Toivuitko koskaan

pettymyksen tuottanut

Petin miestäni 4 vuotta sitten kerran, joka tuli ilmi.Mieheni sanoi haluavansa antaa anteeksi, ja minä olen syvästi katunut ja muuttunut kivuliaan prosessin myötä ja mieheni tietää, että olen nyt täysin sitoutunut häneen.

Sen jälkeen suhteessa on ollut ylä- ja alamäkiä. Välillä olen kuvitellut tai on näyttänyt siltä, että asia on ylitetty, mutta aika ajoin se pulpahtaa pintaan. Riidan yhteydessä mies yleensä poikkeuksetta vetoaa asiaan oli sitten riidan aihe mikä tahansa. Riidat päättyvät niin, etten pysty sanomaan enää mitään. (omaan syyllisyyteni
menneestä)

Mieheni on rakastanut minua hyvin paljon ja osoittanut sen monella tapaa. nyt olen viimeaikoina rivien välistä ja spontaaneissa tilanteissa huomannut, että en merkitse hänelle enää samaa kuinj ennen pettämistä. Hän tekee yksin valintoja jotka koskevat meitä molempia ja joista huomaan, että en ole ykkössijalla hänen elämässään.

En tiedä muuta selitystä asialle kun se, että pettämiseni on alkanut näin neljän vuoden jlk. turruttaa hänen tunteitaan.

Rakastan häntä kovasti ja olen miettinyt teenkö oikein jatkaessani suhdetta. Hän ei ole suoraan sanonut haluavansa lopettaa, mutta en tiedä. Pitäisikö minun antaa hänen jatkaa elämäänsä rauhassa, ehkä hänestä tulisi onnellinen jos minä poistun hänen elämästään.

Olisiko kokemuksi toipumisprosessista? Tai vastaavasta tilanteesta?

27

4629

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Merit

      Hei
      Minulla kävi kuten sinulla... Petin miestäni noin 4 vuotta sitten. Asia sovittiin ja olin sen jälkeen uskollinen ... ei riitoja joissa olisi asia vedetty mukaan.
      Mutta kuinkas sitten kävikään (oikein minulle-nyt ajateltava näin) Mies ilmoitti vuosi sitten, että hän haluaa erota. Hän ei ollutkaan voinut antaa pettämistäni anteeksi.
      Mutta jotain hyvää kai tässäkin on nähtävä... nyt minulla on uusi upea suhde eron itkujen jälkeen ja nyt en varmasti tule rakastani pettämään.

      Varaudu mahdolliseen eroon - minulle se tuli silloin kuin salama kirkkaalta taivaalta.
      Kaikkea hyvää sinulle
      t merit

    • Rikkinainen

      valitettavasti voin puhua vain omasta kokemuksestani, että sen jälkeen kun mieheni petti minua, en ole voinut luottaa häneen enää. Jotain silloin särkyi -ei olisi pitänyt jatkaa.

    • Kokenut

      saa, valitettavasti. Erityisesti miesten on vaikeaa unohtaa/antaa anteeksi vaimon tekemisiä. Toisin päin asia sujuu paremminkin. Pettäneestä naisesta tulee altavastaaja liitossaan, eikä siitä pitemmän päälle mitään hyvää seuraa.

      • urkki

        Minä vaan ihmettelen missä on nykyään parisuhteen demokratia? Molemminpuolinen kunnioitus ja vilpitön toisen arvostus? Vai tyhjiä sanojako ne enää on?

        Itseasiassa Kokenut sanoi viestikseen petetylle miehelle, että oli ihan oikein sille, että vaimonsa petti mutta jos liitto menee siitä säpäleeksi, niin sepä onkin miehen syy. Uhrin syyllisämistä mitä syyllistämistä.


      • Kokenut
        urkki kirjoitti:

        Minä vaan ihmettelen missä on nykyään parisuhteen demokratia? Molemminpuolinen kunnioitus ja vilpitön toisen arvostus? Vai tyhjiä sanojako ne enää on?

        Itseasiassa Kokenut sanoi viestikseen petetylle miehelle, että oli ihan oikein sille, että vaimonsa petti mutta jos liitto menee siitä säpäleeksi, niin sepä onkin miehen syy. Uhrin syyllisämistä mitä syyllistämistä.

