Olemme olleet yhdessä pian pai vuotta. Välillä onnellisesti, välillä myös erittäin onnettomasti. Monta kertaa olen sanonut jättäväni miehen, kumminkaan en ole tätä tehnyt. Löytyy yhteinen elämä. Kuinka siitä voisin kävellä pois ja jatkaa yksin?
Rakastan miestäni ja tiedän että voisin olla hänen kanssaan onnellinen. Joka suhteessa on kompatuskivensä. Eihän kaikki voi olla täydellistä?
Ongelmaksi muodostun minä. Tapasin miehen. Ystävyys syveni lopulta ihastukseksi, ja lopulta petin miestäni. Olen toivottomasti kahden miehen loukussa, enkä tiedä mitä tehdä.
Toista rakastan, mutta luulen että kuljemme kohti omaa loppuamme.
Toiseen olen toivottoman ihastunut. Tuntuu että haluan vain hänet.
Olenko aivan hirveä ihminen, kun en voi tunteilleni mitään.
Kellään samanlaisia kokemuksia?
Rakastan miestäni ja tiedän että voisin olla hänen kanssaan onnellinen. Joka suhteessa on kompatuskivensä. Eihän kaikki voi olla täydellistä?
Ongelmaksi muodostun minä. Tapasin miehen. Ystävyys syveni lopulta ihastukseksi, ja lopulta petin miestäni. Olen toivottomasti kahden miehen loukussa, enkä tiedä mitä tehdä.
Toista rakastan, mutta luulen että kuljemme kohti omaa loppuamme.
Toiseen olen toivottoman ihastunut. Tuntuu että haluan vain hänet.
Olenko aivan hirveä ihminen, kun en voi tunteilleni mitään.
Kellään samanlaisia kokemuksia?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Terve!
Älä nyt vaivu synkkyyteen siellä. Selvitä itsellesi tunteesi mitä haluat.Siitä se vyyhti lähtee aukenemaan. ""Monta kertaa olen sanonut jättäväni miehen, kumminkaan en ole tätä tehnyt. Löytyy yhteinen elämä. Kuinka siitä voisin kävellä pois ja jatkaa yksin?"" taitaa kyse olla siitä ettet uskalla jättää miestäni ja nyt toisen miehen kautta koetat löytää pakoreitin? vai olenko ihan väärässä. KAIKISSA suhteissa on ongelmansa, mutta jos usein hoet lähteväsi ja jättäväsi miehen niin eikö se ole jokin merkki vakavammasta oireesta suhteessa jota ette ehkä tunnista. Ehkä et vain rakasta sitä tarpeeksi? niin yksinkertaista se joskus vain on. Olet hypännyt toisen sänkyyn niin teot puhuu puolestasi. Tsemppiä ja kyllä se ennen lumien tuloa selviää! :)
Ongelmia kyllä löytyy, jos niitä alkaa etsimään. Keksimällä, jos ei muuten. Rakkauden puute on kuitenkin usein omien korvien välissä ja mikä parasta - korjattavissa. Jos ei rakasta kumppaniaan omasta mielestään tarpeeksi, niin alkaa rakastaa enemmän. Teoilla, jos tunteet heittävät kuperkeikkaa. Kyllä ne tunteetkin tulevat perässä. Harva voi rakaudentekoja vastustaa. Ja sitten ollaankin taas hyvässä kierteessä.
Yleensäkin niin ajatuksissa, päätöksissä, kuin teoissakin kannattaa olla jämäkkä. Erityisesti mitä tulee ihmisiin, koska siinä on vastuussa toisenkin kaikkein herkimmistä tunteista. Surullista sanoa, mutta pettävä ei kyllä oikeasti rakasta kumppaniaan niin kuin pitäisi. Inhimillistä se lie, mutta julmaa ja katalaa.
Jos sun mies voi sulle antaa anteeksi, niin anna itsekin itsellesi. Unohtakaa pahat jutut ja rakastakaa. Tulevaisuus on sellaista mitä siitä tekee ja rakkaus on rakastamista, ei hullaantumista ja vietävänä olemista.