Mille syille perustettu suhde oikeasti kestää? Kaverini alkoi seurustella ilman sen hurjempaa ihastusta. Mies oli sen verran kunnollisen ja mukavan oloinen, että alkoivat tapailla, ja kaverini alkoi ilmeisesti tapailun myötä kiintyä tyyppiin. Kaksin on kai mukavampi olla kuin yksin. Suhde tuntuu toimivankin hyvin ja tunne on muuttunut rakkaudeksi, he viihtyvät keskenään oikein hyvin.
Itse taas en voi aloittaa mitään juttua, jos en tunne "perhosia vatsassa". Sitähän sattuu äärimmäisen harvoin, ja kun se osuu kohdalle, pää on täysin sekaisin. Moni kunnollinen, kiltti, komea ja kaikin puolin kelpo mies on kiinnostunut, mutta jos en tunne "sitä jotain", en voi edes harkita asiaa. Se vain tuntuisi väärältä. En halua edes lähteä treffeille, koska tiedän saman tien, onko tyyppi oikea vai ei.
Nyt olen miettinyt, teenkö tässä tyhmästi. Huuma kuitenkin haihtuu? Kokonaanko? Päätyykö ihastumisesta alkanut suhde samaan, kuin jos tapailisi vain jotain "järkevää valintaa"? Löytyykö samalla tavoin ajattelevia?
Suhteen perusta
25
1149
Vastaukset
- olivia
sitten, kun elää parisuhteessa, ja saa niitä perhosia muutamasta muusta miehestä.....
"Pahempaa" kuin suutelua ei ole tapahtunut (vielä) mutta houkutus olisi suuri...... - Toinen samanlainen
Olen samanlainen kuin sinäkin. Hullaannun hullun lailla eikä siitä mitään hyvää ole lopulta seurannut. Muutenkaan en osaa toimia.
- Juliska
Mä en tuntenu alussa mitään maailmaa kääntävää tunnetta ku alettiin tapailemaan. Oli hyvä tyyppi,jonka kanssa oli hyvä olla. Nyt aikaa myöten tunne on syventyny. Välillä tuntuu sellaista sydämen kierteelle vääntävää rakkautta sitä kohtaan. Ei se mitään sellaista perhosjuttua oo. Valtavaa kiintymystä,turvallisuutta,rakkautta ja hyvää oloa. Hellyys ja rakkaus valtaa aina kun ajattelen sitä.. Ei kunnon suhteen tarvitse alkaa millään perhosilla. Rakkaus kehittyy hitaasti omia aikojaan jos on kehittyäkseen. Ihastus on vähän eri asia.. Kyllä siitäkin tietenkin voi kehittyä vaikka mitä mutta ei se mikään tae ole tai edellytys. Uskonpa että samaan tilaan se suhde päätyy oli alussa perhosia tai ei.. Varo vaan ettei elämäs mies mee ohi ku odottelet niitä hyönteisiä masuus temmeltämään. Ei elämä ole elokuvaa.
- Kokenut
Mulla sama homma. Eli ei tuntunut niitä perhosia vatsassa alku tapaamisilla. Eka kerralla ku näin, ajattelin et mikä juntti toiki on. Kuitenkin treffailtiin, ja huomasin kuinka se ulkokuori peitti aivan upean ihmisen sisälleen! Aikaa on kulunut nelisen vuotta, ja nyt kun häntä ajattelen valtaa myös mieleni rakkaus ja lämpö. Toisia ei ole haluttanut, vaan hänen vierellään on hyvä olla kumppanina. Tasavertaisena. Riidelty on raadollisestikin ja välillä on ollut mielessä toisen jättäminen, mutta halu sitoutua tähän ihmiseen on voittanut. Joten ei niiden perhosten tarvi heti pörrätä mahas, ainakaan mulla...
- mies
Todella hienosti sanoit tuon. Olen täysin samaa mieltä, oikea rakkaus on juuri tuota!
- Anne
mies kirjoitti:
Todella hienosti sanoit tuon. Olen täysin samaa mieltä, oikea rakkaus on juuri tuota!
entäs kun toisen kosketus suorastaan inhottaa, jos ei ole ihastunut, vaikka olisi kuinka loistotyyppi tahansa. Tai korkeintaan tuntuu, kuin veljeään pussailisi. En osaa ajatella niinkään, että tarvitsisin seurustelua niin paljon, että tyytyisin vähempään. Te, jotka olette alkaneet seurustella ilman perhosia, oletteko koskaan olleet TODELLA ihastuneita keneenkään? Tarkoitan nyt sitä, kun heti tyypin nähdessään tietää, että tuo se on, ja heti alkumetreistä lähtien ei voi ajatella muuta kuin häntä. Yhdessä ollessa toivoo, että voisi olla vain mahdollisimman lähellä toista. Tiedän näet ihmisiä, jotka eivät koskaan ole ihastuneet näin rajusti keneenkään. (No, ei se omalle kohdallekaan ole sattunut kuin pari kertaa, ja toisella kertaa syveni sitten rakkaudeksi, juuri yllä kuvaillun kaltaiseksi. Kun sen on kerran kokenut, on vaikea tyytyä vähempään...)