        En minä niin sanonut. Sanoin (tai ainakin tarkoitin), että naiset ovat kautta vuosituhansien antaneet anteeksi miesten petokset, mutta miehille tämä on vaikeampaa; ehkä vähäisen harjoittelun takia.

        Omassa liitossani mies teki mitä lystäsi kymmenen vuotta, ja minä tyhmä itkin ja annoin anteeksi. Kun sitten itse hairahduin pikkujouluissa (oikein suomalainen moka), alkoi sellainen vollotus ja riitely, etten ollenkaan ymmärtänyt: yksi kerta hänen kymmeniään vastaan. Mutta siitä ei liitto toipunut; onneksi.


      • Erik

        On paljonkin parisuhteita joissa vuoroin vieraissa käydään. Joko niin että toinen antaa anteeksi, tai jopa luvan kanssa.


      • krista
        Erik kirjoitti:

        On paljonkin parisuhteita joissa vuoroin vieraissa käydään. Joko niin että toinen antaa anteeksi, tai jopa luvan kanssa.

        on vaarallista, koska meistä jokainen ajattelee pettämisen ihan eritavoin.

        En koe, että seksi tai mikään muu "peli" jonkun toisen kanssa on pettämistä. Pettämisen täytyy kohdistua minuun suoraan, esim. jos mieheni puhuu jollekulle toiselle minusta pahaa seläntakana tai häipyy perhekuvioista noin vain, käyttää minua hyväksi taloudellisesti tai jotenkin muuten haluaa konkreettista hyötyä puhtaasti hyödyn takia, se on pettämistä.


      • krista
        urkki kirjoitti:

        Minä vaan ihmettelen missä on nykyään parisuhteen demokratia? Molemminpuolinen kunnioitus ja vilpitön toisen arvostus? Vai tyhjiä sanojako ne enää on?

        Itseasiassa Kokenut sanoi viestikseen petetylle miehelle, että oli ihan oikein sille, että vaimonsa petti mutta jos liitto menee siitä säpäleeksi, niin sepä onkin miehen syy. Uhrin syyllisämistä mitä syyllistämistä.

        se miehen syy ellei osaa suhtautua vaimonsa aiheuttamaan kriisitilanteeseen millään muulla tavoin kuin lähtemällä! Monen ihmisen henkinen kantti onneksi kestää enemmän.

        Sitäpaitsi mies ei ole "uhri" tai kaikki meistä ovat, myös se "pettäjä". Kaikilla on joskus sydänsuruja ja sehän merkitsee vain sitä, että olemme olemassa!


    • aviomies

      kuulleet että parisuhde on kuin peili. Kun peili putoaa lattialle, se särkyy pieniin osiin. Uudenveroista siitä on vaikea saada, mutta hyvällä liimalla ja huolenpidolla siitä saa melkein uudenveroisen.

      On nykyaikaa ihailla pettämistä, jopa kannustaa siihen. Pitkätkin parisuhteet saattavat kaatua tuohon yhteen peilin putoamiseen lattialle. Vähän on enää niitä parisuhteita jotka kestävät läpi elämän. Mutta ne jotka kestävät, perustuvat satoja vuosia vanhoille arvoille eikä nykymodernismille.

      On jossakin tutkittu että pettämisen tunnustaminen johtaa usein siihen asti uskollisenkin tekemään pettämiseen. Jos tilanne menee siihen asti, se on varmasti vaikea korjattava.

      Kun luottamus menee suhteesta eli peili särkyy, sen saa kyllä kuntoon jos halua ja lukemattomia keskusteluja riittää. Siksipä sinun pitää jutella miehesi kanssa asioista suoraan, kysyä onko asia jäänyt vaivaamaan häntä, haluaisiko hän kostaa ja kertoa, että itse olet muuttunut. Kyse on tahdosta ja siitä tahdotko rakastaa. Tietenkin myös miehesi puolelta, mutta sen saat selville vain kysymällä.

      Voi myös olla että pettämisen jälkeen alkoi miehestä tuntua että suhde kuivuu pystyyn. Silloin sinun velvollisuus on suunnitella hänen kanssa jotain yhteistä, vaikka lomareissuja ja kysyä mitä hän haluaisi. Se joka peilin särkee, on tietenkin avainasemassa sen korjaamisessa. Kyse on vain luottamisesta, luottamuksesi sinun pitää saada takaisin. Sen jälkeen asiat kyllä onnistuvat.

