Kysyisin ihmisten mielipideitä, sekä kokemuksia siitä, onko järkevää hankkia lapsia, ennen kuin koulut on käyty loppuun ja vakituinen työ on hommattu?.. Tuli taannoin sekavia, sekä loukkaavia kommentteja, kun oli väitetty, että koulut, työt, ym. kannattaa käydä/ hommata ennen lapsien hankkimista, varsinkin jos on nuori 18-25 vuotias?
MIELIPITEITÄ HYVÄT IHMISET ANTAA TULLA ?? =)
JA HYVÄÄ KESÄÄ !!!
MIELIPITEITÄ HYVÄT IHMISET ANTAA TULLA ?? =)
JA HYVÄÄ KESÄÄ !!!
Vastaukset 41
Vanhimmat
Lapsia hankitaan sitten kun parisuhde on vakaa, (on asuttu vähintään vuosi yhdessä jne) molemmat ovat itsenäistyneet (myös taloudellisesti) ja halukkaita vanhemmuuteen. Se, paljonko kullakin on ikää siinä vaiheessa, on aika lailla sivuseikka. Itse olin valmis vasta 28-vuotiaana. (=6 vuotta yhdessä, yhdessä rakennettu koti, koulut käyty, työpaikka)
Itse olen saanut esikoisen 26-vuotiaana, keskimmäisen 30-vuotiaana ja nuorimman 35-vuotiaana. Ensisynnyttäjäksi ajattelin itse olevani vanha, mutta Kättärillä totesivat minun olevan nuori ensisynnyttäjä!
Itse olen aina ollut sillä kannalla, että hommaan ensin asiat kuntoon, sit vasta lapset. Mutta niin se vaan eka tuli tehtyä siinä vaiheessa, kun opinnot olivat kesken sekä itsellä että miehellä. Ja hyvin selvittiin, ja aika oli juuri sopiva. Muut on kyllä tehty vakituisten työpaikkojen ja oman (lue: pankin) asunnon aikakautena.
Jos taaksepäin saisin kelattua aikaa ja silti säilyttäisin tämän elämänkokemuksen, tekisin lapset ehkä vieläkin aiemmin ja pienemmillä ikäeroilla. Jaksaisi paremmin, ei ehkä stressaisi niin tulevaisuutta vaan luottaisi siihen, että kaikki sujuu hyvin.
Niin kai se vaan on, että jotkut ovat todella kypsiä vanhemmiksi jo nuorella iällä, jotkut vasta myöhemmin 4-kymppisinä, jotkut eivät ehkä koskaan. Kyllä sen itse tietää.
Jos on parisuhde kunnossa, molemmat lapsia haluavat, niin minä sanoisin, että antaa mennä. Ja kauhisteleville sukulaisille ja ystäville kannattaa sanoa, että eihän tämä lapsi teille tule. Opiskella ehtii myöhemminkin, tai täydentää tutkinnon valmiiksi. Onhan tietty sekin tärkeää, että saat kunnon koulutuksen ja töitä, sitä kautta edesautat lapsenkin hyvinvointia.
Oma lukunsa on sitten tämä ns. lapsiluku. Meillä ei todellakaan ole iso suurperhe, mutta kun esikoinen sattui olemaan tyttö ja seuraava poika, niin ihmettelyjä herätti kolmannen odotus. Ilmoitimme tyynesti kolmannen tulosta tekstiviestillä "onnitteluja ainoastaan, otetaan vastaan". Silti saimme kommentteja tyyliin "onko just teidän pakko lisääntyä ja täyttää maa?" / "oliko se vahinko?"
Tässäpä oli sekavia mietteitä, mutta jos on vauvakuume sekä sulla että miehellä, antakaa palaa. Sitten jos yli 3-kymppisenä alatte yrittää, eikä heti onnistukaan, ehtii käydä aika monta kertaa mielessä, et miksei aiemmin... Ja jos nuorena ei heti onnistukaan, aikaa on reilusti hoitoihin, adoptioon yms.