- miksi
Anne kirjoitti:
entäs kun toisen kosketus suorastaan inhottaa, jos ei ole ihastunut, vaikka olisi kuinka loistotyyppi tahansa. Tai korkeintaan tuntuu, kuin veljeään pussailisi. En osaa ajatella niinkään, että tarvitsisin seurustelua niin paljon, että tyytyisin vähempään. Te, jotka olette alkaneet seurustella ilman perhosia, oletteko koskaan olleet TODELLA ihastuneita keneenkään? Tarkoitan nyt sitä, kun heti tyypin nähdessään tietää, että tuo se on, ja heti alkumetreistä lähtien ei voi ajatella muuta kuin häntä. Yhdessä ollessa toivoo, että voisi olla vain mahdollisimman lähellä toista. Tiedän näet ihmisiä, jotka eivät koskaan ole ihastuneet näin rajusti keneenkään. (No, ei se omalle kohdallekaan ole sattunut kuin pari kertaa, ja toisella kertaa syveni sitten rakkaudeksi, juuri yllä kuvaillun kaltaiseksi. Kun sen on kerran kokenut, on vaikea tyytyä vähempään...)
sen toisen kosketus niin inhottaa?
- miksi..
Anne kirjoitti:
entäs kun toisen kosketus suorastaan inhottaa, jos ei ole ihastunut, vaikka olisi kuinka loistotyyppi tahansa. Tai korkeintaan tuntuu, kuin veljeään pussailisi. En osaa ajatella niinkään, että tarvitsisin seurustelua niin paljon, että tyytyisin vähempään. Te, jotka olette alkaneet seurustella ilman perhosia, oletteko koskaan olleet TODELLA ihastuneita keneenkään? Tarkoitan nyt sitä, kun heti tyypin nähdessään tietää, että tuo se on, ja heti alkumetreistä lähtien ei voi ajatella muuta kuin häntä. Yhdessä ollessa toivoo, että voisi olla vain mahdollisimman lähellä toista. Tiedän näet ihmisiä, jotka eivät koskaan ole ihastuneet näin rajusti keneenkään. (No, ei se omalle kohdallekaan ole sattunut kuin pari kertaa, ja toisella kertaa syveni sitten rakkaudeksi, juuri yllä kuvaillun kaltaiseksi. Kun sen on kerran kokenut, on vaikea tyytyä vähempään...)
sen toisen kosketus niin inhottaa?
- miksi..
Anne kirjoitti:
entäs kun toisen kosketus suorastaan inhottaa, jos ei ole ihastunut, vaikka olisi kuinka loistotyyppi tahansa. Tai korkeintaan tuntuu, kuin veljeään pussailisi. En osaa ajatella niinkään, että tarvitsisin seurustelua niin paljon, että tyytyisin vähempään. Te, jotka olette alkaneet seurustella ilman perhosia, oletteko koskaan olleet TODELLA ihastuneita keneenkään? Tarkoitan nyt sitä, kun heti tyypin nähdessään tietää, että tuo se on, ja heti alkumetreistä lähtien ei voi ajatella muuta kuin häntä. Yhdessä ollessa toivoo, että voisi olla vain mahdollisimman lähellä toista. Tiedän näet ihmisiä, jotka eivät koskaan ole ihastuneet näin rajusti keneenkään. (No, ei se omalle kohdallekaan ole sattunut kuin pari kertaa, ja toisella kertaa syveni sitten rakkaudeksi, juuri yllä kuvaillun kaltaiseksi. Kun sen on kerran kokenut, on vaikea tyytyä vähempään...)
sen toisen kosketus niin inhottaa?
- taas
Anne kirjoitti:
entäs kun toisen kosketus suorastaan inhottaa, jos ei ole ihastunut, vaikka olisi kuinka loistotyyppi tahansa. Tai korkeintaan tuntuu, kuin veljeään pussailisi. En osaa ajatella niinkään, että tarvitsisin seurustelua niin paljon, että tyytyisin vähempään. Te, jotka olette alkaneet seurustella ilman perhosia, oletteko koskaan olleet TODELLA ihastuneita keneenkään? Tarkoitan nyt sitä, kun heti tyypin nähdessään tietää, että tuo se on, ja heti alkumetreistä lähtien ei voi ajatella muuta kuin häntä. Yhdessä ollessa toivoo, että voisi olla vain mahdollisimman lähellä toista. Tiedän näet ihmisiä, jotka eivät koskaan ole ihastuneet näin rajusti keneenkään. (No, ei se omalle kohdallekaan ole sattunut kuin pari kertaa, ja toisella kertaa syveni sitten rakkaudeksi, juuri yllä kuvaillun kaltaiseksi. Kun sen on kerran kokenut, on vaikea tyytyä vähempään...)
vastaukset ei tuu näkyviin???
- Marili
Anne kirjoitti:
entäs kun toisen kosketus suorastaan inhottaa, jos ei ole ihastunut, vaikka olisi kuinka loistotyyppi tahansa. Tai korkeintaan tuntuu, kuin veljeään pussailisi. En osaa ajatella niinkään, että tarvitsisin seurustelua niin paljon, että tyytyisin vähempään. Te, jotka olette alkaneet seurustella ilman perhosia, oletteko koskaan olleet TODELLA ihastuneita keneenkään? Tarkoitan nyt sitä, kun heti tyypin nähdessään tietää, että tuo se on, ja heti alkumetreistä lähtien ei voi ajatella muuta kuin häntä. Yhdessä ollessa toivoo, että voisi olla vain mahdollisimman lähellä toista. Tiedän näet ihmisiä, jotka eivät koskaan ole ihastuneet näin rajusti keneenkään. (No, ei se omalle kohdallekaan ole sattunut kuin pari kertaa, ja toisella kertaa syveni sitten rakkaudeksi, juuri yllä kuvaillun kaltaiseksi. Kun sen on kerran kokenut, on vaikea tyytyä vähempään...)