      Lopuksi voisin sanoa että esimerkit, joissa vastaava tapaus on päättynyt eroon, eivät kannusta oikeaan asioiden käsittelytapaan. Hehän eivät ole kyenneet käsittelemään kriisiänsä. Siksi parisuhde, jossa kriisit voidaan käsitellä ja unohtaa (!), on muita parisuhteita päätä pidempi.

      • Maria

        Oliko tosiaan miehen kirjoittama tämä?
        Asiaa joka tapauksessa. Hyvä kirjoitus!


      • aviomies
        Maria kirjoitti:

        Oliko tosiaan miehen kirjoittama tämä?
        Asiaa joka tapauksessa. Hyvä kirjoitus!

        sellaisen miehen kirjoittama, joka näyttää olevan melkein katoava luonnonvara kotosuomessa.


      • aviomies.
        Maria kirjoitti:

        Oliko tosiaan miehen kirjoittama tämä?
        Asiaa joka tapauksessa. Hyvä kirjoitus!

        sellaisen miehen kirjoittama, joka näyttää olevan melkein katoava luonnonvara kotosuomessa.


      • Saara

        Särkyneestä peilistä ei saa uudenveroista. Itse en pitäisi liimattua peiliä missään näkyvissä. Roskiin joutaa. Siitä voi tutkia sitten vaikkapa peilin symboliikkaa.


      • M28

        Eroaminenko merkki siitä, ettei asiaa ole käsitelty oikein? Olen eri mieltä. Kaikille se liimattu peili ei ole ehjän veroinen koskaan, eikä sitä siksi saa puhumalla, mielistelemällä tai lomamatkoilla. Kaikkia kriisejä ei todellakaan tarvitse käsitellä niin, että ne johtaisivat suhteen jatkamiseen.

        Ihmiset ovat erilaisia. Toisilla on vahvemmat periaatteet ja arvot kuin toisilla. Jos joku haluaa pitää periaatteistaan tiukasti kiinni, on se hänen asiansa, eikä häntä voi vaatia niitä muuttamaan, jotta pettäjä saisi säilyttää liimatun parisuhteensa.

        Minä haluan ehjän peilin, enkä koskaan tyydy liimattuun. Tekeekö se minusta huonon ihmisen? Ei todellakaan!


      • aviomies
        M28 kirjoitti:

        Eroaminenko merkki siitä, ettei asiaa ole käsitelty oikein? Olen eri mieltä. Kaikille se liimattu peili ei ole ehjän veroinen koskaan, eikä sitä siksi saa puhumalla, mielistelemällä tai lomamatkoilla. Kaikkia kriisejä ei todellakaan tarvitse käsitellä niin, että ne johtaisivat suhteen jatkamiseen.

        Ihmiset ovat erilaisia. Toisilla on vahvemmat periaatteet ja arvot kuin toisilla. Jos joku haluaa pitää periaatteistaan tiukasti kiinni, on se hänen asiansa, eikä häntä voi vaatia niitä muuttamaan, jotta pettäjä saisi säilyttää liimatun parisuhteensa.

        Minä haluan ehjän peilin, enkä koskaan tyydy liimattuun. Tekeekö se minusta huonon ihmisen? Ei todellakaan!

        ei särkyisi, muita kriisejä tulee jokaisessa parisuhteessa. Monet suhteet kaatuvat niihinkin. Suhde joka on läpikäynyt kriisit, kykenee ne käymään jatkossakin läpi.

        On tietysti tilanteita joissa itsekin olen eron tai erossa asumisen kannalla. Tällaisia syitä voisivat olla väkivaltaisuus ja jatkuva uskottomuus.

        Mitä enemmän ikää sen vaikeampaa on löytää Suomenmaasta uskollista, rehellistä ja luottamuksen ansaitsevaa kumppania, sen varmaan kaikki tietää. Eronneista sellaisia löytyy vain poikkeustapauksissa. Siksi siihen ensimmäiseen parisuhteeseen kannattaa satsata ja hoitaa se kuntoon, jos vain mahdollista. Kaikki onnistuu jos molemminpuolista tahtoa riittää.