Lapset tehdään silloin kun aika sinusta ja kumppanistasi tuntuu oikealta!
Itse kävin kolmi vuotisen ammattilinjan ja siihen päälle vielä vuoden mittasen kurssin, nyt on kaks ammattia. Koulun jälkeen olin puolisen vuotta töissä ennen kuin esikko syntyi. Työ ei ollut vakituinen, mutta sainpahan ainakin hyvät äippärahat. Nyt sitten äippälomalla kerkiää miettimään että mitä sitä tekisi kun lapsi täyttää vuoden ja menee hoitoon..?
Olen tyytyväinen päätöksiini!
elikkäs itse täytin helmikuussa 22 vuotta. nytten on puolivuotias poika.
koulut käyty, lukio sekä ammattikoulu.
mutta vakituisesti en ole koskaan töissä ollut, joten se näkyy vanhempainpäivärahassa.
nuorena jaksaa ja kyllä kouluja voi käydä myöhemminkin, ei lapset este ole.
voi olla että alkusyksystä alan oppisopimuksella käydä perhepäivähoitajan koulutuksen, joka kestää sen vuoden verran. ja koulun penkillä pitää käydä.
mies on vakituisessa työssä niin se joutuu avittaa laskuissa.
meillä taas ollut mummot ym mieltä että nuorena kannattaa lapset tehdä, niin saa vanhana sitten elää rauhassa kun lapset jo pesästä lentäneet.
ja tuttu sanoi kun on nyt 30 vuotta ja heillä 1 vuotias poika, että harmittaa kun ei aikaisemmin lapsia tehnyt.
itse en koskaan ole ollut sitä menevää tyyppiä että joka vloppu pitäis baareissa kiertää.
nytkin olen ollut 1.5 vuotta ilman alkoholia eikä edes tee mieli.
Itse en ymmärrä sitä, että odotetaan vakityötä ennenkuin lapsia aletaan harkita. Nykyään kun ei ole mitään varmuutta siitä, että vakityön saa ennen kuin on jo vanha saamaan lapsia. Sitä vakityötä kun ei niin vain hommata.
Ammattikoulun kävin, töitä tein pätkissä pari vuotta mutta ei ne perkeleet sitä vakipaikkaa antaneet..Tehtiin lapsi silti ja hyvin menee :) t.ä21 poika 8kk
Kyllä mun kaveripiirissä ainakin on kaikille selvää, että vakihommaa ei kannata jäädä odottelemaan. Eihän nuoria naisia vakinaista juuri kukaan.
Lapsia saadaan jos niin on suotu, ei hankita. Ja Ei muiden mielipiteillä pitäisi olla väliä koska kukakin lapsia saa.. muut eivät niitä kasvata, (toivottavasti) vaan sinä itse. Ja silloin kun sinusta parhaalta tuntuu niin kannattaa yrittää jos onni suosisi..
Hyvää kevättä!
Eiköhän niitä lapsia kannata hankkia sitten kun on itse valmis siihen.
Itse sain ensimmäisen lapseni kun oli 23 ja mulla oli sillon ollut vakkari työ jo viisi vuotta ja opiskelut takana.. joten itse olin tyytyväinen kun oli työ mihin palata kun halusi takasin töihin.
Mutta en näe että se olisi pitänyt olla välttämättömyys...olisin hankkinut lapset ilmankin..
silloisesta miehestä. Meni hetki kun löysin tämän nykyisen. Yhdessä juteltiin jo heti alussa lasten hankinnasta ja päätettiin että tulee jos tulee ja tulihan se. Aloin oottamaan heti seuraavassa kuussa (yhdessä noin 3-4kk) ja ikää 23v. Perustelen tämän valintani sillä, että jos olisi tullut muutaman vuoden päästä taas ero, niin olen taas samassa tilanteessa ja sitten tulee ikäkin jo vastaan (olen päättänyt että yli 30v. en tee lapsia). Ajattelin että jos yhteiselo tämän "uuden" kanssa ei suju niin kyllä yksinkin lapsen kanssa pärjään. Ajatus oli että kaksi lasta riittää meille, mutta 25v. sain kaksoset:)
No, nyt on lapsiluku täyttynyt(jopa ylittynyt) ja enempää ei tule. Varmistin tämän piuhat poikki pistämällä, koska tuo 30 rajakin tulee nyt vastaan.