Niin se inhottikin aluksi, minun tapauksessani ainakin.
Mutta, ei sitä ole aluksi pakko olla minkäänlaisessa fyysisessä kontaktissa jos ei halua. Ei sun oo pakko sitä jätkää imuutella ja haaroja levitellä heti ekoilla reffeillä. Sitä voi kyllä pitää etäisyyttä, ja jos mies ei siihen suostu, on mies perseestä. Yleensä nämä tavalliset, ns. mukavat miehet eivät vaadikaan tällaisia juttuja. Tutustu ensin, ja jos jätkä meinaa hyökkiä päälle, niin sanot että ei vielä ole aika. Ja ainahan sitä voi antaa pienen poskisuukon, sitten on jo kumma jos sekin alkaa etomaan.
ja kyllä, olen ollut ihastunut muutamana otteeseen oikein kunnolla. Se on sydäntä raastavaa ja saa haukkomaan henkeä, pulssi nousee kaupungilla kulkiessa eikä voi roskiakaan viedä ilman täyttä tällinkiä.
Mutta, usko huvikses, tuut pettymään jos odotat suhteelta sellaista, koska se alkuhuuma ei kestä kovin kauaa. Olen huono analysoimaan, mutta kuulostat ihmiseltä joka on tullut riippuvaiseksi rakastumisesta. Haluat ja janoat sitä rakastumisen/ihastumisen tunnetta. Sitten kun se menee ohi, jätät edellisen tms. ja menet etsimään rakastumista uudelleen. Menikö lähellekään...??? - ...
Marili kirjoitti:
Niin se inhottikin aluksi, minun tapauksessani ainakin.
Mutta, ei sitä ole aluksi pakko olla minkäänlaisessa fyysisessä kontaktissa jos ei halua. Ei sun oo pakko sitä jätkää imuutella ja haaroja levitellä heti ekoilla reffeillä. Sitä voi kyllä pitää etäisyyttä, ja jos mies ei siihen suostu, on mies perseestä. Yleensä nämä tavalliset, ns. mukavat miehet eivät vaadikaan tällaisia juttuja. Tutustu ensin, ja jos jätkä meinaa hyökkiä päälle, niin sanot että ei vielä ole aika. Ja ainahan sitä voi antaa pienen poskisuukon, sitten on jo kumma jos sekin alkaa etomaan.
ja kyllä, olen ollut ihastunut muutamana otteeseen oikein kunnolla. Se on sydäntä raastavaa ja saa haukkomaan henkeä, pulssi nousee kaupungilla kulkiessa eikä voi roskiakaan viedä ilman täyttä tällinkiä.
Mutta, usko huvikses, tuut pettymään jos odotat suhteelta sellaista, koska se alkuhuuma ei kestä kovin kauaa. Olen huono analysoimaan, mutta kuulostat ihmiseltä joka on tullut riippuvaiseksi rakastumisesta. Haluat ja janoat sitä rakastumisen/ihastumisen tunnetta. Sitten kun se menee ohi, jätät edellisen tms. ja menet etsimään rakastumista uudelleen. Menikö lähellekään...???jatkuvaa ihastumisen hakua ja halua kutsutaan erään psykologin termein Rakkausnarkomaniaksi. Eli juuri kuvaillun kaltaista, ensin ihastutaan, kun huuma menee ohi, jätetään toinen, etsitään uusi ihastus, jätetään se jne. Eli halutaan kokea ihastumisen tunne, ei itse rakkautta. Rakkaudessa on kyse ihan muusta kuin jatkuvasta huuman hakemisesta.
- ...
Marili kirjoitti:
Niin se inhottikin aluksi, minun tapauksessani ainakin.
Mutta, ei sitä ole aluksi pakko olla minkäänlaisessa fyysisessä kontaktissa jos ei halua. Ei sun oo pakko sitä jätkää imuutella ja haaroja levitellä heti ekoilla reffeillä. Sitä voi kyllä pitää etäisyyttä, ja jos mies ei siihen suostu, on mies perseestä. Yleensä nämä tavalliset, ns. mukavat miehet eivät vaadikaan tällaisia juttuja. Tutustu ensin, ja jos jätkä meinaa hyökkiä päälle, niin sanot että ei vielä ole aika. Ja ainahan sitä voi antaa pienen poskisuukon, sitten on jo kumma jos sekin alkaa etomaan.
ja kyllä, olen ollut ihastunut muutamana otteeseen oikein kunnolla. Se on sydäntä raastavaa ja saa haukkomaan henkeä, pulssi nousee kaupungilla kulkiessa eikä voi roskiakaan viedä ilman täyttä tällinkiä.
