Vilpittömästi kiinnostaa miksi haluton puoliso loukkaantuu (jos loukkaantuu?), siitä että toisella on ulkopuolinen SEKSIsuhde?
Ihan aidosti en ymmärrä miksi loukkaantua puolison seksisuhteesta (=ei rakkaussuhde, vaan ihan seksiä), jos itse ei halua seksiä??? Eikö silloin kummallakin ole hyvä olla seksin osalta? Haluttoman ei tarvitse kärvistellä toisen halujen kohteena eikä halukkaan tarvitse kärvistellä torjuttuna puutteessa?
Minusta fyysisen uskollisuuden vaatiminen/edellyttäminen/odottaminen on todella itsekästä vallan käyttöä parisuhteessa, mikäli itse ei ole kovin kiinnostunut seksuaalisuudesta.
Ihan aidosti en ymmärrä miksi loukkaantua puolison seksisuhteesta (=ei rakkaussuhde, vaan ihan seksiä), jos itse ei halua seksiä??? Eikö silloin kummallakin ole hyvä olla seksin osalta? Haluttoman ei tarvitse kärvistellä toisen halujen kohteena eikä halukkaan tarvitse kärvistellä torjuttuna puutteessa?
Minusta fyysisen uskollisuuden vaatiminen/edellyttäminen/odottaminen on todella itsekästä vallan käyttöä parisuhteessa, mikäli itse ei ole kovin kiinnostunut seksuaalisuudesta.
Vastaukset 66
Vanhimmat
Hä??????
Jos loukkaantuu puolison seksisuhteesta, niin miksi? Eihän se ole haluttomalta pois. Eikö se ole enemmänkin helpotus?
Etkö sinä tajua, haluton haluaa pitää kumppaninsa kokonaan itsellään, vaikkei seksiä haluakaan. Hänellä on myös enemmän valtaa ja kontrollointimahdollisuuksia, kun panttaa seksiä. Ote lipeäisi kokonaan, jos kumppani olisi hänen pihtaamisestaan huolimatta tyydytetty ja tyytyväinen. Siinä menisi koko homma pilalle...
Oletkos miettinyt mistä se haluttomuus johtuu? Kenties vaimon huomioimatta jättämisestä, henkisestä välittämisestä, asioiden jakamattomuudesta, rakastamisen puutteesta..Kukaan ei ole haluton jos toista rakastaa. Ellei ole jotakin fyysistä estettä rakastelulle.Ja rakastamisen edellytys on että saa välittämistä myös itse. Siitä se intohimo syntyy.
arvoisa millililli....Hoh hoijaa...
Jos olet lukenut ketjun, huomaat että se haluton on mies. Ja sen, että hänen ensimmäinen liittonsa kaatui myös miehn haluttomuuteen.
Mutta kaikella kunnioituksella kiitos vastauksestasi, vaikka se ei ollenkaan vastannut vilpittömään kysymykseen, vaan lähti sille helpoimalle syyttelyn sivuraiteella, kun ei vaivaudu ap kysymykseen syventymään. Helpointa kun on syyllisen etsiminen ja syyttely sen sijaan että pohtisi arvo kysymystä.. Hoh hoijaa....
Kyllä aidosti ja vilpittömästi kysyn että etkö tiedä että loukkaantuminen on negatiivinen tunnetila, jota ei hallita, ja joka ei poistu, järkeilemällä typeryyksiä.
vaikka kuinka sanotaan, että suhde on vain SEKSIsuhde, niin hyvin helposti tapahtuu niin, että ihastuu/rakastuu siihen seksikumppaniinsa.
Haluton puoliso voi pelätä tätä, ja ihan aiheesta.
Ja toisekseen, jos ihminen on haluton, niin usein siihen on joku syy, miksi näin. Ja haluton ei varmaankaan haluaisi olla haluton, ja hän haluaisi että asia korjaantuisi. esim. hellimiset ja huomioinnit puolisolta muutenkin voisi auttaa.
Tämä haluton siis saattaa kärsiä itsekin haluttomuudestaan, eikä asiaa kyllä auta se, että puoliso lähtee pettämään.
Ei haluttomuuteen välttämättä tarvita mitään erityistä syytä. Ainakin itselläni on niin, ettei seksi ole mitenkään vastenmielistä, mieheni on hyvä rakastaja (välillä hellä, välillä raju ja huolehtii että minäkin saan aina) ja hellii minua muutenkin kuin vain seksi mielessä, mutta aina en silti viitsisi vaivautua. Uutuuden viehätys on jo kadonnut ja laiskottaa. Minulla taitaa muutenkin olla matalampi libido kuin miehelläni, joka haluaisi lähes joka päivä. Asia ei kuitenkaan hierrä meidän välejämme, koska lähden kuitenkin aika usein leikkiin mukaan (2-3 kertaa viikossa).
Se mitä haluan tällä kirjoituksella sanoa, niin aina vika ei ole parisuhteessa tai siinä aktiivisemmassa osapuolessa. Kaikille seksi ei ole yhtä tärkeää. Tyypillistä on, että naisen intohimo laantuu kun suhteen alkuhuuma on ohi. Se ei ole pahuutta tai kiusantekoa, niin vaan käy. Suosittelen kompromissien tekoa kummallekin osapuolelle. Kai sitä edes kerran viikossa voi hyvällä mielellä lähteä leikkiin mukaan -edes lauantai-iltana saunan jälkeen..? Sitä asiantuntijatkin suosittelevat, että edes kerran viikossa. Nyt älähtävät ne, joiden mielestä seksiä pitäisi saada joka päivä, mutta eikö ole parempi kerran viikossa halukkaasti, kuin joka ilta puoliväkisin?
Olen vajaa vuosi sitten ajatunut suhteeseen jossa mies on nuoruudeta saakka seurustellut naisensa kanssa ja viime kesänä jostain kumman syystä menivät naimisiin n. 15 yhdessä olon jälkeen.
Itseasiassa me tapasimme aika lailla häiden jälkeen ja pikkuhiljaa ajauduimme seksuaaliseen(kin) kanssakäymiseen.
Mies kertoo miten he ovat yhteen hitsautuneita kavereita ja jopa ystäviä mutta intohimoa heillä ei ole ja vaimo suostuu harvoin seksiin. Lisäksi nyt olemme keskustelleet siitä miten mies on lapsirakas ja luonnollisesti haluaa omia lapsia mutta vaimo ei haluakkaan. Mies tuntee itsensä petetyksi ja kysyikin minulta, että huolisinko hänet lasteni isäksi jos hän eroaisi. Toki tuo oli sellainen heitto mutta tilanne on yhtä aikaa villi, ihana mutta myöskin surullinen sillä välillämme on intohimoa, hyvä keskustelu yhteys mutta kun mies ei ainakaan vielä halua jättää vaimoaan ja en minäkään tiedä miten olisin valmis hänen kanssa vakavasti seurustelemaan saatika perhettä perustamaan. Hurjaa ehkä on se, että pariskunann naispuoliset tutut tietävät tilanteesta ja odottavat, että alamme yhdessä jatkamaan tai että mies kunnostautuisi ja jättäisi tämän sivusuhteen. Heille tilanne on vaikea koska pelkäävät asian paljastumista vaimolle ja heidän paljastuvan, että ovat tietäneet mutta eivät kertoneet.
Minun tapani ei ole ollut sekaantua ukkomiehiin mutta juuri jos kotona ei saa niin kait sitä saa sitten lempeä toisaalta hakea kun kyseessä on aika olennainen ihmisen perustarve. Tilanteemme ei suinkaan ole helppo mutta olen suhtaunut asiaan niin, että en ajattele yhtään pitemmälle vaan nautin jokaisesta näkemisestä odottamatta mitään sen enempää säilyttäen kuitenkin täysin oman elämäni.
Kaikenlaista selittelyä parhain päin. Tyypillistä naisille, jotka mielessään kuvittelevat yhä olevansa jotain poikkeustapauksia, vaikka toiminnallaan todistavat olevansa pelkkiä peruskakkosia.
Kaiken se kärsii, kaiken se...
Ai mikä?
Tuskin kukaan on kakkonen ylpeydestä, vaan jostain ihan muusta syystä.
"lucky bastard" :-)
Meillä on ollut muuten samanlainen tilanne, paitsi sitä seksiä on noin 0-2 kertaa kuukaudessa. Ja silloinkin se tuntuu että se tehdään velvollisuuden tunteesta. Koskaan aloite ei tule vaimon suunnalta, ei koskaan.
Ja minun pitää olla "kiltti poika" pitkän aikaa että muija suvaitsee heittää jalat sivulle...
Aiheesta on keskusteltu, olen yrittänyt ymmärtää ja miellyttää häntä ja tehdän kaiken hänen toiveidansa mukaan. Itse kaipaisin kovasti paljon muutakin kuin pelkkää nopeaa "kassien tyhjäämistä". Mutta tuntuu että olen enemmänkin kaluste asunnossamme kuin aviomies.
Onko tälläinen tilanne mielestänne normaalia?
Olen kokeillut kuinka pitkään tilanne voi jatkua jos minä en tee aloitetta...
Kerran jaksoin odottaa 3 kuukautta ja kun pesää ei tullut annoin luvan itselleni kun tuli vahingossa tilaisuus "langeta". Ja siinä ei ollut kysymys mistään muusta kuin seksistä. Ei vaihdeltu numeroita tai s-posti osoitteita, ei kyselty edes nimiä tms.
En haaveile mistään "läänin pässin" roolista, mutta en ymmärrä jos kerran olen naimisissa naisen kanssa, että minun pitäisi elää munkin elämää...
kumppaniksi, ainakin seksin suhteen.
Koen aivan samoin, että silloin harvoin kun on seksiä, niin tuntuu kuin se tulisi vain ja ainoastaan velvollisuutta. Sääliseksiä. Mrr.
Olen tehnyt yhtä ja toista miellyttääkseni miestä. On hepenettä ja vaatimattomuutta, mitä milloinkin. Olen suhtautunut seksiin luonnollisena osana parisudetta, mutta eipäs onnistu enää.
Varmimmin tyssään vähäisenkin mahdollisuuden seksiin, jos mies huomaa että haluan. Eli minun tulee välttää kaikin keinoin mitään aloitteellisuutta, koska se vain sirtää seksiä eteenpäin hamaan tulevaisuuteen.
Voin kiihottaa miestä, lähestyä, maistella ym ja sitten aivan yks kaks mies kääntyy pois ja vetäytyy koko tilanteesta. Aikani torjumisia kokeneena, olen lopettanut aloitteellisuuden, koska ainakaan silloin en varmasti saa.
Puolison haluttomuus syö kyllä koko elämänilon ja energian, tekee ihmisraunion. Pahinta on se, ettei puoliso edes yritä hakea apua itselleen. Yhdessä olemme sen tehneet, mutta kaikki saamamme tehtävät totetuivat yksipuolisesti vain minun taholtani. JOten koen ettei hänellä ole edes motivaatiota korjata tilannetta.
että oikeasti ymmärrän että olet langennut lopulta tilaisuuden tullen. Ja ymmärrän sen että se on seksiä ja vain seksiä. Alkupräinen kysymys osuu hyvin tilanteeseen jollaisessa sinä(kin) elät. Eli jos puoliso ei kerta kaikkiaan halua seksiä ja hae siitä kumpaakin tyydyttävää nautintoa, niin miksi ihmeessä ei toinen voisi silloin tällöin saada nautintoa kodin ulkopuolelta. Viedäänhän autokin korjaamolle jos ei osata itse korjata.
saattaa ne yhteen ja meidät puoli kahteen :-)
Olen ihan oikeasti kyllästynyt tilanteeseen niin paljon etten tiedä mitä aisan kanssa tehdä...
Ja kuten kirjoitin aikaisemminkin, en halua mitään kyseenalaista meinetta miehenä joka harrastelee liiton ulkopuolisia suhteita. Enkä muutenkaan ihaile kavereita jotka "kaataa" naisia kuin heinää, päinvastoin säälittävää oman egon pönkitystä.
Olen yrittänyt "tappaa" halun itsestäni ja yrittänyt väittää itsellenikin että ei se maailma nyt seksistä ole kiinni, mutta kyllä se kalvaa mieltä ja muutakin...
Ihan samaa minä yritän - tukahduttaa seksuaalisuuteni. Välillä aina onnistuu paremmin ja kykenen suuntaamaan ajatukseni muualle ja "peittämään" kipuni, tyytymään seksittömyyteen jne. Pyysin jopa gynekologilta lääkityksen mikä helpottaisi minua tämän asian kanssa (=auttaisi minua alentamaan seksuaalisuuttani). En ole kuitenkaan uskalatanut aloittaa sitä vielä, se tuntuu niin luonnottomalta.Tämä voi jostain tuntua epätodelliselta, mutta tämä todellisuutta silloin, kun puoliso on haluton.
"peittää" asiaa, kestää, sinnittelee ja yrittää sopeutua, niin sitten taas tulee tämä hetki. Hetki, ettei oikeasti tiedä mitä pitäisi tehdä. Ei tunnu jaksavan ja on neuvoton. Sitä jotenkin koko ajan odottaa muutosta parempaan, mutta ei sitä kuitenkaan tule.
Sitten jos käy sellainen ihme että jollakin lomajaksolla puoliso suostuukin seksiin kaksi kertaa vaikka 2-3 pv:n välein, niin on ihan hurmiossa ja ajattelee, että kyllä tämä tästä taas alkaa sujumaan. Mutta ei se ala. Se oli ne kaksi kertaa ja katsotaan sitten taas 2-6 viikon päästä uudelleen. Tässä on vähän niinkuin löyhässä hirressä koko ajan.
tappaa haluja itsestään. Tein itse niin avioliitossani, elin yli kymmenen vuotta ilman seksiä. Muutuin ihmisenä tosi paljon, tulin umpimieliseksi ja katkeroiduin.
Tavattuani nykyisen seksuaalisesti vapaan kumppanini, oli minulla aluksi paljon vaikeuksia, tapailimme yli vuoden ennen kuin uskalsin kokeilla ovatko taitoni vielä jäljellä vuoteessa. Onnekseni koitui kumppanini ymmärrys, koska hän oli elänyt vastaavanlaisessa tilanteessa omassa liitossaan, tosin "vain" muutaman vuoden.
on ollut mullakin...
Koska seksi ja sen puute saa välillä hermot kireälle ja huonolle tuulelle, olen aikonut kysyä joltain lääkäriltä jotain masennus tms lääkettä joka vie samalla myös seksuaalisen halukkuuden.
Välillä saattaa tulla hankalia tilanteita kun yllättää itsensä vahtaamasta toimistolla naisten suloja, joka on aiheuttanut joitain "oireta" ja jos pitää heti nousta pöydän takaa ylös...
eli en tiedä mitään joka saa oloni tuntemaan kurjemmaksi kuin ainainen torjutuksi tuleminen...
Ja kun tulee torjutuksi kaikilla alueilla luokkaa 360 päivää vuodesta viimeiset 10v...
Mutta koska vielä pahemmalta tuntuu ajatus etten näkisi lapsiani kuin joka toinen viikoloppu, en uskalla harkita eroakaan... Joskus vähän nuorempana olin eniten huolissani taloudellisita jutuista liittyen eroon, nyt en välitäisi rahasta tai omaisuuden pätkän vertaa, mutta ne lapset.
Ja juuri lasten vuoksi en mitään "läänin pässin" mainetta haluaakkaan...
Toisaalta välillä tuo "läänin pässi" nimike istuu meikäläiselle, mutta toisessa merkityksessä :D
toisille on helpompia antaa kuin yrittää itse päättää mitä ongelmalle tekee :-)
Kyllä mullekin on on monikin kaveri sanonut että erotkaa, jopa jotkut vaimon hyvät ystävät jotka tietää aiheesta.
Mutta naurettavinta on että suurin osa ystävistä ympärillä ei tiedä tai voisi edes kuvitella että kaunis nainen ja komea mies ei harrasta seksiä keskenään kuin frekverenssillä joka karkauspäivä :-)
mutta pakko tunnustaa, että jotenkin helpottaa, kun huomaa etten ole tämmän "ongelman" kanssa yksin. Tämä on myös hieman arka aihe ottaa esiin, koska monesti kohtaa vain syyllistämistä. Mutta sen olen oppinut, että vika ei ole minussa vaan se on vain jokin sisäinen lukko, joka miehelläni on suhteessa seksuaalisuuteen.
Joskus on hius karvan varassa etten anna palaa tuntemuksiani, kun mies kavereineen puhuu "miesten juttuja" naisista, naisten aktiivisuudesta jne. Mutta eihän toisen loukkaaminen nyt ainakaan paranna tilannetta.
Jotenkin tuntuu myös turhauttavalta että elän varmasti elämäni seksuaalisinta aikaa saamatta kuitenkaan oikeasti elää sitä. Pahinta on se, että tätä ei saa pyyhittyä pois, ei voi kelata taaksepäin ja aloittaa alusta.
Kiukku, turhautuminen ja pahantuulisuus yllättävät silloin, kun hormonit eniten huutavat keholle luontaista kosketusta kuitenkaan saamatta sitä.
Ei ole montaa päivää, kun mies kävi illalla makuuhuoneessa valmistautuessani nukkumaan ja totesi "sinusta on taas monta päivää nähnyt että haluat", sitten hän urahti halveksuen, kääntyi pois ja tuijotti kaikki ohjelmat mitä TV suolsi. Hän on siis nänyt, vaikka en ole tehnyt elettäkään tehdäkseni asiaa tiedostetuksi. Nyt kun hän huomasi että kaipaan seksiä, siirtyy seuraava kerta entistä kauemmas.
sinäkin kuljit sen 10 vuotta ja se on osa historiaasi, jonka vuoksi nyt osaat arvostaa sitä mitä on.
On helppo sanoa ja ajatella että jättää koko miehen ja aloittaa tasa-arvoisemman suhteen. Mutta... Kun tunneasiat ei ole niin matemaattisen yksinkertaisia. Ja toisaalta minäkin odotan koko ajan että jokin ihme tapahtuisi... Tiedän että sitä ei tapahdu, mutta silti jokin toivon kipinä jarruttaa vielä kuitenkin lopullista päätöksen tekoa.
Sisimmässäni toivon, että se toinen tekisi päätöksen puolestani. Sattuisi varmaan helvetisti, mutta lopulta tietäsin etten menettänyt parisuhdetta, koska eihän tällainen ole parisuhde, tämä on ystävyys-/kaverisuhde.
tai sitten ei...
Sinänsä kuulostaa uskomattomammlta kuulla että myös meitä miehiä on ns haluttomia...
Siihenkin sattaa olla monia syitä... joskus jopa fyysisiä..
Huomaa muuten että löysin itselle hyvän nimimerkin omista kirjoituksistani :-)
Kuten sinä, tunnen myös että ehkä mahdollisesti elämäni aktiivisin "kulta-aika" seksin suhteen peittyy ahditavaan ja katkeroittavaan odottamiseen koskahan se seuraava kerta tulee...
Minä en pysty enää edes nukkumaan samassa sängyssä, vaan "nukahdan vahingossa" sohvalle TV:n ääreen.
Ja kysehän ei ole pelkästään pelkästä seksistä vaan KAIKESTA minkä pitäisi kuulua normaaliin parisuhteeseen...
Jos toinen pystyy kävelemään ohitse edes vahingossa koskettaen, monta kuukautta kerrallaan niin kyllä jotain on pahasti pielessä
olisi helppoa, niin mitään ongelmia ei olisikaan...
Tässä on tätä historiaa samaisesta suhteesta "vähän" pidemmästikin kuin vain 10v.
Vaikeinta kai tässäkin on luopuminen ja itselleen tunnustaminen että on epäonnistunut jossain, ainakin minulle. Ja jotenkin pelottaa miltä tuntuisi mahdollisen eron jälkeen kun "kaik´on mänt´" ja tulee tunne että on heittänyt puolet elämästään hukkaan...
silloin tilanne olisi jotenkin loogisempi. Mutta kun ei ole. Ja jos on, niin se ei ainakaan tule esiin peniksen toiminnassa.
Silloin kun tein aloitteita, stondis oli loistava, siitä huolimatta mies saattoi panna liinat kiinni yks kaks. Tosi nöyryyttävää. Nythän en juurikaan tee aloitetta, koska silloin en ainakaan saa. MRRR! Kiukuttaa koko tilanne.
Lisäksi kiukuttaa se, että seksiä on vain ja ainoastaan viikonloppuna miehen saunajuomien innostamana. Voi missä on arkiaamuun herättävä rakastelu? Tai lounastunnin pikatreffit kotona? Tai arjen rakastelu hetki? Mutta kun ei, ei ja ei. (nyt alkaa verenpaine nousta ja turhautuminen ottaa vallan)
mielessä, että sillä olisi joku toinen?
Vai eikö se vain tarvitse useammin?
Itselläni heräsi joitan aavistuksia vasta aivan hiljattain samaisesta aiheesta...
Tai joku outo sattuma sai aikaan mietteitä...
Jotkut eivät kai oikeasti tarvitse seksiä.
Eli en missään nimessä ole kannustamassa sairaanloiseen epäilyyn :-)
Se saattaa sumentaa mielen tyystin...
Meillä taasen en ole koskaan uskaltanut edes ehdottaa seksiä kun olen jotain maistanut...
Seksiä silloin harvoin kun sitä on ollut, on tapahtunut tyyliin sunnuntai aamuna(joka toinen kk) hiljaa ja pikaisesti ennen kuin lapset herää.
Toinen yrittää välttää kaikilla mahdollisilla tavoilla että olisimme koskaan hetkeäkään kahden kotona, ettei tulisi tilannetta jossa voisi joskus nauttia rauhassa yhdessä olosta. On käyty jopa muutaman päivän lomilla/reissuilla kahdestaan ilman että on kertaakaan ollut seksiä...
Ja itsellä on ollut suuria haaveita/ toiveita että olisi voinut viettää laatuaikaa kaikessa rauhassa.
Ja kuten mainitsit tuosta arjen rakastelusta ja sponttaanisuudesta, niin suorastaan alkaa v**** kun aihetta ajattelee...
Tämä kevät on vielä kaikista pahinta aikaa...
Vielä pari vuotta "hautasin" itseni työvuorien alle ja keksin muutenkin kaikkea mahdollista "projektia" johon pistin kaiken keskittymiseni kun luulin että se saa unohtamaan että olen myös mies joka kaipaa muutakin huomiota kuin että "saa" maksaa laskut ja asuntolainaa
Mutta tuli vedettyä itseni niin tyhjäksi että joutui syömään hetken muutakin kuin puuroa.
kyllä...vaikka halveksinkin syvästi pettureita ja kakkoseksi alkavia ämmiä!!
Seksin pihtaaminen puolin ja toisin on itsekästä...jos parisuhteeseen alkaa pitää oppia ajattelemaan toistakin...ja harrastaa joskus seksiä vaikka ei itse olisikaan juuri silloin niin innostunut! Se on itsekästä sekstailla vain silloin kun itsellä tekee mieli ja muutoin on sitten luukut kiinni...
Jos haluttomuuden syynä on tyytymättömyys esim vaikka seksin laatuun tai johonkin muuhun niin siitä pitää puhua ja ongelmat ratkeavat ainakin hieman helpommin...
Vieraissa laukkomista en silti hyväksy tällaisessakaan tapauksessa...jos ei solmut aukea edes puhumalla niin sitten ensin ero ja sittenhän sitä onkin vapaa tekemään mitä huvittaa...
Ja tässä sen perimmäisen syyn näkee miksi sitä vieraissa laukotaan...se on se seksi eikä mikään rakkaus ja hellyys mitä jotkut täällä niin hartaasti toivovat uskovat...motta totuus selviää aina ennemmin tai myöhemmin :D
oikein naurattaa? Siis mikä on niin huvittavaa siinä, että pettäminen alkaa olla ihan jokapäiväistä?
Elämänmeno on alkanut mennä sellaiseksi, että ei voi muuta kuin ihmetellä, mutta se ei kyllä naurata:-((
Voi sitä suhteessa puuttua muutakin kuin seksiä, toisen ihmisen läheisyyttä myös henkisellä puolella, ei pelkästään fyysisellä. Ei ne asiat ole elämässä niin yksioikoisia kuin SINUN mielestäsi näyttää olevan!
huoran harhauni että heitä käydään pikaisesti nusasemassa siksi kun mies niiiiiiin kauheasti rakastaa :D
Siinä ei ole mitään huvittavaa että pettäminen alkaa olla arkista...mutta mies jonka on pakko päästä dippailemaan huorassa kun huorassakin voisi jättää sitoutumisen sikseen...tai jos alkaa haluttaa toista naista niin erotaan ensin...
Joskus voi olla niinkin että haetaan läheisyyttä ja hellyyttä mutta enemmän se on naisten syy pettämiselle...mies harvemmin hakee noita asioita...mutta poikkeuksia on aina kuten olen monesti sanonut! Pääasiassa mies hakee vaan seksiseuraa...
Vuosien ajan vaimoni kertoi olevansa epäseksuaalinen ihminen ja antoi ymmärtää ettei häntä seksi liiemmin kiinnosta. Ymmärrettävästi annoin hänelle tilaa elää niin ja se johti siihen että seksiä oli 2-3 kertaa vuodessa, kunnes vaimon yksipuolisella päätöksellä loppui kokonaan parivuotta sitten.
Nyt olen kuin jyrän alle jäänyt, koska selvisi että vaimolla on kiihkeä seksisuhde tytoverin kanssa. Jatkunut kuka tietää kuinka kauan.
Mutta älkää aina uskoko kaikkea kuulemaanne.
Minua sattui niin, että palasten kokoamiseen menee varmasti kauan, mutta aion nousta.
edelliseen. Olen halunnut vaimoani mielettömästi kaikki nämä vuodet, mutta hänen tahdostaan tapoin tietoisesti haluani. Tapoin ja nyt kuolin.
syy voi tosiaan joskus olla tuokin että seksikiintiö tulee täyteen jonkun muun makkarissa...
Kyllä minusta pitäisi hälytyskellojen soida jos seksiä on vain pari kertaa vuodessa...ei kukaan voi niin haluton ihminen olla!
Olitko tosiaan itse uskollinen kaikki ne vuodet vaikka seksiä tuli niin harvoin? Noh joka tapauksessa voimia uuden elämän aloittamiseen...jostakin löytyy kyllä se nainen jonka sinä ansaitset...
Kyllä seksiä on ja huolenpitoa, välittämistä ja läheisyyttä jokaisessa kunnon suhteessa. jos toinen on kylmä niin sitten moro vain. Kerran täällä eletään ja jossain voi olla se oikeampi ihminen joka haluaa juuri sinua.
mullakin alkoi hälytyskellot soida!!!!
Meillä harrastetaan seksiä suunnilleen 3-8 kertaa vuodessa ja silloinkin ns mallia "pika".
Muistaakseni yhden kerran 2000-luvulla on sattunut 2 kertaa samalle kalenterikuukaudelle. Ja olemme olleet iältämme ko aikavälillä 30-40...
Aiheesta on yritetty keskustella ja nainen on vain sanonut ettei tunne tarvetta seksiin...
Ja näin on jatkunut jo yli 10v...
On toki käynyt mielessä että voisiko sillä olla joku toinen, mutta olen vai ajatellut jos ei kerran pysty olemaan mun kanssa, niin kuinka ihmeessä jonkun toisen kanssa sitten???
sekstailla kahden kumppanin kanssa. Jos on pettää kumppaniaan jonkun toisen kanssa, niin tuntuu tosi väärältä mennä sänkyyn oman puolisonsa kanssa, petos tavallaan moninkertaistuu.
Mulle on moni muukin (nainen) sanonut ettei sellaista naista olekkaan joka voi olla monta kuukautta ilman... Siis parisuhteessa olevaa jne...
Voihan tilanne olla kotona niin tulehtunut muuten ettei siihen pystytä. Mutta kun meilläkin on mennyt noin muuten pitkiäkin aikoja ihan kivasti, ei riitoja jne...
Olen toki ihmetellyt runsasta tekstailua ja että työt ym menot lisääntyneet. Mutta en ole ihan oikeasti osannut koskaan edes epäillä. Mutta jos syynä onkin oikeasti toinen toinen/toiset miehet, niin silloin kyllä rauhallinenkin mies repeää...
Olen miettinyt kuinka asiasta voisi saada varmuuden kun en voi alentua nuusikimaan/vakoilemaan.
että illalla haluat rakastella ja jos vaimo kieltäytyy, niin vaadi hänet kertomaan syy. Monesti pettäjä haluaisi kertoa, uskoen tilanteen helpottavan. Valitettavasti sillä epäilevällä osapuolella ei vaan ole usein kanttia kysyä suoraan, miksi toinen ei halua rakastella.
seksiä, ei todellakaan rakasta kumppaniaan täysillä.
Rakkauteen kuuluu läheisyys ja hellyys, sekä näiden myötä rakastelu rakastetun kanssa.
Se joka ei puolisonsa kanssa halua rakastella, ei halua todellista yhteyttä.
Suosittelisin mieluummin vaihtamaan kumppania, kuin turvautumaan ulkopuoliseen pelkän seksin tarjoajaan.
minä rakastan kumppania täysillä! välitän, rakastan, hellin ja haluan perheen hänen kanssaan. yhdessä olomme on ihanaa, keskustelut täydellisiä. ihmisinä olemme sopivan samanlaisia, ja yhteys välillämme on loistava. rakkautta ei todella suhteesta puutu, vaan puolin ja toisin otamme toisemme huomioon arjessa, joskus pienin ja joskus isoin asioin. yhteistä taivalta menty vuosia, ja jatketaan eteenpäin. yhteistä omaisuutta on kertynyt ja suurin omaisuus, talo laina otetaan vielä tämän vuoden puolella. tulevaisuus siis on molemmilla tiedossa, siis se minkälaisen siitä haluasi tulevan ja varmaa se, että se koetaan yhdessä. seksi minua ei niinkään hänen kanssaan kiinnosta. mutta tunteistani olen varma, joten puhu vain omasta puolestasi!
libido, niin säälin häntä hänen elinkautisestaan kanssasi. Jokainen joka puolisoaan rakastaa haluaa antaa nautinnon rakkaalleen ja tyydyttää hänen tarpeensa, vaikkei aina omat halut olisikaan huipussaan.
Miehesi löytäessään itselleen rakastajattaren voit vain syyttää itseäsi.
Silloin jos kummallakaan ei ole seksuaalisia haluja, niin oikea pari saattaa olla löytynyt.
halua seksiä kumppanillesi antaa, vaikka hän haluaisi sitä?? Vaikka rakastatkin häntä?
Miksi seksi ei sinua kiinnosta?
hyvä, että sinä tunnet minut. hyvä, että tunnet etenkin mieheni. koska olet varmasti niin viisas, että osaat sanoa tämän yhden tekstin perusteella, niin pitääkin valmistautua jo syyttämään itseäni.
eli siis suomeksi: ÄLÄ PUHU ASIASTA JOSTA ET MITÄÄN TIEDÄ!!!!!!! ääliö! suhteita on monenlaisia. sinä olet ehkä ihminen joka elää niinkuin kirjoitat, minä en. se etten ole niinkuin sinä ei oikeuta avautumaan tulevaisuudestani. niinkuin sinä jotain siitä tietäisit. huh huh. ja tiedoksi, mieheni ei koskaan pettäisi, kertoo ettei mitään niin paljon inhoa kuin epärehellisyyttä ja petturuutta. joten......... elä sinä elämäsi, älä suunnittele minun, osaan sen itsekkin, kiitos vain.
en tiedä, miksi seksi ei minua kiinnosta. jos kumppanini sitä pyytää (=osoittaa haluavansa) niin toki suostun. ajoittain. mutta mieheni ei myöskään pyydä usein. olemme todella samanlaisia ihmisiä tässä asiassa,mikä on todella hyvä juttu! asiasta on puhuttu ja molempien mielipide on aika lailla sama. hyvin menee näin, ja molemmista tuntuu ettei mitään puutu, sillä läheisyyttä on paljonkin, luulen että todella paljon "verrattuna" useisiin pitkiin suhteisiin, jossa seksiä on "pakosta" silloin tällöin mutta läheisyys puuttuu melkein kokonaan..
ei koskaan, silloin et putoa niin korkealta. Täällä taitaa juuri nämä sairaimmat tapaukset olla niitä en/ei koskaan tyyppejä.
Herää kysymys mitä sitten teet täällä uskottomuuspalstalla jos kerran parisuhde sinulla on niin hyvässä kunnossa??
Koska olemme uskottomuuspalstalla, oletan sinun puhuvan seksisuhteesta ja pettämisestä enkä esimerkiksi avoimesta liitosta ja seksisuhteesta.
Tuossa kysymyksen asettelussa on jo aika monta oletusta. Mitähän tarkoitetaan haluttomuudella? Onko tämän itävaltalaisen hirviöisän vaimo haluton, koska miehellä on riittänyt kykyä omalle tyttärelle, muutamaan ventovieraaseen raiskattuun ja thaimaalaisiin ilotyttöihin? Toisaalta onko aikuismaista hakea oikeutusta tekoihin jonkun toisen teoista tai tekemättä jättämisistä?
Ymmärrän jotenkin, että seksipaineissa elävä ihminen sortuu juovuspäissään pettämään kerran. Jatkuva pettäminen on yleensä kuitenkin yhteisten pelisääntöjen yksipuolista muuttamista. Vaikka toinen osapuoli olisi alkanut pihtaamaan, oikeuttaako se "pahan vastaamiseen pahalla". Jos joku menettää täysin kiinnostuksensa seksiin, se kertoo kyllä muistakin ongelmista joko omassa elämässä tai parisuhteessa.
Exäni petti minua parinkymmenen vuoden avioliiton jälkeen. Harrastimme seksiä kolmestä viiteen kertaan viikossa koko avioliittomme ajan. Itse olisin sanonut meidän olevan seksuaalisesti aika aktiivisia. Mieheni oli erittäin aktiivinen, mutta sittemmin nälkä kasvoi syödessä. Koska kotona seksi sujui hyvin, olisiko se vielä ihanampaa jonkun toisen kanssa. Mieheni selitti pettämistään sillä, että hän halusi joka päivä ja kyllähän minä häneen verrattuna olin haluttomampi. Joka toinen päivä riitti minulle oikein hyvin. Olin siis todella loukkaantunut, kun hänen touhunsa selvisivät. Mieheni ei yrittänyt missään vaiheesa ehdottaa vapaata avioliittoa tai suhdetta. Hän vain ihan itsekseen päätti muuttaa suhteemme pelisääntöjä ja harrasti seksiä suhteemme ulkopuolella. Ainakaan minulle hänen paineiden purkamisensa muualla ei ollut mikään helpotus. Itsekin pidän seksistä, enkä ole koskaan tietoisesti pihdannut.
Jos parisuhteen osapuolilla on haluissa suuri ero, asiasta kärsivän osapuolen pitäisi ottaa se keskustelun alle. Siinä on tietysti se riski, että lopputuloksena on ero. Jokaisella on kuitenkin oikeus päättää elämänsä pelisäännöistä.
jos et itse halua seksiä?
Muistutukseksi tähän kysymykseni ydin:
"Vilpittömästi kiinnostaa miksi haluton puoliso loukkaantuu (jos loukkaantuu?), siitä että toisella on ulkopuolinen SEKSIsuhde?
Ihan aidosti en ymmärrä miksi loukkaantua puolison seksisuhteesta (=ei rakkaussuhde, vaan ihan seksiä), jos itse ei halua seksiä??? Eikö silloin kummallakin ole hyvä olla seksin osalta? Haluttoman ei tarvitse kärvistellä toisen halujen kohteena eikä halukkaan tarvitse kärvistellä torjuttuna puutteessa?
Minusta fyysisen uskollisuuden vaatiminen/edellyttäminen/odottaminen on todella itsekästä vallan käyttöä parisuhteessa, mikäli itse ei ole kovin kiinnostunut seksuaalisuudesta."
En hae puolustusta uskottomuudelle, vaan esitän kysymyksen.
Elän parisuhteessa aseksuaalin miehen kanssa, joka kerta kaikkiaan ei halua seksiä. Puhuttu on ja terapiat käyty oikein pitkän kaavan kautta. Mutta jos ei halua niin ei halua.
Tämän taustan pohjalta kysymys on se, että miksi seksisuhde loukkaa, jos itse ei ole siitä kiinnostunut? Miten se on toiselta pois jos toinen ei sitä halua ensinkään? Minusta oletusarvo siitä, että keskivertoseksuaalinen ihminen kärsii seksittömyydestä on itsekästä.
Emmastiinan kokeman pohjalta taas olisin onnesta ymmyrkäinen jos seksiä olisi 3-5 kertaa viikossa, kertakin riittäisi, joten kertomasi pohjalta ei voi sanoa että miehesi petti, koska ei saanut seksiä.
Kaippa ne himot häviävät kun huomaa kumppanin olevan
kuin alkoholistin, seksiä pitää saada viikossa usean
partnerin kanssa. Että sillei!!!
Puoliso, joka loukkaantuu seksisuhteesta, ei ymmärrä pelkkää SEKSIsuhdetta. Mitä ilmeisemmin loukkaantujalla on joko a) rakkaudentunteita kumppaniaan kohtaan tai b) hän tuntee omistushalua kumppaniinsa.
a)-tapauksessa tietysti pelätään, että rakkaudentunne kuolee, kumppanin etsiessä seksiä vähän sieltä sun täältä. Onko kukaan muuten kuullut, että rakkaus parisuhteessa senkun syvenee (tai edes pysyy kohdallaan?), kun puoliso käy vieraissa?
Tai sitten yksinkertaisesti pelätään, että kumppani jättää, koska rakastuu sellaiseen, joka tarjoaa enemmän seksiä.
b) -tapauksessa loukkaantuja pelkää menettävänsä järjestyksen, maineen, kodin (veneen, auton, kesämökin...) ehkä oikeasti jollain tavalla myös kumppaninsa :) jollekin toiselle!
MUTTA
Mielestäni seksi on kuitenkin parisuhteen liima. En ihan aidosti ymmärrä, miten joku edes kestää ajatusta siitä, ettei halua sekstailla rakastamansa puolison kanssa. Miten se on mahdollista? Eikö yhtään häiritse? Vielä mahdottomampaa se on sen puoliskon kannalta, joka haluaisi seksiä rakkaudeltaan. Miten voi rakastaa, kun kumppani torjuu seksin?
Toki monia ihmisiä voi rakastaa samanaikaisesti: ystävänä, lapsena, äitinä, isänä, sisarena, naapurina, sukulaisena, tuttavana, työkaverina... ihan ilman seksiä!
Kahta ihmistä voi rakastaa ja haluta seksiä heidän molempien kanssa. Näin usein tapahtuukin... Mutta aikaa myöten siinäkin tulee ongelmia, oli asetelma mikä tahansa.
Vielä tuohon viimeiseen värssyyn
"Minusta fyysisen uskollisuuden vaatiminen/edellyttäminen/odottaminen on todella itsekästä vallan käyttöä parisuhteessa, mikäli itse ei ole kovin kiinnostunut seksuaalisuudesta"
On vähän eri asia vaatia/edellyttää tai odottaa. Odottaa voi, vaatiminen ja edellyttäminen on julmaa :D.
Mutta näin se vain menee: Suhteessa on rakkautta tms tunteita jäljellä, jos odottaa kumppaniltaan uskollisuutta (edes suurinpiirtein). Mikäli joku sanoo kumppanilleen "minulle on ihan sama sekstailetko toisten kanssa vai et" tai "tee mitä huvittaa", niin miltä kuullostaa? Itse ehkä loukkaantuisin moisista lauseista, vaikka olisinkin (salaa) käynyt vieraissa pari kertaa.
Sanoilla ei ole kovinkaan paljon merkitystä, jos ihmisestä jokin asia TUNTUU. Jos sanoo, että rakastaa kumppaniaan, muttei halua seksiä... se tuntuu kurjalta. Jos sanoo, että rakastaa, mutta joutuu hakemaan seksiä muualta- sekin tuntuu kurjalta. Todella vaikea tilanne.
Jotain tuollaista siinä täytyy olla takana. Nämä tunneasiat on niin monimutkaisia. Vaikka kärsinkin tavattomasti mieheni haluttomuudesta, niin kuitenkaan ei voi "antaa palaa". Eli kai sitä myös itse vaatii/edellyttää/odottaa uskollisuutta.
Haluttoman puolisona on pakko sanoa, että välillä tämä tuntuu ylivoimaiselta. Teksi mieli siirtää oma paha olo toiseen, jos edes sitten puoliso saisi pienen käsityksen siitä mitä kivirekeä joutuu vetämään, kun itse haluaa, mutta toinen ei.
Haluton kai luulee, että tämä on ok tilanne (vaikka asiasta onkin puhuttu), mutta oikeasti odotan epärealistisesti koko ajan, että tilanne muuttuu. Mutta ei se taida muuttua....
Tällaisian hetkinä sitä miettii, että miten ihmeessä päästi itsensä sitoutumaan ja rakastumaan ihmiseen joka ei halua seksiä. Tosin alussa tietenkin feikkasi, vaikka tiesi seksin olevan minulle "tärkeää". Minusta se oli petos, ettei alunperin kertonut omia seksuaalisia tarpeitaan.
Petosta on myös luikerrella naimisiin niin naisena kuin miehenä ja valehdella niistä lapsenteon halukkuuksista kuin tekeytyä halukkaaksi. Umpihomot ja linjojaan vaalivat naiset näistä ääriesimerkit. ENsin luvataan ja keskustellaan perkele hempeitä ja sitten kun aamen sanottu aletaan pihtaamaan tai sanotaan ettei ne muksut kuulu elämään sittenkään. Se on vale ja huijausta ja potkut persielle vain.
Näinkin se voi mennä. Puolisot A ja B haluavat seksiä molemmat keskenään. Puoliso B haluaa saada omaa itsetuntoaan kohotettua ja hakee seksiä vielä parisuhteen ulkopuolelta. Puoliso A loukkaantuu puoliso B:n kerskailuista seksirintamilla. Ajan kanssa seksi meneettää merkityksensä puoliso A:la. Kasvaa iso inho B kohtaan. Siihen se seksi sitten loppuukin ja puoliso A huomaa että puoliso B ei ollutkaan se mies johon hän rakastui vaan jotain muuta.
Erehdyksiä tapahtuu kun rakastuu.
Puolisot C ja D rakastavat toisiaan ja haluavat molemmat seksiä. D kylläkin vielä enemmän kuin C, mutta C ei pane yleensä hanttiin. Vasta aivan rättiväsyneenä kylläkin. D:n lääke asiaan kuin asiaan on "seksi auttaa"... Jos C valittaa jostain, pyytää jotain, niin D:n mielestä se oikeasti on seksin puutetta.
Vuodet vierivät, perhe kasvaa. C: ja D:n välillä syntyy riitoja, joskus pahojakin. Seksi sujuu edelleen. Aika kuluu taas. Mikään suhteessa ei toimi C:n mielestä, paitsi seksi. "No hyvä, että edes se" C ajattelee.
C on tuskastunut D:hen monista asioista. Aina uudelleen ja uudelleen riidellään asioista, joista riideltiin lähes 20 vuotta sitten. vasta tässä vaiheessa C alkaa miettiä, että onko D sittenkään hänelle "se oikea".... Hänellä on paljon vastakkaista sukupuolta olevia ystäviä, joiden kanssa viihtyy paremmin kuin D:n.
Sitten C kohtaa erään, jonka kanssa on 1. kertaa uskoton D:lle. Suhde loppuu pian, mutta C on täysin sekaisin; mitä tämä tarkoittaa. Siinä sekaisin ollessaan hän tapaa F:n. Muutaman kerran F:n tapaamisen jälkeen hän alkaa tosissaan ajatella eroa D.stä: Niin F:n kuin myös sen takia, että tuntee olonsa D:n kanssa huonoksi. D ei silti halua erota. C viettää kaksoiselämää kuukausia, kunnes viimein saa kiskaistuksi irti D:stä. C:stä tuntui 20 vuoden yhteiselämän jälkeen, että D oli täysin vieras. Ei se puoliso, johon hän kauan aikaa sitten rakastui. Eikä C voi edes ajatella, että rakastuminen D:hen 20 v sitten olisi ollut erehdys. Se vaan oli silloin ja nyt on nyt.
Ihmisillä on muuten kummallinen tarve feikata muissakin asioissa kuin seksissä... Kuten ihan normaalissa kanssakäymisessä. Ei vain sanota kumppanille asioita, joiden pelkää loukkaavan. Tai joista tulee riitaa... vaikka sitä voi tulla ihan joka asiasta... Ikäänkuin vältellään kaikkea oikeaa keskustelua ja puhutaan vain järkevistä ja hyödyllisistä asioista. Eihän sillä tavoin opi tuntemaan toista! Kuinkakohan moni rakastaa kumppaniaan sellaisena kuin tämä oikeasti on, vai sellaisena, joksi tämä tekeytyy..? Parisuhteessa parasta olisi, jos molemmat tuntisivat edes itsensä hyvin.
Minusta on ymmärrettävää, että toisen seksin muualta hakeminen loukkaa, vaikka itse olisikin juuri se, joka ei halua seksiä (niin paljon!).
Asioista avoin keskutelu on reilu tapa. Jos haluaa hakea seksinsä muualta, niin toinen saa ja voi loukkaantua ja tarvittaessa päättää suhteen lopettamisestakin. Eihän kukaan voi määritellä sitä, mistä toinen saa ja ei saa loukkaantua.
Loukkaantuminen kun on tunne, joka joko tulee tai ei tule. Ei se kysy sitä, onko jonkun mielestä loukkaantumiseen olemassa perusteeta vai ei.
Eihän tässä nyt juridiikasta ole kyse vaan tunteista.
Monesti haluttomuuden taustalla on se, että ainoastaan toinen saa seksistä aidosti tyydytystä. Onko siis myös sallittua, että se, joka ei halua yhtä paljon seksiä puolisonsa kanssa (koska ei koe sitä tyydyttävänä) lähtee hakemaan tyydyttävää seksiä muualta?
Eihän tässä nyt pelkästään määristä puhuta.
Jos toinen tarjoaa paskaa seksiä usein, niin kaipa sinun teoriasi mukaan toinen saa hakea hyvää seksiä muualta. Vaikka se olisi harvoinkin.
Kummallisia "minun kuuluu saada näin paljon seksiä" -ajatusmalleja liikkuu täällä.
Jos molemmat nauttivat seksistä yhtä paljon, niin hyvin todennäköisesti sitä halutaan myös saman verran. Eikö vain?
Hmm... Oikeasti minusta on liian vähän kaikilla määrällisillä ja laadullisilla mittareilla, jos parisuhteessa on seksiä kerran kuussa, jos silloinkaan. Laatukin on heikentynyt dramaattisesti.
Mutta on totta että olen katsonut asiaa ain omalta kannaltani (seksiä on aivan liian vähän, torjumisia aivan liikaa ja laatukin on muuttunut vähemmän tyydyttäväksi). Puolisoni kannalta en ole ajatellut että syy hänen haluttomuuteensa voi olla juuri tuo ettei saa aitoa kokonaisvaltaista tyydytystä seksistä. Mikäli näin on, niin se selittäisi paljon.
Keiltämättä loukkaantuisin erittäin verisesti, joa hän hakisi seksiä parisuhteen ulkopuolelta, koska tarjontaa on kotonakin. Omalla kohdallani mietin että miksi puolisoni loukkaantuisi minun seksisuhteestani koska hän ei sitä tarjoa. Erona on se, että haluttomuus ongelmasta on puhuttu. Puhuttu ja puhuttu. Terapiassa käyty ja yritetty selvittää asiaa. JOten sen eteen on tehty paljon - turhaan. JOs puolisoni pettäisi tässä tilanteessa siksi ettei saa tyydytystä, se olisi eri asia. Miksikö? Koska hän vakuuttaa seksin olevan hyvää. Eli ei ole mitään mitä lähteä parantamaan.
Jos on tyytymätön on kerrottava mihin (määrä/laatu/tms). Ellei kerro ei9 voida lähteä etsimään ratkaisua. JOs on puhuttu, käsitelty ja kohdattu "ongelma" eikä toinen tee mitään tilanteen korjaamiseksi, on turha odottaa ikuisesti uskollista kumppania. Tunteet rapisee ja kunnioitus väistämättä katoaa ajan myötä. Sori vaan.
Niin, sitä kannattaa miettiä että halutonkin voi olla puutteessa. On ehkä ollut jo pidempääkin puutteessa, koska ei ole saanut seksistä tyydytystä. Seksi ei ole välttämättä huonoa muttei tarpeeksi hyväkään, eli ei tyydyttävää. Ja parisuhteessa, varsinkin naisilla, rakastetuksi ja ymmärretyski tulemisen tarve tulevat ennen seksiä. Eli voi olla että halukas puoli jankuttaa sitä seksiasiaa vuodesta toiseen tajuamatta että pitää toista yhtälailla puutteessa, joko epätyydyttävällä seksillä tai henkisesti puutteessa.
Jos sä tykkäät makaronilaatikosta ja nautit sen syömisestä, niin toinen ei välttämättä. Sitten älä ihmettele että toinen jättää sen syömättä tai rupea käymään ulkona syömässä. Opettelee laittamaan sellaista ruokaa mitä toinenkin nautinnolla syö.
pitäisi se sanoa.
Mieheni tietää että haluan useammin seksiä kuin kerran kuussa - ei tee mitään asian korjaamiseksi. Jos syy on se, että hänellä on jotain toiveita seksimme suhteen, hänen tulisi sanoa se. Oikeasti minusta on epänormaalia tyytyä noin vähään seksiin.
Tosin alan olla ihan kypsä koko ukkoon ja pakko tunnustaa että tämä vähäinen seksi, jatkuva torjuminen (vaikka en enää tekään aloitetta kuin max sen kerran kuussa ja silloinkin ukko yleensä torjuu) alkaa oikeasti huuhtomaan tunteet. En olisi koskaan uskonut löytäväni noin vätystä miestä seksin suhteen. Huh, huh. Alussa kyllä oltiin aktiivista, mutta myöhemmin selvisi että myös hänen entinen liittonsa oli lähes seksitön.
Minusta se oli paskamainen temppu uskotella ja antaa ymmärtää jotain muuta omasta seksuaalisuudestaan kuin mitä se on. Kieltämättä alan katkeroitua miestä kohtaan ja koen hänen tahallisesti valehdelleen minulle. Ja valhe kun ei ole hyvä kivijalka parisuhteelle. Tilannehan olisi erilainen, jos mieheni haluttomuus olisi uusi asia hänelle esim. sairauden, stressin tai muun takia, mutta todellisuudessa hän ei ole koskaan ollut halukas. Harrastaa seksiä vain siksi että tietää ettei saa muuten ketään kiintymään itseensä ellei alussa esitä seksuaalista.
olevansa akseksuaali ja uskotteli että myös minä olen, tyydyimme molemmat tosi vähään, liian vähään. Luulin seksittömyyden ölevan vaimoni tapa elää, kunnes hän aloitti työkaverinsa kanssa seksisuhteen. Arvatkaapa kenen maailma sortui, olin vuosia elänyt petoksessa, missä minua käytettiin vain sumeilematta hyväksi.
Sinisilmäinenkö ? Kyllä vain
Nyt ? Vaimollani tosi kiihkeä seksielämä. Skoolataan sille.
tough shit man.. :/
saat parempia kyllä. Siihen pitää jaksaa uskoa. Niin myös itsenikin. Muija petti ja dumppasin samantien. Mua ei petetä, oli asiat miten oli. Koska en itsekään petä. Rankkaa oli/on vieläkin.
Olimme aviossa melkein kolmekymmentä vuotta. Siinä välissä oli pitkä aika, ettei mulle seksi maistunut. Koska mieheni selvästi kärsi siitä, lupasin hänen mennä vieraisiin. Jos en koskaan saisi tietää siitä, eikä kukaan muukaan tuttavapiirissä. Aikaa kului ja seksihalunikin vähän paranivat.
Erosimme kuitenkin pari vuotta sitten. Ja myöhemmin eksäni kertoi, ettei ollut harrastanut seksiä avioliittomme aikana muiden kanssa.
Olen juuri itse ollut ko.tilanteessa.siis minua on petetty kun en ole pystynyt seksiin.
tämän on mieheni tiennyt jo tutustuessamme ja sanoi sen hyväksyvänsä ja seksittömän suhteen riittävän hänelle.
En ole vaatinut fyysistä uskollisuutta vaan oletin olevan ko.lupauksen takia aaian olevan itsestäänselvä.
mutta sitä se ei ollutkaan-Kun mieheni nyt jäi kiinni hänen kertomanaan pelkästä fyysisestä seksistä menin ihan rikki.
minulle kyse oli siitä että mieheni ei hyväksynytkään minua vaan rakastaa jotain muuta enemmän kuin minua ainakin nettiviestittelyn
mukaan.
minusta ei kyse ole vallan käytöstä vaan luottamuksesta.Olisi ollut eri asia jos puolisoni olisi ollut avoin ja sanonut että hänen täytyy saada tyydyttää tarpeensa.
en tiedä oliko tässä mitään vastausta sulle.
eli jos ymmärsin oikein, puolisosi on tiennyt alunperin ettet kykene seksiin ja hyväksynyt sen. Hmm... Tuo on kinkkinen tilanne, hieman erilainen kuin minun tilanteeni. Mutta kaikella kunnioituksella silti mietin, että jos puolisollasi olisi pelkkää seksiä jonkun kanssa niin loukkaantuisitko silti? Teidän tapauksessa lienee siis sitä muutakin, jos ymmärsin oikein.
Mikäli puolisollesi ei riitäkkään seksitön suhde, vaikka niin on alussa vakuuttanut, niin toisaalta tilanteenne on yhtä petollinen kuin minulla. Minun puolisonihan vastaavasti uskotteli ja antoi ymmärtää olevansa seksuaalinen. Eli niin sinun kuin minunkin puoliso on ollut petollinen.
No kyllä mustakin petti.hyvä että joku on samaa mieltä!
Mua ei todellakaan haittaa että jos mun mies harrasti/harrastaa seksiä toisen naisen kanssa.mutta salaaminen on pettämistä.Ja se että antaa olettaa että molemmat tietää missä mennään!
... minustakin kaikkein eniten loukkaa se, mitä suhteen alussa on sovittu/puhuttu/tuotu asioista esiin ja kumpikin on ne oletukset hyväksynyt.
Sinulla ja minulla tilanne on aivan päinvastainen, mutta periaatteessa yhtä mustavalkoisen yksinkertainen. Kumpikin (lähes)ääripää on hyväksyttävä ja selvä, kun toinen tuo sen avoimesti esiin. Mutta kun toinen "sinetöi" sen suhteen alussa puheillan ja teoillaan ja toimiikin oikeasti toisin, niin se loukkaa hirveän paljon.
Oikeasti tunnustan, että jos minä olisin se, joka ei kykene seksiin ja toinen ensin hyväksyisi sen pettäen myöhemmin, niin se ehkä satuttaisi vielä enemmän kuin tämä tilanne, jossa mies ei "annakkaan"