Olen ollut tosi tyytyväinen ratkaisuihini ja kyllä tuo ukkokin on jo kohta 8v. tuossa rinnalla ollut:)
Niin ja olin vakkaritöissä, enkä ole kokenut tätä äitiyspäivärahan pienuutta.
aikaa tehdä lapsia ei ole... jos teet lapset nuorena niin ehdit tehdä myös toisen satsin, jos haluat lisää lapsia myöhemmin.
Mä sain just esikoiseni ja olen 20v koulut kesken yms. eiköhän jokainen tee lapsensa sitten kun siltä tuntuu, mua ei ainakaan muiden mielipiteet asiasta kiinnosta.
Itselläni ei varsinaisesti ole tällähtkellä lapsien teko mielessä.. Sain todistaa erästä väittelyä kun ystäväni oli kommentoinut eräässä "galleriassa" melko vahvasti, että on sitä mieltä, että lapsen kannalta olisi suotavaa että vanhemmalla olisi koulut käyty ja työt hommattu, sekä "bileet" "biletetty" jolloin voii keskittyä nimen omaan siihen kasvattamiseen ja perheeseen, kun nykyään nimen omaan aika usein tehdään lapsia vaan tekemisen halusta ( eivät tietenkään kaikki mutta se osa kansasta joka näin tekee !!) eikä sen pitemmälle mieti tulevaisuutta ja lapsen kannalta parasta.. vaan lapsi jää usein jalkoihin ja saattaa kärsiä huomion puutteesta.. tjn. Mutta tähän mielipiteeseen sitten tuli aika tiukasti todella kriittisiä kannan ottoja sekä "toivotuksia" siitä että kyseinen ystävä "ei saisi edes omia lapsia" kun noin ajattelee, ym. Kun oli kuulemma loukannut sanoillaan niitä ketä oli saanut lapsen 21 vuotiaana ym... Siksi pistin tämän kyselyn jotta saataisiin myös noutraaleja mielipiteitä.. Ja onhan niitä tullut.. Juuri niinkuin arvelinkin, tapoja on monia, melkein enemmän kuin ihmisiä, joten mielipiteetkin jakautuu sen mukaan ja tietenkin jokaisen henk koht kokemuksen mukaan... Mutta kiitos kuitenkin !! =)
Itse täytän loppuvuodesta 21 ja sain pari viikkoa sitten tietää olevani raskaana:) Miehen kanssa ollaan oltu yli 4 vuotta yhdessä, kolme vuotta asuttu yhdessä. En ole käynyt kuin lukion, ja kesän jälkeen (toivottavasti pääsen) aloitan ammattiopistossa, jossa muutaman kuukauden kerkeän olla ennenkuin lapsi syntyy:) Lapsi ei ollut suunniteltu juttu mutta kumpikin ollaan nyt ihan innoissaan, ja luottavaisin mielin suunnitellaan tulevaa. Miehellä on vakityöpaikka, mutta minulla ei ole koskaan ollut. Jatkan opiskelua sitten kun lapsi on vähän kasvanut:)
on sellainen, että itsellä on opinnot kesken. Ikää 22v. Kaksi lasta ja mies löytyy. Miehellä on vakituinen työ ja minä olen lasten kanssa kotona.
Biletystä tms. ei juurikaan tule harrastettua, omaa aikaa on vain liikkumista varten. Minulle tämä on loistava ratkaisu, olen erittäin onnellinen.