      • M28
        aviomies kirjoitti:

        ei särkyisi, muita kriisejä tulee jokaisessa parisuhteessa. Monet suhteet kaatuvat niihinkin. Suhde joka on läpikäynyt kriisit, kykenee ne käymään jatkossakin läpi.

        On tietysti tilanteita joissa itsekin olen eron tai erossa asumisen kannalla. Tällaisia syitä voisivat olla väkivaltaisuus ja jatkuva uskottomuus.

        Mitä enemmän ikää sen vaikeampaa on löytää Suomenmaasta uskollista, rehellistä ja luottamuksen ansaitsevaa kumppania, sen varmaan kaikki tietää. Eronneista sellaisia löytyy vain poikkeustapauksissa. Siksi siihen ensimmäiseen parisuhteeseen kannattaa satsata ja hoitaa se kuntoon, jos vain mahdollista. Kaikki onnistuu jos molemminpuolista tahtoa riittää.

        Vaikka olisi käynyt läpi yhden pahan kriisin kunnialla, ei se tarkoita sitä, että toisen läpikäyminen onnistuu yhtä hyvin. Voipa olla, että siitä ensimmäisestä sai niin tarpeekseen, ettei toista pahaa kriisiä halua enää alkaa ratkomaan. Kriisin ratkominen voi olla sen verran kuluttavaa, ettei sitä jaksa toiseen kertaan läpi käydä. Silloin on parempi pistää siippa kiertoon.

        Tässä tapauksessa voi ottaa vertaukseksi taas auton. Ihminen ostaa ensimmäisen kunnollisen auton, jolla aikoo ajella pitkään. No minkäs teet, kun auto osoittautuukin totaaliseksi maanantaikappaleeksi, joka on useammin pajalla kuin ajossa. Aina kun korjaat jotain, jotain muuta menee rikki.

        Muuten miellyttävää autoa ei viitsisi hylätä ja uudenkin hankkiminen tulee kalliiksi ja aiheuttaa ylimääräistä työtä. Jossain kuitenkin kulkee se raja, jolloin sitä autoa ei enää kertakaikkiaan jaksa korjata ja myy sen pois jollekin hyväuskoiselle.


      • automekaanikko
        M28 kirjoitti:

        Vaikka olisi käynyt läpi yhden pahan kriisin kunnialla, ei se tarkoita sitä, että toisen läpikäyminen onnistuu yhtä hyvin. Voipa olla, että siitä ensimmäisestä sai niin tarpeekseen, ettei toista pahaa kriisiä halua enää alkaa ratkomaan. Kriisin ratkominen voi olla sen verran kuluttavaa, ettei sitä jaksa toiseen kertaan läpi käydä. Silloin on parempi pistää siippa kiertoon.

        Tässä tapauksessa voi ottaa vertaukseksi taas auton. Ihminen ostaa ensimmäisen kunnollisen auton, jolla aikoo ajella pitkään. No minkäs teet, kun auto osoittautuukin totaaliseksi maanantaikappaleeksi, joka on useammin pajalla kuin ajossa. Aina kun korjaat jotain, jotain muuta menee rikki.

        Muuten miellyttävää autoa ei viitsisi hylätä ja uudenkin hankkiminen tulee kalliiksi ja aiheuttaa ylimääräistä työtä. Jossain kuitenkin kulkee se raja, jolloin sitä autoa ei enää kertakaikkiaan jaksa korjata ja myy sen pois jollekin hyväuskoiselle.

        Vitsit ku se oiski noin helppoa!


      • Nainen

        Juuri noin me mieheni kanssa ajattelemme. Olemme olleet naimisissa pian 20 vuotta. Olemme onnellisia. Tiedämme, että avioliittoa kannattaa hoitaa. Kestävä avioliitto on lapsillekin paras kasvualusta. Arvomaailmamme on samanlainen ja arvostamme toisiamme. Ikävää huomata, että yhteiskunnassamme kestävät avioliitot ovat vähenemässä, tilalle on tullut oman edun ja nautinnon ainainen tavoitteleminen. Tyhmyyksissä mennään tekemään sellaista, jonka jo tehdessään tietää vääräksi. Muistakaa huomioida puolisoanne ja ennen kaikkea keskustella, mitä teille yhdessä kuuluu.