Mutta, usko huvikses, tuut pettymään jos odotat suhteelta sellaista, koska se alkuhuuma ei kestä kovin kauaa. Olen huono analysoimaan, mutta kuulostat ihmiseltä joka on tullut riippuvaiseksi rakastumisesta. Haluat ja janoat sitä rakastumisen/ihastumisen tunnetta. Sitten kun se menee ohi, jätät edellisen tms. ja menet etsimään rakastumista uudelleen. Menikö lähellekään...???jatkuvaa ihastumisen hakua ja halua kutsutaan erään psykologin termein Rakkausnarkomaniaksi. Eli juuri kuvaillun kaltaista, ensin ihastutaan, kun huuma menee ohi, jätetään toinen, etsitään uusi ihastus, jätetään se jne. Eli halutaan kokea ihastumisen tunne, ei itse rakkautta. Rakkaudessa on kyse ihan muusta kuin jatkuvasta huuman hakemisesta.
- Anne
... kirjoitti:
jatkuvaa ihastumisen hakua ja halua kutsutaan erään psykologin termein Rakkausnarkomaniaksi. Eli juuri kuvaillun kaltaista, ensin ihastutaan, kun huuma menee ohi, jätetään toinen, etsitään uusi ihastus, jätetään se jne. Eli halutaan kokea ihastumisen tunne, ei itse rakkautta. Rakkaudessa on kyse ihan muusta kuin jatkuvasta huuman hakemisesta.
Mistä sä päättelit, että olisin heti vaihtamassa? Kyllä mulla on ihan realistinen käsitys siitä, että huuma haihtuu, ja uuden kohdalla kävisi ihan samalla. Rakkaus, joka tulee tilalle, riittää oikein mainiosti. Kyse on vain siitä, että niin harvoin tulee vastaan tyyppejä, joiden kanssa haluaa aloittaa mitään. Selostit, kuinka alkuun ei tarvitse pussailla tai olla missään fyysisessä kontaktissa jos se inhottaa. Kuulostaapa tosi ankealta. Mä lasken tuollaiset suhteet kavereiksi. Eikös suhteen alkuun kuulu symbioosivaihe, jossa ei muuta haluakaan tehdä, kuin olla toista lähellä? Ilman noita fiiliksiä tuntuu aika väkisin vääntämiseltä.
Olen eri mieltä siitäkin, että jos etsii tyyppiä, joka saa aikaan nuo ihastumisen tunteet, etsii jotenkin täydellistä miestä. Eihän se niin ole, toisessa vain pitää olla "sitä jotain". Ihan tavallisia tyyppejä mun kaksi aiempaa ihastustani ovat olleet, eikä kaverini nähneet niissä mitään erityistä. - ...
Anne kirjoitti:
Mistä sä päättelit, että olisin heti vaihtamassa? Kyllä mulla on ihan realistinen käsitys siitä, että huuma haihtuu, ja uuden kohdalla kävisi ihan samalla. Rakkaus, joka tulee tilalle, riittää oikein mainiosti. Kyse on vain siitä, että niin harvoin tulee vastaan tyyppejä, joiden kanssa haluaa aloittaa mitään. Selostit, kuinka alkuun ei tarvitse pussailla tai olla missään fyysisessä kontaktissa jos se inhottaa. Kuulostaapa tosi ankealta. Mä lasken tuollaiset suhteet kavereiksi. Eikös suhteen alkuun kuulu symbioosivaihe, jossa ei muuta haluakaan tehdä, kuin olla toista lähellä? Ilman noita fiiliksiä tuntuu aika väkisin vääntämiseltä.
Olen eri mieltä siitäkin, että jos etsii tyyppiä, joka saa aikaan nuo ihastumisen tunteet, etsii jotenkin täydellistä miestä. Eihän se niin ole, toisessa vain pitää olla "sitä jotain". Ihan tavallisia tyyppejä mun kaksi aiempaa ihastustani ovat olleet, eikä kaverini nähneet niissä mitään erityistä."Selostit, kuinka alkuun ei tarvitse pussailla tai olla missään fyysisessä kontaktissa jos se inhottaa."
kuuleppas, nyt sä sekoitat varmaankin mun ja Marilin viestit, mä en ole tuollaista sanonut joskin oon suurimmaks osaks samaa mieltä Marilin kanssa. Ja muuten, oon kuullut suhteista jotka on alkanut niin että nainen on ensin inhonnut häntä "piirittävää" miestä mutta pikkuhiljaa mies on onnistunut valloittamaan naisen sydämen. - Anne
... kirjoitti:
"Selostit, kuinka alkuun ei tarvitse pussailla tai olla missään fyysisessä kontaktissa jos se inhottaa."
kuuleppas, nyt sä sekoitat varmaankin mun ja Marilin viestit, mä en ole tuollaista sanonut joskin oon suurimmaks osaks samaa mieltä Marilin kanssa. Ja muuten, oon kuullut suhteista jotka on alkanut niin että nainen on ensin inhonnut häntä "piirittävää" miestä mutta pikkuhiljaa mies on onnistunut valloittamaan naisen sydämen.Sori, piti todellakin vastata Marilille. Olisi kyllä hauskaa kuulla lisää ihmisiltä, joille on käynyt noin, että mies on onnistunut "valloittamaan" naisen. Itseeni ei kyllä ikipäivänä väsytystaktiikka toimisi, paremminkin hermostuisin. Sitäkin on joku yrittänyt.