Lähden parin vuoden päästä opiskelemaan korkeakoulututkintoa, mies jatkaa töitään ja lapset menevät hoitoon. Ammatinhankinnan jälkeen on tarkoitus etsiä (vaki)työtä ja hankkia isompi ja parempi asunto. Ja ehkäpä tehdä muutama lapsi lisää. Jos vielä saa lapsia.
Lasten tekeminen nuorena tuntui hyvältä ratkaisulta, ei sitä osaa sen kummemmin selittää miksi lapsia halusi jo parikymppisenä. Se tuntuu helpottavalta, että enää ei tarvitse ainakaan sitä miettiä, että entä jos en koskaan saa lapsia. Tiedän, että se olisi ollut todella rankka paikka minulle. Minusta lapsia voi tehdä silloin, kun itsestä (ja puolisosta) siltä tuntuu. Toki elämän ulkoiset puitteet (esim. raha-asiat, asunto) on hyvä olla kunnossa ennen lapsia, mutta en tiedä tuleeko täydellistä hetkeä koskaan, jos sitä alkaa odottaa..
Uskon kyllä, että opiskelu olisi varmasti ollut helpompaa ilman näitä pieniä ipanoita, mutta toisaalta sitten elämässä olisi ehkä muita asioita mietittävänä. Ei varmastikaan ole mitään optimaalista ikää siihen milloin lapset tulisi hankkia, kaikkihan riippuu niin paljon siitä, että mitä kukakin elämältään haluaa.
opiskelu ja lastenhoito on usein helpompi yhdistää kuin työelämä ja lastenhoito. Tietysti opiskelijaäidille tulee välivuosia, koska lapsia ei alle vuoden ikäisinä voi panna päivähoitoon, mutta 1:n -2:n lapsen hankkiminen opiskeluaikana ei vielä viivästytä opintoja dramaattisesti. Itselläni on viisi lasta ja kaksi akateemista tutkintoa. Lapsistani kolme on syntynyt opiskellessani.
ekaa rupesin oottamaan 18 vuotiaana (olin jo kerennyt bilettää tarpeeksi), täytin 19v ja pari kk sen jälkeen syntyi ensimmäinen. nyt olen 20v ja toista odotan. kaikki ikäiseni kaverit ovat myös joko raskaana tai jo äitejä. tämähän sitä hedelmällisintä ikää on tehdä lapset. itsellä on opiskelut vielä vähän kesken mutta mihin sitä ammattia tarviaa kotona ollessa?käyn koulua tässä samalla jos on mahdollisuus ja valmistun sitten viimeistään kun lapset ovat päiväkoti iässä. tsemppiä!
Sanoisin, että sinä itse tiedät sisimmässäsi, milloin on oikea aika.
Olen kolmekymppinen nainen ja vielä en olisi itse valmis äidiksi. Minulla on yliopisto-opinnot kesken ja haluan nämä ensin valmiiksi. Tiedän, että opiskelijatkin saavat lapsia, mutta tavallaan haluan omalla kohdallani lapset vasta opintojeni jälkeen.
Tavallaan haluan taloudellista vakauttakin, kun lapsia tulee. Tämä oli vaan minun näkemys. Eikai yhtä oikeaa näkemystä olekaan.
Mä odotan toista lastani rv.19, esikoisella on ikää 9kk. Nuorena halusin saada lapseni, keskityn täysillä perhe-elämään. En koe menettäneeni mitään päin vastoin, rakastan elämääni. Mulla on koulut käyty ja vaikituinen työpaikka odottamassa. Lasteni isä opiskelee, valmistuu kohta ja työpaikkakin on valmiina. Tämä oli meille juuri oikea aika saada lapsia. Tämä uudempi tapaus tuli kyllä melkoisena yllätyksenä, mutta ollaan tosi kiitollisia ylläristä :D
Mulla on ystävinä paljon eri-ikäisiä äitejä, vanhempia ja nuorempia. Kaikki ovat tyytyväisiä valintaansa ja hyvää pataa keskenään :)
Itse valmistun nyt 23-v ammattiin. Töissä en ole ollut kuin ajoittain opiskelujen ohessa. Mies on vakitöissä ja omakotitalokin ollaan rakennettu.
