja luottamuksen meidän suhteeseen, niin otan sen tosi vakavasti mietin kyllä viisi kertaa haluanko jatkaa suhdetta sen jälkeen.

Tietty jos joku ilmoittaa tuollatavalla keskellä rajua riitaa niin ei sitä voi ottaa vakavasti. Mutta jos ilmoitus tulee rauhallisesti keskellä tyyntä hetkeä, niin voi olla aika varma että toinen tarkoittaa täysin mitä sanoo ja on oikeesti miettiny sitä pitkään ja paljon !

Tietty teillä voi olla onnellisempi tarina tulevaisuudessa ja toivonkin niin, mutta laita kuitenkin mies tiukille (ei ahdistavalla tavalla) ja yritä ainakin itsellesi saada varmuus siitä, että hän oikeasti on 100 % suhteessanne mukana ja rakastaa sinua juuri niin paljon kuin sinäkin haluisit rakastaa häntä !

Tsemppiä ja syksyn jatkoa sinulle !!!

Se voi olla vaikeata erota, jos kysymys on ainoastaan siitä, että vain tunteet ovat kuolleet. Näin kävi myös minulle. Ilmoitin haluavani erota ja sain expuolisoni kyyneliin. Se aiheutti välittömästi omantunnontuskia ja vanhat hyvät ajat alkoivat vilisemään silmissä. En pysynyt lujana ja päätin, että yritetään vielä. Menihän siinä sitten pari viikkoa onnen kukkuloilla, mutta sitten huomasin tehneeni virheen. Ei ne tunteet mihinkään heränneet ja muutaman viikon mietittyäni otin lopullisen eron ja pysyin lujana loppuun asti, vaikka tuntui h......n pahalta. No en pysty tietämään mitä miehesi ajattelee, mutta kannattaisi puhua asiat vielä kertaalleen juuriaan myöten läpi, ettei tule yllätyksiä tai voit palautta luottamuksen mieheesi.

Mielestäni tuon kommentin jälkeen ei voi jatkaa normaalisti eteenpäin, ainakin minua epäilyttäisi tulevaisuudessa aina jos mies sanoisi että rakastaa, kun on kuitenkin joskus sanonut ettei rakastakaan enää... Kannattaa miettiä tarkkaan koska ei tuollainen tule ihan tyhjästä... Miehen kanssa tietysti voit yrittää keskustella ja selvittää asiaa vielä tarkemmin, ei kannata jättää asioita hautumaan, koska kun niitä miettii yksin liikaa niin ihan varmasti sekoaa...

Kuitenkin on olemassa paljon muitakin ihmisiä, ja käsittäisin tuollaisesta käytöksestä ettei hän ole nähnyt teitä tulevaisuudessa yhdessä eikä ehkä pysty antamaan kaikkea mitä haluaisit. Jos hän ei pysty näkemään sinua esim. aviovaimonaan tai lastensa äitinä niin sitten tuskin on enää mitään minkä takia kannattaisi jatkaa.

Ehkä teidän kannattaa ottaa viikon erossa olo aika vähän kuin kokeiluluonteisesti. Yleensä toisen arvon huomaa vasta, kun hän on hetken aikaa poissa. Ja jutella pelisäännöistä, miten paljon itsenäisyyttä, jneh..

Suosittelen kirjaa "Kestävän parisuhteen opas", joka ryöpyttää näitä nykymalleja parisuhteesta.

Ei avoliitosta erota, siinä vain pannaan kengänkannat vastakkain. Avoliitossa tulee vain bäksit, ei eroa.

Avioliitosta erotaan.

Voi, ymmärrän tunteesi! Taistelen itse tilanteessa, jossa yritän etsiä luottamusta takaisin. MUTTA se näyttää todella vaikealta.
Joku "viisas" on sanonut, että lyönnin voi unohtaa, kun jälki on häipynyt, mutta sanoja ei voi unohtaa ikinä. Minäkin tiedän sen.
Menetettyä luottamusta on pirun vaikea saada takaisin.
Haluaisin sanoa sinulle, että kokoa ylpeytesi ja anna sen miehen mennä. Jotakin hänellä on, mitä hän ei voi kanssasi jakaa. Anna hänen mennä!

Toinen viisaus: " Päästä koirasi irti lieasta, jos se tulee takaisin, se on sinun, jos se ei tule, ei se sinun koskaan ollutkaan! Tuo kyllä pätee miehiinkin, eivät he ajattele niinkuin me naiset.
Kyllähän tiedän, että helppoa se ei ole, mutta tunnut olevan fiksu ihminen. Niin että potki sitä miestä persuksille ja sano että siittä vaan!
Tsemppiä sinulle!

Ollaan oltu 5 vuotta yhessä. Aikalailla samalla tavalla kävi meillekkin...Mies sano, ettei enää rakasta mua ja että haluaa erota. Yritettiin siinä sitte selvitellä asioita, minä kyselin miksi yhtäkkiä näin. Mies ei ollu oikein itsekkään varma.

Asia selvis sitte niin että kun suhde oli tullu niin arkipäiväseksi niin ei jotenki tajunnutkaa sitä toisen arvoa ja kun mies sitte lopuks (erossa vietetyn yön jälkeen) että sehän rakastaa mua, ja mitä helvettiä se on tekemässä se tuumas että rakastaa mua ja haluaa viettää lopun elämänsä mun kans.

En osaa sanoa, mutta joskus tollanen kai johtuu siitä, että suhteeseen tulee arki ja se rakkaus jää sen jalkoihin. Meidän välit ainaki lähenty sen jälkeen todella paljon. Mun vinkki sulle on, että anna miehelles aikaa ja tilaa tajuta mitä se haluaa. Tsemiä teille!

Etsi itsellesi mies, joka on hulluna sinuun! Silloin näet miten paljon ihanampaa voikin olla jonkun sellaisen kanssa, eikä tämä yksi ollutkaan paras mahdollinen. Takuulla sellainen löytyy, kun katselet ympärillesi vastaanottavin silmin. (Toisaalta kun sinä oletkin se, joka lähdet saattaa tämä nykyinenkin mies vasta ymmärtää arvosi...)
Äläkä ole aluksi edes kriittinen muita vaihtoehtoja kohtaan, voi nimittäin olla että et ihan heti pysty näkemään toisten miesten hyviä puolia ennen kuin olet kunnolla tutustunut ja sitä myötä päässyt irti tämän nykyisen "lumouksesta". Tiedän, kun olen näitä samoja kokenut itsekin :)