Tilanne on hirveä. Miehelläni on todella vähän kiinnostusta seksiin. Hän välttelee kaikin tavoin tilanteita, joissa olemme kahdenkesken niin että seksi olisi mahdollista. Voimani ovat lopussa tämän asian suhteen.
Olen sinnitellyt, yrittänyt ymmärtää jne, mutta nyt on voimat loppu. Seksittömyydestä on puhuttu niin monesti (ja tilanteeseen ratkaisua yritetty löytää), etten haluaisi loukata toista sanomalla että eron syy on vain ja ainoastaan vähäinen seksi ja sen seurannaiset.
Jos joku on ollut vastaavassa tilanteessa niin mitä olette "keksineet" eron syyksi, kun toinen sitä syytä tivaa?
Olen sinnitellyt, yrittänyt ymmärtää jne, mutta nyt on voimat loppu. Seksittömyydestä on puhuttu niin monesti (ja tilanteeseen ratkaisua yritetty löytää), etten haluaisi loukata toista sanomalla että eron syy on vain ja ainoastaan vähäinen seksi ja sen seurannaiset.
Jos joku on ollut vastaavassa tilanteessa niin mitä olette "keksineet" eron syyksi, kun toinen sitä syytä tivaa?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Minun mielestäni loukkaa vähiten, jos kerrot totuuden. Se on hyvä syy ja jo valmiiksi hänen tiedossaan, koska olette keskustelleet asiasta.
Hän ei halua muuttaa asioiden tilaa (ja kestää ja ansaitseekin silloin kuulla, jotta voi oppia tilanteesta) tai sitten ei vain luonnostaan voi muuttaa asiaa (silloin tajuaa että ero on parhaaksi: ette sovi yhteen, jos seksi on sinulle tärkeää).
Kiitos neuvostasi, jotenkin sisäisesti tiedän ettei saisi valhedella tai "kaunistella", mutta jotenkin ei haluaisi loukata toista tuolla saralla, koska seksuaalisuus on kuitenkin arka asia. Luulen että haluttomuus on erityisesti miehille tiukka paikka. Voin olla väärässä.
En tiedä onko seksi minulle mitenkään erityisen tärkeää, mutta tärkeää kuitenkin. Oikeasti minusta rakkaussuhde on myös fyysinen. Kerran kaksi kuukaudessa tai kahdessa on minulle liian vähän. Huomaan tämän vaikuttavan negatiivisesti mielialaani ja vireystasooni. Koen sen henkisenä väkivaltana.
Ehkä on sitten vain sanottava totuus (jos toinen sitä kysyy).
Tuli vielä sellainen mieleen, että on ihmisiä, jotka haluavat voida kontrolloida toisia (eivät ehkä tiedostaen). Ja kokevat ahdistavaksi tehdä asioita, joita pyydetään tai halutaan heiltä. He eivät halua antaa tai antautua, vaan olla aina niskan päällä.
Eli jos he ovat parisuhteessa passiivisen kanssa, he kärttävät seksiä (koska on heidän oma saavutus sitten saada sitä). Jos taas ovat parisuhteessa aktiivisen kanssa, he käyttävät valtaansa karttamalla seksiä, näinkin he pääsevät tilanteen herraksi.
Konrolloiva pelkää tulevansa hyväksikäytetyksi jos tekee myönnytyksiä? Ja ehkä pelon voisi poistaa jotenkin (terapia etc).
Ole rehellinen ja vaadi keskustelua asiasta, se voi selvittää ja avata lukkoja, johtaa jopa loistavaan suhteeseen tulevaisuudessa.
Meidän ongelmamme oli se että vaimoni ja minä kaipasimme valtavasti läheisyyttä, kosketusta ja seksiä keskenämme, emme vain sanoneet sitä ääneen toisillemme. Oletimme ja luulimme ettei toista enää seksi kiinnosta ja aloimme liukua toisiltamme karkuun, silti molempia sattui sieluun. Nyt kun tilanne on jo se että vaimolla on seksisuhde, on tilanne jo menetetty, puheitten aika on ohi, ei voi enää mitään pelastaa vaikka halua edelleen olisi. Älä sinä tee samaa virhettä, vaan nosta kissa pöydälle, jos vielä rakastat.
Kiitos kommentistasi.
Jotenkin pitäisi (vielä kerran) nostaa asia keskusteluun. Olemme puhuneet asiasta, käyneet jopa asiantuntijan pakeilla, mutta jotenkin tuntuu että mitään konkreettista mies ole valmis tekemään asian ratkaisemiseksi. Pelkkä odottaminen ei riitä.
Nyt kun tilanne on jatkunut jo kolmatta vuotta, niin en jotenkin jaksa/halua/ ole kykenevä ottamaan asiaa keskusteluun. Ensimmäisen vuoden aikana puhuimmekin asiasta, mutta sitten koin että vain painostan. Mies sanoo että haluaisia haluta, mutta ei kuitenkaan lähde selvittämään ongelmien syitä. Toisen haluttomuus on äärimmäisen kipeä asia kummallekkin, myös sille joka haluasi seksiä.
