Mun mielestä treffailu on tosi raskasta. Uuteen ihmiseen tutustuminen on kyllä mielenkiintoista, mutta ei sitä täysin vapautuneesti pysty olemaan. Pitää myös arvailla omia tunteitaan ja toisen tunteitaan, pitää miettiä viittiikö juuri nyt soittaa uudestaan, haluukohan toinen nähdä vielä, mitähän se toinen nyt miettii, oiskohan meistä pariksi, missä sitä treffaisi ja koska, mitä sitä tekisi treffeillä, kuka maksaa, missä vaiheessa halata, missä vaiheessa suudella, missä vaiheessa ehdottaa seksiä ym ym.
Huh miten työlästä ja vaikeaa välillä. Joskus tietty menee ihan omalla painollaan asiat, mut harvoin. Miksei vois vaan kysyy, että aletaaks seukkaa ja sit vaan suudeltais ;). Aikusena niin paljon hitaampi prosessi toi ekoista treffeistä/tapaamisesta seurusteluun.
Huh miten työlästä ja vaikeaa välillä. Joskus tietty menee ihan omalla painollaan asiat, mut harvoin. Miksei vois vaan kysyy, että aletaaks seukkaa ja sit vaan suudeltais ;). Aikusena niin paljon hitaampi prosessi toi ekoista treffeistä/tapaamisesta seurusteluun.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Taidat olla organisoiva luonne? Nimittäin mitäs jos et niin kovasti ottaisi hennoille harteillesi ihan kaikkea, vaan muistaisit toisenkin olevan yhtä lailla vastuussa suhteen alkamisesta ja jatkumisesta? Koeta vaan nauttia välillä tai tyhjentää pääsi arvailuista, mitä seuraavaksi.Ei ihminen aikuistuessaan muutu niin radikaalisti, että hänen pitäisi tukahduttaa oma-aloitteisuus, luonnollisuus ja spontaanius.Päinvastoin, niitä ominaisuuksia kannattaa ehdottomasti vaalia ja käyttää tarvittaessa hyväkseen. Jos Sinua suuteluttaa, niin siitä vaan. Vastassa on kaksi vaihtoehtoa: toinen innostuu mukaan tai pomppaa kaksi metriä taaksepäin, mutta suoran toiminnan naiselta ei voi vaatia muuttumista kovin nynnyksikään. Siispä anna mennä vaan, mieti vähemmän ja toimi enemmän :)
se menee, sitten, kun on mennäkseen. Itse olin vähän samaa mieltä kuin sinä vielä joskus muinoin.Sitten päätin unohtaa kokonaan vastakkaisen sukupuolen. Ja tämä päätös pysyi kun tapasin erään mielenkiintoisen miehen. Pelleilin ja järjestin irvistelykilpailut hänen kanssaan. Kaikki meni han omalla painollaan, nyt ollaan oltu 1,5 vuotta yhdessä.
Jos sitä oikeaa joutuukin odottamaan, kannattaa nauttia odotteluajasta, jos tulee sitten olemaan hänen kanssaan loppuelämänsä;)
olen samaa mieltä..työlästä ja vaikeaa on.ennen haettiin hitaille ja melkein jo seurusteltiin:)kummallista kyttäämistä ja miettimistä. ihanne on jos mahollisimman nopeesti huomaa ettei sovi toisilleen. esim.mies saattaa olla hyvinkin "kiireinen" yms. eikä halua kunnolla tutustua että tietäisi onko tuossa potentiaalia.ehkäpä se on niin että kun se "oikea" tulee vastaan kaikki tuntuukin selvältä ja olo on rauhallinen.ehkäpä sen tunnistaa siitä ja "jaksaa" viettää aikaa toisen kanssa kiirehtimättä..tsemppiä sulle!
>>Miksei vois vaan kysyy, että aletaaks seukkaa ja sit vaan suudeltais ;)