Minä olen aina ajatellut, että lapsia tehdään vasta ammattiin valmistumisen jälkeen. Ja nyt kun on sen aika, ollaan puhuttu miehen kanssa asiasta.
Hän oli ensin positiivisesti mukana asiassa, mutta nyt on kelkka kääntynyt päinvastaiseksi - hän haluaa, että minulla on vakituinen työ, jotta minusta ei tuli laiskaa äitiä, joka on ulkomaailmasta erillään ja työnhaku hankaloituu lapsen takia.
Itse ajattelen asiaa realistisesti, sillä vakituinen työ on melko "kaukainen haave", jota odotellessa voisi vierähtää kymmenenkin vuotta. Ja naisen hedelmällisyyskin hupenee vuosien myötä. Itse en haluaisi olla 35-40 -vuotias ensisynnyttäjä, koska silloin voisimme jo nauttia isommista lapsista, jos parin vuodenkin päästä tärppäisi meillä.
Itse olen ollut hyvin hämilläni mieheni kommenteista ja täytyy myöntää, että myös loukkaantunut. Miksi lasta varten pitäisi kaiken olla valmiina? Itsestä tuntuisi oikealta saada lapsi juuri nyt, parin vuoden sisällä. Eikö se tunne ole tärkeämpää kuin se, että on kaikki valmiina?
Itse en ole myöskään bilettäjä tyyppi, vaikka joskus haluankin pari kertaa vuodessa käydä ulkona. Eli villiä nuoruutta ei tarvii elää tulevaisuudessa.
Jokainen tekeee niin kuin parhaaksi katsoo. Mutta oma mielipide on, että nuorena kannattaa lapsille suoda ajatus. :)
Kaikista tärkeintä on kuitenkin se, että lapsella on rakastavat vanhemmat.
Nuorelle joka ei ole tottunut työtä tekemään ikinä niin lapsen hankinta voi olla tosi raskas taakka ja yleensä ne puolisotkaan ei ole pysyviä.
Mieti teetkö hetken mielijohteesta penskan kenelle tahansa lyhytaikaiselle suhteelle joka lopahtaa heti sen jälkeen? Oletko valmis yksinhuoltajaksi ja oletko varma että saat enään tasokkaita kumppaneita yksinhuoltajana? Ajattele elämää eteenpäin ja mahdollisesti sitä että jäät yksin sen penskan kanssa. Mikä ihmeen kiire sulla on, joku pakkomiellekkö?
Nuoret tuskimpa saa vakituista työtä ihan tuosta vaan. Työnantajat tietää että ne ovat synnytysikäisiä ja erittäin työtävieroksuvia nykypäivänä. Sitten kun on pieni kakara niin sen varjolla ollaan sairaslomilla koko ajan. Yksinhuoltajana elämäsi on pilalla ja et ole enään työelämään kelpoista tavaraa. Siis ja ihan oikein koska muut kärsii jatkuvien poissaolojesi takia. Minkä takia edes hankkii kakaroita tähän ylikansoitettuun maailmaan kun töitäkään ei riitä kaikille? Itsekkyydestäkö on kysymys niin että teen niin kuin muutkin mutten käytä omaa järkee ollenkaan??
Toivottavasti sulla ei oo lapsia??!!
Oletko sitä mieltä että lapset pitää hankkia rupsahtaneena nelikymppisenä kun paikat ei enää kestä samalla tavalla kun nuorena!?? Oot sairas!
Nykypäivänä kun "vaki"työ on melkeinpä historiaa, ni sun elämänohjeiden mukaan lapset pitäs jättää kokonaan hankkimatta!??
