Toisilla on ongelma kun puoliso haluaa seksiä liian usein. Voi pojat, minä antaisin melkein mitä vaan jos saisin mieheni terveeksi ja seksielämämme takaisin. Mieheni vakava sairaus paljastui vuosi sitten, ja kiinnostus seksiin hänellä loppui jo ennen sitä. Kohta kaksi vuotta on tässä eletty ilman seksiä. Välillä jo haaveilen "kesäkissasta", mutta siinäkin on riskinsä eikä minulla aika riitä sellaiseen, on pienet lapset, talo ja mies hoidettavana työn lisäksi.
Epätoivoiselta tuntuu tämä tilanne välillä. Olen nainen parhaassa iässä, leskeksi jäämistäkö minun tässä pitää odottaa vai hakeutua sivusuhteeseen jonkun sellaisen kanssa, joka ei myöskään kaipaa suhteelta mitään muuta. En myöskään halua jättää miestäni, hän ei pärjäisi yksin enkä voi ajaa häntä lasten luota pois, kun hänellä ei enää muuta ole.
Epätoivoiselta tuntuu tämä tilanne välillä. Olen nainen parhaassa iässä, leskeksi jäämistäkö minun tässä pitää odottaa vai hakeutua sivusuhteeseen jonkun sellaisen kanssa, joka ei myöskään kaipaa suhteelta mitään muuta. En myöskään halua jättää miestäni, hän ei pärjäisi yksin enkä voi ajaa häntä lasten luota pois, kun hänellä ei enää muuta ole.
Vastaukset 11
Vanhimmat
halunnut vaimoltani seksiä mielettömästi, mutta emme kohdanneet henkisesti ja siitä tuli muuri mistä emme päässeet yli, joku saa, minä en.
ymmärtää asiasi ja on toisaalta vaikeaa löytää sellaista ihmissuhdetta joka ei muuttuisi vaativaksi.Mutta hyvä on edes joku jolle voi keskustella asioista ensialkuun.Voit laittaa jotain postia [email protected]
tilanteesi, ja itse tuossa juuri kirjoitinkin toiselle palstalle miten ihmeessä sitä löytyisi avointa suhdetta ilman että tarvitsisi mistään ravintolasta yms paikasta "etsiä" niin kovin.
Tuosta sinun tilanteesta, ei voi sanoa että sinullakaan asiat olisivat kovin hyvin. Mietin tuossa omaa suhdetta jossa seksiä ei taas muusta syystä ole, ja kovin harmittaa että itsekin kun on vasta 38 ja ei ole seksiä niin....
Kuitenkin se seksi ja siihen liittyvä hellyys on iso ja tärkee osa elämää, josta saa kovin virtaa. Toki parisuhdetta pitäisi pitää yllä siten että näin "seksitöntä" ei olisi, mutta aina se elämä ei ole niin yksinkertaista kuin mitä sitä luulisi.
Tuli tuossa mieleen että vaikka en tiedä mikä sinun miehesi sairauden vakavuus on, niin olen läheltä seuranut tuttua pariskuntaa jossa toinen sairastuin vakavaan syöpää ja toinen sen loppuvaiheessa jo oli toisen kanssa ja ei tuntunut yhtään hyvälle. Tosin "tavallaan" ymmärrän, mutta sitä en ymmärtänyt etteikö olisi voinut olla yhdessä edes sen vuoden kunnes toinen menehtyy. Se oli oikeastaan sivullisillekin raskasta aikaa.
No, meni hiukan överiksi kun rupesin hiukan muistelemaan. Mut mut, en halua moralisoida koska itsekkin sitä seuraa haen vaikka varattu olen mutta ainakin sen olen oppinut että tuollaisessa tilanteessa ainakin "salailu" on minusta tarpeen.
