Moni nainen puhuu siitä miten ollaan menty naimisiin, tehty lapset, tulee ikää tulee kiloja ja itsestä huolehtiminen unohtuu.
En oikeasti ymmärrä!!
Itse naisena olen aina huolehtinut itsestäni ja kunnostani ihan itseni ja oman jaksamiseni vuoksi. Äitiyslomalla en kulkenut lököverkkareissa tukka hapsottaen viettäen aikaani hiekkalaatikolla, vaan retkeilin pikkuisten kaupungissa, toreilla ja lenkkipoluilla.
Kevyt meikki oli itsestään selvyys, myös liikojen kilojen karistaminen, tämä ihan itseni vuoksi.
Sanonkin kaikille, älkää valittako vaan tehkää jotain. Jos peilistä katsoo itsetuntonsa menettänyt plösähtänyt kotitalouskone, joka mieskin on jo nuoremman takia jättänyt, niin kenen syy se loppujen lopuksi on!!??
En oikeasti ymmärrä!!
Itse naisena olen aina huolehtinut itsestäni ja kunnostani ihan itseni ja oman jaksamiseni vuoksi. Äitiyslomalla en kulkenut lököverkkareissa tukka hapsottaen viettäen aikaani hiekkalaatikolla, vaan retkeilin pikkuisten kaupungissa, toreilla ja lenkkipoluilla.
Kevyt meikki oli itsestään selvyys, myös liikojen kilojen karistaminen, tämä ihan itseni vuoksi.
Sanonkin kaikille, älkää valittako vaan tehkää jotain. Jos peilistä katsoo itsetuntonsa menettänyt plösähtänyt kotitalouskone, joka mieskin on jo nuoremman takia jättänyt, niin kenen syy se loppujen lopuksi on!!??
Vastaukset 17
Vanhimmat
sun syy
Mies on mennyt jonkun henkilön, persoonan kanssa naimisiin.
Jos se persoona, yksilö, ihminen jostain syystä muuttuukin ihan toiseksi, eikä mies enää tunne häntä, on sitten jotenkin ristiriitaista syyttää ettei mies enää rakasta sitä kenen kanssa meni naimisiin.
Kyllä se on se ihminen läskeineen tai ilman.
...on yksi asia, mutta se, että lakkaa välittämästä itsestään kertoo aika paljon. Itsestään huolehtiminen on myös toisen huomioimista!
Mietihän! haluatko sinä, että sinua tultaisiin p***sin käsin silittelemään...muusta en edes viitsi puhua....vaikka tämä persoona olisi kuinka sama kuin ennen hän saattaa muuttua VASTENMIELISEKSI.
menee, persoonasta suhde on kiinni, ei läskeistä.
lakkaa välittämästä itsestään, johtuu juuri persoonasta. Mutta itsestään voi silti välittää, vaikka on pyöreän pullea, vaikka ei meikkaa koskaan, vaikka menee kaupungille lenkkareissa... jne.
Persoona on yksi asia, mutta plösähtämisellä tarkoitan yleistä välinpitämättömyyttä itsestään. Ei muutama liikakilo ketään haittaa, mutta sellainen yleinen...ylensyönti, huolimattomuus, homssuisuus, huolimattomuus.... ja sitten valitetaan miten mies katselee muita jopa lähtee jonkun muun mukaan.
Miksi ihmeessä se syvällä sisällä asuva sadun "persoona" ei riitä...siksi koska se persoona on saattanut jo muuttua epämieluisaan suuntaan.
Jos ihminen masentuu hän lakkaa välittämästä itsestään. Tulee ehkä syöneeksi liikaa - suruun. Ei jaksa laittaa siistejä vaatteita, kunhan on jotain. Ei jaksa käydä missään, nyhjöttää kotona, ehkä käy töissä mutta muuta ei saa aikaan. Silloin ulkoiset seikat ovat oire, ei syy.
Yhdessä yössä ei kukaan muutu ulkoisesti, mutta vähitellen kyllä.
Meikkaaminen ja siisteys ei ole "muita varten". Normaali luonnollinen, puhdas ja siisti ulkoasu kertoo mielenterveydestä meikeillä tai ilman, mutta suttuinen, epäsiisti, likainen kertoo mielenterveyden järkkymisestä.
Jos vaan itse kykenee miettimään miksi mielenkiinto elämään on lopahtanut, hyvä niin. Siitä voi päästä jaloilleen ystävienkin tuella. Jos ei jaksa, on syytä mennä lääkärin puheille. Mielenkiinto elämään on elämisen ehdoton edellytys.
Asioilla on myös kääntöpuoli: oliko nainen siisti, meikattu, tarkkaili syömistään ja painoaan miehensä mieliksi? Eihän sellaista teatteria loppuelämää jaksa kukaan. Se loppuu ennen pitkää ja silloin nainen alkaa olla oma itsensä ja kenties täysin eri henkilö kuin se johon mies tutustui ja rakastui. Ehkäpä tämä aito nainen ei sitten olekaan miehen mieleen. Miksi sitten väkisin täytyy pitää kiinni miehestä, olemalla väärä persoona itse?
Ole oma itsesi, elä avoimin mielin, ja ehdottomsati rehellisenä itsellesi. Siten saat miehen joka välittää Sinusta, eikä siististä ulkonäöstä, meikeistä, jne., mutta huomaat olevasi miehen mielestä kaunis aamuin illoin, koska olet Sinä.
Sinä itse sen päätät, mutta ehkä asiaa kannattaa miettiä. Tällä keskustelupalstalla asia ei ratkea, se voi vaatia aikaa.
Mun ex lupasi ja lupasi laihduttaa entisiin mittoihin synnytyksen jälkeen.
Kuureja aloitettiin lukemattomia ja ihmepillereihin sun muuhun humpuukiin meni isot rahat.
Kilot senkun vain lisääntyivät.
Sitten alettiinkin etsiä syitä miksi laihduttaminen ei onnistu.
Minähän siihen tietenkin olin syypää.
En osannut kannustaa oikein tai jokin ilmeeni oli kuulemma joskus pilkallinen.
Erohan siitä tietenkin tuli.
Sama peli jatkuu edelleen.
Välillä näyttää, että nyt hän vihdoinkin onnistuu ikuisuusprojektissaan, mutta viikon päästä hän on taas turvonnut melkein tunnistamattomaksi.
Tuon täytyy olla jokin sairaus.
Minä en osaa sitä parantaa vaikka kuinka haluaisin.
Arvatkaa vain oliko sanoissa ja eleissä taiteilemista, että ei tullut loukanneeksi?
Aika mahdoton tehtävä se oli.
Kaikki mitä tein, sanoin tai jätin sanomatta oli jollain tapaa ilkeää.
Läskit tuhosivat meidän liittomme!
Ei niin, että minä en olisi rakastanut, vaan vaimo ei enää itse pitänyt itsestään!
johtuu ihmisen sisäisestä epäjärjestyksestä ja se voi ilmetä miten vaan. Mutta jos on välitnpitämätön itsestään, niin on sitä myös kumppanistaan. Ja välinpitämättömyys, ei niinkään ulkoisista, vaan nimenomaan sisäisistä asioista, on rakkauden vastakohta. Siksi ei ole mitenkään ihmeellistä, että kumppani jättää.
Silti pitää huomata, että jotkut sisäisesti epäjärjestyksessä olevat ihmiset kiinnittävät neuroottisesti huomiotaan ulkonäköönsä. Eli pelkällä trimmatulla kropalla ja meikkaamisella ei voi pitää ihmissuhdetta yllä. Oikeastaan on hieman neuroottista edes kuvitella, että ihmissuhde voi hyvin pelkästään tarkistamalla ulkonäköään.
Parisuhde on ennenkaikkea vuorovaikutusta: Jos toinen näkee, ettei kumppani voi hyvin, myös HÄNEN täytyy tehdä jotain puolisonsa hyväksi. Mitä tuo "jotain" pitää sisällään riippuu aina ihmisistä itsestään. Ei siihen ole mitään yleispätevää kaavaa.
Ei läskit teidän liittoanne tuhonneet, sen te teitte ihan itse.