Itse olen kokenut todella rankkoja asioita sen seurauksena että minusta väkisin tuli isä 19 vuotiaana. En halunnut lasta, mutta tyttöystävä ei halunnut aborttia. Harkitsin itsemurhaa ja olin lähellä tehdä sen. Kävin terapiassa ja luulin asioiden selvinneen. Nyt lapsi on 1v ja olen edelleen melko hukassa ajatuksieni kanssa. Opiskeluni on kesken, joudun olemaan osa-aikatöissä eikä minulla ole omaa aikaa käytännössä yhtään. Tunnen ettei minulla ole yhtään vapautta ja että en elä enää omaa elämääni, ja kaikki joka minulla oli on riistetty pois...en todellakaan tiedä mitä tehdä...ei tästä painajaisesta sitten herätykkään...
ei ole mitään yhteistä eli yksinhuoltajuus ei tee kumppaneista yhtään vähemmän tasokkaita, täällä taas joku yksinhuoltajien säälittelijä kirjoittelee
jännä juttu, miten paljon sitä ihmisen iästä luulee!
Hyvin usein sitä näkee ihmisten puolustelevan lasten tekemistä nuorena perusteella "ei tee mieli bilettää". Tuo kertoo lapsellisuudesta lähinnä sillä, että elämän kuvitellaan loppuvan
a) kolmekymppisenä
b) lasten saamiseen
Pointtini on se, että itse olen yli kolmekymppinen ja (toistaiseksi) lapseton. En koe olevani vieläkään valmis siihen valtavaan vastuuseen minkä lapsi tuo tullessaan, mutta biletyksellä ei ole sen asian kanssa kyllä MITÄÄN tekemistä!
Lähinnä jännittää näiden nuorien äitien puolesta se, että kuvitellaan niin kauhean paljon, miten asioiden/elämäntilanteen PITÄISI olla. Sitten kun asiat eivät menekään niin (esim. "olenko huono äiti kun vien lapsen kerran/kaksi/kolme kertaa kuukaudessa hoitoon kun haluan lähteä baariin"), sitten masennutaan ja kirjoitellaan nettipalstoille, teinkö oikein jne. jne..
ITSEVARMUUS on ikävä kyllä se, mikä useilta nuorilta puuttuu! Ja ITSEVARMUUS on se, mikä kasvaa iän mukaan!
ei lopu (toivottavasti) kolmekymppisenä tai lapsen saamiseen.Asioilla on monta puolta.Itse sain kolmannen lapseni ollessani 22-vuotias,pari tuli tehtyä kolmenkympin kramppussa.Elämää voi elää,vaikka onkin lapsia.On opiskeltu,työelämässä on oltu monet vuodet ja edetty ammatillisesti ihan mukavasti.Mutta pitää myös muistaa se,että lapsen huoltaminen aikuiseksi vie sellaiset parikymmentä vuotta.Jos hankit lapsia n.45-vuotiaana,voit osallistua opiskelevan nuoren taloudelliseen tukemiseen eläkerahoillasi.En pidä omaa valintaani ollenkaan pahana,olen puolivälissä viittäkymmentä,isot lapseni on omillaan toimeen tulevia aikuisia,olen heidän lapsilleen mummo.Nuorinkin ehtii täysi-ikäiseksi ennen kuin olen 50-vuotias,eli voimia on vielä olla taloudellisena apuna opiskelujen alkuvaiheessa.Toivottavasti näen vielä heidänkin lapsensa,jos niitä saavat aikanaan.
lopu. Mutta tuntuu, että näin moni kuvittelee sen olevan!
Bilettäminen ei ole sama asia kuin vastuunpakoilu, eikä toisaalta kotona viihtyvä ole automaattisesti vastuuntuntoisempi.
Sun valinta ei kuulosta ollenkaan pahalta!