- Juliska
Anne kirjoitti:
Sori, piti todellakin vastata Marilille. Olisi kyllä hauskaa kuulla lisää ihmisiltä, joille on käynyt noin, että mies on onnistunut "valloittamaan" naisen. Itseeni ei kyllä ikipäivänä väsytystaktiikka toimisi, paremminkin hermostuisin. Sitäkin on joku yrittänyt.
Kun puhuit siitä että olenko koskaan ihastunut niin vastaan että olen.
Mutta noi sun kuvailemat ihastumisen tunteet "ajattelee koko ajan, haluaa olla yhdessä koko ajan jne" kyllä kuuluu ja kuului meiän suhteeseen. En sano etten olisi ihastunut mieheeni, en vaan raketit räiskyny eikä perhoset törmäilly kylkiin. Onnen tunne oli tietenkin suuri ja hymy herkässä.
Oma kantani tuohon että jos toinen INHOTTAA kannattaa todellakin pysyä kaukana.. Jos se inhottaa jossain vaiheessa se inhottaa myös myöhemmässä. Vaik väliin mahtuis mitä. Se et mies yrittää "valloittaa" naista tuntuu kaiketi itse kustakin hyvältä. Siinä suhteessa miehen on sitten vähän niinkuin pakko olla hyvittelemässä ja olla jotain muuta kun oikeasti on (koska se tyyppihän naista ällöttää). Kuinka kauan sellainen kestää..?
- Marili
Hih, itse ihastuin mieheeni omituisella tavalla... Kiinnitin nyk. mieheeni huomiota, koska hän oli tyylinsä, luonteensa ja vähän joka asian kannalta ihan päinvastainen kuin ihannekuvani täydellisestä miehestä. Aloin ajattemaan häntä useammin ja useammin. Sain häneltä kerran humalassa jotain merkkejä "siihen suuntaan" ja aloin ajattelemaan häntä yhä enemmän. Lopuksi olin koukussa koko mieheen, olin päättänyt saada hänet itselleni, ja tänä päivänäkin hän on kokonaan omani...=)
Kaveripiirissäni on moniakin, jotka eivät edes vilkaise miehen päälle sillä silmällä, elleivät raketit räisky ja päässä vippaa. Siitä ei ole kyllä seurannut mitään hyvää, se on täydellisen miehen metsästystä ja usein käy niin, että luonne ei pitkässä syönnissä vastaakkaan sitä mitä suhteessa tarvittaisiin. Kuitenkin, sinä olet loppuelämäsi sen pienen olion kanssa mikä on siellä miehen pään sisällä, et sen ulkokuoren kanssa. Toki saa olla valikoiva, mutta ei saa olla liian kranttu...!
Sanonta onkin, että ahneella on paskanen loppu......=) Älä yritä liian korkealle, sieltä putoaa lujempaa. - jatkuvasti
viestit katoaa jonnekin??? eikö tätä foorumia saada pelaamaan kunnolla?
- ehkäpä?
Luulen, että juttu ei ole noin mustavalkoinen.
On olemassa niitä, jotka saavat perhoset lentelemään vatsassa heti ensinäkemältä.
Sitten on niitä, jotka vaikuttavat sen verran mukavilta (vaikkeivat aiheutakaan "perhosreaktiota"), että sitä päättää antaa mahdollisuuden ja tutustua. Ja sitten siitä alkaakin kehittyä jotain enemmän.
Sitten on vielä niitäkin, joita kohtaan tunteet eivät syvene, vaikka kuinka tapailisi. Ja ajatus koskettamisestakin pysyy suorastaan vastenmielisenä.
Niistä jutuista ei ikinä tule mitään.
Tällä hetkellä tapailen tuollaista "kakkostyypin" miestä. Ensitreffien jälkeen olin varma, ettei tästä ikinä voi tulla mitään. Mutta päätin vielä antaa mahdollisuuden. Pikkuhiljaa aloinkin tykätä enemmän.
Ensisuudelma (tapahtui vasta monen tapaamisen jälkeen) oli kaikkea muuta kuin kiihkeä ja intohimoinen. Siitä seurasi uusi epätoivon tunne. Ei tästä voi ikinä tulla mitään, jos ei ole "kemiaa". Mutta kas kummaa, sekin on alkanut nyt ajan myötä muuttua. Suudelmiin on tullut hellyyttä, kiihkoakin. Ei vieläkään tunnu siltä, kuin jonkun "perhostyypin" kanssa, mutta hyvältä tuntuu silti. Ehkä jonain päivänä tuntuu vielä paremmalta?- kuule
Sulla on varsin fiksu suhtautuminen asioihin. Sanoisinpa että sun suhteesi ton ei-perhostyypin kanssa tulee olemaan kestävä, varsinkin jos olet tyypin kanssa vielä hyvä ystäväkin. Kestävät suhteethan perustuu juuri ystävyyteen, ja se että ei ole sitä suurta huumaa, auttaa pitämään suhdetta kasassa. Nimittäin heillä jotka haluavat suurta huumaa, tulevat huomaamaan että se huuma laantuu joskus ja sitten ovat vaikeuksissa kun luulevat että "no niin, tässä se nyt sitten oli, kaikki lopussa, rakkaus häipynyt". Suuri huuma sokaisee monet, suurta huumaa luullaan rakkaudeksi vaikka se ei sitä tosirakkautta olekaan. Ilmankos on niin paljon erojakin. Tosirakkaus tiettyyn ihmiseen voi kestää ikuisesti, huuma ei koskaan vaan korkeintaan pari vuotta.
