hiljainen/ "sulkeutunut" nainen

Olen 29-v eronnut sinkkunainen. Hoikka, liikunnallinen ja ihan hyvän näköinen ("neutraaleilta" tahoilta kuultuja adjektiiveja ovat olleet nätti, söpö ja hyvän näköinen).

Ongelma on, että olen tuntemattomammassa miesseurassa erittäin hiljainen. Menen tavallaan lukkoon ja vetäydyn kuoreeni. Tämän taustalla taitaa olla se, että peruskouluiässä minua kiusattiin pitkäaikaisesti (tämä alkoi, kun muutimme toiselta puolelta Suomea uudelle paikkakunnalle, ja perheemme oli lisäksi varsin köyhä). Kiusaajat olivat enimmäkseen poikia.

Teini-iästä lähtien on monesti tapahtunut niin, että joku poika/ mies on joissain merkeissä ihastunut minuun. Nämä ihailijat ovat olleet ihan kelvollisia tyyppejä - fiksuja, keskivertoa paremman näköisiä jne.
Jonkinlaisen automaattisen torjuntarefleksin takia olen kuitenkin tehokkaasti torjunut kaikki lähestymisyritykset, ja ennen pitkää sulkeutuneisuuteni on aina karkottanut sitkeimmätkin ihailijat.
Kyllähän minäkin lämpenen ja avaudun, kunhan joku ensin onnistuu pääsemään kuoreni lävitse...

Kaikki exät, puoliso mukaan lukien, ovat olleet ulkomaalaisia. Tietyissä kulttuureissa miehet eivät yhtä helposti säikähdä sitä, jos nainen on aluksi hiljainen, torjuva ja sulkeutunut. Ehkä joissain kulttuureissa jopa kuuluu olla niin. Suomalaiset miehet tämä ominaisuus näyttää karkottavan tehokkaasti.

Viimeksi viime viikolla vietin pari päivää yhden mukavan suomalaisen miehen seurassa. Lopulta kuitenkin todettiin, ettei hommasta tule mitään. Mies kommentoi myöhemmin s-postissa, että vaikutin niin luokseenpäästämättömältä ja sulkeutuneelta.

On kai pakko alkaa uskoa, että suhde suomalaiseen mieheen on mulle mahdottomuus. Ihmettelen, miksi naisen hiljaisuus on nimenomaan suomalaiselle miehelle noin iso karkoite, vaikka suomalainen mies ei itsekään tunnetusti luonteeltaan kuulu maailman eloisimpiin.

Onko tosiaan niin, että jos nainen ensi vaikutelmalta on hiljainen, mies vetää johtopäätöksen, että tylsä tyyppi --> tylsä suhde odotettavissa --> tuolla ei ole mulle mitään annettavaa.

Se hyvä puoli tästä on, että kun nyt olen juuttunut lapsettomaan uusiosinkuuteen, jaksan ja ehdin pitää huolta itsestäni ja kunnostani tod. näk. paremmin, kuin "sen oikean" löytäneet ikäiseni.