Exäsi ei laihtunut, koska hänellä ei ollut tarpeeksi motivaatiota/tahtoa laihtua. Esim. masentunut ihminen ei jaksa kiinnittää huomiota oikein mihinkään tai/ja hakee ylensyömisellä lohtua elämäänsä. SE, lohdun hakeminen syömisellä tunne-elämänsä ongelmiin onkin ikuinen kierre, ellei sitä onnistu katkaisemaan. Ihminen syö, lihoo, masentuu lihomisestaan--- ja syö lisää.
MUTTA kaikki lihavat ihmiset eivät ole masentuneita, eikä heitä juuri kiinnosta yrittää laihtuakaan. He hyväksyvät itsensä läskinä, ovat tyytyväisiä elämäänsä.
Elikkäs mieti tarkkaan, oliko teillä suhteessanne jotain ilonaiheita, kivaa keskenänne, kanssakäymistä, läheisyyttä? Koskaan? Ellei suhteessa ole oikein mitään, niin silloin voi hyvin helposti keskittyä toisarvoisiin asioihin, kuten läskeihin. Tosiasia on kuitenkin se, ettei läskejä voi syyttää siitä, ettei suhde toimi muutenkaan. Jos suhde on tyydyttävä, huumoria viljellään ja molemmat viihtyvät siinä, on läskit aivan sivuseikka.
Rakkaus on parhaimmillaan kumppanuutta, siinä ei kampaus paina. Itsetunto ja itsensä kanssa viihtyminen on toinen juttu.
Baby blues voi jäädä päälle, hoitamaton uupumus, masennus, loppuunpalaminen ovat syitä ettei ihmiset jaksa huolehtia itsestään. Eteenpäin on vain mentävä ja hoidettava lapset ja kotityöt, keskeiseksi ajatukseksi jää vain selviytyminen päivästä toiseen, eikä silloin ulkonäön hoitaminen ole todellakaan elämän päätarkoitus. Suosittelen hieman avarakatseisempaa ajattelua, kaikille ei mene niin hyvin kuin sinulla!
Miettikäähän asiaa toisinpäin.
Jos miehelle on yhdentekevää miltä hän näyttää on se myös osoitus siitä, että se mitä minä hänestä ajattelen on yhdentekevää. Epäsiisti ulkonäkö, pesemättömyys, välinpitämättömyys itsestä...huh ja jotkut puhuu vielä että ei sillä mitään väliä persoonaahan me rakastetaan!!
Kyllä monelle naiselle, jolla on lapsia on myös itsestään huolehtiminen itsestään selvyys...se ei ole mitään feikkiä, ei esitystä vaan osa "minuutta", aivan kuin hampaiden pesu.
Jos jaksat välittää itsestäsi jaksat paremmin välittää myös muista, narsismi asia erikseen. Ole vain onnellinen ja tyytyväinen siitä, että olet niitä jotka jaksaa.
toivottavasti minusta tulee yhtä jaksava ja upea äiti ja nainen :)
minulle ainakin tulee parempi olo kun pukeudun siististi ja olen hyvässä fyysisessä kunnossa. enkä halua muuttua pelkästään äiti-ihmiseksi vaan pysyä myös naisena ja mielellään upeana sellaisena. haluan ettei myöskään tulevien lasteni tarvitse hävetä äitinsä kulahtanutta olemusta. joillekin siisteys ja itsensä piristäminen vain ovat tärkeitä asioita.. :)
Tuolla asentella varmasti jaksatkin, positiivisuudella karikotkin tasottuvat.
Rakasta itseäsi niin muutkin sinua rakastavat, ei itsestä huolehtiminen vie muilta mitään pois päinvastoin.
jos se on kyllästynyt tai löytänyt uuden vaikkakin vanhemman ja rumemman.Ei ole mistään kiloista ja itsetunnosta kiini,vaikka nainen olis itse miss suomi.Kyllä se toisen naama jo 18v aikana alkaa tympiin itse kutakin,ja se että tuntee toisen täysin ei oo enää mitään uutta ja mielenkiintoista.Ja parempi näin ihminen ei ole yksiavioinen,ja elämässä pitää olla aina jotain säpinää.