- Anne
kuule kirjoitti:
Sulla on varsin fiksu suhtautuminen asioihin. Sanoisinpa että sun suhteesi ton ei-perhostyypin kanssa tulee olemaan kestävä, varsinkin jos olet tyypin kanssa vielä hyvä ystäväkin. Kestävät suhteethan perustuu juuri ystävyyteen, ja se että ei ole sitä suurta huumaa, auttaa pitämään suhdetta kasassa. Nimittäin heillä jotka haluavat suurta huumaa, tulevat huomaamaan että se huuma laantuu joskus ja sitten ovat vaikeuksissa kun luulevat että "no niin, tässä se nyt sitten oli, kaikki lopussa, rakkaus häipynyt". Suuri huuma sokaisee monet, suurta huumaa luullaan rakkaudeksi vaikka se ei sitä tosirakkautta olekaan. Ilmankos on niin paljon erojakin. Tosirakkaus tiettyyn ihmiseen voi kestää ikuisesti, huuma ei koskaan vaan korkeintaan pari vuotta.
Mua kyllä hämmästyttää tää, että löytyy niin paljon ihmisiä, joiden mielestä ihastumisen etsiminen on keskenkasvuista, ja sen haihtuessa sitä lähtee aina etsimään uutta. Mulle ihastuminen on se kiinnostuksen alku, sen jälkeen lähden tutustumaan tyyppiin ihan siinä kuin nämä ei-perhos-tyypit. Niin kuin yllä sanoin, tiedän mainiosti, että ihastus haihtuu, ja se on ihan ok. En ikinä lähtisi vaihtamaan sen takia, ja kai sitä siinä vaiheessa jo rakastaisikin sen verran, ettei moinen tulisi mieleen.
Mutta mikä saa sitten tapailemaan kakkostyypin miestä, jos on niin, että ensisuudelmastakin " seurasi uusi epätoivon tunne. Ei tästä voi ikinä tulla mitään, jos ei ole "kemiaa". " Tulee mieleen, että sellaisessa tilanteessa haluaa vain epätoivoisesti JONKUN, jonka kanssa seurustella. Eihän sen nyt noin pahalta pidä tuntua.(Anteeksi, "ehkäpä?", tuo kuulostaa nyt tosi kamalalta, mutta en osaa kauniimminkaan ilmaista.") Kyllä varmaan sitenkin syntyy kestäviä suhteita, mutta musta ei voi kyllä millään väittää, että ne olisivat jotenkin kypsempiä ja pysyvämpiä kuin ihastuksesta alkaneet.
Joku sanoi joskus, että ihastuminen ei ole edes rakastumista, mutta se on kyllä pieni ennuste varsinaisen rakkauden potentiaalista. Ilmankin varmaan voi suhdetta kehitellä, mutta mulle juuri se ihastuminen on eteenpäinvievä juttu. Muuten kohtelen tyypiä vain kaverina. - Karita
Anne kirjoitti:
Mua kyllä hämmästyttää tää, että löytyy niin paljon ihmisiä, joiden mielestä ihastumisen etsiminen on keskenkasvuista, ja sen haihtuessa sitä lähtee aina etsimään uutta. Mulle ihastuminen on se kiinnostuksen alku, sen jälkeen lähden tutustumaan tyyppiin ihan siinä kuin nämä ei-perhos-tyypit. Niin kuin yllä sanoin, tiedän mainiosti, että ihastus haihtuu, ja se on ihan ok. En ikinä lähtisi vaihtamaan sen takia, ja kai sitä siinä vaiheessa jo rakastaisikin sen verran, ettei moinen tulisi mieleen.
Mutta mikä saa sitten tapailemaan kakkostyypin miestä, jos on niin, että ensisuudelmastakin " seurasi uusi epätoivon tunne. Ei tästä voi ikinä tulla mitään, jos ei ole "kemiaa". " Tulee mieleen, että sellaisessa tilanteessa haluaa vain epätoivoisesti JONKUN, jonka kanssa seurustella. Eihän sen nyt noin pahalta pidä tuntua.(Anteeksi, "ehkäpä?", tuo kuulostaa nyt tosi kamalalta, mutta en osaa kauniimminkaan ilmaista.") Kyllä varmaan sitenkin syntyy kestäviä suhteita, mutta musta ei voi kyllä millään väittää, että ne olisivat jotenkin kypsempiä ja pysyvämpiä kuin ihastuksesta alkaneet.
