logiikka lisääntymiseen?
Olen tässä pohdiskellut ajatusta, kun neljäs vuosikymmen on jo muutaman vuoden edennyt, enkä ole löytänyt sisäistä tarvettani lisääntyä. Mies siis olen. Onko vaan niin, että jotkut yksilöt ovat jo vieroittuneet lajin biologisesta käytöksestä niin pitkälle, ettei tuota tarvetta tulekaan?
Mikä se on teillä muilla, vai onko sitä? Niin lapselliset kuin lapsettomatkin vastaukset huomioidaan. Tässä ketjussa ei haukuta pennuksi.
Siis mikä niissä omissa lapsissa viehättää? Onko ne oman perimän säilyttämistä, suvun omaisuuden säilymisen turvaamista, onko ne vaan kivoja vai tuliko vaan tekemisen puute?
Olen tässä pohdiskellut ajatusta, kun neljäs vuosikymmen on jo muutaman vuoden edennyt, enkä ole löytänyt sisäistä tarvettani lisääntyä. Mies siis olen. Onko vaan niin, että jotkut yksilöt ovat jo vieroittuneet lajin biologisesta käytöksestä niin pitkälle, ettei tuota tarvetta tulekaan?
Mikä se on teillä muilla, vai onko sitä? Niin lapselliset kuin lapsettomatkin vastaukset huomioidaan. Tässä ketjussa ei haukuta pennuksi.
Siis mikä niissä omissa lapsissa viehättää? Onko ne oman perimän säilyttämistä, suvun omaisuuden säilymisen turvaamista, onko ne vaan kivoja vai tuliko vaan tekemisen puute?
Vastaukset 25
Vanhimmat
haluta etukäteen, yrittää vain tulla toimeen vahinkojen kanssa. Näin luulisin; itselläni on aika lailla sama tilanne.
sitä kukaan osata vastata. On seki kumma juttu ettei mullakaan nyt mitään vauvakuumetta oikeastaan ole, mutta jos mä mietin mun syntymättömiä/saamattomia lapsia niin mä rakastan niitä nyt jo niin paljon että sattuu. Ja se mies joka saa mut vauvakuumeeseen täytyy olla jo aika ihmeellinen.
jotain mitä ei ole?
mä ihmettelen itekki erittäin paljon.
= panetus
nyt on jonkinsortin ero. Nykyään on olemassa myös toimivia ehkäisykeinoja.
Täytyy kyllä myöntää, ettei tuo panetuskaan ole omalla kohdalla kovin korkealla tasolla prioriteettilistalla.
tai sun mulkkus tajuaa ehkäisyn päälle?
riitä, että minä tajuan?
Elämä itse taistelee aikaa vastaan. Olen vain mediumi säilymisen ja säilyttämisen periaatteelle :)
..viimekädessä edelleenkin pelkkä eläin on, eli oman geneettisen koodin edelleenvienti lienee perimmäisin syy. Vauvakuumeet, panetus ym. ovat vain tätä perimän selviytymisviettiä tukevia mekanismeja.
Ihmisillä tietty ei homma (aina) kulje niin lutvisti kuin muualla luomakunnassa (isointa urosta täysillä turpaan jos rahkeet riittää ja sitten nartun pukille), vaan mukana pelaavat myöskin psyykkiset komponentit. Ehkäpä olet saanut jonkin elämäsi varrella kokemasi negatiivisen takaisinsyötön kautta lisääntymisviettiäsi tukahduttavia impulsseja. Tai ehkäpä hermostosi on joidenkin muiden tehokkaampien modernien ärsykkeiden kuormittama (ura, harrastukset)..?
Se kai se on pohjimmainen tarkotus, jättää itestään joku jälki että on ollu olemassa. Samalla se on sellanen luonnollinen kasvuvaihe. Isyys...
Jotenki sitä vaan voi helposti ittessä touhuamassa lasten kaa, seurata niitten kasvua ja kehitystä.
täysin luonnonvastaiselta ajatukselta.
Oisin sen tyytyväisempi, minkä vähemmän merkkejä omasta toiminnastani tai olemassaolostani tälle pallolle jäisi.
Ennen tein töikseni tie-, rata- ja siltasuunnittelua. Olin siis osa prosessia, josta jäi todella konkreettisia ja isoja muistoja. Nykyään työstäni jää jäljelle lähinnä paperia. Olen huomattavasti onnellisempi nyt, kun kädenjälki on melkein näkymätön aiempaan verrattuna.
muutenki että mie tykkään ku syntyy näkyvää ja kuuluvaa toimintaa :D
Esim talonrakennus on tosi mukavaa hommaa ja saan rakkoja jo ajatuksestaki paperinpyörittämisestä...
Mut meitähän on joka junaan...
syy on vahinko.
Se että seksi ilman kumia on niin hemmetin nastaa ja sisään roiskiminen siitä vielä asteen parempaa.
"OHO!"
