Täällä moni miettii, pitäisikö mies jättää, kun on liikaa riitoja rahasta, tai toisen juomisesta jne.. Itselläni on ihan toisenlainen tilanne. Minulla on mies, joka rakastaa ja on monen naisen unelma. Mies auttaa kotitöissä, ei juo eikä kohtele huonosti. Mutta, minä en ole siltikään tyytyväinen. Mietin eroamista, vaikka kaiken pitäisi olla hyvin. Lapsia meillä ei ole, joten eroaminen olisi tavallaan "helppoa." Mutta miten erota miehestä, joka aidosti rakastaa ja jonka mielestä kaikki on hyvin.
Olenko tyhmä, jos jätän miehen, joka on lähes täydellinen, mutta jota en ilmeisesti rakasta tarpeeksi?
Olenko tyhmä, jos jätän miehen, joka on lähes täydellinen, mutta jota en ilmeisesti rakasta tarpeeksi?
Vastaukset 8
Vanhimmat
..miten kauan olette seurustelleet? Voisiko olla että "olet kyllästynyt" seurusteluun tai mieheen? Oletteko käyneet yhdessä reissussa, käyttekö viihteellä tmv.?
Itselläni on mies, joka kohtelee hyvin silloin kun haluaa kohdella. Kun hän juo, minusta tulee yhtä arvokas kuin tiskirätti. Sanallisesti hän osaa loukata todella pahasti, fyysistä väkivaltaa ei oikeastaan ole ollut. Luotan kuitenkin liikaa siihen, että "eiköhän tää tästä taas selvinpäin..".
Jos et rakasta miestäsi, on sillon väärin häntä kohtaan olla yhdessä. Vai tuntuuko ettet rakasta jos on liikaa arkea? Vai haluaisitko kenties "pahan pojan"?=)
Kannattaa miettiä päätöstä tarkkaan, moni on katunut menetettyään hyvän miehen. Ja hyvällä miehellä on varmasti muitakin ottajia.
Ehdottaisinkin keskustelua miehesi kanssa aiheesta.
Olemme olleet yhdessä reilut seitsemän vuotta. Olemme puhuneet erosta ja mies ei ymmärrä, miksi tahdon erota, kun meillä on kaikki hyvin. Yhteiset tulevaisuuden suunnitelmat, perhehaaveet jne. Olen elänyt itsekin tuota unelmaa täysillä, haaveillut koko ajan perheestä jne, mutta nyt tuntuukin, että tahdon elää elämääni jollain tapaa toisin.
Tiedän olevani tavallaan tyhmä, jos luovun kultakimpaleesta, mutta minkäs teet, jos tunteet eivät tunnu riittävän. Voisin toki elää näinkin, mutta onko se reilua ketään kohtaan? :/
En usko, että tässä on kyse pelkästään "tylsästä arjesta." Kuitenkin reissaillaan välillä jne..
On meillä toki hyvätkin hetkemme, mutta.. Ehkä sitten haluan sen "pahan pojan" kesytettäväksi. Tämä on niin suuri ratkaisu, että teenpä kuinka tahansa, saatan katua sitä sitten hautaan saakka. Kunpa joku päättäisi puolestani, kertoisi mikä on oikea ratkaisu. Tai ehkä täysin oikeaa ratkaisua ei ole olemassakaan.
Tuntuu pahalta keskustella erosta. Rakastan miestäni edelleen, mutta tuntuu, että rakastan häntä enemmän ystävänä kuin kumppanina. Olisin täysin rikki eron jälkeen ja sen takia tuntuu, että ero olisi väärä ratkaisu. Mutta ehkä pelkään vain olla yksin monen vuoden jälkeen..
Kirjoittelin tuonne pettämisosastollekin samalla nimimerkillä.
Tuo että paha poika "kesytettäisi" on todella naiivi oletus. Ota sellainen mies, mutta kärsi sitten seuraukset. Se tietää monia yksinäisiä öitä ja itkuja, se ei ole helppoa. Ei se paha poika sitä tahallaan tee, mutta mihin seepra raidoistaan?
"Mies auttaa kotitöissä, ei juo eikä kohtele huonosti. Mutta, minä en ole siltikään tyytyväinen."