Ite sain lapsen 22-vuotiaana. Mulla oli jo ammatti ja opiskelut korkeakoulussa jäi joksikin aikaa tauolle. Mieheni kanssa oltiin tuohon mennessä oltu yhdessä 4 vuotta ja nyt menee on meneillään seitsemäs vuosi. Opiskelua ja töitä olen hyvin ehtinyt tehdä tuon tytön syntymän jälkeen ja tuossa puol vuotta sitte oltiin ulkomaillakin tytön kanssa kuukausi. Hyvin pystyy sopeutumaan eri tilanteisiin, kun vain haluaa ja tahtoa löytyy :) Rakastan lastani täysin, mutta silti välillä käyn viihteellä poiketen normaalista arkitoimista oman jaksamiseni takia :)
Omasta kokemuksestani olen sen kannalla, että lapset kannattaa hankkia nuorena. Olen jo pari vuotta miettinyt, että olisi mukava saada vielä yksi lapsi, mutta mies ei ole suostunut ja uskon, että kohta en enään jaksaisi aloittaa sitä rumbaa alusta :(
hei!
olin juuri täyttänyt 19 kun sain ensimmäiseni... 1v6kk sain seuraavan ja 3v1kk ekasta seuraavan. ja olen todella tyytyväinen ja onnellinen!! rakastan lapsiani enkä kaipaa mitään erityistä nuoruudesta... jaksaminen on ollut hyvää vaikka vanhimmalle on todettu adhd ja tarvii todella paljon erikois huomiota. minun mielestä lapset kannattisi tehdä nuorena.. vaikka saan nyt minimi äitiysrahaa ja hoitolisää ja mieheni on työttömäni noin 6kk vuodessa ja silti hyvin menee... ei raha ratkaise on paljon mistä ihmiset voi karsia... en voi tajuta ihmisiä jotka väittää että lapsi on vietävä heti 10kk iässä hoitoon tai muuten ei rahallisesti pärjää... meillä myös talolainaa ja autot, kelkat ja mönkijät joihin menee rahaa mutta silti pärjätään kun vähän mietitään mihin rahoja laitetaan... minulla ei myöskään ihan loppuun käytyä ammattia mutta kyllä sen vuoden sitten kun on töihin menemishajuja niin käydäkin! mutta hoitoon en lapsia haluaisi laittaa koko aikana vaan olla ja nauttia niiden lapsuudesta joka hetken!! 9tuntia erossa lapsesta valveilla oloajasta kuulostaa julmalta ja itse en aio sitä lapselleni koetuttaa... mutta sehän on myös ihmisten oma asia ja nämä on minun tapani ja minun mielipiteeni!!
samaa mieltä kun miumau85. ja tuohon vielä lisään että todellakin, ei lapsia tarvitse viedä 10kk iässä hoitoon. enemmän varmaan menee rahaa hoitomaksuihin kun tienaa, tai sitten pitää olla tosi hyvä palkka!hoitomaksut ovat todella kalliit nykypäivänä. nuorena ne lapset kannattaa tehdä. tiedän erään joka sai ensimmäisen ollessaan 20v ja nuorimman 40v, itsekin sanoi että nuorena sitä jaksoi paremmin.
Itse olen 20vee täyttänyt huhtikuussa ja esikoisemme syntyi maaliskuussa. Olemme jo pitkään yrittänyt vauvaa ja viimeinkin se onnistui. Itse olen lähihoitaja ammatiltani kerkesin valmistua ja olla jonkin aikaa töissä. Täällä missä asumme ei pääse vakituisiin töihin vaan pidetään sijaisina. Mutta onneksi lähihoitajia kuitenkin aina tarvitaan ja myöskin sijaistamista riittää. Äitiys- ja vanheimpainrahakin on ihan ok kun kerkesin jonkin aikaa töissäkin olemaan, tulemme kuitenkin toimeen, kun miehenikin on töissä. Itse halusin nuorena lapsia, mutta se on aivan jokaisen valinta milloin lapsia haluaa. Tai haluaako ollenkaan. Suunnittelemme jo sitten parin vuoden päähän toista lasta, kun ensin nautimme esikoisestamme!