      • aviovaimo

        Vai muka nykyaikana ihannoidaan pettämistä ja kannustetaan siihen? Ihan kukkua.

        Ne liitot, jotka kestävät perustuvat sisuun ja mainitsemaasi vahvaan tahtoon eikä niinkään satoja vuosia vanhoihin arvoihin.


      • aviomies
        aviovaimo kirjoitti:

        Vai muka nykyaikana ihannoidaan pettämistä ja kannustetaan siihen? Ihan kukkua.

        Ne liitot, jotka kestävät perustuvat sisuun ja mainitsemaasi vahvaan tahtoon eikä niinkään satoja vuosia vanhoihin arvoihin.

        Sanoit: "Ne liitot, jotka kestävät perustuvat sisuun ja mainitsemaasi vahvaan tahtoon eikä niinkään satoja vuosia vanhoihin arvoihin. "

        Sisu ja vahva tahto ovat juuri niitä satoja vuosia (tai tuhansia vuosia) vanhoja arvoja! Nyt niiden arvojen tilalla on itsekkyys, ahneus, "kaikki-pitää-saada-heti-tai-potkaisen pihalle"-arvot.

        Alleviivaan myös sen että nykyään ihannoidaan pettämistä ja kannustetaan siihen. Kannustus on epäsuoraa, mutta selvää. Esim. kehotetaan hankkimaan seksikokemuksia ennen parisuhteen perustamista. Ne ei suinkaan paranna parisuhdetta ja kynnys parisuhteen aikaiseenkin pettämiseen on sen jälkeen olematon. Mutta sillä jolla ei koskaan ole ollut muita seksikumppaneita kuin puolisonsa, on myös korkeampi kynnys pettämiseen.

        Ihminen on käyttänyt omaa "viisauttaan" omaksi haitakseen. Usein lakimiehiltäkin katoaa moraali (ja monesti myös oikeustaju) lähes kokonaan lakiopinnoissaan, vaikka heidän pitäisi olla korkeimmalla moraalisella tasolla ja heidän oikeustajunsa tulisi olla kiistaton! Tämä sama päälaellaan oleva ajatus liittyy myös perhekäsitykseen. Ihmiset eivät itsekään ymmärrä kaivavansa maata omien jalkojen alta!


      • pelkkä mies
        aviomies kirjoitti:

        Sanoit: "Ne liitot, jotka kestävät perustuvat sisuun ja mainitsemaasi vahvaan tahtoon eikä niinkään satoja vuosia vanhoihin arvoihin. "

        Sisu ja vahva tahto ovat juuri niitä satoja vuosia (tai tuhansia vuosia) vanhoja arvoja! Nyt niiden arvojen tilalla on itsekkyys, ahneus, "kaikki-pitää-saada-heti-tai-potkaisen pihalle"-arvot.

        Alleviivaan myös sen että nykyään ihannoidaan pettämistä ja kannustetaan siihen. Kannustus on epäsuoraa, mutta selvää. Esim. kehotetaan hankkimaan seksikokemuksia ennen parisuhteen perustamista. Ne ei suinkaan paranna parisuhdetta ja kynnys parisuhteen aikaiseenkin pettämiseen on sen jälkeen olematon. Mutta sillä jolla ei koskaan ole ollut muita seksikumppaneita kuin puolisonsa, on myös korkeampi kynnys pettämiseen.

        Ihminen on käyttänyt omaa "viisauttaan" omaksi haitakseen. Usein lakimiehiltäkin katoaa moraali (ja monesti myös oikeustaju) lähes kokonaan lakiopinnoissaan, vaikka heidän pitäisi olla korkeimmalla moraalisella tasolla ja heidän oikeustajunsa tulisi olla kiistaton! Tämä sama päälaellaan oleva ajatus liittyy myös perhekäsitykseen. Ihmiset eivät itsekään ymmärrä kaivavansa maata omien jalkojen alta!

        Asiahan ei minulle sinänsä kuulu, mutta kommentoisin kuitenkin hieman.

        Seksikokemusten hankkiminen ei edellytä pettämistä. Jos ei halua sitoutua, niin vapailla markkinoilla on niin paljon porukkaa, että pettämiseen ei sen takia tarvitse ryhtyä.