Joku sanoi joskus, että ihastuminen ei ole edes rakastumista, mutta se on kyllä pieni ennuste varsinaisen rakkauden potentiaalista. Ilmankin varmaan voi suhdetta kehitellä, mutta mulle juuri se ihastuminen on eteenpäinvievä juttu. Muuten kohtelen tyypiä vain kaverina.ja nykyään seurustelen "perhostyypin" kanssa. Ajattelin edellisen kohdalla, että "kyllä se suhde vielä ajan mittaan alkaa sujua" mutta huomasin odotusteni olevan sellaisia, ettei kyseisellä kakkostypillä ollut mahdollisuuksia niitä täyttää. Halusin häntä satunnaisesti, mutta ei siinä ollut sitä kemiaa, jota itse olisin toivonut. Muuten suhteemme oli aivan ihanteellinen, vaikka alussa koin juuri niitä epätoivon hetkiä... Jos haluaa ja yrittää kovasti tuntea niitä "perhostunteita", vaikka toinen ei niitä luontaisesti aiheuttaisikaan, niin saahan sitä toki olla sellaisessa suhteessa. Tyylejä on monia.
Nykyiseen mieheeni ihastuin mielettömästi ensinäkemisellä ja sen jälkeen olen häneen myös rakastunut. Varmasti suhde olisi kakkostyypin kanssa voinut jatkua - kaveruuspohjalta - mutta itse kaipasin niitä perhosiakin vatsaani kutittelemaan :) Nykyisen mieheni kanssa KAIKKI on ihmeellistä, vaikka yhteiseloa on jatkunut jo useita vuosia. Jotenkin vain ruokimme toistemme hyviä puolia, miksei tätä siis voisi jatkua aina, kun molemmat tekevät töitä toistensa eteen. En silti väitä, että ihastus aina muuttuisi rakkaudeksi ja että ihastus kestäisi kaikilla... - Tytti
Karita kirjoitti:
ja nykyään seurustelen "perhostyypin" kanssa. Ajattelin edellisen kohdalla, että "kyllä se suhde vielä ajan mittaan alkaa sujua" mutta huomasin odotusteni olevan sellaisia, ettei kyseisellä kakkostypillä ollut mahdollisuuksia niitä täyttää. Halusin häntä satunnaisesti, mutta ei siinä ollut sitä kemiaa, jota itse olisin toivonut. Muuten suhteemme oli aivan ihanteellinen, vaikka alussa koin juuri niitä epätoivon hetkiä... Jos haluaa ja yrittää kovasti tuntea niitä "perhostunteita", vaikka toinen ei niitä luontaisesti aiheuttaisikaan, niin saahan sitä toki olla sellaisessa suhteessa. Tyylejä on monia.
Nykyiseen mieheeni ihastuin mielettömästi ensinäkemisellä ja sen jälkeen olen häneen myös rakastunut. Varmasti suhde olisi kakkostyypin kanssa voinut jatkua - kaveruuspohjalta - mutta itse kaipasin niitä perhosiakin vatsaani kutittelemaan :) Nykyisen mieheni kanssa KAIKKI on ihmeellistä, vaikka yhteiseloa on jatkunut jo useita vuosia. Jotenkin vain ruokimme toistemme hyviä puolia, miksei tätä siis voisi jatkua aina, kun molemmat tekevät töitä toistensa eteen. En silti väitä, että ihastus aina muuttuisi rakkaudeksi ja että ihastus kestäisi kaikilla...Olen sitä mieltä, että perhosia tosiaan malttavat ja haluavat odottaa ne ihmiset, jotka pärjäävät yksinkin, jos ei oikeaa löydy. Jos on sitten epätoivoisempaa tyyppiä, ja tarvitsee sitä seurustelua, niin kai sitä joutuu kelpuuttaamaan noita ykkösiä ja kakkosiakin. Itse olin sinkkuna 22 vuotta, sinä aikan ihastuin kerran, mutta juttu jäi, koska tyyppi muutti ulkomaille, ja nyt olen puoli vuotta seurustellut elämäni toisen "perhostyypin" kanssa. Olen todennäköisesti kävellyt ilmassa ja hymyillyt kuin idiootti koko ajan:) Kävi niin onnekkaasti, että myös poika ihastui muhun saman tien, kaikki on ollut aivan ihanaa. Pienessäkin kosketuksessa on sähköä, ja joka hetki kun olen hänen kanssaan, ajattelen, kuinka onnekas olen.
Noihin epäilyihin, ettei ihastuksesta alkaneet suhteet kestä, sanoisin minäkin, että kyllä kestää! Tämän puolen vuoden aikana minulle on käynyt selväksi, kuinka hieno ihminen poikaystäväni on, ja villin ihastuksen lisäksi myös rakastan häntä. Tiedän, että vaikka ihastus haihtuisi, pysyn hänen kanssaan. Ja tunnen muuten pareja, joilla kemia on kestänyt vuosia!
En voi kuin sanoa, että paljosta jäätte paitsi, te jotka tyydytte kakkoseen. Jaksakaa odottaa! Kyllä tekin vielä törmäätte perhostyyppiin, jonka kanssa kaikki muukin natsaa. - ehkäpä?
Tytti kirjoitti:
Olen sitä mieltä, että perhosia tosiaan malttavat ja haluavat odottaa ne ihmiset, jotka pärjäävät yksinkin, jos ei oikeaa löydy. Jos on sitten epätoivoisempaa tyyppiä, ja tarvitsee sitä seurustelua, niin kai sitä joutuu kelpuuttaamaan noita ykkösiä ja kakkosiakin. Itse olin sinkkuna 22 vuotta, sinä aikan ihastuin kerran, mutta juttu jäi, koska tyyppi muutti ulkomaille, ja nyt olen puoli vuotta seurustellut elämäni toisen "perhostyypin" kanssa. Olen todennäköisesti kävellyt ilmassa ja hymyillyt kuin idiootti koko ajan:) Kävi niin onnekkaasti, että myös poika ihastui muhun saman tien, kaikki on ollut aivan ihanaa. Pienessäkin kosketuksessa on sähköä, ja joka hetki kun olen hänen kanssaan, ajattelen, kuinka onnekas olen.