Minä siis olen 20v. ja mieheni 29v. Olemme seurustelleet 5v. asuneet yhdessä 4½v. kihloissa olemme olleet 4v. ja naimisissa 2v. Helmikuussa ostimme oman kolmion. Itse olen hyvin tyytyväinen meidän elämään ja tämä on juuri sitä mitä olen haaveillut. JA kaikki mistä olen haaveillut on toteutunut, paitsi että se omakotitalo on vielä toteuttamatta, mutta kyllä sekin joku päivä :) Niin ja lapsia lisää :)
tässä on se, että miehesi on syyllistynyt rikokseen! Mutta onnea vain valitsemallanne tiellä!
Ei välttämättä ole niin, että mies olisi syyllistynyt rikokseen. Eihän tuossa kerrota, milloin nainen on täyttänyt 20 ja milloin ovat ensimmäisen kerran olleet sukupuoliyhteydessä.
ovat alkaneet seukkamaan, kun tyttö on 15 v. ja kundi yli parikymppinen, niin sen asian ymmärtämiseen mitään ydinfysiikkaa tarvita.
Ja parikymppiset nuoret miehet myös usein tyytyvät kädestäpitämiseen..?! I don't think so.
niin siis muija on nyt ilm. 20 ja sen äijä 29.. ja 15 vuotiaana aloittanut seurustelun.. hmm.. muija ollu 15 ja äijä 24... hoh.. mut toivotaan et onni kukoistaa ja ettei kyseisellä herralla ollu vaan SE mielessä..
Hei=) Elikkä itse olen saanut esikoiseni juuri kun ehdin täyttää itse 17v ja nyt toisen sain 20v ikäisenä enkä ole ehtinyt käydä mitään ammattia vielä eikä vakituista työtäkään vaikka eri aloilla on tullut "käytyä" Ehkä seuraavaksi sitten kouluttaudun ja yritän töihin kun vain saisi jätettyä hoitoon lapset kun niiden kanssa on niin ihanaa olla kotona vielä
nuorena ne lapset tehdään.jaksaa paremmin.itelle nyt toinen tulossa
kun sain esikoiseni. kouluun menin puolitoista vuotta myöhemmin, ero isästä (avoliitosta) tapahtui kun tyttö oli melkein 3. tein koulun ohessa töitä ja
valmistumisen jälkeen jatkoin vakituisena samassa työpaikassa. 4 vuotta eron jälkeen löysin unelmien mieheni, jonka kanssa ostettiin omakotitalo maalta viime kesänä ja nyt saan kuukauden sisällä toisen lapsen. minulle koulujen käyminen "aikuisempana" sopi loistavasti, koska yläasteen päästötodistukseni ei ollut kovin imartelevaa luettavaa, mutta ammattikoulussa olin luokkani paras! niin sitä vain viisastuu iän myötä :)
että kuulemma äidin koulutustaso on kaikkein määrävin tekijä lapsen oman koulutuksen suhteessa. Tällaisen tutkimuksen luin jostain, eli mitä koulutetumpi äiti sen koulutetumpi lapsi ... nuorilla ei koulutusta vielä välttämättä ole.
ja laskettu aika 9.marraskuuta. Valmistuin juuri koulusta ja nyt jatkuvasti osapäivä työssä määräaikaisena.
Enkä minä tuomitse jos nuorempana tekee. Olen ystäväpiirissäni vanha odottaja
muutkun ovat saaneet lapsensa 16-18 vuotiaina.
Kunhan jaksaa vain lapsen kanssakin vielä porhaltaa koulutuksensa loppuun. on hyvä.
Vain yhdellä kaverillani se ei onnistunut. Lapsen holhous hänen vanhemmillaan äiti katkaisussa. Sai lapsen 16 vuotiaana.
Lapsi on onni ja ilo kun siihen on mahdollisuus. Sydän sanoo mitä tehdä, kun raskaaksi tulee.
Onnea kaikille!