        Toinen asia on kynnys pettämiseen- asia. Silläkään ei ole mitään tekemistä seksikokemusten LUKUMÄÄRÄN kanssa (että kynnys pettää olisi korkeampi jos aiempien seksikumppanien määrä on alhaisempi).

        Minusta pikemminkin asia on niin, että mitä paremmin ihminen tuntee itse itsensä, sen paremmin hän voi tehdä valintojaan (esim. pettää tai olla pettämättä). Siihen kuinka hyvin kukin tuntee itsensä vaikuttaa siis myös HANKITUT KOKEMUKSET.


      • cinderella
        aviomies kirjoitti:

        Sanoit: "Ne liitot, jotka kestävät perustuvat sisuun ja mainitsemaasi vahvaan tahtoon eikä niinkään satoja vuosia vanhoihin arvoihin. "

        Sisu ja vahva tahto ovat juuri niitä satoja vuosia (tai tuhansia vuosia) vanhoja arvoja! Nyt niiden arvojen tilalla on itsekkyys, ahneus, "kaikki-pitää-saada-heti-tai-potkaisen pihalle"-arvot.

        Alleviivaan myös sen että nykyään ihannoidaan pettämistä ja kannustetaan siihen. Kannustus on epäsuoraa, mutta selvää. Esim. kehotetaan hankkimaan seksikokemuksia ennen parisuhteen perustamista. Ne ei suinkaan paranna parisuhdetta ja kynnys parisuhteen aikaiseenkin pettämiseen on sen jälkeen olematon. Mutta sillä jolla ei koskaan ole ollut muita seksikumppaneita kuin puolisonsa, on myös korkeampi kynnys pettämiseen.

        Ihminen on käyttänyt omaa "viisauttaan" omaksi haitakseen. Usein lakimiehiltäkin katoaa moraali (ja monesti myös oikeustaju) lähes kokonaan lakiopinnoissaan, vaikka heidän pitäisi olla korkeimmalla moraalisella tasolla ja heidän oikeustajunsa tulisi olla kiistaton! Tämä sama päälaellaan oleva ajatus liittyy myös perhekäsitykseen. Ihmiset eivät itsekään ymmärrä kaivavansa maata omien jalkojen alta!

        Jos yhtään olet historian kirjoihin vilkaissut niin ennen jopa tapettiin toinen pienestä leivän palasesta. Vaimot vähintään ruoskittiin uskottomuudesta, miehet tietysti pääsivät pälkähästä huomattavasti vähemmällä. Nämäkö ovat niitä vuosisatoja vanhoja "arvoja". Käsityksesi menneisyydestä on aivan liian kiiltokuvamainen.

        Seksikokemukset ennen avioliittoa ovat aika monella ihmissuhdekokemuksia. Niihin sisältyy paljon, paljon muutakin kuin seksiä. Siksikö ne mielestäsi johtavat uskottomuuteen, koska kumppanin sydän saattaa olla joskus sykkinyt jollekin toiselle kuin aviopuolisolleen? Eikö se juuri pohjaudu loputtomaan itsekkyyteen, että halutaan omistaa puoliso vain itselle?

        Itseäni ei kukaan ole kehoittanut hankkimaan seksikokemuksia ennen avioliittoa. Minulle on ollut selvää, että seksi ihmisen kanssa, jota rakastaa ei voi olla paha asia, vaikkei olisi naimisissa hänen kanssaan. Ja sinustako on?


    • Nimimerkki "Kokemusta ...

      MInä olen se osapuoli, joka petti ja jäi kiinni. Olimme ikään kuin rotkon reunalla. Kaksi vaihtoehtoa, joko ero tai sitten meidän oli alettava kommunikoimaan keskenämme. Valitsimme jälkimmäisen vaihtoehdon. Nyt meillä menee paremmin kuin koskaan. Suhteemme on myös muuttunut avoimeksi. Keskustelemme kaikesta, myös kerromme jos on erehtynyt vieraaseen petiin (täydellinen tasa-arvo miehen ja vaimon välillä).