Tavallaan... mun muksut on vahinkoja molemmat. Rakastettuja vahinkoja toki... mut ei niitä niinku silleen kaavailtu tapahtuvaksi etenkään siihen elämänvaiheeseen :D
Neuvolassa joskus kysyttiin että kauanko yritettiin lasta... "Ei yritetty" ... sit ne kysy että mitä ehkäisyä käytettiin "Ei käytetty." ... Oli täti vähä hämmentyneen näköinen xD
jo huomattavasti lähempänä totuutta. Tähän minäkin uskon.
Lyhyesti ja ytimekkäästi ajatuskin on kaunis.
pari jättää jossain vaiheessa ehkäisyn pois, vaikka ei lapsia vielä ole suunnitteillakaan. Kai se sitten on jotenkin alitajuista. Mä olen ollut ihan suunniteltu juttu, meillä on siskon kanssa nimittäin se maaginen kolme vuotta ikäeroa...
Ja lapsta halutaan pakkomielteenomaisesti tai sitten vaan seksuaalinen aktiivisuus on korkeammalla ja niitä tulee sen vuoksi isommalla todennäköisyydellä.
Yli kolmekymppinä muut yrittävät aikaansaada sosiaalisia paineita lapsettomissa ja lasta tehdään taas ilman, että loppupeleissä tiedetään miksi halutaan se lapsi tehdä. Lapset ovat pelkästään positiivinen asia ja en siis missään muotoa ole lapsenhankintaa vastaan..mutta elämä voi olla tosi nastaakin ilman lasta.
vaikka mulla itsellä lapsia onkin, niin ympärillä pyörii siltikin paljon lapsettomia ihmisiä suurin osa tahallisesti lapsettomia (jokaisella lapsellani on vannoutunut iki-lapseton kummina ja parikin) Kaikki lapsetkaan ei esim.lapsena leiki kotileikkejä ja ei kaikki koe koskaan tarvetta tehdä omia (joilla on myös saattanut omat vanhemmat aiheuttaa semmoiset traumat, ettei koskaan ryhdy vanhemmuus hommaan) Toisaalta kummasti toisilla jotka vannoneet ei koskaan lapsia on elämän saatossa mieli muuttunut, kohdatessaan sopivan puolison tai jotain... mut vapaa valinta ja viisasta jättää tekemättä jos siltä tuntuu.
Omista lisääntymis tarpeistani en osaa sanoa, koska noista neljästä yksi on tullut melkein käsikirjoituksen mukaan ja se meni näin "jos on yksi lapsi, niin siinä samassa menee toinen ja jos vaan mahdollista niin toinen heti perään"
Voisi myös kysyä ja tämä kysymys koskee suomalaisia, koska suomessa olemme: Miksi monet suomalaiset ovat etääntyneet perheistään ja suvustaan???
-Minusta se on merkillistä ja onneksi vastaava ei kosketa henkilökohtaisesti itseäni.
Niin minun kuvassa on aina ollut lapsia mukana ja onnellisessa asemassa olen, että se kuva ei ole mennyt missään vaiheessa rikki (vaikka turhan varhain tulivatkin vaikka eivät kuitenkaan tulleetkaan) Sopii tulla lisääkin, kunhan ensin kerkiän erikoistumaan tässä nykyisessä ammatissani ja työssäni, myös nuo vanhimmat lentäneet pesästä "omilleen".
mikään ongelma ole. Kunhan laitoin jotain järjellistä ajateltavaa palstalle. Täällä on niin paljon nykyään soopaa. Asiallisella keskustelunavausellakin saa näköjään vielä keskustelua aikaiseksi. Hyvä homma.
Miksi olemme etääntyneet perheestä ja suvusta? Olisko tämä hyvinvointiyhteiskunta ja sen tarjoamat palvelut etäännyttäneet meidät. Suku ja perhe eivät enää ole niin tärkeitä, kun palveluita saa yhteiskunnaltakin. Toisekseen ainakin minä koen suomalaisena olevani erakkotyyppinen ratkaisu. En viihdy isossa laumassa, en edes sukulaisten kanssa.
noo mä ajattelinkin ettei se sulle ongelma ole, kuten ei muillekaan jotka ovat päättäneet etti lapsia tahdo. Enempi heille on ongelma muiden lisääntymiset ja liika kansoitus maapallolla.
Tiedätkö se on vaan surullista nähdä, ettei saman perheen lapsillakaan saata olla mitään yhteistä keskenään, muutakuin sama koti ja vanhemmat. Ei sitä voi yhteiskunnan syyksi laittaa. Eikä yhteiskunnan syyksi voi vierittää sitäkään ettei ihmiset välitä toisistaan, ei edes vanhemmistaan, sisaruksistaan, lapsistaan.
Ajattele kuitenkin on suomalaisiakin tässä samasaa yhteiskunnassa, joissa perhe pitää yhtä ja perhe pitää suvun kanssa yhtä. Ei ei yhteiskunta ei siihen ole syynä vaan ihan muut.