Semmoista höpinää, jos jostain löydät tavan saada tätä seksiä elämään, kerro myös minulle miten sitä löytää. Kova olisi myös täällä sen kaipuu.
nämä ei ole mitään yksinkertaisia asioita. En ole mitenkään uskottomuuden kannattaja, arvostan pitkää parisuhdetta ja luottamusta, mutta en toisaalta ole erityisen tiukkapipoinenkaan. Jossakin kohtaa ns. uskottomuuskin voi olla ymmärrettävää, mutta siitä pitää mielestäni lähteä, että toista ei saa loukata. Toisaalta taas, toista ihmistä ei voi omistaa.
Mieheni sairaus on aivoperäinen, eli hän ei ole enää sama ihminen jonka kanssa olen yhteen aikanaan mennyt. Tiedän että hän rakastaa minua, mutta hänellä ei ole mitään tarvetta minkäänlaiseen läheisyyteen minun kanssani. Ei henkiseen että fyysiseen. Molempien puute alkaa olla sitä luokkaa että ajatukset alkaa yhä enemmän pyöriä asian ympärilla. Toisaalta mieheni on sairauden myötä muuttunut myös niin, että en enää edes halua häntä. Tuntuu että olen umpikujassa. Näinkö minun elämäni menee, olen 35 ja sidottu sairaaseen mieheen määrämättömäksi ajaksi. Välitöntä kuolemanvaaraa ei ole, mutta ei hän myöskään koskaan ennalleen palaa.
Jos mieheni olisi terve, ja meillä olisi jotain vastaavaa ongelmaa, yrittäisin puhumalla saada asiaa ratkaistua. Yrittäisin kertoa omista toiveistani ja saada hänet vastaamaan niihin. Tietysti, jos tarpeet ei kohtaa niin suhde ei välttämättä toimi vaikka mitä tekisi.
Kiitos sinulle ymmärtämisestä.
hitsi, eipä ole sinullakaan kovin kiva tilanne.
Tuossa sen verran ajattelin kuitenkin laittaa postia takaisin että, en minä sinua mitenkään "syyllistää" halunut, mikäli sen käsityksen sait, ei ei.
Eli tuossa tilanteessa ymmärrän vallan hyvin että sitä kaipaa jotain, kuten samoinhan minäkin kaipaan vaikka meillä tilanne on eri, vaikka sitten lopputulos kuitenkin on sama.
Olen minäkin monesti miettinyt että mistä sitä sellainen henkilän löytäisi siis sitä tuolla toisella puolella etsinkin. Ja onhan se/tämä selkeesti väärin mutta, en minäkään haluaisi olla alle 40v henkilönä vielä tässä vaiheessa elämässä tilanteessä jossa en saisi mistään enään hellyyttä taikka seksiä.
Ainut mikä nykyään vain mietityttää on tämä netinkin "todellisuus", vai onko tämä sitten sitä ja mistä ajattelit että löydät sellaisen henkilön johon voit luottaa ja ettei tule mitään vahinkoa aikaan. Olikohan teillä lapsia? Noo, ei tarvi vastata.
Muuten, sitten yksipointti on sekin että entäpäs jos rakastus sitten siihen mieheen kenen kanssa olet esim tätä suhdetta hetken pitänyt. Sekin voi sitten olla vain toispuoleista, ja sitäkin tässä itse pelkään ( ja kokemustakin on )
No, kyllähän taas tuli höpötettyä. Jos kaipaat kirjekamua, anna vinkki niin saat tänne osoitteen.
Mut mut, nyt pitää jatkaa töitä, eli tsemppii sinulle jos ei kuulu.
Syvällisesti säkin oot näitä asioita ajatellu. Sama miten päin ajatusta pyörittää niin aina on riski lähtee sivusuhteeseen. Mäkin oon miettinyt että sitten olis kyllä elämä sekasin jos mä rakastuisin johonkin toiseen. Nyt jotenkin saa pidettyä langat käsissä ja kaiken kasassa. Meillähän on myös kaks lasta. Ja sen verran elämänkokemusta mulla on että jos fyysiseen suhteeseen alkaa jonkun toisen kanssa niin tosi vaikee siinä on pitää tunteet erossa asiasta. Mä varsinkin saattaisin tässä tilanteessa olla aika haavoittuvainen.
Sillä että lähdin kirjottamaan tälle palstalle, hain lähinnä keskustelukumppania, ajatustenvaihtoa. Voishan sitä joskus jotain meilatakin.