    • ikuinen arpi

      Toipuminen on luonteestasi kiinni. Itse tein saman virheen, eli petin miestäni muutama vuosi sitten. En saattanut koskaan tunnustaa petostani, mutta suhteemme muuttui, koska en itse hyväksytynyt tekoani. Niinpä erosimme - minä hain eroa. En ole koskaan toipunut tuosta tekosestani, koska olen niin "tiukkapipoinen". Tiesin jo petoksen tielle lähtiessäni, että sellainen touhu ei sovi minulle, mutta silti sen tein.
      Erostamme on jo siis kolme vuotta ja kummallakin on uusi suhde. Sen tiedän, että nykyisessä suhteessani en koskaa milloinkaan tule pettämään, mutta valitettavasti en myöskään uskalla sitoutua tähän suhteeseen, kuten avioliittooni olin sitoutunut.
      Toisaalta tunnen ihmisiä, joille pettäminen ei ole sen kummempaa kuin lakanoiden vaihto, joten kuka mitenkin suhteensa ja itsensä moralisoi.
      Sinulle kuitenkin sanoisin, että koska olette asian yhdessä käsitelleet, anna itsellesi anteeksi. Siitä kai asiassa kuitenkin on kyse - hyväksyykö itsensä ja tekonsa.

    • m25

      Selvää siitä, olisinko voinut täysin antaa anteeksi tyttöystävän pettämisen vaan erosimme omasta tahdostani samantien kun sain tietää syrjähypystä. Asia on niin, että jos huonon itsetunnon omaava mies (kuten minä), on jotenkin onnistunut saamaan ainakin omasta mielestään aivan liian hyvän/kauniin jne. tyttöystävän, ja on jo muutenkin epävarma suhteesta, niin syrjähypyn jälkeen ei ole enää minkäänlaista mahdollisuutta luottaa toiseen osapuoleen.

      • pettymyksen aiheuttaja

        Kiitos avartavista, rehellisistä mielipiteistä.
        Erityisesti nimimerkillä aviomies takana on ilmeisen kypsästi elämään suhtautuva henkilö.

        Täytynee todeta, että yksi elämän suurimmmista kipukohdista tuntuu olevan petetyksi tuleminen ja toisaalta myös pettäjän kipu siitä, että olen lopulliseti menettänyt toisen ihmisen arvostuksen, luottamuksen ja tekoni on peruuttamaton. En voi vaatia toista anteeksiantamaan. En voi vaatia enkä tietää onko hänellä siihen kapasiteettia, tai päättää kuinka pitkään prosessi saa kestää. Sen voin sanoa, että välillä toivon, että hän olisi pettänyt minua, enkä minä häntä. Niin tuskallinen prosessi tämä on...

        Toivon keskustelun edelleen jatkuvan.


      • Milla
        pettymyksen aiheuttaja kirjoitti:

        Kiitos avartavista, rehellisistä mielipiteistä.
        Erityisesti nimimerkillä aviomies takana on ilmeisen kypsästi elämään suhtautuva henkilö.

        Täytynee todeta, että yksi elämän suurimmmista kipukohdista tuntuu olevan petetyksi tuleminen ja toisaalta myös pettäjän kipu siitä, että olen lopulliseti menettänyt toisen ihmisen arvostuksen, luottamuksen ja tekoni on peruuttamaton. En voi vaatia toista anteeksiantamaan. En voi vaatia enkä tietää onko hänellä siihen kapasiteettia, tai päättää kuinka pitkään prosessi saa kestää. Sen voin sanoa, että välillä toivon, että hän olisi pettänyt minua, enkä minä häntä. Niin tuskallinen prosessi tämä on...

        Toivon keskustelun edelleen jatkuvan.