Jätä tyyppi heti. Se ei oo sulle lainkaan tarpeeksi jänskä. Mä oon. Ihan erilainen ku se. Moni on sanonu.
T. karaokebaarin Reiska
päätökseen.ei hätiköityjä päätöksiä.etkö itse rakasta?
Moni kadehtien lukee sinun "ongelmaasi"!!
Tiedän kokemuksesta. Olin 10v. kimpassa rehelliseen, ja rakastavaan mieheen. Mutta varmaankin kyllästyin siihen jatkuvaan arkeen.
Nyt olen ollut syksystä lähtien yksin, ei tämä todellakaan ole helppoa!! Aluksi kaikki oli uutta ja ihanaa. Sai tehdä mitä itse halusi, mutta huomasin ettei minulla ollutkaan niitä kavereita, joiden tukea ja seuraa olisin kaivannut. Kaikilla on se oma arki, ja menonsa. Meilläkin oli ensimmäisen keran suhteemme katkolla juuri tuossa 7v. kohdalla, mutta silloin vielä halusin katsoa, ja hyvinhän se meni, kunnes kyllästyin. Loppujen lopuksi sinä tiedät ketä rakastat ja haluatko ylipäätään olla juuri nyt kenenkään kanssa, ei vaihtaminen "kovikseen" kannata.
Sinulle tiedoksi, harkitse hyvä ihminen kaksi kertaa, itse myönnän tehneeni virheen, mutta ylpeys ei anna periksi myöntää sitä muille kuin itselleni! Myönnän että minulla on vielä tunteita exääni, muttei olla enään tekemisissä. Hänellä taitaa olla jo uusi nainen, ja sekös vasta sattuukin. Toivon että teet oikean ratkaisun! Vain sinä tiedät, voimia!
Minunhan se kuuluisi tietää ketä rakastan, mutta tavallaan kuitenkin tuntuu, etten tiedä. On tunteet jokseenkin täysin solmussa.
En todellakaan tiedä, mitä tekisin. Voisin jäädä suhteeseen ja katsoa ajan kanssa, tuleeko tästä mtn. Mutta se ei olisi kovinkaan reilua.. Ja tuntuu, etten enää osaa heittäytyä tähän suhteeseen täysillä. Olen kai jo jotenkin alitajunnassani tehnyt päätöksen lähteä..
Itselläni on jokseenkin samanlainen tilanne. Olemme olleet mieheni kanssa yhdessä todella nuoresta lähtien ja nyt takana yhteistä elo noin 7 vuotta. Periaatteessa kaikki on hyvin... olemme paljon samaan aikaan kotona, mutta tappelemme aika usein, emmekä käy yhdessä missään. Tulevaisuutta minä suunnittelen aktiivisemmin. Naimisissa, edes kihloissa emme ole, lapsia ei ole.
Olen usein viimeisen vuoden aikana ottanut eron puheeksi, mutta hän aina kertoo rakastavansa minua ja haluaa yrittää vielä. Itse joka kerta alan kai pelkäämään yksin elämistä, ja aina päädymme takaisin yhteen. Tällöin suunnitellaan mitä suhteessa muutetaan, aletaan esim. korostamaan sos. verkostoja... mutta viimeistään kuluvan viikon lopussa nämä on jo unohdettu. Tuntuu että miehelläni on tavoitteena vain saada minut hiljaiseksi...
Mieheni on tavallaan juuri minulle sopiva, tavallaan taas juuri sitä mitä en miehessä halua olevan. Vanhemmat ovat täysin hyväksyneet hänet, muttei hän ihannevävykään ole.
Välillä ajattelen olevani todella onnellinen näin vakaassa suhteessa, suunnittelen kihloja, häitä ja joskus vuosien kuluttua saavani perheen. Toisina päivinä haluaisin erota, eikä mikään tunnu onnistuvan. Olen kuin tuuliviiri, joka ei tiedä mihin suuntaan pyöriä.
Nyt ajattelen taas enemmän eroa, ja vapaus tuntuu ihanalta. Toisaalta pelottaa äärettömästi tehdä väärä ratkaisu, jolloin varmasti katuisin todella paljon.
Miten saada asiat päässä järjestykseen ja ratkaisut lopullisiksi?