Toki on olemassa ihmisiä, jotka eivät todellakaan aikuistuttuaan halua olla vanhempiinsa missään tekemisissä, eikä muuhun sukuun ja heillä on siihen todella painavat syyt ja ymmärrettävät.
olla joku opittu ominaisuus, tai sitten se on ihan geeneissä. Meitä on erakkorapuja paljon suomenmaassa. On mulla suhteet sisaruksiin ja vanhuksiin kunnossa, sekä muutamaan serkkuun, mutta eipä juuri muuhun sukuun tule koskaan oltua yhteydessä. En oikeastaan edes tiedä missä väleissä olen niiden kanssa. Varmaan melko ventovieraita ollaan toisillemme.
Jos olet harrastanut seksiä tai runkannut, niin sulla on sitten halu lisääntyä. Over and Out.
Mitä taas tulee järjelliseen haluun saada suvulleen jatketta, niin se taitaa olla enemmänkin yhteiskunnan muovaama ajatus.
Itselläni ei ole onneksi sellaista, tai joskus käynyt mielessä, että lapsi vois olla joskus kivakin, mutta kun ajattelee vielä järjellisemmin, niin paljon parempi kaikille osapuolille olla hankkimatta sellaista xD
Lapset ovat mielenkiintoisia, kun seuraa miten ne kasvaa, persoonallisuuden ja minän kehittyminen on mielenkiintoista. Lapset ovat ärsyttävän näköisiä, varsinkin kuvissa joita yritetään netissä tunkea monessakin paikassa naamalle.
Kun näen lapsen, niin ensimmäinen tunne on myötätunto ja sääli, että miksi joku on ollut niin julma, että synnyttänyt sutkin tänne.
xD
lienee geeniperimän jatkaminen.
Luonto se on muovannut vanhemmille (normaaleille) rakkauden lapsiaan kohtaan. Tarvittaessa sitä on vaikka valmis uhraamaan oman henkensä, jotta ne geenit jatkuvat.
Minkä takia ne omat lapset sitten ovat kaikista kauneimpia ja rakastettavimpia? No tietenkin juuri edellä mainituista syistä.
Jos taas mennään sinne luolamieskaudelle, niin silloinhan lapset olivat heikkoutensa ja hitautensa vuoksi erinomaista saalista pedoille ja evoluutio muokkasi selviytyjiksi sellaiset, jotka puolustivat jälkikasvuaan henkeen ja vereen.
Paneminen (suvun jatkaminen) on ihmiseen sisäänrakennettu ominaisuus, tietääkseni kuohitseminen on aikoa keino, jolla tämän tarpeen saa ohitettua.
Eli rakkaus omiin lapsiin on ihmiselle normaalia luotaista käytöstä. Sitä ei voi ymmärtää, ennen kuin lisäännyt ite.
Juu sen verran vielä, että minäkin, niinkuin varmaan miljoonat muutkin olen aikoinaan sanonut, että en tee milloinkaan lapsia. Epäilijöille olen kinannut vastaan ja ajatellut, että mä olen jotakin spesiaalia, koska mä en TODELLAKAAN meinaa tehdä kersoja. :D
Itsellä ei minkäänlaista tarvetta/halua ole. Tai no joo, olen kyllä joskus pannut, mutta huolehtinut ehkäisystä, ja menkkojen joskus ollessa päivän myöhässä olen heti juossut ostamaan raskaustestejä ja etsimään lähimmän aborttilähetteen kirjoittamiseen kykenevän ihmisen yhteystietoja.
Jep, olen siis näitä ihmisiä, jotka vakaasti ovat sitä mieltä, että lapsen teko saa omalta osalta jäädä väliin. En vaan näe kertakaikkiaan mitään syytä tehdä lasta. Näen vain lukuisia syitä olla niitä tekemättä. No, ehkä minäkin kymmenen vuoden päästä laitan kersan alulle, jotta saisin jotain sisältöä elämään ja pääsisin takaisin piireihin kun kaikki (entiset) kaverit nyhjäävät perheensä ja muiden lisääntyneiden kanssa ja juttelevat vain vaippamerkeistä ja oikeaoppisesta imetyksestä.
Ja joo, olen minä kuullut lukuisilta vanhemmilta sen "ei ne muiden lapset, mutta se oma on ihan eri juttu, sitä rakastaa yli kaiken ja oman lapsen tekemistä ei kukaan koskaan voi katua blaablaablaa" -mantran, mutta ei vakuuta. Olen "riittävän" onnellinen ilman lastakin, ei tarvitse tehdä lasta saadakseen lisäonnea ja lisää merkitystä elämään. (Monien mielestä muuten myös persepano on ihana kokemus, josta kaikki pitävät kunhan se vaan tehdään oikein, mutta silti en ole innostunut anaalistakaan. Ehkä en ole tarpeeksi innokas kokeilemaan uusia juttuja ja muuttamaan elämääni..)