        Minä petin ja syytä en osaa sanoa,mutta kai se oli heikko itsetuntoni joka sai minut erehtymään. Jäin tavallaan kiinni,olisin voinut valehdella asian toisin mutta tunnustin kaiken kerralla,koska ajattelin että se on miehelleni parempi, kun kuitenkin erotaan. Kaksi yötä itkettiin ja juteltiin ja sovittiin. Meni puolisen vuotta siitä kun puolisoni sanoi yhtäkkiä, että rakastaa, mutta ei voi unohtaa, että petin. Maailmani särkyi,koska tunsin siitä vieläkin huonoa omaa tuntoa. Mieheni masentui,eikä ollut varma mitä halusi. Asuimme yhdessä,mutta eri huoneissa. Yhtäkkiä hän halusi taas olla yhdessä ja tuli viereeni muutamaksi yöksi ja katosi sitten ryyppymatkalle. Sitä en tiedä mitä siellä tapahtui,enkä haluakaan tietää.
        Kotia tullessaan pyysi minua muuttamaan pois,mutta minä sanoin, että kokeillaan pariterapiaa,johon mies suostui. Siellä padot sitten murtuivat ja mies sai puhua jollekkin puolueettomalle ja minä myös samalla kuunnellen sitä mitä toinen sanoo. Siitä lähti meidän suhteen parantuminen ja vuosi on jo aikaa,eikä sitä muistella enää. Kipu jäi sinne terapiaan kun selvitettiin syitä ja seurauksia.

        Sen halusin vielä mainita, että miehesi tekee väärin kun vetää sen joka riitaan mukaan. Mitään vanhoja asioita ei saisi tuoda riitoihin mukaan,oli kysymys sitten vaikka perintövaasin rikkomisesta.


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Putin hoiti Suomen natoon ja myös Ruotsin

      Iso kiitos Vladimir Putinille. Hänen ansiosta pääsemme nyt Natoon. Putin halusi Naton lähelle ja nyt sai. Voimme tästä kiittää vain Putinia.
      Maailman menoa
      663
      8059
    2. Niinistö teki hetkessä Suomesta Venäjän ydinaseiden maalitaulun

      Kaiken lisäksi mies vielä lällätteli Putinille eilisessä tiedotustilaisuudessa ja käski katsomaan itseään peiliin. Kyllä vähän asiallisempaa käytöstä
      Maailman menoa
      467
      2322
    3. Voi Stefu ja sun kiivas luonteesi

      Sielä lentelee ullakkohuoneiston ikkunasta daamin vaatteet ja matkalaukut pitkin pihaa. Toisaalta,en ihmettele yhtään että tämä suhde päättyi näin,kyl
      Kotimaiset julkkisjuorut
      233
      2261
    4. Poliisi otti Stefun kiinni!

      Seiska tietää kertoa.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      147
      1827
    5. Ohhoh! Martina Aitolehti ja seurapiirihurmuri-Jesper ekassa yhteiskuvassa - Sutinaa Mallorcalla!

      Martina Aitolehti ja seurapiirijulkkis-Jesper nauttivat toisistaan varsin vauhdikkaissa merkeissä Mallorcalla. Aitolehti ei ole esitellyt rakastaan vi
      Kotimaiset julkkisjuorut
      28
      1346
    6. Veikkaus: Miten The Rasmus pärjää Euroviisuissa?

      Euroviisuhuuma on ylimmillään, kun Suomi ja The Rasmus taistelee biisillään Jezebel. Bändi on tikissä, kunhan Lauri Ylösen ääni kantaa. Mitä veikka
      Viihde ja kulttuuri
      51
      1247
    7. Stefanilta tuli taas karu totuus Sofiasta

      Marokkolainen h*o*ra! Voi tsiisus kun mulla on hauskaa! Lumput lentää ikkunasta kun Stefu raivoaa h*uralleen🤣🤣🤣 Nyt ne popparit tulille, tästä tule
      Kotimaiset julkkisjuorut
      114
      1222
    8. Steppuli veressä

      Seiskan lööpissä Steppulilla naama ja nyrkit veressä. Ei tainnut ihan kamojen pihalle paiskominen riittää. Onkohan pistänyt kämpän tuusannuuskaks.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      63
      885
    9. Ootko onnellinen kun ei tarvitse

      nähdä tätä tyhmää naamaa enää koskaan? Multa se särkee sydämen, mutta minkäs teen. Vaikka olisi kuinka sinnikäs eikä hellittäisi, se ei aina auta.
      Ikävä
      65
      860
    10. Oletko nähnyt eroottiset kohuleffat? Fifty Shades Of Grey -trilogia tv:stä

      Fifty Shades -trilogia starttaa, kun nuori opiskelijanainen Anastasia tapaa rikkaan liikemiehen. Seksisuhdehan siitä starttaa, höystettynä sadistisill
      Suhteet
      7
      788
    Aihe