Huomaa että mulla on tylsä homma töissä menossa kun "kerkee" tämmösiä kirjotella keskellä päivää. Kotona mä en mitään pystyis kirjotteleenkaan.
tapaa hyvin usein sen eroottisen ilmapiirin, mikä aina kahden aikuisen ihmisen parisuhteeseen kuuluu. Sitä täytyy vaalia kuin haurainta lasia, sillä seksuaalisuudessaan meistä jokainen on hyvin herkkä hajoamaan.
Me vaimoni kanssa menimme tuohon arjen halpaan, lapset ja työ nsin ajatteluun ja unohdimme toisemme. Emme tienneet enään mitä rakkain ihminen maanpäällä halusi, emmekä ottaneet sitä puheeksi, emme uskaltaneet. Nyt kun uskaltaisin ja mynnän virheeni, on jo myöhäistä, vaimoni löysi sielunkumppaninsa muualta.
Puhu sinä ajoissa.
asioita nämä tunne ja siihen liittyvät yms. asiat.
Monesti tuntuu vain sille ettei nämä miettimisellä mihinkään parane, joo pitäisi keskustella vaimon kanssa kuten tässä ketjussa joku ehdottikin.. mut mut, kun keskusteluja on käyty ja ei ne asiat mihinkään muutu, näköjään.
Joo, varmasti sitä olisi haavoittuvainen tällaisessa tilanteessa koska sitä hellyyttä ja kaikkea niin kaipaa. Helpostihan sitä saattaisi rakastua sellaiseen ihmiseen joka niitä kaikkea osaisi antaa. Ja miksi ei myös silloin sitä itse antaisi takaisin. No, silloin jo ollaankin vaara vyöhykeellä.
Että on teillä lapsia, jäin miettimään miten tuo kaikki heille näkyy? Onkohan miehesi ollut pitkään sairaana, eli ovatko lapset huomanneet tämän kaiken muutoksen teidän välillä?
Joopas, on tässä töissäkin välillä mukavasti aikaa miettiä asioita. Ja tästä aiheesta voisi keskustella vaikka hamaan tappiin saakka.
Noo, en minä sitä posteilua tarkoittanut liian vakavasti otettavaksi, eli voidaan tässä ajatusia vaihdella näin myös.
Semmoista tällä kertaa, nyt kauppaan.
Olen samassa tilanteessa. Olen sinua muutaman vuoden vanhempi, toisaalta jo 8 vuotta kituuttanut jo parisuhteessa, mutta yksin. Mies on vakasvasti masentunut ja lääkityksestään riippuvainen. Kaikki pyörii hänen ympärillään, ei mitään kiinnostusta seksiin. Olen useita kertoja unelmoinut sellaisesta toyboysta, elikkä se olisi puhdasta seksiä ja myös siihen liittyvää läheisyyttä, edes kerran viikossa...Vaan mistä sellaisen löytää!? Siis terveen ja hyvännäköisen! Joka ei odota myöskään muuta. En halua ikinä enää rakastua ja tehdä samoja virheitä mitä ennen.
Samanlaisesta mäkin oon haaveillut. Luin kerran jostain jutun miehistä, jotka tarjoo semmosia palveluja naisille maksusta. Kuulosti hyvältä mutta varmaan tuhottoman kalliita...
Oli muuten eka vastaus naiselta tähän lenkkiin. Miehiltä tuli muutamia ymmärtäviä vastauksia, mutta kyllä tossa joku älypää kyseli että pakkoko sitä kikkeliä on saada ja että kuinka se muu hellyys. Kun olisikin edes sitä muuta hellyyttä, mutta kun tilanne on tosiaan se että miehellä ei ole mitään tarvetta minkäänlaiseen läheisyyteen mun kans, ei henkiseen eikä fyysiseen. Eikä minkäänlaiseen fyysiseen. Meillä on hoitosuhde, ei parisuhdetta.
Mites muu hellyys teidän suhteessa ja se kikkelinkö saaminen on tärkeintä?