Romantiikan puuteko?

Olen ollut suhteessa miesheni kanssa jo melkein vuoden verran ja kaikki on mennyt hyvin. Edellinen suhde oli täyttä helvettiä, ja nykyinen mies on exän täydellinen vastakohta, hän antaa mulle huomiota, rakastaa mua, hellii mua, kuuntelee ja meillä on suurinpiirtein samat arvot. Kuitenkin viime aikoina mua on ruvennut ärsyttämään miehen ajoittainen lapsellisuus ja romantiikan puute. Suhteen alussa hän jaksoi panostaa romantikkaan enemmän ja käyttäytyikin asiallisesti. Kuitenkin välillä hän käyttäytyy täysin lapsellisesti (pierujutut ym. vessahuumori) ja muutaman kerran olen saanut hävetä häntä juhlissa. Ja hänen epäterveelliset tavat ottaa neki mua päähän, kun itse elän terveellisesti. Viime aikoina tunteni ovat ikään kuin laimentuneet häntä kohti, ehkä juuri romantiikan puutteesta. Onko kellään kokemuksia samanlaisesta tilanteesta? Onko tämä vain vaihe, vai kannattaako suhde lopettaa?
PS. Olemme kumpikin kakskymppisiä (20 ja 22).
4441
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 4

Vanhimmat

Kyllä suhteen alamäki on alkanut . Siis voinet
siitä tehdä oikean päätöksen . Loppu .

Äänestä

saman ikäisiä ollaan kuin te, ollaan yhdessä oltu kolmisen vuotta, suurinosa asuttukin yhdessä ja täytyy sanoa, että tuo kuulostaa hyvinkin tutulta! :D välillä ottaa päähän kaikki huonot pissakakkavissit, ja osaa puoliso saada minut häpeämäänkin yhteisissä kekkereissä.. mutta se on pientä kun rakastan toista niin paljon.

huonoille jutuille vittuilen takaisin ja joskus pitää vaan yrittää ketää. ei sen kummempaa :)

toisaalta joskus ne jutut on niin huonoja, että ihan senkin takia naurattaa. ehkä ihastuinkin ensimmäisenä tuohon pojan pöhköön puoleen... :D

Äänestä
  • niin haluaisin lisätä vain vielä, että kyllä se poika osaa olla tosissaankin ja kertoa hyviä juttuja. :)

    sanot vaan jätkälles suoraan, että nyt ei kuule jaksa kuunnella noin huonoja vitsejä. jos ei ymmärrä niin mieti onko tuo ainoa piirre mistä et hänessä pidä, ja oletteko muuten onnellisia? välillä toiseen voi ärsyyntyä todella paljonkin, mutta yleensä se menee ohi kun pystyy hyväksymään toisen sellaisena kuin on.. näin ainakin meillä on käynyt. ei toisen kanssa oleminen aina voikkaan tuntua ihanalta..

    äh, nyt tuli tällaista höpötystä, mutta toivottavasti auttoi edes vähän..

    Äänestä

  • tyttönen20v. kirjoitti:

    niin haluaisin lisätä vain vielä, että kyllä se poika osaa olla tosissaankin ja kertoa hyviä juttuja. :)

    sanot vaan jätkälles suoraan, että nyt ei kuule jaksa kuunnella noin huonoja vitsejä. jos ei ymmärrä niin mieti onko tuo ainoa piirre mistä et hänessä pidä, ja oletteko muuten onnellisia? välillä toiseen voi ärsyyntyä todella paljonkin, mutta yleensä se menee ohi kun pystyy hyväksymään toisen sellaisena kuin on.. näin ainakin meillä on käynyt. ei toisen kanssa oleminen aina voikkaan tuntua ihanalta..

    äh, nyt tuli tällaista höpötystä, mutta toivottavasti auttoi edes vähän..

    Kiitos vastauksestasi, siitä oli apljon apua:).
    Hän on siis muuten unelmieni mies, mutta välillä jaksaa ärsyttää tuo ajattainen lapsellisuus:S. Paras puoli miehessä on se, että hänen kanssaan kaiken voi selvittää puhumalla (niinkuin varmasti tämänkin seikan). Rakastan häntä tosi paljon, enkä ikimaailmassa jättäisi.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


Vaiko kyllästyminen? kirjoitti:

Olen ollut suhteessa miesheni kanssa jo melkein vuoden verran ja kaikki on mennyt hyvin. Edellinen suhde oli täyttä helvettiä, ja nykyinen mies on exän täydellinen vastakohta, hän antaa mulle huomiota, rakastaa mua, hellii mua, kuuntelee ja meillä on suurinpiirtein samat arvot. Kuitenkin viime aikoina mua on ruvennut ärsyttämään miehen ajoittainen lapsellisuus ja romantiikan puute. Suhteen alussa hän jaksoi panostaa romantikkaan enemmän ja käyttäytyikin asiallisesti. Kuitenkin välillä hän käyttäytyy täysin lapsellisesti (pierujutut ym. vessahuumori) ja muutaman kerran olen saanut hävetä häntä juhlissa. Ja hänen epäterveelliset tavat ottaa neki mua päähän, kun itse elän terveellisesti. Viime aikoina tunteni ovat ikään kuin laimentuneet häntä kohti, ehkä juuri romantiikan puutteesta. Onko kellään kokemuksia samanlaisesta tilanteesta? Onko tämä vain vaihe, vai kannattaako suhde lopettaa?
PS. Olemme kumpikin kakskymppisiä (20 ja 22).

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu