Hei!
Tietääkö täällä kukaan onko netissä mitään vakavahenkisempiä keskustelu tai vertaistukiryhmiä parisuhdeongelmiin? Mulle kelpaa kohta joku Dr. Phil tai mikä vaan...
Erittäin lyhyesti kuvattuna puolueellinen näkemykseni suhteestani on mieheni edellinen suhde (myönnettäköön että siinä nyt aihetta jonkun asteen skitsoiluun kyllä on) on jättänyt luurankoja kaappiin, ja tämä nyt uhkaa hajoittaa meidän suhteen.
Mies ei tietenkään suostu kirveelläkään purkamaan asioita vaan kaikesta tulee aina minun vika ja minä oon hankala ihminen ja haluan riidellä, vaikka todellisuudessa veikkaan ettei hän vain pysty ihan kaikessa vieläkään kohtaamaan todellisuutta.
Uskon tosin itse vakaasti että ongelmat on ratkaistavissa, tietäisi vain mistä lähteä purkamaan ja miten... elikka jotain näkökulmia ja vinkkejä siis hakusessa. :)
Tietääkö täällä kukaan onko netissä mitään vakavahenkisempiä keskustelu tai vertaistukiryhmiä parisuhdeongelmiin? Mulle kelpaa kohta joku Dr. Phil tai mikä vaan...
Erittäin lyhyesti kuvattuna puolueellinen näkemykseni suhteestani on mieheni edellinen suhde (myönnettäköön että siinä nyt aihetta jonkun asteen skitsoiluun kyllä on) on jättänyt luurankoja kaappiin, ja tämä nyt uhkaa hajoittaa meidän suhteen.
Mies ei tietenkään suostu kirveelläkään purkamaan asioita vaan kaikesta tulee aina minun vika ja minä oon hankala ihminen ja haluan riidellä, vaikka todellisuudessa veikkaan ettei hän vain pysty ihan kaikessa vieläkään kohtaamaan todellisuutta.
Uskon tosin itse vakaasti että ongelmat on ratkaistavissa, tietäisi vain mistä lähteä purkamaan ja miten... elikka jotain näkökulmia ja vinkkejä siis hakusessa. :)
Vastaukset 6
Vanhimmat
sano miehellesi, että tarvitset keskusteluapua asian käsittelyssä, jotta voit päästä siitä yli.
sano, että se apu voi tulla myös miehen puolelta, mutta tarvitset siihen miehen tukea.
korosta, että et ole häntä jättämässä, vaan että haluat päästä asian yli.
muussa tapauksessa joudut juttelemaan asiasta jonkun ulkopuolisen kanssa. jos mies ei halua jutella tai tulla kanssasi ammattiauttajalle, voit keskustella siitä myös kahden kesken ammattiauttajan kanssa, tai vaikka luotettavan ja fiksun kaverin kanssa.
Hae : mielenterveysyhdistys Taimi ry
Alkusivulta klikkaa keskustelut.
En tiedä on vakavampaa tms. mutta siellä on paljon vertaistukea tarjolla lähes joka asiaan.
Kävin katsomassa ja siellä on myös aiheena parisuhde.
Mutta myös ammattiapua kannattaa miettiä, yksin tai erikseen.
Tai oikeista vertaisryhmistä (läheisriippuvuus- ym ryhmät)?
Kirjoitin ensin nettiin sen takia, koska en usko että olen ensimmäinen tai ainoa ihminen samantyyppisen ongelman edessä. Ja ajattelin myös että ehkä jollakulla on hyviä vinkkejä keskustelun avaamiseen kotona tai mitä tahansa muuta.
Asiaa on keskusteluissa kyllä sivuttu, mutta en saa miestä edes järkevästi puhumaan siitä kun asiasta tulee jo vaikeaa. Itse en ehkä ole ihan yhtä herkkä ihminen, joten koetan olla painostamatta liikaa. En usko että tilanne on mitenkään ylitsepääsemätön, joten mielumin aloittaisin "kotikonsteilla" ennen kuin edes ehdotan mitään parisuhdeterapiaa. Veikkaan että tässä vaiheessa jos niin sanoisin ja tarkoittaisin sillä sitä että haluan suhteelle vakaamman pohjan, voisin kuvitella ettei hän silti näe sitä niin vaan syyttämisenä tai ennemminkin ongelmien lietsomisena.
Olen varmaankin vähän liian suorasukainen ja asiakeskeinen verrattuna toiseen puoliskoon, ja koetan nyt vaan keksiä miten saada asiaa vähän vähemmän keskusteluaraksi olematta silti liian hyökkäävä. Keskustelussahan ei ole mitään merkitystä sillä mitä sanoo tai miten, vaan ainoastaan sillä kuinka toinen asian ymmärtää.
Tuossa asiassa uhkaa käyä nyt niin, että sinä IHMINEN jolla ei ole mitään ongelmaa, saat sen miehesi ongelmat itsellesi.
Lisäksi sinulle tulee miehen ongelmien myötä itsellesi ongelma.
Häivy suhteesta, niin minäkin tekisin nyt viisaampana.
Otin miehen jolla oli eksän kanssa ollut vaikeaa ja kuvittelin että voin rakastaa hänet ehjäksi, ja että parisuhteessa yhdessä käsitellään asiat.
Se meni vain siihen että minusta tuli palkaton terapeutti, jota mies ei lopulta arvostanut enää koska purki vain lapsuutensa traumoja kapinalliseen käytökseen minua kohtaan.
Minäkin tiedän, että asiat voi ratkaista, ja purkaa, mutta valitettavasti siihen tarvitaan kaksi ja jos toinen ei tajua, ehkä seuraavassa suhteessa tajuaa mutta sinun ei kannata ruveta ottamaan itsellesi niin isoa urakkaa, että opetat täysikasvuista miestä elämään ja olemaan.
Ota sellainen mies joka on selvittänyt asiansa, koska parisuhde on vaativa laji ja ylimääräiset ongelmat vain tuhoavat ne vähätkin mahdollisuudet onneen.
Joo, sitä juuri pelkäänkin.
Että purkaa sitten kaiken minuun, eikä oikeasti koskaan kasva tai käsittele menneitä. Varsinkin kun on muutenkin aika keskenkasvuinen perheen kuopuksena ja tykkää olla vauva. Minä taas oon omassa suvussani tän sukupolven vanhin, enkä jaksais aina olla äiti aikuiselle miehelle. Kauhean hakalaa puhua ees mistään vaikeasta, kun sitten taas on kaikki mun syytä ja minä oon vaikea ihminen kun haluan puhua vaikeista asioista. Onnistuin kerran kyllä vihjaamaan että puhuis jollekin, mutta ei varmaan menny kuitenkaa jakeluun. Tää on sitä samaa ihmistyyppiä kun mun äiti, että pitää olla oma idea ennen kuin se on hyvä. Muiden sanomana sama asia voidaan jättää noteeraamatta.
Toisaalta kyllä sitä miestä rakastankin, ja tuntuu jotenkin liian helpolla luovuttamiselta jos nyt vaan lähden kävelemään ja totean että koita kasvaa vähän. Tai siis, pakko jotenkin yrittää edes ennen kuin toteaa ettei tästä mitään tule. Tuntuisi kuitenkin tosi pahalta erota nyt, kun "normaali arki" kuitenkin kutakuinkin sujuu. Ja "anoppi" ja muu suku ei ole ihan mielenvikaista porukkaa, heh!