Olen seurustellut miesystäväni kanssa n. vuoden.Rakastan häntä tosi paljon, mutta en tunne hänen rakastavan minua, (ainakaan kovin pajon).
Puhua emme voi, koska mieheni ei sitä halua. Olen sitä useita kertoja vuoden aikana yrittänyt, mutta aina tuloksettomasti. Pari, kolme kertaa hän on jättänyt minut, mutta aina seuraavana päivänä halunnut takaisin. Sitten menee vähän aikaa hyvin ja hän pitää kuin kukkaa kämmenellä.
Mies ei halua tehdä kanssani juuri muuta kuin seksiä(se onkin mahtavaa), mutta kyllä mielestäni suhteeseen kuuluisi muutakin. On niin kurjaa olla suhteessa, jossa ei ole toivoa. Alussa meillä oli niin paljon haaveita, mutta jokin tuhosi ne. Hän väittää rakastavansa kyllä minua, mutta on aika outo tapa ilmaista se.
Siksi kysyisinkin, millä saa tunteet tapetuksi sydämmestä. Tiedän, että tällainen suhde tappaa minut sisäisesti ja se pitäisi lopettaa, mutta miten? Kun rakastaa niin paljon.. Miten poistaa tunteet sydämestä ja jatkaa eteenpäin?? Kertokaa hyviä neuvoja.
Puhua emme voi, koska mieheni ei sitä halua. Olen sitä useita kertoja vuoden aikana yrittänyt, mutta aina tuloksettomasti. Pari, kolme kertaa hän on jättänyt minut, mutta aina seuraavana päivänä halunnut takaisin. Sitten menee vähän aikaa hyvin ja hän pitää kuin kukkaa kämmenellä.
Mies ei halua tehdä kanssani juuri muuta kuin seksiä(se onkin mahtavaa), mutta kyllä mielestäni suhteeseen kuuluisi muutakin. On niin kurjaa olla suhteessa, jossa ei ole toivoa. Alussa meillä oli niin paljon haaveita, mutta jokin tuhosi ne. Hän väittää rakastavansa kyllä minua, mutta on aika outo tapa ilmaista se.
Siksi kysyisinkin, millä saa tunteet tapetuksi sydämmestä. Tiedän, että tällainen suhde tappaa minut sisäisesti ja se pitäisi lopettaa, mutta miten? Kun rakastaa niin paljon.. Miten poistaa tunteet sydämestä ja jatkaa eteenpäin?? Kertokaa hyviä neuvoja.
Vastaukset 3
Vanhimmat
No aika yksipuoliseltahan tuo vaikuttaa. Nyt vaan alat miettimään mitä hyvää tuossa suhteessa on seksin lisäksi?
Kannattaako haaskata aikaa kärvistelemällä sellaisen ihmisen kanssa, joka ei rakasta sinua ja kenen kanssa ei oikeasti ole luvassa "onnellista" tulevaisuutta.
Kyllä sinä toivut sydänsuruista. Jälkeenpäin sinua saattaa enemmänkin harmittaa, jos hukkaat elämäsi onnettomana väärän miehen kanssa.
Jälkeenpäin harmitta, jos hukkaa elämänsä parhaat vuodet väärän miehen kanssa.
Sentäs minä olin liki 8 vuotta yhdessä, joista neljä kihloissa. Kumpikin asuimme omissamme, omien lasten kanssa. Tapailimme viikonloppuisin ja lomilla. Olin puhunut parin vuoden ajan jo, että laitettaisiin hynttyyt yhteen, kun emme enää teinejä olla. Olisihan se taloudellisestikin edullisempaa. Kun taas tässä kerran siitä aloin rauhallisesti puhumaan, hän selitteli ja selitteli ja lopuksi lähti ja jätti minut. Siinä sitä meikäläinen oli yksipuolisesti rakastanut miestä, joka oli näin monta vuotta valehdellut rakkauttaan ja mielestäni myös huijannut meitä kaikkia. Todella surullista, että tämmöisiä Auervaaroja vielä on.