Toisaalta tuntuu, että on jotenkin väärin erota "vain seksin takia", mutta oikeastaan en tiedä onko kyse "vain seksistä" vai onko kyse myös siitä, että mies ei kunnioita suhdettamme (ja minua)ottamalla asiaa vakavasti. Tämä asia ajaa meitä kuitenkin koko ajan kauemmas toisistamme ja ainakin minun on yhä vaikeampi kokea iloa. Entinen iloinen hymyni palaa yhä harvemmin kasvoilleni spontaanisti.
Olen samaa mieltä kanssasi, Kyyneleet valuu silmiin kun luen että entinen iloinen hymysi ei enää palaa kasvoillesi spontaanisti. Itse tunnen aivan samoin ja olen sitä mieltä, että seksin takia voi erota suhteesta. Tai päätin niin lukiessani viestiäsi. Itse en ole saanut seksiä kuukausiin ja tyydytystä lähes vuoteen.
en tarkoita, että eron syy on vain se että seksi olisi minulle erityisen tärkeä asia vaan juuri sitä mitä kirjoititte fyysisestä läheisyydestä kumppaniin. Hän ei myöskään kunnioita minua eikä arvosta ajatuksiani. Hän ei todellakaan ota asiaa vakavasti vaan on välinpitämätön.
Tätä on jatkunut jo pitkään ja päätös on tehtävä pian erotako vai ei...
tämä tilanne kuitenkin hajottaa mut ihan pian
olen aivan samassa tilanteessa ja olen harkinut eroa jo pitkään.Olemme olleet yhdessä 3 vuotta.Suhteemmeon ollut ylös alas koko ajan. Jo alussa tunsin että hän ei ole kiinnostunut minusta seksuaalisesti mutta hän aina vetosi paljoon työhön, oli väsynyt jne.Sanoi olevansa huono näyttämään tunteitaan ja tunsin että ok onhan se näinkin, vaikka samalla tunsin että kyllä se joskus pitäis jossain näkyä jos tunteita ja haluja on. Muutimme kuitenkin yhteen 2 vuotta sitten ja toivoin että kyllä se siitä paranisi kun ei tarvi juosta kahden asunnon välillä, mutta ei päinvastoin. Sen jälkeen olemme eronneet ja menneet yhteen 3 kertaa ja joka kerta sama homma hän on ehkä viikko kaksi rakastava mies sitten sama jatkuu... olen kuin ilmaa jos hän ei halua. Jos minä yritän tehdä aloitteen saan kieltävän vastauksen 80% varmuudella. Hän keksii verukkeita, on väsynyt "aamulla" ja aamua ei tule tai vain katsoo tv:tä tai sanoo jopa "joko taas" ainako sinua pitäis n....eli meillä tehdään hommat kun hänelle passaa ja jos joskus sanon ei nyt, hän ei koske minuun 2 viikkoon.Sanaa rakas en ole kuullut montakaan kertaa tänä aikana kun hän ei osaa näyttää tunteitaan. Ollaan puhuttu siitä monta kertaa ja olen hänelle sanonut että se on minulle tärkeää ja hän on luvannut yrittää, mutta ei aina sama homma jonkun viikon jälkeen. Kuitenkin hän osaa sanoa loukkaavia sanoja onhan nekin tunteita. Pahinta kuitenkin on että tiedän itsekin että tämä on sulaa hulluutta, mutta en vain saa revittyä itseäni irti tästä maailman masentavimmasta suhteesta. En tiedä tosiaan milloin nauroin viimeksi tai tunsin että elämä on hauskaa. Mikä voisi olla elämässä ihanempaa kuin rakastaa ja tulla rakastetuksi Niin henkisesti kuin ruumiillisestikin unohtamatta arkipäivän pieniä sanoja ja helliä kosketuksia.
Seksiongelman takia voi todellakin erota ja minusta siihen on oikeus, jopa naisella. Itse olin 13 vuotta pitkässä suhteessa, josta seksi pikkuhiljaa kuoli vain pois. Minä olin aina se, joka teki aloitteen ja varsinkin loppuvaiheessa suhdettamme koin sen tosi ahdistavaksi. Mutta niin varmaan koki miehenikin, koska näin hänen ahdistuvan siitä kun ei halumme kohdanneet ollenkaan. Viimeisinä vuosina harrastimme seksiä vain muutaman kerran vuoden aikana ja se oli minusta aivan liian vähän.
Koin tämän kaiken todella ahdistavaksi ja oloni syylliseksi omista haluistani. Tämä kaikki johti lopulta siihen, että ajauduin sitten käymään vieraissa. Suhteeseemme tuli kyllä myös muita syitä erota, mutta seksiongelma oli se suurin syy. Keskustelimme asiasta paljonkin, ja mies ei vain kertakaikkiaan tiennyt syytä haluttomuudelleen. Apuakin haimme, mutta siellä totesimme ettei meidän tapauksessa siitä ollut apua. Fyysinen syykin siihen löytyi, mutta kun siihen hän sai apua, ei se parantanut tilannetta kuin hetkeksi. Joten päädyimme eroon.
Nyt elämäni näyttää valoisalta ja toivoa voisi olla uudesta suhteesta, jossa halumme kohtaisivat aivan eri tasolla.