Noihin epäilyihin, ettei ihastuksesta alkaneet suhteet kestä, sanoisin minäkin, että kyllä kestää! Tämän puolen vuoden aikana minulle on käynyt selväksi, kuinka hieno ihminen poikaystäväni on, ja villin ihastuksen lisäksi myös rakastan häntä. Tiedän, että vaikka ihastus haihtuisi, pysyn hänen kanssaan. Ja tunnen muuten pareja, joilla kemia on kestänyt vuosia!
En voi kuin sanoa, että paljosta jäätte paitsi, te jotka tyydytte kakkoseen. Jaksakaa odottaa! Kyllä tekin vielä törmäätte perhostyyppiin, jonka kanssa kaikki muukin natsaa.Ei ollut rumasti sanottu tuo, että ehkä kakkostyypin kanssa alkaa seurustelemaan vaan, koska niin kovasti haluaa jonkun. JUURI noin ajattelin itse aikaisemmin (Tämä oli siis vastauksena Annelle). Olen aina ollut hirveän ehdoton itsekin - ja siksi olenkin ollut yksin melkein koko elämäni.
Enkä ole vieläkään niin epätoivoinen, että tapailisin tuota "kakkostyyppiä" vain, koska en kestäisi olla yksin. Ehkä sitä vanhempana alkaa oikeasti vaan tulla kärsivällisemmäksi ja muutenkin huomata, että asiat eivät ole niin mustavalkoisia.
Jos nyt kuitenkin kävisi niin, että "suotuisa kehitys" (koko ajan tunnen enemmän hellyyttä&intohimoakin kyseistä tyypiä kohtaan - sitä mukaa kun tutustun häneen paremmin)ei enää jatkuisikaan, niin en varmasti jäisi tyyppiin roikkumaan "paremman puutteessa". Sellainen ei ole koskaan kuulunut tapoihini.
Uskokaa pois vaan, tunneasiat ovat paljon monimutkaisempia kuin yhdestäkään näistä kirjoituksista voisi päätellä. Ja...jokainen taaplaa tyylillään;). Miksei saisi haluta perhostyyppiä? Tai miksei joku toinen saisi oppia rakastamaan kakkostyyppiä? Ihmiset ovat niin erilaisia, pitäköön jokainen huolen omista asioistaan ja siitä, että on vain itselleen rehellinen.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Putin hoiti Suomen natoon ja myös Ruotsin
Iso kiitos Vladimir Putinille. Hänen ansiosta pääsemme nyt Natoon. Putin halusi Naton lähelle ja nyt sai. Voimme tästä kiittää vain Putinia.6507989Niinistö teki hetkessä Suomesta Venäjän ydinaseiden maalitaulun
Kaiken lisäksi mies vielä lällätteli Putinille eilisessä tiedotustilaisuudessa ja käski katsomaan itseään peiliin. Kyllä vähän asiallisempaa käytöstä4672273Voi Stefu ja sun kiivas luonteesi
Sielä lentelee ullakkohuoneiston ikkunasta daamin vaatteet ja matkalaukut pitkin pihaa. Toisaalta,en ihmettele yhtään että tämä suhde päättyi näin,kyl2332194- 1471764
Ohhoh! Martina Aitolehti ja seurapiirihurmuri-Jesper ekassa yhteiskuvassa - Sutinaa Mallorcalla!
Martina Aitolehti ja seurapiirijulkkis-Jesper nauttivat toisistaan varsin vauhdikkaissa merkeissä Mallorcalla. Aitolehti ei ole esitellyt rakastaan vi251254Veikkaus: Miten The Rasmus pärjää Euroviisuissa?
Euroviisuhuuma on ylimmillään, kun Suomi ja The Rasmus taistelee biisillään Jezebel. Bändi on tikissä, kunhan Lauri Ylösen ääni kantaa. Mitä veikka511239Stefanilta tuli taas karu totuus Sofiasta
Marokkolainen h*o*ra! Voi tsiisus kun mulla on hauskaa! Lumput lentää ikkunasta kun Stefu raivoaa h*uralleen🤣🤣🤣 Nyt ne popparit tulille, tästä tule1101158Ootko onnellinen kun ei tarvitse
nähdä tätä tyhmää naamaa enää koskaan? Multa se särkee sydämen, mutta minkäs teen. Vaikka olisi kuinka sinnikäs eikä hellittäisi, se ei aina auta.65845Steppuli veressä
Seiskan lööpissä Steppulilla naama ja nyrkit veressä. Ei tainnut ihan kamojen pihalle paiskominen riittää. Onkohan pistänyt kämpän tuusannuuskaks.59806Oletko nähnyt eroottiset kohuleffat? Fifty Shades Of Grey -trilogia tv:stä
Fifty Shades -trilogia starttaa, kun nuori opiskelijanainen Anastasia tapaa rikkaan liikemiehen. Seksisuhdehan siitä starttaa, höystettynä sadistisill7750